S
surumielii
Vieras
Mieheni on tehnyt omassa yrityksessään töitä monta kuukautta käytännössä aamusta iltaan. Vapaapäiviä on ollut pari kuukaudessa. Meillä on kolme pientä lasta. Omaa aikaa minulla ei ole ollut siis juuri yhtään. Nyt miehellä on ollut lomaa 2 viikkoa ja silti hän on kehitellyt erinäistä puuhaa joka päivälle, jolloin minulla on lastenhoitovastuu ja en saa edelleenkään itse vapaata. Esim. kaverin auttamista muutossa toisella paikkakunnalla kuin iste asumme, eli on koko päivän pois. Olen ollut todella väsynyt, siis niin väsynyt, etten ole herännyt vauvani itkuun yöllä. Kun sitten tänään itkin miehelle, että onko pakko mennä sinne kaverin muuttoavuksi kun siellä on paljon muitakin miehiä, niin mies sitten sanoi, että mielenterveydessäni on vikaa kun en jaksa, että tekisi munkin mielenterveydelle hyvää vaikka auttaa muita... Olen järkyttynyt, väsynyt ja uupunut ja tuntuu että minun tarpeille ei ole mitään sijaa. En silti ole ihan varma onko mieheni oikeassa: jaksatteko te muut äidit oikeasti ilman omaa aikaa ja sitä, että olette koko ajan yksin vastuussa lapsista? Eikö teitä harmita, jos miehenne aina päättää missä on, mitä haluaa tehdä, ja te ette saa tehdä mitään?