Mieheni on sairastunut psyykkisesti - Miten itse jaksan?

Mieheni on sairastunut psyykkisesti. Kahden pienen lapsemme hoito ym. ovat ajautuneet kokonaan minun harteilleni. Mies pitää minua suunnilleen sylkykuppina, johon voi purkaa kaiken pahanolonsa - ja välillä tuntuu, että jonkinlaiset harhat tmv.

Mitä teen?

Olen aivan uupunut siihen, että kotona ei tunnu enää olevan kahta aikuista ja kahta lasta, vaan yksi aikuinen, yksi murrosikäinen ja kaksi pientä lasta.

Oma aika on täysin absurdi ajatus, sillä mies ei kykene olemaan vastuussa lapsista hetkeäkään, edes esimerkiksi sitä aikaa, että olisin suihkussa yksin, ja tukiverkostomme on olematon, joten perheen ulkopuolisia lapsenvahteja ei ole.

Olen aivan väsynyt tilanteeseen ja mielessä pyörivät ja vaivaavat miehen puhumat, järkyttävät, asiat: syytökset ja väitteet.

 

Voisko mielenterveys toimiston kautta saada jonkinsortin tukea ja neuvoja?

 

Osastolle hoitoon vähäks aikaa ja lääkitys kuntoon... Ja miksi vaivaannut miehen syytöksistä, jos niihin ei ole aihetta? Vai onko? Jos tiedostat, että ne on vaan sairaan ihmisen jorinoita, niin miksi otat niitä itsees? Ärsyttäähän ne toki, en sitä sano, mutta, että miksi jäät niitä kelaamaan? Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai muuten sairastut itse myös, jos pohdit niitä sen tarkemmin.

 

Saako perhetyöntekijää ( vaikka vaan kotihoidosta esim.) tuollasessa tilanteessa, että pääsisit itse vähäksi aikaa pois kotoa?

 

Ymmärrän hyvin sun tilanteen. Itse roikuin suhteessa vuosikymmenen minkä aikana mies kävi pari kertaa suljetulla ja viimeisen kerran pakolla.

Toki perhetyöntekijän saa mutta siitä ei ollut apua taapero - vauva yhdistelmälle. Ne sano ettei voi muuta kuin jutella, 30min päiväunet oisi ollut poikaa välillä. Perheneuvolasta saa apua hyvin itselle sekä lapsille asian käsittelyyn. Lastensuojelu myös oli avulias sekä alhaisen kynnyksen tukitoimet kunnan tasolla.

Itse erosin kun voimavarat meni toisen kannatteluun eikä siitä mitään kiitosta koskaan saanut. Nimittelyt satuttaa oli aihetta tai ei. Tiedän sen itse kokemuksestani. Tsemppiä! Et ole yksin!!

 

Hae vertaistukea mielenterveysongelmaisten omaisten toiminnasta, voi olla puhelinneuvontaakin, en tiedä. Jos raha ei ongelma, lastenhoitoapua kotiin. Mitä tahansa ei tarvitse kestää, välillä voi olla parempi asua erillään. Onhan miehellä toimiva hoitokontakti. Käykö päivätoiminnassa tms.

 

Jos on harhoja tarvii lääkityksen, mahdollisesti osastojakson. Miehesi on sairas, ei tahallaan hankala. Ymmärrän molempia.

 

Ukko hourulaan niin elämä tulee kuntoon. Hänen elämänsä on jo piloilla, muiden elämän voi vielä pelastaa.

 

Olet nyt ensimmäisenä yhteydessä neuvolaan, siellä järjestetään perhetyöntekijä. Se on nykyään vähän erilaista, ja pääset edes sinne suihkuun..
Et voi jäädä yksin asian kanssa....

 

Kiitos vastauksista!

Miehellä on tosi löyhä hoitokontakti. Tk-lääkärin, jonne hänelle varasin ajan loppukeväästä, lähetteellä hän on päässyt kerran psykologille, jonka jälkeen tuli 1,5kk tauko ennen seuraavaa käyntiä. Molemmat tarjosivat lääkitystä, joista mies kieltäytyi.
Miehen hoitokontaktin kautta apua lienee siis turha yrittää hankkia.
Mies ei myöskään varmasti "puhu puolestani", sillä hän ei käsitä, mikä minun ongelmani tässä on.

