Mieheni SEKOAA ALKOHOLISTA!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Näen Punaista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ajdfkjkafdjk:
Alkuperäinen kirjoittaja toivoja:
Toivon hartaasti, että miehesi 22 vuotta kanssasi kestänyt helvetti loppuu ensi vuonna.

vois se loppua jo tänävuonnakin.

Aattelitko että siltä posahtaa maksa ja heppu heittää lusikan nurkkaan? Muussa tapauksessa suosittelen kyllä heittämään hyvästit sille helveitille jo tänä vuonna, jos oot aikeissa nostaa kytkintä. Turha sitä on ens vuoteen siirtää ja pitkittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rentukka*:
Juuri ap:n kaltaisten ihmisten takia käytän alkoholia ja poltan tupakkaa. Tuollaiset tiukkapipot elävät vanhoiksi ja täyttävät hoitokodit. En haluaisi pätkääkään joutua samaan vanhustentaloon sellaisten kanssa.

Pitäisiköhän ottaa repertuaariin vielä hassis ja suonensisäiset huumeet - varmuuden vuoksi.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
 
Miksi kiusaat itseäsi suotta?Hyvin voideltu köysi kaulaan ja toinen pää kiinni vahvaan oksaan ja menoksi.Ps.Köysi oikean mittaiseksi niin homma hoituu siististi ilman ylimääräisiä sotkuja, kuten kävi Irakissa erräässä toimituksessa.
 
Huomaan, että monen on vaikea ymmärtää mitä on elää juopon kanssa.
Yleensä alussa ei olla juoppo, mutta sitten se vähitellen tulee esiin.
Aina kun juo, juo itsensä kaatokänniin.
Vaikea on lähteä mihinkään. Täällä metsässä ei ole paikkaa ja tämä on minun koti.
Viina tänne kyllä tiensä löytää. Mun mielestä alkoholisti on sairastunut riippuvuuteen jonka nimi on alkoholismi. Tämä riippuvuus aiheuttaa melkoisen määrän sairauksia.
Lääkärit eivät suostu kertomaan suoraa hänelle, että ainoa vaihtoehto on raittius.
Yhteiskunnalle tulee kalliiksi kun mennään ambulanssilla vatsa kipeenä pitkän putken jälkeen.
Naapurit ja ystävät kiertävät jo kaukaa....Lapset pelkäävät.
 
Jos on lapsia kotona ja tilanne on tuo, eikö olisi aika otata yhteyttä vaikka lastensuojeluun? He voisivat yrittää järjestää jotain apua.
Useilla turvakodeilla on myös avopalveluita, niihin saa yhteyden lastensuojelun kautta.
Perheneuvolat auttavat myös.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näen Punaista:
Kauanko ihminen oikeasti jaksaa ja kestää?? tuntuu että venyy ja paukkuu äärettömiin. Suhteessamme on alkoholilla suuri sija, ollut kaikki nämä pitkät vuodet. Mieheni on luvannut sata kertaa sitä ja tätä ja tuota, mennä apua hakemaan jne jne. Katunut ja pyydellyt anteeksi.Joka kerralla kuitenkin samat virheet toistuvat. menemme esim kaveredien luo iltaa istumaan, sovittu että ei alkoholia kuin esim 6 kaljaa illan aikana. miehelleni muuten vähän tuo määrä. Mutta koskaan hän ei pidä kiinni lupauksistaan ja niin illasta seuraa monenlaista..
Mieheni "sekoaa", tulee uhmakkaaksi, väkivaltaisen ja hyökkäävän oloiseksi, puhuu"pimeitä, sekoja",kuvittelee ja mielikuvitus ja harhat pääsevät irti..riskinä on aina tappeluihin joutuminen tai muut nolot kurjat tilanteet.
Minä taas olen erittäin vähäjuomainen, olemme kuin yö ja päivä kaikessa, tässäkin. Saan hävetä ihmisten ilmoilla miestäni. olen siististi ja kunnollinen kansalainen,,kumppanini taas renttumainen ajoittain jopa kunnollinen. tasapainoa ei siis ole eikä löydy.

Olen ruvennut ajattelemaan että ei tuollaista vaan kestä koko elämäänsä..kai on olemassa miehiä joita ei alkoholi ohjaa.. ja jotka kunnioittavat naistansa ja suhdettansa. Voimani ovat vaan nyt kateissa,,en taida jaksaa enää. Mieheni lupasi taas että menee jonnekin puhumaan ja hakemaan apua. Mutta koko elämänsä alkoholin kanssa paljon pyörinyt on ikuisesti kipeä uskon niin. Tiedän että myös oma ajatuskantani alkoholiin on toisaalta aika kielteinen ja rajoittunut, koska olen saanut paljon kärsiä sen vuoksi nuoren elämäni aikana, sekä menettänyt tuonpuoleiseen läheisiäni ja melkein kaikkein läheisimmänkin perheestäni. Mutta silti pystyn hyväksymään kohtuuden , harvoin. Kerran kuukaudessa on aivan liikaa. Mielestäni pari kertaa vuodessa olisi ihanteellisin tilanne miehen kännäämiselle. Ja saunakaljat silloin tällöin ok.

