Alkuperäinen kirjoittaja käytöstä;10310169:
Olen sitä mieltä, että kun avioliitto on päättynyt eroon, silloin ei pidetä esillä vanhoja kuvia.
Se on epäkorrektia miestäsi ja ennen kaikkea sinua kohtaan.
Appivanhempienkin on aika huomata, että menneet ovat takanaja nyt eletään ihan uutta aikaa.
Jos he ovat niin tolloja, miehesi kuuluisi heille siitä huomauttaa.
No minä ymmärtäisin jotenkin asiasta yskäisyn, jos mies pitäisi sitä kuvaa esillä kotonanne.
Mutta en minä suomeksi sanoen ymmärrä, miksi appivanhempien pitäisi valikoida sisustuksensa omassa kodissaan jonkun satunnaisesti talossa käyvän takia, oli miniä tai muu. Huh. Heille kuva ilmeisesti on tärkeä, ja silloin se on, ja sillä siisti. Ei meistä kukaan saa tulla tulkuttamaan toiselle, ettei joku asia, ihminen, tilanne tai muisto saa olla tärkeä - ei ainakaan silloin, jos toinen pitää sen asian omalla tontillaan. Mitä heidän kotinsa ainoastaan on. Se ei ole ap:n tonttia mielestäni mitenkään, se on vain kyläilypaikka. Anna historian olla paikallaan, ei se sinua sieltä tule syömään.
Kuten tuolla joku jo sanoikin, monelle kuvat ovat tärkeitä, ja monet ihmiset ajattelevat ne niin, että ne ovat elämänhistorian kulku, ja se pidetään esillä, kokonaisena, kaikkineen. Vaikkapa juuri kaikki ne elämässä olevat ja olleet ihmiset, jotka ovat tai ovat olleet tärkeitä joskus. Moni vanha ihminen ajattelee näin, mutta moni nuorempikin (khröm
Jälkikäteen vaiheita poistamatta, se tuntuisi ehkä pahalta jo ajatuksena, oli kuva mikä tahansa.
Itse järkytyin ihan suunnattomasti, kun kuulin kaverini repineen mieheltään valokuvia, jotka esittivät entistä vaimoa. Itse en IKINÄ pystyisi moiseen, minulle valokuvat ovat lähes pyhiä, ja ne ovat muistoja, joita en ikinä kokisi olevani oikeutettu viemään miesystävältäni. Kellään ei ole oikeutta kenenkään muistojen vientiin, ei miehen, vaimon eikä appivanhempien. Jos toisen muistot ovat uhka ja mennyttä pelätä pitää, silloin itse hoitaa tämän päivän huonosti... Tai on mennyt tilanteeseen, jossa edellinen liitto ei tosiasiassa ole vielä loppunutkaan, ja sellaiseen taas ei kannata mennä muutenkaan. Mutta ei sitä ulkoapäin voi lopettaa, ei surutyötäkään.
Toki silloin olisi mukava, että MYÖS se nykyisen kuva siellä olisi, mutta ehkä appivanhemmat eivät vain vielä ole kypsiä siihen, eikä heidän haluaankaan voi määrätä. Ehkä se tulee ajallaan, mutta tuskin sillä, että heidän tontilleen mennään ulkoapäin komentelemaan...
Kuvat ovat sentään vain kuvia. Ja jos he nyt sen vaivaisen verran enää asiaa kaihoavat, että yksi kuvariepu on hyllyssä, ei ole kyllä iso hätä. Minusta tuntuisi taas hullulta paremminkin sen poisto, sehän olisi perinteistä neuvostoliittolaista historiankirjoitusta jo sekin, poistetaan pätkä, kun jotakuta kävijää ei se pätkä miellytä. Ja sitten taas toinen pätkä, kun valta vaihtuu... Ei se ole sinulta poissa, että he haluavat pitää koko historiansa! Ja kotinsa...
Ei historia ketään kirjahyllystä pure. Kyllä haavat silloin tulevat oikeasti jostain muusta.
