mies takaisin!

[sara]

Auttakaa..

Avomieheni ilmoitti muutama päivä sitten ettei halua enää olla kanssani. Hän kuulemma rakastaa edelleen, toista naista ei ole, vaan syynä riitamme. Myönnän että kimpaannun helposti ja riitaa tulee välillä mitättömistä asioista. Vikaa minussa on myös siten että riidan aikana jankkaan vaikka mieheni haluaisi hetken rauhoittua ja miettiä asioita, ja tämä taas aiheuttaa mieheni kimpaantumisen.

Ja nyt kultani sanoo ettei enää jaksa! Myönnän myös sen että hän on antanut minulle aiemminkin mahdollisuuksia, ja nyt ne kuulemma on käytetty. Miksi ihminen huomaa aina liian myöhään mitä on menettämässä? Mieheni ei usko kun sanon että tällä kertaa pystyn muuttumaan. Tämä on ollut yhtä helvettiä, jos en täsät viisastuisi niin sitten en mistään.

Mieheni nukkuu kuitenkin vieressäni, ja meillä on ollut 2 kertaa seksiäkin sen jälkeen kun kuulin hänen erohaluistaan! En usko että pystyisi vaan hyväksikäyttämään, tunnen hänet. Sitä paitsi seksiä useammin kuin normaalisti! Outoa.. Johtuu varmaan siitä kun ei muuten kosketella..

Joka tapauksessa, olet sanonut miehelleni että olen valmis tekemään mitä vaan, menemään vaikka johonkin ns. riidanhallinta -terapiaan.. Mutta on kuulemma myöhäistä! En ymmärrä miksi, kun kuitenkin rakastamme toisiamme. Olen sanonut miehelleni että päästän hänestä irti heti, jos hän ei enää rakasta, mutta ei halua sanoa niin, vaikka helpolla pääsisi minusta jos sanoisi.

Mitä voin tehdä saadakseni hänet takaisin? Olen valmis tekemään ihan mitä tahansa! Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittu...

 

[laura]

Niinkauan kun sanot tekeväsi mitä vaan, on toisen turvallista olla lähdössä (lähdössä on aivan eri asia kuin lähteä). Meillä uhkailu loppui siihen, kun sanoin, että ei kait tässä muuta sitten voi ja annoin hänelle tarkat tiedot taloudestamme, että voi miettiä, kuinka haluaa käytännön asit hoidettavan.

Sitten jo kohta hän perui lähtöaikeensa ja sanoi, ettei sitä sitten enää halunutkaan läheteä, kun siitä meinas tulla oikeasti totta.

Ole tavoiteltava, älä perässä juoksija! Ole haluttava, älä itkijä.

 

[niinpä..]

""sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua"", mutta jos sama kuvio toistuu riidellessä - ehkä sinun olisi tosiaan syytä mennä itseesi, miksi jankkaat ? Tosin kyllä onhan miessäkin syytä, miksi hän ei halua selvittää asiaa, oletko sinä selvittäjä vai jankkaa. Sen asian tiedät vain itse.
Omalta kohdaltani, minua aiemmin väitettiin myös jankkaajaksi menin itseeni ja totesin , että syytä on myös toisessa. Jos ollaan eri mieltä se pitää molempien hyväksy, tehdä kompromissejä.
Miehiä tuntien, suurin osa heistä ei osaa keskustella lainkaa saatika vatvoa asioita. Heille vaan pitää sanoa/selvittää asiat niin yksin kertaisesti kun ne ovat.
Joten odottele rauhassa, ja rauhoitu.Eihän se mies vielä minneen ole lähtenyt. Itse vasta sitten kun lähtee ja yritä elää normaalisti. Näytä että sinusta on siihen äläkä, anna hänen syytellä vain sinua. Tuo kyllä kuulostaa ennenmimkin kiristykseltä, kuin asioiden selvittelyltä. Teen näin tai jätän sinut.

 

[sara]

No niinpä, maanantai- ja tiistai-illat menivätkin itkiessä, niin ettei mies meinannut suostua edes kotiin tulemaan yöksi keskiviikkona (olisi mennyt vanhemmilleen). Sitten lupasin etten puhu näistä asioista ke iltana enkä varsinkaan itke, niin tulihan tuo kotiin ja lupaukseni pidin. Ilta oli kaiken lisäksi mukava, jotain vitsiäkin heitimme..
Ja tänään soitin hänelle vasta neljän jälkeen ja se onkin ollut päivän ainoa puhelu, kun yleensä puhumme n. 3-4 kertaa puhelimessa päivässä.. eli en ole ainakaan itkenyt tänään enkä häirinnyt hänen työntekoaan...