Jotkut vaan lupaa ja lupaa eivätkä mene hoitoon kuin viime hädässä tai ei ollenkaan. En kyllä jaksais juoppojen kanssa enää elää. Lapsuudessa oman isän juominen oli aivan tarpeeksi raskasta. Nytkin näen punaista kun veljeni soitaa yöllä päissään ja valittaa kurjaa elämäänsä . En enää jaksa kuunnella vaan lyön luurin korvaan. Kun on ongelmia itelläki ei kuitenkaan viinasta

 
Meillä myös se tilanne, että minä en juo oikeastaan ollenkaan, mutta mieheni osaa vain harvoin laittaa korkin kiinni juuri silloin kun haluaa. Tuntuu, että hän oikein hakee tekosyytä juomiselleen työpaineista, ärsyttävistä työkavereista tms. Mies käy ryyppäämässä kerran viikossa, joskus useamminkin. Onneksi krapula on niin paha, ettei kykene juomaan kahta päivää putkeen, mutta sekin on riittävän paha, että ekaksi juo kauhean kaatokännin, seuraavana päivänä potee krapulaa ja sitten seuraavana päivänä olisi jo valmis juomaan.

Onneksi mies juo baarissa, jotta ei tarvitse katsella hänen juomistaan kotona. Sekin on riittävän inhottavaa, että mies kömpii kotiin, haisee kammottavalle (viina, hiki, kusi, tupakka), kaatuilee ja kaataa mennessään tavaroita ja rojahtaa milloin mihinkin. Sammuneena olen löytänyt hänet rappukäytävästä, wc:stä, keittiöstä, eteisestä jne. Miehen "juomisharrastus" vaikuttaa esimerkiksi kodin sisustukseen, koska en voi hankkia mitään sellaista, mikä voisi mennä herkästi rikki. Astiatkin pitää olla sen verran halpoja, ettei mies kännipäissään kolauta niitä rikki.

Mies ei ole väkivaltainen kännissä, mutta kaikki sivuvaikutukset ovat niin raivostuttavia, että olen aina todella raivoissani. Mielessäni työstän jo eroa ja mietin, milloin tapahtuu se viimeinen pisara, joka katkaisee suhteen.
 
Viinapiru on ikuinen ongelma. Minä olen sitä mieltä, että ihminen on jonkin sortin alkoholisti jos juominen aiheuttaa hänelle ja/tai hänen ympärillään olevilleen ongelmia. Tässä kohtaa on mielestäni ihan turhaa tuijottaa juomiskertoja, sillä se ei todellakaan kerro koko totuutta. Meidän perheessä on viina vienyt niin isän kuin äidinkin ja molemmat papat. Ainoastaan vahvat mummot on jaksaneet pitää sirkusta pystyssä. Itsekin olin parikymppisenä suhteessa jossa mies joi, ei tätä suurkulutusta kattavaa määrää, vaan juominen oli pikemminkin humalahakuista, sekoilua, tappelemista ja elämänhallinta nollassa, meni luottotiedot ym. Itse kärsin tästä pari vuotta, kunnes onneksi ymmärsin lähteä. Tässä kohtaa asia oli vain niin, että viina vei miestä, eikä mies viinaa. Jos tilanne menee siihen, ettei pysty olemaan juomatta, on alkoholista muodostunut jo jonkinlainen ongelma ja valitettavasti se yleensä eskaloituu ajan kanssa vain pahemmaksi. Ja esimerkiksi äidin kohdalla asia meni niin, että selviä jaksoja saattoi kestää useita kuukausia, melkein jopa vuosi ajoittain mutta jossain kohtaa tuli aina sortuminen ja se saattoi kestää jopa useita viikkoja (joskus vain päiviä) mutta sinä aikana koko elämä meni taas uusiksi. Millainen juominen on taas normaalia? Minun mielestäni on ok ottaa illalla yömyssy, saunakalja ja viiniä ruoan kanssa. Samoiten reissussa tai vaikkapa juhlien yhteyksissä (juhannus, pikkujoulut, synttäribileet, tuparit jne.) on asia ok. Humalaakin siedän hyvin, kunhan se ei ole jatkuvaa ja jokaviikkoista. Eli kaikenkaikkiaan, niin kauan kuin se viina ei aiheuta ongelmia se on ok. Tietysti alkoholin vaikutuksen alaisena saattaa vaikka teloa itsensä tai sanoa jotain mitä ei ehkä olisi pitänyt, mutta se ei vielä ole niin ratkaisevaa. Mielestäni ratkaisevaa on se jos juominen aiheuttaa usein ja jatkuvasti sellaista käytöstä, mikä ei enää ole itsellä hallittavissa ja kun vielä ulkopuoliset kertovat asian olevan heille ikävää eikä siltikään pysty lopettamaan, ollaan jo alkoholismin puolella.
 
