Mieheni seksiriippuvuus tuhosi kaiken

Ajatella, miten paljon hän on nähnyt vaivaa ja järjestellyt asioita, jotta saa huijattua sua oikein kunnolla. Kyllä on inhottava miehenkuvatus, tuollainen ei ansaitse mun mielestä yhtään mitään, ei ainakaan uutta mahdollisuutta. :|
 
näin teet !!
ei siltikään riittäisi minulle... aina kun sitte itseni tekisi mieli seksiä niin mieleen hiipuisi ajatus jostai seksitaudista joka on tuntemattomalta naiselta saatu tuliaisena. tai se rovaniemeläinen AIDS:in levittäjä mies... HYI helkkari ! mies terapiaan, sinä hanki ero ja ystävinä kai silti voitte olla.. ? lasten takia vain.
 
Tuskin pystynkään hänelle mahdollisuutta antamaan, mutta olen luvannut etten lähde ennenkuin terapiat myös parisuhdeterapia on käyty, lupaukseni olen aina pitänyt niin aijon pitää tämänkin. Ja nyt on aikaa etsiä rauhassa uusi asunto minulle ja lapsille sekä järjestää talon myynti sekä muut käytännön asiat. Minulla ei ole enää kiirettä mihinkään.
Toivon ettei mieheni koskaan tekisi näin enää kenellekkään ja toivon miehelleni myös onnea, olen liian kiltti ihminen ehkä siksi tämä kusetus on niin pitkään jatkunut. Ja se että ajattelen näin ei poista tätä pahaa oloa ollenkaan, haluaisin vihata häntä, haluaisin kostaa mutta en pysty, lasten takia tämä asia on hoidettava niin etteivät he joudu kärsimään
 
hei
jätä se mies!!! eihän tollasen kanssa voi elää!! löydät paremman miehen. ihan oikeasti sun elämä on pilalla jos jäät tuohon suhteeseen. itse olen ollut suhteessa seksiriippuvaisen kanssa ja sanon että se ei siitä muutu tai vaikka muuttuisikn vähän niin kyllä et voi ikinä luottaa häneen ja paranemiseen menee kauan.. sen sanon että ero paras ratkaisu!!
 
En ole tyhmä vaikka näköjään hyvä uskoinen olen ollut, tiedän etten voi koskaan luottaa ja tiedän kuinka suuri todennäköisyys on että mieheni ei muutu.
Isoin ongelma on se että mieheni ei anna periksi, hän yrittää koko ajan halailla, silitellä, kehuu minua, vannoo rakkauttaan, pyytelee anteeksi eikä usko kun sanon etten halua hänen kosketustaan, välillä jopa uskon hänen sanojaan, voi jeesus että tämä on vaikeaa,
 
pulla
kauhealta tuntuu sinun puolesta !

muistan kun minun mieheni ihan yhtäkkiä kerran halusi erota minusta kun hän ei saa suhteessamme tarpeeksi seksiä, asia tuli minulle ihan puun takaa en tiennyt että hän tälläisiä oli edes miettinyt tai että oli tyytymätön seksielämäämme. Ei mitään keskustelua asiasta vaan samantien oli eroamassa itse siihen aikaan olin hyvin väsynyt pienten lasten kotoäiti.

emme eronneet mutta vieläkin tuo kalvaa mieltäni ja mietin että riitänkö miehelleni =(
 
vieras
Minulla oli seksiriippuvaisen naimisissa olevan miehen kanssa suhde ja hän sitten petti minutkin "parhaan" ystävänsä kanssa (ja todennäköisesti oli muitakin kuvioissa). En voi muuta sanoa, että rankkaa oli ja en toivo sellaista kenellekään.

AP:lle voimia ja minulle tulee ensimmäisenä mieleen, että sun kannattaa tehdä selvää miehellesi ettet juuri nyt kaipaa hänen kosketusta yms. Sinä ansaitset ainakin nyt että tahtosi kuullaan ja kunnioitetaan. Kerro tuntemuksistasi terapeutille ellei mies muuten usko.

