Mieheni käytös..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt äiti"

Vieras
Hei! Haluaisin tietää mistä mieheni käytös johtuu. Eli aloitan kertomaan suhteemme alusta. Suhteemme alussa mieheni oli aivan ihana minua kohtaan mutta emme olleet seurustelleet kauankaan kun tulin raskaaksi (kumpikin halusimme lapsia). Hänen käytöksensä muuttui oikeastaan heti kun tiesimme että olen raskaana. En vain tajunnut muutosta hänessä kuin vasta ensimmäisen lapsemme ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Hän ei enää huomioinut minua samalla tavalla kuin ennen, kehut loppui kuin seinään ja seksikään ei häntä niin paljo kiinnostanut. Tuntui kuin hän olisi vain halunnut perheen, ei väliä kuka lasten äiti on.. En saanut myöskään paljon apua lapsemme hoitamisessa tai kotitöissä vaikka olimme .olemmat kotona. Kerran olin väsynyt hoitamaan kellon ympäri lastamme ja tein kuten hän, istuin tv:n ääreen. Lapsi jäi sänkyyn nukkumaan ja meidän olohuone on melko kaukana ei välttämättä kuule jokaista ääntä. Niin hänen mielestä minun olisi pitänyt mennä makuuhuoneeseen lapsemme kanssa ettei vaan tipahda sängyltä. Uhkasi myös tappaa minut jos lapselle käy jotain.. No sitten ajat muuttuivat hieman parempaan suuntaan ja tulin jälleen raskaaksi. Ajattelin että nyt mieheni ymmärtää auttaa minua kun on kaksi pientä lasta ja asiasta olimme monet riidat käyneet. Ensin sain apua mutta muutaman kuukauden päästä tilanne meni taas pahemmaksi ja hän haukkui minut lyttyyn. En kohta jaksa enää vaan hoitaa suhdettamme ja perhettämme yksin. Miksi miehellä ei olisi yhtä paljon vastuuta perheestään kuin naisella? mitä enää voin tehdä? Neuvoja?
 
Niin. Kun koin, että mieheni ei auttanut minua tarpeeksi lapsen- ja kodinhoidossa, kysyin mieheltäni suoraan (ilman riitoja, ilman sen suurempia kertomuksia) onko se hänen mielestään REILUA, että minä hoidan KAIKEN yksin 24/7. Ei se ollut. Niin monta tappelua ja lopulta noin yksinkertainen kysymys sai hänet tajuamaan, että se ei ole reilua. Yhdessähän kaikki on tehty, joten yhdessä kaikki hoidetaan. Sen jälkeen on autellut aika paljon kotitöissä ja pojan hoidossa, olen saanut vähän omaa aikaa.... Ehkä se oma-aloitteellisuus puuttuu, mutta parempaan ollaan menossa, kun haukuin sen taas lyttyyn viikonloppuna tuosta oma-aloitteellisuudesta :D Alkoi vain ottamaan päähän.
 
Meillä oli juuri samanlaista. Mies istui kaiken aikaa vaan tietokoneella harrastamassa, vaikka olin kuinka uupunut. Ei auttanut hyvät puheet eikä pahat. Lopulta heitin äijän pihalle
 
Jos mieheni (tai kuka tahansa tuttuni) uhkaisi tappaa minut mistä syystä tahansa, en kyllä enää olisi tekemisissä kyseisen tyypin kanssa... saati asuisi tai haluaisi mitään romanttista suhdetta sellaisen henkilön kanssa.
 
Kantsii tehdä sitä jälkikasvua kumppanin kanssa sen jälkeen kun on tutstunut itseensä ja siiihen kumppaniin, sekä jutella asioista etukäteen ajan kanssa. Ei tulisi nämä asiat sitten puskan takaa... Monesti ihmiset sanovat jotain muuta kuin tarkoittavat, toiset kuulevat mitä haluavat...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ö;26603128:
Kantsii tehdä sitä jälkikasvua kumppanin kanssa sen jälkeen kun on tutstunut itseensä ja siiihen kumppaniin, sekä jutella asioista etukäteen ajan kanssa. Ei tulisi nämä asiat sitten puskan takaa... Monesti ihmiset sanovat jotain muuta kuin tarkoittavat, toiset kuulevat mitä haluavat...

Näin. Ja miksi ihmeessä jatketaan lisääntymistä, kun ongelmia on jo valmiiksi???
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ö;26603128:
Kantsii tehdä sitä jälkikasvua kumppanin kanssa sen jälkeen kun on tutstunut itseensä ja siiihen kumppaniin, sekä jutella asioista etukäteen ajan kanssa. Ei tulisi nämä asiat sitten puskan takaa... Monesti ihmiset sanovat jotain muuta kuin tarkoittavat, toiset kuulevat mitä haluavat...

Minä odotin 5 vuotta ennen lisääntymistä exän kanssa. Kuinka kauan ois pitäny oottaa kun se muutos tapahtui myös vasta lapsen ja avioliiton jälkeen?
 
Mietin kans tuota uhkausta ja muutakin kertomaasi, kuulostaa valitettavasti vahvasti et olet vain eräänlainen kotitalouskone, miesi ei arvosta sinua itseäsi vain vaan sitä, mitä hänen elämään luot. Jos tosiaan parisuhteenne on tuolla tasolla ja muutenkin, mietin miten miehesi on lastenne kanssakaan? Mitä itse koet saavasi avioliitoltanne? Yhteisyrityshän se on, jossa molemmilla on yhtä paljon niin vastuuta, kuin velvollisuuksia ja vapauksia. Se ei tietysti tarkoita, että kaikki pitää jakaa tasan, mutta jos toinen tekee enemmän jotaki muuta, toinen ottaa vastuuta taas jostaki muusta.