Joillekkin ihmisille väkevät viinat eivät sovi ollenkaan eli sekoavat ihan täysin kännissä. Katkaisin välit erääseen pariskuntakaverihin kun tälle miehelle ei sopinut lainkaan väkevät ja kun jossain olimme iltaa viettämässä niin hänestä tuli oikein ilkeä ja homma ajautui siihen että hän yritti kopeloida minua huonolla yrityksellä. Meni pinna totaalisesti ja en ole missään tekemisissä enää. Näin ne viinan vaikutukset näkyvät. Jotkut taas tulevat iloisiksi saadessaan hiukan alkoholia,jotkut sekoavat.
 
AP:lle.
Minulla on myös mies, joka paljon juotuaan ja tarpeeksi stressiä kerätessään muuttuu herra Hydeksi. Olen huomannut sen, että paras lähestymistapa on vain se, että ei provosoi tilannetta ja antaa toisen pauhata itsekseen. Ha oma herra Hydeni on TODELLA paha suustaan, kun sillä päällä on kännissä. Puuttumalla ongelmaan silloin, kun toisen kanssa ei voi järkevästi keskustella on turhaa. Parasta odottaa aamuun ja ottaa ongelmat esiin, kun on selvinnyt humalatilasta. Pääasia on kuitenkin, että ongelmat selvitetään. Hiljaa ei tule hyvää näissä asioissa.
Olen ilmoittanut miehelleni, että sietokyvylläni on rajat, ja että jos hän jatkaa tällä tiellä, niin ennenpitkää ne rajat tulevat kohdalle.
Hänen kohdallaan on kyse stressistä ja siitä, että hän pitää sisällään asiat, jotka pitäisi sanoa ääneen heti.
Jos asetan hänelle liian paljon odotuksia tai hän tuntee, että yritän häntä manipuloida häntä tai sitoa/rajoittaa jollain lailla, voin 80% varmuudella sanoa, että seuraavana yönä hän on rähinäkännissä. Joten - pyrin antamaan hänelle sen vapauden, että hän saa päättää asioistaan itse. Luotettava hän on muuten ja todella herttainen. Parempaa miestä en voisi löytää. Olen jopa pyrkinyt helpottamaan tätä vapauden kaipuuta ehdottamalla täysin vapaata aikaa minusta, jotta saisi keskittyä omien asioiden puuhailuun rauhassa. Ei hän ole sellaiseen ehdotukseen tarttunut kuitenkaan, kun haluaa olla minun kanssa. Mutta jo se tunne, että olen valmis tulemaan häntä vastaan asioissa, jotka häntä suututtaa, ovat helpottaneet tilannetta. Vaikka hänessä on paljon syytä, en katso tarpeelliseksi lisätä hänen syyllisyyden tuntoaan murjottamalla. Puhun asiat läpi ja jätän siihen.
 
Minulla mies on lähdössä myllyhoitoon kahden viikon kuluttua...herranjestas mikä helpotuksen tunne kun mies vihdoinkin myönsi ja halusi muutosta tilanteeseen. Mietityttää vain mikä sieltä tulee kotiin takaisin, kun hoito loppu. Sinänsä kuukauden mittainen miehen hoitojakso on itselleni todella tarpeen, saan lomaa tästä pahentuneesta tilanteesta ja jopa levättyä vihdoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja helpottunut vaimo:
Minulla mies on lähdössä myllyhoitoon kahden viikon kuluttua...herranjestas mikä helpotuksen tunne kun mies vihdoinkin myönsi ja halusi muutosta tilanteeseen. Mietityttää vain mikä sieltä tulee kotiin takaisin, kun hoito loppu. Sinänsä kuukauden mittainen miehen hoitojakso on itselleni todella tarpeen, saan lomaa tästä pahentuneesta tilanteesta ja jopa levättyä vihdoin.


Olen onnellinen puolestasi ! Toivotaan, että miehesi hoidossa ollessaan ymmärtää tilanteensa ja elämänne muuttuu. Jaksamista sinulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoona:
Mitä hyvää tuollaisessa miehessä on, kun häntä vielä kestätte.

Minun vaimo varmaan lähtisi jo yhdestä minun tuollaisesta kotiinpaluusta.

Tätä jaksan ihmetellä; miksi juoppo ja absoluutti on mennyt aikanaan yhteen? No ehkä se juoppo ei ole juoppo ollut vielä 14v sitten, mutta on se jo varmasti paljon enempi tykännyt bailata kuin tämä mehumaija? Miten on?
 
Jonkun mielestä 6 kaljaa illassa on ymmärrettävää? Ei minusta! Miten joku saakin sisäänsä niin monta kaljaa?

Kyllä mielestäni on juoppo jo tuollainen! Mikähän siinä kaljassa viehättää? Nykyään nuoretkin ovat jo kaljan orjia.
 

Yhteistyössä