V
"väsynyt"
Vieras
Nousi aamulla jo kuuden aikaan keittelemään kahvia ja poikamme nousi samaan aikaan, mutta ei voi häntä ottaa touhuamaan kanssaan että saisin levätä hetken vielä. Joudun itse pojan yö syötöt hoitamaan, heräämiset ja kaiken.
Ok olen kiitollinen miehelleni että tuo leivän pöytään, mutta en ymmärrä miten se stoppi voi tulla siihen muuhun että kun töitä tekee niin kotona ei kuulema tarvi tehdä mitään. Lika vaatteita ei voi viedä pyykkikoriin, jos syö niin ne lautaset jää pöydille ja kaapit auki yms yms yms. Olen niin kyllästynyt! Minä luulin että minulla on yksi lapsi mutta erehdyin määrästä. Poikani jopa tekee vähemmän sotkua kuin tuo mies. Tästä asiasta olen keskustellut muutaman kymmenen kertaa ja muutos pysyy sen kaksi päivää mutta sitten alkaa lipsua. Ennen pojan syntymäää mies osasi sentään siivota omat jälkensä, mutta nyt ei huolehdi mistään muusta kuin töistänsä. Olen jopa niin tuohtunut tähän tilanteeseen että olen vakavissani miettinyt eroa. Miettiä sitä miten ihana olla YKSIN eikä olisi tuollaista miestä pyörimässä nurkissa. Lapsen kanssa pärjäisin mainiosti ja lapsen sotkut ei häiritse. Voi miten näen niitä uniakin ettei ole ketään kenen kanssa riidellä mistään eikä kukaan mäkätä vieressä että "miten en kaiken tämän jälkeen jaksa hänen kanssaan harrastaa seksiä".
No eipä tässä muuta. Kiitos kun sain purkautua jonnekin.
Ok olen kiitollinen miehelleni että tuo leivän pöytään, mutta en ymmärrä miten se stoppi voi tulla siihen muuhun että kun töitä tekee niin kotona ei kuulema tarvi tehdä mitään. Lika vaatteita ei voi viedä pyykkikoriin, jos syö niin ne lautaset jää pöydille ja kaapit auki yms yms yms. Olen niin kyllästynyt! Minä luulin että minulla on yksi lapsi mutta erehdyin määrästä. Poikani jopa tekee vähemmän sotkua kuin tuo mies. Tästä asiasta olen keskustellut muutaman kymmenen kertaa ja muutos pysyy sen kaksi päivää mutta sitten alkaa lipsua. Ennen pojan syntymäää mies osasi sentään siivota omat jälkensä, mutta nyt ei huolehdi mistään muusta kuin töistänsä. Olen jopa niin tuohtunut tähän tilanteeseen että olen vakavissani miettinyt eroa. Miettiä sitä miten ihana olla YKSIN eikä olisi tuollaista miestä pyörimässä nurkissa. Lapsen kanssa pärjäisin mainiosti ja lapsen sotkut ei häiritse. Voi miten näen niitä uniakin ettei ole ketään kenen kanssa riidellä mistään eikä kukaan mäkätä vieressä että "miten en kaiken tämän jälkeen jaksa hänen kanssaan harrastaa seksiä".
No eipä tässä muuta. Kiitos kun sain purkautua jonnekin.