Tuo uhkaus olisi kieltämättä saanu mutki juoksemaan karkuun -jo periaatteellisella tasolla on pöyristyttävä -ihan kuin olisit hänen orjansa ja omaisuuttansa. Miksei miehesi mennyt varmistamaan, jos moinen huolettaa... Toki itkuhäkytin olisi se yksinkertaisin ratkaisu tilanteeseen.

Pystyttekö juttelemaan toiveistanne ja tarpeistanne? Oletko kertonut miehellesi tunteistasi? Jos vastaus on, ettet pysty/uskalla, turvakoti lienee se oikea paikka... Jaksamista!
 
Mä kanssa suosittelisin nyt ihan ekaksi keskustelua. Kirjoitin tuossa, että oletiti, että miehesi ymmärtäisi jo, mutta totuus on, että ei ne välttämättä mitään ymmärrä, jos ei asioista heille kerro. Ei tarvii lähteä syyttelemään tyyliin "sinä et koskaan" vaan voi ihan nätisti kertoa, miltä itsestä tuntuu. Mä muistan joskus sanoneeni miehelleni, että mulla ei ole enää kotona kivaa ja se herätti hänet. Tapoja on monia eikä todennäköisesti yksi tai kaksi kertaa keskustelua auta. Mutta jos ei pidemmältä aikaakaan keskusteluyritykset auta, niin sitten pitää miettiä uudestaan.
 
Olen usein tälläisissä ketjuissa miettinyt, että miten se aina tuppaa olema se mies, joka lasten saannin myötä muuttuu?? Minusta nainen muuttuu paljon enemmän lasten saannin myötä...... Olisiko näissä tilanteissa kuitenkin usemmiten kyse siitä, että KUMMANKIN odotukset ja toiveet muuttavat muotoa, eikä näitä enään osatakaan sitten sovittaa yhteen?

Ja outohan se olisi, jos ihminen jo iän myötä ei muuttuisi laisinkaan.. Kyllä mun mies on muuttunut tuon 12v aikana, jona häntä olen tuntenut, aika paljonkin. Mutta minä itse olen muuttunut saletisti vielä enemmänkin.
 
Asioista olemme monet keskustelut ja riidat käyty. muutosta aina meinaa tehdä molemmat mutta kun hänkään ei tee niin en itsekkään sitten. keskustelu on muutenkin aika yksipuolista, ei tunnu häntä kiinnostavan. Toivon että tämä menisi ohi kun lapset kasvavat mutta pelkään että sitten ei ole suhteessamme enää mitään tehtävissä. Odottaa vai toimia?
 
mä en olisi hetkeäkään tuollaisen "miehen" kanssa! millä perusteella sun pitäisi huolehtia vain lapsista koska puoleksi ne ovat miehesi? en todellakaan opettaisi pojalleni että on ok käyttäytyä noin naisia kohtaan!
 
Ensin kotitöistä: Hän ei itse huomaa eikä välitä jos esim. roskapusseja on 10 eteisessä tai tiskivuori on valtava. Kun sitten sanon että pitäisi tiskata tai viedä roskat niin hän sanoo että myöhemmin/huomenna, kyllästyn odottamaan ja teen itse. Tiedän että en saisi tehdä kaikkea itse mutta jonkunhan on pakko, muuten kotimme näyttäisi kaatopaikalta. sitten lastenhoidosta: hän on sellainen että ei ymmärrä että lasten täytyy saada ruoka suunnilleen samaan aikaan. Jos olen sanonut että antaisko ruokaa lapsille niin saattaa mennä neljäkin tuntia että lapsi saa ruokaa ja seuraavat ateriat siirtyy ja lapsi on nälkäinen ja vihainen. ja jos vanhempi lapsemme 3 v. kiukuttelee tai huutaa hän huutaa takasin. jopa yöllä kun hän ei ymmärrä että lapsi voi olla vaikka nähnyt painajaista eikä todellakaan huuda ja itke kiusallaan. hän myös haukkuu lapsiamme ja minua tyhmiksi ja idiooteiksi. Tuntuu että hän ei arvosta edes lapsiaan vaan kuvittelee olevansa johtaja. kun olen itsekin kova sanomaan asioista hän ei pidä siitä että pärjään hänelle vaan suuttuu entistä enemmän. Ja en usko että pidemmällä seurusteluajalla olisi ollut vaikustusta. Hän vain halusi perheen jonka kanssa voi tehdä silloin jotain kun itse huvittaa. En tiedä mikä saisi hänet tajuamaan että tuolla käytöksellä ei kohta ole enää perhettä.
 
samahan tuossa taitaa päteä kuin lapsenkasvatukseen muutenkin: valitse taistelusi. Silloin kun pyydät jotain, niin annat aikarajan: pussi pitää viedä viimeistään aamulla töihin lähteissä tms, ja ilmoitat että sanktioita seuraa sopimusrikkotapauksessa. Mies joko hyväksyy tämän tai hylkää, ja ensinmainitussa tapauksessa hän ei valita sanallakaan jos pussi seuraavana aamuna löytyykin hänen takkiinsa pukeutuneena hänen tuoliltaan, ja jälkimmäisessä tapauksessa hänelle ei ehkä enää löydy tuolia keittiöstä, syököön missä huvittaa jos katsoo ettei hänellä voi olla velvollisuuksia eikä esitä muita perusteita kuin loukkaamattoman itseämääräämisoikeutensa.

Sun on näytettävä miehelle, miltä hänen toimintansa näyttää muiden silmiin, ja alleviivattava niin paljon kuin tarvitaan. Ylimielisyydestä täytyy ajoittain tiukasti rankaista ja ajoittain lempeästi moittia. Mutta ei pidä antautua itse alimielisyyden valtaan.
 

Yhteistyössä