Mieheni ei ole vieläkään palannut "omalta reissultaan",niin kuin aiemmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaimoke
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaimoke

Vieras
olen kertonut ilmoitti tyttärellemme ettei tule pariin pvään kotiin.Tänä aamuna pienimmät kysyi missä isi on kun ei ole yötä kotona?Minä vastasin että enpä tiedä.En jaksanut enempia aiheesta keskustella,kun en itsekkään tiedä enempää. Vanhin eilen illalla koki että isi lähti koska ei jaksa meitä,tuntui kurjalle,mutta en kyllä jaksanut puhua asiasta.Kurjaa kun syyllisyys kaatuu meille.taas.

Toisaalta olen myös nauttinut,kun ei ole ollut toista käväisemässä yöllä kotona. Olen saanut olla ,vaikkain onhan arjen 24h pyörittäminen ajoittain raskasta ja kaipaa omaa aikaa.Mutta senkin olen ottanut yöllä.Mietin jopa onko mieheni vain "tapa" johon olen tottunut?Tai taloudellinen helpotus,kun on kaksi jotka maksaa kulut?enpä tiedä ,mutta selkeästi ajatukseni ovat alkaneet rullata eteenpäin ja näen moni mahdollisuuksia elämässä.

Hieman "jännitän" miehen paluuta kotiin. Kuinka käyttäydyn?Alanako heti tiedustelemaan missä ollut ja miksi?Vai olenko hiljaa,ja jatkan elämääni,niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Enpä tiedä.Tällä hetkellä vika vaihtoehto tuntuu paremmalle.

Hieman mieleeni on myös hiipinyt, että jospa se onkin jonkun naisen luona?Mutta en tunne mustasukkaisuutta tms. Koen vain että, on se kumma että sitäkkän asiaa ei sitten suoraan voi sanoa,en pidä valehtelusta se tuntuu kaamealle,huijaavalle ja toista aliarvioivalle. Jos olisiki nainen,niin olkoon,menisi sitten sinne ,mutta toivoisin rehellisyyttä.

Eilen jopa kävin katselemassa vuokrakämppien hintoja ja pohdin olisiko minulla varaa jäädä lasten kanssa tähän asuntoomme,joka siis yhteinen ja lainaa on vielä jäljellä.

Jännä huomata miten itse kypsyy eri vaihtoehdoille nopeasti.

Sitten mietin,että mitäpä jos mies palaa kotiin ja on niin kuin ei mitään?Jos haluaakin vain jatkaa siitä mihin jäimme....HMMM.vaikeita asioita.Varsinkin kun ei ymmärrä toisen käytöstä ja logiikkaa.
 
Ei meillä kyllä onnistuis se että palais muina miehinä..Vaikutat jo aika valmiilta eroon, miksi sit ottaisit takaisin? Kyllä sä jaksat lapset hoitaa, vaikka rankkaahan tuo tulis olemaan mut eipähän tarviis huolehtia epäluotettavasta ukosta siihen päälle.
 
Hyvä että olet ajatellut jo sitäkin vaihtoehtoa että jos ette saa asioita selvitettyä. Minusta teidän kuitenkin kannattaisi yrittää puhua, ei riidellen eikä syytellen vaan asiallisesti. Ei se erokaan aina huono vaihtoehto ole, mutta sekin sujuisi helpommin jos saisitte puhevälit kuntoon,. Jaksamista!!
 
Kannattaa miettiä aika tarkkaan mitä teet, ei ole kiva jos lapset joutuu vähän väliä miettimään, että onko vika heissä kun isi ei tuu kotiin. Ja vaikka vaikealta ja raskaalta tuntuu puhua lasten kans näistä asioista, niin yritä. Helpottaa paljon lasten olo ja ihmetystä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Ei meillä kyllä onnistuis se että palais muina miehinä..Vaikutat jo aika valmiilta eroon, miksi sit ottaisit takaisin? Kyllä sä jaksat lapset hoitaa, vaikka rankkaahan tuo tulis olemaan mut eipähän tarviis huolehtia epäluotettavasta ukosta siihen päälle.

Niin viimekädessä kai sitten jään pohtimaan et miten voin elättää lapseni,eli taloudellinen huoli nousee.Ja tää on niin kummaa,kun normi arjessa me ei edes tapella.Siis minä puhun ja mies ei kuuntele ja sit kun olen usean kk puhunu jostain,eikä mitään tapahdu,niin sit se ottaa ja lähtee.Mutta kun e ei missään vaiheessa edes kommunikoi asioiden suhteen.sillä vaan menee mitta niin kuin täyteen ja kuppi nurin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hyvä että olet ajatellut jo sitäkin vaihtoehtoa että jos ette saa asioita selvitettyä. Minusta teidän kuitenkin kannattaisi yrittää puhua, ei riidellen eikä syytellen vaan asiallisesti. Ei se erokaan aina huono vaihtoehto ole, mutta sekin sujuisi helpommin jos saisitte puhevälit kuntoon,. Jaksamista!!

Jutellut ollu tähän asti sitä et minä puhun ja luulen et mua kuunnellaan,ja kun samasta asiasta puhun usein,ilman että saan edes mitään kommentia niin yhtenä pvänä kun taas puhun asiasta mies tokasee ettei jaksa mun jankkaamista/valitusta.ja minä olen ihan pihalla,kun tajuan ettei se edes koskaan kuuntele mua.
 
Ei tuo tilanne ole lapsillekaan hyvä vaihtoehto. Kyllä sinä pärjäät yksin myös taloudellisesti. Kaikkeen tottuu. Lapsillekin jää epävarmuus kun isä ottaa ja vain lähtee, eikä tiedetä missä on ja miksi. Ota vain ja lähde tai mies etsiköön oman asunnon.
 

Yhteistyössä