Mieheni vakoili kirjoituksiani...

[...tietysti loukkaantui!]

Sillointällöin olen tänne purkanut surujani ja murheitani, masennusta, ahdistusta, kiukkua, vihaa ja joitain ilonaiheitanikin. Olette olleet suuri tuki ja turva! KIITOS!!!

Tämähän on turvallinen paikka puhua aroista asioista, kun ollaanhan kaikki 'anonyymisti' vaikka nimimerkit onkin. Emmehän koskaan tapaa. Hyvin harvoin täältä löytyy tuttuja, joiden kanssa sitten 'reali elämässä treffais'.

No olen siis narissut tänne yhtä ja toista aikojen kuluessa, yleensäottaen mieheeni liittyen. Reali elämässä en ole halunnut tietyistä asioista tutuille puhua, jottei vahingossakaan sattuisi kiusallisia tilanteita, kun olemme yhdessä mieheni ja sen ihmisen kanssa jolle olen negatiivisia juttuja kertonut. En ole kertonut paljoakaan ystävilleni, perheelleni, enkä oikein kellekkään, jottei tulisi miehelleni tulisi tunne, että puhun seläntakana pahaa. Jottei mieheni 'ulkosivu tahraantuisi'.

No niin. Loukkasin miestäni. En tarkoittanut, näitä kirjoiutksiani hänen luettavakseen, mutta hän on lukenut niitä ja loukkaantunut verisesti. Halusin edes yhden paikan jonne kertoa niistä ei niin kauhean positiivisista asioista mieheeni, itseeni ja parisuhteeseemme liittyen.

Saan kuulemma toki tuntea mitä haluan, mutten kertoa kenellekkään...

Silti kiitos kaikille!! On ollut ilo jakaa niin hyviä kun huonojakin juttuja kanssanne!!!

 

[Marita70]

..ja nyt et saa enää palstailla? Ikävää ettet voi edes anonyyminä enää 'tuulettaa' kellekään. Itsekin kyllä joskus pelkään jonkun vielä tunnistavan minut, sen verran paljon olen asioistani kertonut. Ja exällä on tapana seurailla tekemisiäni, joten joku päivä voi olla taas ns. Pyhä sota edessä, jos hän tänne eksyy..

 

[ei voi vakoilla]

Jos tietsikkaa käyttää muutkin, kannattaa aina pyyhkiä sivuhistoria pois kun lopettaa istunnon.

 

[astunnon]

Kannattaa pestä munat ja vaihtaa puhtaat kalsarit.

 

[Marita70]

Exä suuttui aina, kun olin pyyhkinyt historian. Se tarkoittaa, että on salattavaa.

 

[no]

Kyllä minustakin se on huono vaihtoehto, että pyyhkii sivuhistorian; ei pitäisi olla mitään salattavaa, MUTTA toisaalta jokaisella pitäsi olla oikeus käydä keskusteluja joutumatta niitä tilittämään muille. AP, kyllä miehesi ymmärtää tämän asian ja sulattaa sen, että käyt jossakin puhaltamassa pihalle höyryjä.

Ota sitten salarakas ja keskustele hänen kanssaan; olisiko se parempi vaihtoehto.

 

[vovkis]

Mitä jos olisit kirjoittanut samat asiat vaikka päiväkirjaan? Varmaan olisi lukenut ja suuttunut siitäkin...

 

[Havers]

No oliko niistä mitään hyötyä miehelle? Luki ne kirjoitukset kuitenkin ja monien vinkit ja neuvot, että alkoiko miettiä asioita?

 

[Lillukka-]

Mieheni tietää että täällä kirjoittelen, tietää nikinkin. Lukekoot, jos huvittaa (heips vaan muru)

Tuli tässä vaan mieleeni, että eikös suhteen ongelmat pitäisi puhua suoraan puolison kanssa? Toki niistä voi avautua täälläkin, mutta eihän se välttämättä auta, kun se toinen ei ole ajatusten lukija. Ei kai nyt mitään maata mullistavan yllättävää, suhteeseen liittyen, kuitenkaan ole tullut tehtyä tai kirjoitettua?