Toivottavasti asiat järjestyy, mutta ei tule olemaan helppoa. Henkilökohtaisesti en usko että voisin enää luottaa mieheen - valitettavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täys sika tuo sun miehes. Tai ei siis voi mieheks kutsua. Vielä varpajaisissakin. Jos tollasta tekee, ei siitä mihinkään voi muuttua. Näkisin sulla kaks vaihtoehtoa: jätä se tai jaat sen muiden kanssa. Sori, olen tosi pahoillani. Tiedän miltä tuntuu, mä jätin omani, kipeetä teki, mutta kannatti. Nyt mulla on ihana ja uskollinen mies :)
peesailen joka sanaa!

ap: aivan karmiva tilanne siulla... jos asuisit lähellä, tulisin antamaan ison ja pitkän halauksen, nytten on pakko tyytyä vaan virtuaalisiin... :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 
holistin vaimo
Seksi riippuvuudesta en tiedä mitään, mutta alkoholi riippuvuudesta kylläkin.
Eli mieheni on alkoholisti ei siis juo enää, mutta kuitenkin alkoholisti.
Mikäli riippuvuus on totta, niin silloin riippuvuus hoidetaan ensin ja sitten vasta parisuhdetta.
Se on pitkä ja kivinen tie, joskus se palkitsee kulkijansa joskus tuottaa helvetinmoisen pettymyksen.
Muistan myös elävästi sen kun mieheni sitten selvittyään yritti kaiken tavoin hyvittää tekemisiään minulle. Just nämä samat halit, pusut ym. jutut.
Minä vaan kylmästi sanoin, että jos kerrankin kosket vielä lähden samantien ovesta ulos. Ja kysyin vielä, etteikö hänen olisi jo korkea aika alkaa kunnioittamaan minun mielipidettä ?
Meillä toi tepsi aikoinaan ja sain olla rauhassa, miettiä ja tehdä lopullisin päätöksiä !

 
Kiitos kaikille vastanneille, halit vaikka ovatkin virtuaalisia tulevat nyt tarpeeseen. Joku kysyi lasteni ikää, 5v, 4v, 3v ja vauva 9kk.
ja todellakin tämä on kauhea shokki kun olen luullut meillä olevan kaikki hyvin ja kaikki on ollut pelkkää harhaa.
Jotenkin helpottaa kirjottaa edes tänne kun tuntuu että saapahan jollekkin kertoa näistä asioista.
 
ja vielä se että joku puhui asumuserosta, se ei ole mahdollista jos lähden niin se on lopullista, vaikka en ole mieheni vartija niin tällähetkellä minulla on kuitenkin keinoni varmistaa että tänä aikana kun ratkaisua tehdään niin mies ei saa mahdollisuutta pettää. Jos asuisimme erillään niin mikään ei estäisi miestäni jatkamaan samaa touhua, jos mieheni on seksiriippuvainen ei hän pysty olemaan ilman muita naisia kun erillään asuessa se olisi liian helppoa, ajan tässä takaa sitä että en voisi asumuseron jälkeen palata yhteen vaikka haluaisinkin kun epäilys olisi olemassa.
Tärkeintä on nyt saada jollain tavalla asiat etenemään, vaikka ero on lähes täysin varma en usko että pystyn toipumaan ennenkuin mies on aloittanut terapian ja on hakeutunut hoitoon.
 
kokenut
Alkuperäinen kirjoittaja rikki:
Kiitos kaikille vastanneille, halit vaikka ovatkin virtuaalisia tulevat nyt tarpeeseen. Joku kysyi lasteni ikää, 5v, 4v, 3v ja vauva 9kk.
ja todellakin tämä on kauhea shokki kun olen luullut meillä olevan kaikki hyvin ja kaikki on ollut pelkkää harhaa.
Jotenkin helpottaa kirjottaa edes tänne kun tuntuu että saapahan jollekkin kertoa näistä asioista.
Onnea ja voimia tulevaisuuteen ! Kyllä sä jaksat. Ero on aina kova juttu, eihän sitä suunnittele naimisiin mennessään, mutta se on valitettavasti ainoa oikea ratkaisu joskus. Kyllä se sitten helpottaa. Itselläni on 7 vuotta erosta, josta 4 vuotta onnellisessa uudessa suhteessa ja nyt jo aviossakin. Kyllä se siitä :)
 
holistin vaimo
Minulla toipuminen kesti monta vuotta ja ehkä vieläkin on jollain lailla kesken.
Menetin niin luottamukseni elämään ja rakkauteen kun sitä vaan toistuvasti käytettiin hyväkseen.
Toivotan sinulle jaksamista ja toivottavasti myös löydät itsellesi rauhan ja onnen !
 