En sitten tiedä onko mies mukava vaan sen takia että tämä meidän outo kämppis/fuckbuddy(?) -suhteemme sujuisi ongelmitta... Kerran on kysynyt minne olen ajatellut muuttaa... Se oli tiistaina eli eilen ei mitään, saa nähdä mitä tänään tapahtuu, mies tule vasta ysiltä..

Kiitos Laura.

 

[Sun]

Ala pitään entistäkin paremmin itsestäsi huolta!Käy urheilemassa,kampaajalla hakemassa uusi leikkaus/väri,meikkaa,lakkaa kynsiäsi,käy kasvo- ym.hoidoissa,osta uudet hemaisevat alusvaatteet.Mies alkaa miettimään että mikäs nyt on,tajuaa että ""kelpaat"" kyllä muillekin ja ehkäpä jopa peruu puheensa

 

[sara]

Niinpä:lle...

Sepä se, kun riidat eivät ole vanhojen asioiden jankkausta...
Vaan olen sellainen että suutun helposti mutta seuraavassa hetkessä haluaisin olla sopimassa ja mies taas ei siihen ole useimmiten vielä valmis.. Ja minä en malta odottaa ja tadaa, jankkaus on valmis..

Luulisi kuitenkin että jos minun kanssani olisi todella kamalaa olla, olisi häipynyt jo sinne vanhemmilleen evakkoon siksi aikaa kun muutan pois.. Tosin elettäkään en ole tehnyt poismuuton eteen..

 

[sara]

Heh sun, hyvät vinkit, ajattelin että tuon alusasu -pläänin voisin toteuttaa ainakin.. Kampaajalla on käyty 3 viikkoa sitten ja muutenkin pidän itsestäni huolta niin hyvin kuin opiskelijabudjettini sallii... Ihan tarkoituksella eilenkin hengasin pikkutopissa ja pikkuhuousuissani jotka ovat mieheni suosikit...

 

[Inhorealisti]

Kuulkaas Ellit: Joko te pidätte miehiä aivan hölmöinä tai jos neuvonne alusvaatteista toimii, alkuperäisen mies on oikeasti hölmö.

Ei siinä ulkönäkö tai seksi auta, jos nainen on luonteeltaan hankala. Ei kukaan jaksa muutamien hyvien hetkien vastapainoksi aina olla tukkanuottasilla.

Sara itsekin sanoi, että samaa kaavaa on toistettu jo iän kaiken. Muutosta on luvattu huonoin tuloksin. Jos miehen mitta on vihdoin tullut täyteen, miksi ihmeessä hän nyt uskoisi, että Sara muuttuu. Semminkin kun ihminen harvemmin perusluonteeltaan muuttuu.

Ps. Miten kommentoisitte miestä, joka aloittaisi yhtenään tyhmiä riitoja ja naisen halutessa erota ostaisi ruusupuskan, lupaisi muuttua ja luottaisi kaiken kääntyvän parhain päin kerta toisensa jälkeen? ...Aivan, mutta miten tämä on eri asia?

 

[Reetu]

Perusasia parisuhteessa on, että yhdessä ollaan molempien vapaasta tahdosta. Toista ei voi omistaa, eikä pakottaa olemaan yhdessä. Eikä pidäkkään. Jos miehesi haluaa lähteä, niin hänen on päästävä lähtemään.
Usein käy juuri, kuten teille on käynyt, että pidetään toista itsestään selvyytenä ja ollaan yllättyneitä, kun toinen jonain päivänä sanoo, että nyt riitti.

Päästä mies elämään.

 

[ap]

Tiedän että pitäisi päästää mies elämään, mutta kun ainoa asia mitä haluaisin on tehdä mieheni onnelliseksi niin kuin hän on tehnyt minut. ja tiedän että pystyn siihen, olenhan ennenkin pystynyt. siksi on vaikea luovuttaa

 

[niin...]

Haluat tehdä miehesi onnelliseksi. Entäpä jos hän tuleekin onnelliseksi jossain muualla, erossa sinusta? Haluatko todella niin paljon hänen onneaan vai haluatko vain roikkua...?