Meillä oli juuri vauvan neuvolakäynti ja olin jo valmistautunut puhumaan terveydenhoitajalle asiasta, mutta sitten ihan rehellisesti jänistin, kun vastassa olikin uusi terveydenhoitaja, jonka asenne ei herättänyt yhtään luottamustani.

Raha lastenhoitoavussa on nimenomaan ongelma. Meillä ei ole yhtään ylimääräistä ja suurin osa siitä "miehen takana" hänen omalla tilillään, jonne hänen paikkansa tulee. Minä hain pitkän hoitovapaan, kun kaikki vielä oli ok.

FinFamista (mielenterveysomaiset) kysyin apua, mutta heillä on lähin toimipaikka naapurikaupungissa, enkä minä sinne pääse, kun en saa lapsille hoitajaa.

ap

 

Soita tk:hon, että tilanne on pahentunut, ettet pärjää enää miehesi kanssa ja että hänet täytyy ottaa osastolle joksikin aikaa. Näin omaishoitajat toimivat, joilla on dementiapotilas kotona hoidettavana. Jos mies on psyykkisesti sairas, voitko saada omaishoidon tukea, kun hoidat miestäsi? Minulla on myös vaikea tilanne mieheni kanssa. Hän on monisairas ja miettii töiden lopettamista. Minun täytyisi vaan saada töitä sitä ennen. Kummankin vanhemmat ovat myös huonossa kunnossa. Paljon Voimia Sinulle! Et ole yksin. Tk:ssa kannattaa itkut tirauttaa ja pyytää apua tilanteeseen. Tuntuu, että nykyään apua täytyy vaatia, että sitä saa tk:sta.

 

En usko, että tilanne (ainakaan vielä tällä hetkellä) mahdollistaisi omaishoidontukea.

En usko edes, että minun puheideni perusteella otettaisiin vastoin omaa tahtoaan osastolle.
Mietin tuotakin, kun sukulaispariskunnan rouva yritti tk:hon ilmoitella epäilevänsä miehensä sairastuneen dementiaan, niin tilanne pääsi todella pitkälle (eli mies löytyi keskellä yötä housut kintussa ojasta ja joutui vuodeosastolle) ennen kuin alettiin tutkia. Jotenkin tuntuu samalta, että jotain aivan älytöntä pitää tapahtua ja miehen joutua osastohoitoon, ennen kuin minua kuunnellaan.

Ap

 

Onko miehesi kuitenkin työelämässä jos kerran palkka tulee?

 

Osastolle hoitoon vähäks aikaa ja lääkitys kuntoon... Ja miksi vaivaannut miehen syytöksistä, jos niihin ei ole aihetta? Vai onko? Jos tiedostat, että ne on vaan sairaan ihmisen jorinoita, niin miksi otat niitä itsees? Ärsyttäähän ne toki, en sitä sano, mutta, että miksi jäät niitä kelaamaan? Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai muuten sairastut itse myös, jos pohdit niitä sen tarkemmin.

Helppo sanoa, ettei kannata välittää. Kyllä sitä välittää, vaikka puheista ei olis perää. Kokemusta on.

 

Riippuu kai kaupungista, mutta onko teillä sosiaalista kriisipalvelua ? Sinne soittamalla voivat auttaa tai sitten itse haet perheneuvolan palveluita.

Meillä ex oli akuutin avohoidon piirissä jossa pystyin kertomaan omia tuntemuksia tilanteen kehittymisestä.

Itse alussa raahasin ukon sairaalan päivystykseen kun homma lähti käsistä.

(Vastasin aikasemmin #4)

 

Kiitos jälleen.

En jaksanut alkaa selittää, miksi perättömät syytökset ahdistavat, sillä tilannetta on varmasti hankala ymmärtää, jos ei ole kokenut sitä. Ei siis ole kyse mistään pettämis- tmv syytöksistä, vaan pikemminkin väitteistä miehen elämän pilaamisesta ja esimerkkejä kaivetaan menneisyydestä.