Alkuperäinen kirjoittaja holistin vaimo:
Minulla toipuminen kesti monta vuotta ja ehkä vieläkin on jollain lailla kesken.
Menetin niin luottamukseni elämään ja rakkauteen kun sitä vaan toistuvasti käytettiin hyväkseen.
Toivotan sinulle jaksamista ja toivottavasti myös löydät itsellesi rauhan ja onnen !
En tiedä onko minulla enää onneen mahdollisuutta, tällä hetkeellä olen niin hajalla että epäilen voinko koskaan luottaa yhteenkää mieheen, uskallanko koskaan rakastaa ketään, jos käy samalla tavalla uudelleen niin en usko että selviäisin enää siitä.
Minulle kyllä riittää elämä lastenkin kanssa en sitä tarkoita että pitäis uusi mies saada mutta tuntuu että usko ihmisten hyvyyteen on mennyt täysin. Miten kukaan voi tehdä näin kuin mieheni on tehnyt minulle?
 
holistin vaimo
Muistan tuon tunteen, ei onnea, ei luottamusta.
Minulla paraneminen lähti aikoinaan siitä, kun aloin ensin luottamaan vaan itseeni.
Toiseen ihmiseen luottamus tulee sitten vasta myöhemmin, jos on tullakseen.
Vieläkään en luota mieheeni ( selvennys, emme asu yhdessä mutta aviossa ollaan edelleen )
mutta ei minun enää tarvitsekaan.
 
vieras
Minun mies myös alkoholisti ja peliriippuvainen ja nyt haluaa itse erota.Samanlaisia tunteita läpikäydään kuin ap ja muut kirjoittaneet.Tuntuu etten koskaan enää saa itselle elämänkumppania kun ikääkin on jo aika paljon ja tämä pettymys siihen ihmiseen jonka kanssa olisi halunnut olla ja jonka olisi halunnut parantuvan.Tuntuu että jos en kelvannut hänelle niin en kelpaa sitten kenellekään.Olen tainnut pettää itseäni niin monta vuotta uskottelemalla että hän parantuu ja välittää minusta ja lapsesta.Nyt hän haluaa meistä eroon vaikka hän on se alkoholisti ja ongelmien aiheuttaja(enimmäkseen),se loukkaa kun se näin päin menee.Minusta on tullut vihattu kun en olisi antanut juoda ja hommasin apua perheellemme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja holistin vaimo:
Muistan tuon tunteen, ei onnea, ei luottamusta.
Minulla paraneminen lähti aikoinaan siitä, kun aloin ensin luottamaan vaan itseeni.
Toiseen ihmiseen luottamus tulee sitten vasta myöhemmin, jos on tullakseen.
Vieläkään en luota mieheeni ( selvennys, emme asu yhdessä mutta aviossa ollaan edelleen )
mutta ei minun enää tarvitsekaan.
Kiitos sinulle, jotenkin tuntuu että olet käynyt samoja asioita läpi kuin minä käyn tällä hetkellä.
Alkuun syytin itseäni olisinko voinut olla parempi vaimo mutta silloin en tiennyt vielä koko totuutta, nyt tiedän riittävästi ja tiedän myös että en olisi mitään voinut tehdä toisin.
Kysyin mieheltäni olisiko minulla ollut oikeus samaan, olisinko hän hyväksynyt minun kohdallani tälläisen niin hän vastasi että ei olisi hyväksynyt, kysyin sitten miksi hän hyväksyi omalle kohdalleen tämän niin hän vastasi ettei hän koskaan hyväksynytkään vaan vaikka morkkis oli joka kerta aivan hirveä ja teki mieli ampua aivot pellolle ja vaikka joka kerta hän itselleen vannoi että ei enää koskaan niin silti kun tilaisuus tuli niin ne itselleen annetut lupaukset ei pitäneetkään ja taas oli pahempi morkkis.
 

Yhteistyössä