M
milloin opin tuntemaan?
Vieras
Silloin kun tuo oli pentu, käytiin katsomassa sitä ja sen sisaruksia, niin suosikikseni ylsi valintahetkellä toinen yksilö, hieman eri värinen mitä tämä toinen on.
Paria päivää ennen koiran hakemista kasvattaja otti yhteyttä, että oli luovuttanut minun suosikkini toiselle ihmiselle!!! Ja että tämä toinen tuntuisi soveltuvan paremmin meille, perheelliselle, ei kysynyt minulta mielipidettä asiaan. : /
Itse asiassa tämä pentu, mikä meidän käsiimme jäi, oli se viimeisin vaihtoehto siinä vaiheessa, kun niitä kävimme katsomassa, juurikin värinsä vuoksi, luonteeltaan olivat tosin melko tasapuolisia.
Kuitenkin juuri tästä pentueesta koiran halusin, koska yhdistelmä oli aivan loistava ja puitteet kaikenlaiseen harrastukseen sitä kautta avoinna.
Mutta tosiaan, nyt maaliskuun lopusta on kulunut näinkin pitkä aika, eikä pentu vieläkään tunnu omalta.
Olen hammasta purren kouluttanut sitä, ollut tosi pettynyt väriin ja luonne on vieras.
Olen miettinyt, että kasvattaja vain luovutti sen haluamani pennun toiselle, koska tämä toinen oli ennen minua hakemassa ja ehkä se ostaja oli itsekin tyytymätön pennun väriin ja sitten ehkä maksanut hieman extraa väliin, jotta olisi sen minun pentuni itselleen saanut.
Minua ärsyttää ihan hirveästi, että olin niin laamana siinä, pennun tuoksujen lumossa, enkä alkanut perumaan kauppoja, kuten jo tuossa aikaisemmin mainitsin, niin yhdistelmäkin mätsäsi mielstäni tosi hyvin.
Tätä vääränväristä en voi näyttelyihin viedä, koska tuosta turkin väristä rokotetaan näyttelyissä. Sen lisäksi jalostuspotentiaalikin on aikas kehno.
Kunhan puran ärsytystäni! :kieh: Tiedän, että luonne on tärkein juttu, onhan tuo sillai kiva koira ja maailman ihanin lasten kanssa, mutta silti. Se ei vaan tunnu omalta piste!
Paria päivää ennen koiran hakemista kasvattaja otti yhteyttä, että oli luovuttanut minun suosikkini toiselle ihmiselle!!! Ja että tämä toinen tuntuisi soveltuvan paremmin meille, perheelliselle, ei kysynyt minulta mielipidettä asiaan. : /
Itse asiassa tämä pentu, mikä meidän käsiimme jäi, oli se viimeisin vaihtoehto siinä vaiheessa, kun niitä kävimme katsomassa, juurikin värinsä vuoksi, luonteeltaan olivat tosin melko tasapuolisia.
Kuitenkin juuri tästä pentueesta koiran halusin, koska yhdistelmä oli aivan loistava ja puitteet kaikenlaiseen harrastukseen sitä kautta avoinna.
Mutta tosiaan, nyt maaliskuun lopusta on kulunut näinkin pitkä aika, eikä pentu vieläkään tunnu omalta.
Olen hammasta purren kouluttanut sitä, ollut tosi pettynyt väriin ja luonne on vieras.
Olen miettinyt, että kasvattaja vain luovutti sen haluamani pennun toiselle, koska tämä toinen oli ennen minua hakemassa ja ehkä se ostaja oli itsekin tyytymätön pennun väriin ja sitten ehkä maksanut hieman extraa väliin, jotta olisi sen minun pentuni itselleen saanut.
Minua ärsyttää ihan hirveästi, että olin niin laamana siinä, pennun tuoksujen lumossa, enkä alkanut perumaan kauppoja, kuten jo tuossa aikaisemmin mainitsin, niin yhdistelmäkin mätsäsi mielstäni tosi hyvin.
Tätä vääränväristä en voi näyttelyihin viedä, koska tuosta turkin väristä rokotetaan näyttelyissä. Sen lisäksi jalostuspotentiaalikin on aikas kehno.
Kunhan puran ärsytystäni! :kieh: Tiedän, että luonne on tärkein juttu, onhan tuo sillai kiva koira ja maailman ihanin lasten kanssa, mutta silti. Se ei vaan tunnu omalta piste!