Eniten pelkään sitä, että lapsia viedään luotani enemmän kuin haluan, jos tunnustan olevani väsynyt tilanteeseen, kun mieskään ei tosiaan heistä voi olla vastuussa. Mihin uskallan ottaa yhteyttä, ettei avuntarvetta ylitulkita?

Mies käy töissä. Se on käytännössä ainoa, mitä jaksaa ja toisaalta minua pelottaa lähes päivittäin, ettei saa siellä mitään "kohtausta", tee itselleen jotain tilaisuuden tullen tmv.

Ap

 

Ei kannata itseään laittaa piippuun asiassa. Itse sain apua juurikin perheneuvolasta EIKÄ siellä asiaa pidetty sen kamalampana asiana. Hyvin yleistä nämä mt-ongelmat. Neuvolan kautta pääsee tai esim.perhetyön. riippuu missä päin asuu.

Tällä hetkellä saan apua lastensuojelusta sekä lasten psykiatriselta. Isän mt-ongelma näkyy nyt lapsissa. Sitä se teettää kun antaa asioiden kehittyä miettiessä pulmia. Ja saan apua juurikin niihin pulmiin mitä on. Samoin lapset. Miehen tilannetta en tiedä mutta varmasti jatkaa samaa polkuaan. Tsemppiä!

 

Kiitos, Kohtalontoveri!

Täytyy nyt vain rohkaistua hakemaan apua itsellenikin, ja siinä samalla lapsille.

Tuntuu vain niin umpikujalta, kun ei ole paikkaa, mihin lapset laittaisi, jos itse hakisin keskusteluapua ja toisaalta, jos en itselle hae keskusteluapua vaan pelkkää lastenhoitoapua, niin pelkään, että "oma aika" menee vain sisäiseen omassa ahdistuksessa vellomiseen.

En yhtään ihmettele, että esimerkiksi masentuneen puolison todennäköisyys sairastua itse masennukseen on kohonnut. Tämä tuntuu aivan turhan ympyrän tallomiselta.

 

Koita hakea kerhopaikkaa lapsille niin saat muutanan tunnin itsellesi ja käytä se aika hyvin. Liiku ja tunnustele mitä haluat elämältä. Ota päämäärä ja lähde tekemään lukuisia pikkupäätöksiä, jotka tulee matkaa sinne. Kuuta kukaan ei saa, mutta moni nauttii kuunvalosta. Itse pääsin näin eteenpäin. Eiköhän päiväkotikin ole hyvä ratkaisu vaikka se olisikin rajoitettua.

Itse petyin kun ihmiset puhu kokoajan että "kohta sinäkin sairastut.." miksi pitäisi? Saanko haluta elämäni paremmaksi vai tyytyä osaani ja masentua kuten kuuluu. . ??

Pää pystyyn, katse eteen. Taakse voit katsoa kiikkutuolista jos on tarvetta.

 

Kiitos taas.

Isompi lapsista aloittaa kerhossa syksyllä, toinen on vielä niin pieni, ettei ole mitenkään mahdollista. Jos sitten kerhoajat olisi kuitenkin vähän rauhallisempia ja vaunulenkeillä olisi tilaa omille ajatuksilleenkin.

Olen varmaan itse jotenkin shokissa(?), kun olen herännyt tilanteeseen. Siis siihen, kuinka huonossa kunnossa mies on ja mietin, miten tämä on päässyt tapahtumaan.

Saanko kysyä, oletteko yhdessä vai tarkoittiko tuo mainitsemasi, että miehen tilannetta et tiedä ja varmaan jatkaa samaa polkuaan, että ette enää ole yhdessä?
Meillä on nyt ollut todella rankkaa, mutta eron ajatteleminenkin tuntuu vielä kamalammalta kuin mikään näistä. Toki välillä mietin, että haluaisin varmaan vain sen terveen miehen, joka hän joskus oli, takaisin ja en todellakaan tiedä, onko se enää ikinä mahdollista. Onko hän enää ikinä se entinen itsensä.
Välillä en oikein edes tiedä, pelkäänkö enemmän eroa kuin hänen menettämistään kumppaninani lopullisesti.