 

[N 72]

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että se asunto jossa asutte, on miehen? Eli sinä olet se jonka pitää muuttaa? Jos näin on, niin siinä tapauksessa suosittelen tosiaan muuttamaan. Tai ainakin tekemään ihan selkeitä eleitä asian hyväksi.

Miksi sinusta miehen pitäisi punkata porukoillaan vain siksi, ettet sinä tee mitään lähteäksesi? Jos se kämppä on miehen, niin silloin sinun kuuluisi olla se, joka vieraiden sohvilla majailee. Mies on itseasiassa aika kiltti, että antaa sun asua asunnossaan, siksi kunnes löydät muun paikan. Mutta sinun on etsittävä aktiivisesti itsellesi sitä omaa kämppää.

Jos mies ei vielä ole muuttanut mieltään eron suhteen, niin tuskin tulee muuttamaankaan. Ja vaikka muuttaisikin, niin sen voitte selvittää sitten. Nyt on nyt, ja sinun täytyy ottaa miehen sanat vakavissasi.

Ei tässä tilanteessa enää mielestäni seksikkäät alusvaatteet ja uudet huulipunat auta. Anteeksi saat (ja pitääkin) pyytää, mutta kunnioita miehen päätöstä. Älä roiku lahkeessa, äläkä ole niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaan kokoa itsesi ja ala etsimään sitä asuntoa. Sano vaikka, ettet tosiaan haluaisi erota, mutta älä hankaloita asioita vetkuttelemalla. Minun nähdäkseni ne itkut, pyynnöt ja lupaukset ei enää auta, jos niitä olet jo kokeillut. Ehkä eron hyväksyminen auttaisi, ehkä ei, mutta onko sinulla oikeastaan enää vaihtoehtoja?

Sitä en tiedä, miksi mies kuitenkin haluaa seksiä harrastaa edelleen. Ehkä seksi tosiaan ei miehille ole niin tunnepitoinen juttu. Mutta sen tiedän, että joskus on mahdotonta enää olla toisen kanssa vaikka kuinka rakastaisi. Varsinkin jos on jo pitkään rakastanut, niin ei ne tunteet hetkessä kuole. Itse tosin miehesi asemassa varmaan valehtelisin, etten rakasta enää, mutta kaikki eivät toimi samoin kuin itse toimisi. Eikä se, ettei mies sano rakkautensa loppuneen, oikeuta sinua eroa sen vaikeammaksi tekemään, kuin jos hän niin sanoisi.

Olen itse aikoinani menettänyt yhden miehen juuri jatkuvan riitelyni takia. Tarinasi on sinänsä minulle hyvin tuttu. Minäkin sain mahdollisuuksia mahdollisuuksien perään, kunnes ne sitten loppuivat. Olen joutunut itsekin paljon miettimään sitä, miksi toisen todellisen arvon huomaa vasta sitten kun sen menettää. Omalta kohdaltani voin sanoa sen, että minä opin virheistäni, enkä ole niitä enää nykyisessä parisuhteessani toistanut. Ja olen antanut itselleni anteeksi.

Sinulle Sara minä toivotan parempaa mieltä, kävi miten kävi. Mutta elämä jatkuu.

 

[marita]

Kuulostipa ap:n tarina tutulta, ihan kuin omani. Asioista tuli riitaa lähinnä siksi, että ne ymmärrettiin ja tulkittiin väärin. MInä halusin selittää ja sopia mahdollisimman pian, jottei toiselle jää paha mieli, toinen taas halusi päivän pari rauhoittua ja sitten keskustella. Itse en kyennyt olemaan ja odottelemaan muutamia päiviä. Keskusteltiin asiasta usein ja yritettiin löytää joku ratkaisu. Kumpikaan ei kyennyt muuttamaan perusluonnettaan tältä osin, vaan sama kaava jatkui. Mahdollisuuksia tuli, mutta sitten ne loppuivat.

Kysymys ei siis ole siitä, että sinun riitelytapasi olisi väärä ja sinun pitäisi muuttaa se. Yhtä kaikki miehen riitelytavat ovat väärät.

Itse rakastan yhä syvästi tuota miestä ja tulen varmasti lopun elämääni rakastamaan. Mielestäni tuo riitely, joka aina johtui väärinymmärryksestä, ei ollut hyväksyttävä syy eroon. Mutta näin siinä vain sitten kävi.