V
vaimoke
Vieras
olen kertonut ilmoitti tyttärellemme ettei tule pariin pvään kotiin.Tänä aamuna pienimmät kysyi missä isi on kun ei ole yötä kotona?Minä vastasin että enpä tiedä.En jaksanut enempia aiheesta keskustella,kun en itsekkään tiedä enempää. Vanhin eilen illalla koki että isi lähti koska ei jaksa meitä,tuntui kurjalle,mutta en kyllä jaksanut puhua asiasta.Kurjaa kun syyllisyys kaatuu meille.taas.
Toisaalta olen myös nauttinut,kun ei ole ollut toista käväisemässä yöllä kotona. Olen saanut olla ,vaikkain onhan arjen 24h pyörittäminen ajoittain raskasta ja kaipaa omaa aikaa.Mutta senkin olen ottanut yöllä.Mietin jopa onko mieheni vain "tapa" johon olen tottunut?Tai taloudellinen helpotus,kun on kaksi jotka maksaa kulut?enpä tiedä ,mutta selkeästi ajatukseni ovat alkaneet rullata eteenpäin ja näen moni mahdollisuuksia elämässä.
Hieman "jännitän" miehen paluuta kotiin. Kuinka käyttäydyn?Alanako heti tiedustelemaan missä ollut ja miksi?Vai olenko hiljaa,ja jatkan elämääni,niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Enpä tiedä.Tällä hetkellä vika vaihtoehto tuntuu paremmalle.
Hieman mieleeni on myös hiipinyt, että jospa se onkin jonkun naisen luona?Mutta en tunne mustasukkaisuutta tms. Koen vain että, on se kumma että sitäkkän asiaa ei sitten suoraan voi sanoa,en pidä valehtelusta se tuntuu kaamealle,huijaavalle ja toista aliarvioivalle. Jos olisiki nainen,niin olkoon,menisi sitten sinne ,mutta toivoisin rehellisyyttä.
Eilen jopa kävin katselemassa vuokrakämppien hintoja ja pohdin olisiko minulla varaa jäädä lasten kanssa tähän asuntoomme,joka siis yhteinen ja lainaa on vielä jäljellä.
Jännä huomata miten itse kypsyy eri vaihtoehdoille nopeasti.
Sitten mietin,että mitäpä jos mies palaa kotiin ja on niin kuin ei mitään?Jos haluaakin vain jatkaa siitä mihin jäimme....HMMM.vaikeita asioita.Varsinkin kun ei ymmärrä toisen käytöstä ja logiikkaa.
Toisaalta olen myös nauttinut,kun ei ole ollut toista käväisemässä yöllä kotona. Olen saanut olla ,vaikkain onhan arjen 24h pyörittäminen ajoittain raskasta ja kaipaa omaa aikaa.Mutta senkin olen ottanut yöllä.Mietin jopa onko mieheni vain "tapa" johon olen tottunut?Tai taloudellinen helpotus,kun on kaksi jotka maksaa kulut?enpä tiedä ,mutta selkeästi ajatukseni ovat alkaneet rullata eteenpäin ja näen moni mahdollisuuksia elämässä.
Hieman "jännitän" miehen paluuta kotiin. Kuinka käyttäydyn?Alanako heti tiedustelemaan missä ollut ja miksi?Vai olenko hiljaa,ja jatkan elämääni,niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Enpä tiedä.Tällä hetkellä vika vaihtoehto tuntuu paremmalle.
Hieman mieleeni on myös hiipinyt, että jospa se onkin jonkun naisen luona?Mutta en tunne mustasukkaisuutta tms. Koen vain että, on se kumma että sitäkkän asiaa ei sitten suoraan voi sanoa,en pidä valehtelusta se tuntuu kaamealle,huijaavalle ja toista aliarvioivalle. Jos olisiki nainen,niin olkoon,menisi sitten sinne ,mutta toivoisin rehellisyyttä.
Eilen jopa kävin katselemassa vuokrakämppien hintoja ja pohdin olisiko minulla varaa jäädä lasten kanssa tähän asuntoomme,joka siis yhteinen ja lainaa on vielä jäljellä.
Jännä huomata miten itse kypsyy eri vaihtoehdoille nopeasti.
Sitten mietin,että mitäpä jos mies palaa kotiin ja on niin kuin ei mitään?Jos haluaakin vain jatkaa siitä mihin jäimme....HMMM.vaikeita asioita.Varsinkin kun ei ymmärrä toisen käytöstä ja logiikkaa.