 

Paljon Tsemppiä! Varmasti et ole näiden asioiden kanssa yksin. On monia samassa tilanteessa olevia. Itsekin olen pattitilanteessa mieheni kanssa. Minulla on siis se monisairas mies ja pelkään, että hän on nyt lisäksi sairastunut Alzheimerin tautiin (dementia), vaikka ei ole vielä viittäkymmentäkään moneen vuoteen. Työelämässä. Pelkään, mitä työpaikalla voi sattua, jos unohtelee asioita. Havainnoistani en ole uskaltanut puhua hänelle. Todetut sairaudet ovat jo tarpeeksi kuluttavia hänelle. Lapsille olen kertonut havainnoistani ja hekin ovat isästä ihmeissään. Hänen käytöksen muutoksesta.

 

Olihan tuo miehen mt-ongelma yllätys itselleni kun sattui omalle kohdalle. Koitinkin moneen kertaan pelastaa liittoa tukemalla ja pitämällä huolta. Mutta väsyin siihen ettei mies välittänyt ottaa apua vastaan. Ei ottanut lääkkeitä ja piti sekavuudestaan. Pidin miestäni sielunkumppanina, mutta huoli lapsista kasvoi nii isoksi, että tein valinnan näiden väliltä. 4vuotta rukoilin miestä menemään hoitoon ja sanoinkin hänelle ettei 5.tule tällä tyylillä.

Olen saanut eron jälkeen soittoja ties mistä joissa ihmeteltiin exän käytöstä. En voi kantaa vastuuta ihmisestä, joka ei tunne olevansa sairas. Tein jo kaikkeni hakiessa apua ja valitettavasti tämä yhteiskunta ei oikein tue asiaa millää muotoa. Saavat kulkea kaduilla vapaina ja sekavina.

Kannattaa kuunnella sisintä ja ottaa huomioon punaiset liput.

 

Niin, on se niin outoa, kun sekopäät saavat huidella kaduilla mielin määrin. Ennen vanhaan nämä tyypit vietiin suljetulle esim. saarelle hoitoon. Nykyään on turvatonta.

 

--- Mutta väsyin siihen ettei mies välittänyt ottaa apua vastaan. Ei ottanut lääkkeitä ja piti sekavuudestaan. Pidin miestäni sielunkumppanina, mutta huoli lapsista kasvoi nii isoksi, että tein valinnan näiden väliltä. 4vuotta rukoilin miestä menemään hoitoon---

Sun pilleriusko oli voimakkaampi kuin mikään muu
http://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2017/2_2017/biologiset-laakkeet/kehittyneet-terapiat-merkittava-lisa-tulevaisuuden-laakehoitoon

Oletko katsonut ylearkistosta ohjelman Fosfat i maten? Ne stressitasot kun saadaan nousemaan fosfaateilla oikein tehokkaasti. Ne pystytään jopa mittaamaan. Niiden karttamisessa on vaimolla ja muilla tuttavilla suuri merkitys

 

Helppo sanoa, ettei kannata välittää. Kyllä sitä välittää, vaikka puheista ei olis perää. Kokemusta on.

Kuka muu siellä kotona voi asioihin vaikuttaa?
"sianliha, vesi, naudanliha, kamara, lisätty suola (1,8 %), modifioitu perunatärkkelys, lihaproteiini (porsas), stabilointiaineet (E407, E450), dekstroosi, perunakuitu, aromit (mm. sitruuna, paprika, valkosipuli), hapettumisenestoaine (askorbiinihappo), säilöntäaine (E250), savuaromi. Lihapitoisuus 52 %. LAKTOOSITON. GLUTEENITON."
Tuollaista törkyä kun syöttää perheelle (pizzassasuikaleita), ei voi kuin ihmetellä, miten ikinä selviää edes yhdestä päivästä - enkä usko et sulla sellaista ruokaa olisi tarjolla

Tuossa on montakin syytä huonoon oloon. Huomaatteko itse?