Jos käännän asian niin, että mieheni kirjoittasi jotain sellaista meidän suhteestamme, mitä ei pysty minulle kakistamaan ulos, olisi se mielestäni perin omituista. Täällä sitten arvuuttelisi ja arvostelisi minun toimiani, huh. Kuinka ihmeessä suhde voi toimia jos joutuu arvailemaan toisen ajatuksia? Ei kai sitä kumppania tarvitse pumpulissa pitää, vaan pitäisi voida näyttää myös huonot fiilikset ja pahat päivät toiselle. Suhdehan on parhaimmillaan juuri sitä, että toiseen voi luottaa niin, että voi olla oma itsensä, eikä tarvitse jurnuttaa nurkan takana.

Jos pahaa mieltänsä haluaa ja täytyy purkaa, niin eikös ne ystävät ole sitäkin varten? Jos miehesi pelkää julkisivun tahrautumista, niin ehkäpä pitäisi katsoa peiliin ja tekemään jotain niille tahroille?

 

[Miehestäsi]

Osaa lukea...otappaa siihen joku alkuasukas viidakosta....

 

[kohta x]

Mun "mies" on kans setvinyt kaiken, mitä ikinä irti saa. Kauppareissuilla lukee päivyriä, yövuorossa on käynyt työpöydän lipakoilla, missä on ainoastaan mun papereita! Hän etsii kaikkea mahdollista, mihin tarttua. Sitten näitä juttuja, vaikka päivyrin ilmauksia lainataan chatteihin ym mistä varmasti ne bongaan. Ja ne ovat niinkin henk.koht.,ettei jää epäilystäkään asiasta.
Tämä on mieheni ja hänen sukulaistensa harrastus. Ollut jo vuosikymmeniä. Minä tyhmä tajusin tämän vasta vähän aikaa sitten. Heitä yhdistää toisten kiusaaminen, muiden arvostelu. Itsessään ei vikaa ole, eikä sellaisia ajatuksia saa ääneen lausua.

Kiltti ja maailman paras mies -markkinoilla heti, kun velat on maksettu!

 

[Suvussa siis kulkee]

Kohta x, turha enää pitää minkäänlaista päivyriäkään ennen kuin olet ottanut eron henkistä väkivaltaa harjoittavasta kiusanhengestä. Hankikin sitten heti hyvä turvalukko uuteen asuntoon ja anna vara-avain vain äidille. Ehkä voisit muuten tässä odotellessa laittaa jotain "lukemisenkin arvoista" sinne, mistä tyyppi tapaa asioita nuuskia (olikohan alkuperäinen motiivi mustasukkainen epäily?). Jätä vaikka tekopäiväkirja, jossa kerrot ajatuksiasi hänestä ja parisuhteestanne... Mahtaakohan kirjoittaa niistä nettiin?

 

[huvittunut']

vai vakoili mies.. julkista nettipalstaa saa lukea kuka tahansa, ei se ole vakoilua. Tuliko laverreltua vähän liikaa, ja nyt v****taa?

 

[bvc]

;-) joko sukulaiset on menneet niin pitkälle tutkimis innossaan, että roskiksenkin tutkivat, mulla se tutkittiin myös, joka ainoa kauppakuitti, kuinka paljon se tuhlaa???..eivät vain hoksanneet, että joskus voi "vahingossa" ottaa jonkun muun kuitin, jossa on hirveän iso summa..,-)))
Se on sairasta.

 

[lähtijä]

vai vakoili mies.. julkista nettipalstaa saa lukea kuka tahansa, ei se ole vakoilua. Tuliko laverreltua vähän liikaa, ja nyt v****taa?

Minä en lavertele liikoja. Muutoinkin olen valmis kertomaan uusimmasta säärikarva-ajelua myöden kaiken, myös sen, mikä ei vähemmän kiinnostaisi. Avoin lörppä, kun olen. Mutta kun ihmisen luonne on syntyjään, kuin pirulla...

 

[Älä kusekaan siihen suuntaan]

Mutta arvaapa, miten pelokkaita ihmisiä tällaisten täytyy itsensä olla. Varmasti pelkäävät toisia ilkimyksiä (mm. sukulaisiaan), eivätkä uskalla koskaan asettua poikkiteloin heidän kanssaan tai pitää välimatkaa. Itsepähän ovat kohtalonsa rakentaneet, mutta sinä olet sisäisesti vapaa. Älä jää edes lainoja makselemaan, vaan tee jonkinlainen (kirjallinen) sopimus niiden hoitamisesta, vai kiristääkö mies sinua tietoisesti raha-asioilla pysymään suhteessa?