mieheni ei halua

[ihmeissään hän]

kihlautua kanssani. on kuulemma sitouduttu ihan tarpeeksi kun lapsi on tehty. ja aika ei ole oikea. itselleni se on tärkeä asia jo lapsenkin kannalta ja muussakin mielessä. en näe mitn.estettä jos toista rakastaa. nyt mieitinkin jo että onko järkevämpää sitten erota kun kerran meidän arvot ovat niin kaukana toisistaa. onko muilla ollut vastaavia tilanteita ja mikä neuvoksi?

 

[taustalla]

meillä muuten sama tilanne, paitsi että kyse avioliitosta. kihloihin mentiin jo vuosikausia sitten, mutta kosintaa ei kuulu. :/

 

[Micosa]

Vaikka itse olen naimisissa,minusta ei kihlaus/avioliitto ole sidoksissa sitoutumiseen.
Painostamaan ei kannata alkaa,mutta onko erokaan sitten hyvä vaihtoehto jos suhde muuten kunnossa.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Ööö... no tää on vaan mun mielipide, mutta mun mielestä tossa ei vielä ole eron syytä.

Anna miehellesi aikaa ja jutelkaa asiasta (kuten aikuiset, ei siis kiukutteluja ja syyttelyitä). Kun miehesi tietää, mitä mieltä olet (ja ettei mielipiteesi muutu), anna asian olla. Et voi häntä pakottaa kihloihin.

En tarkoita, että siitä ei sen jälkeen enää saa keskustella, vaan, että älä nalkuta asiasta joka päivä ja aina jonkin kinastelun yhteydessä. Älä missään nimessä itse asiassa yhdistä tätä asiaa riitoihin tyyliin "no ethän sä ees mua halua kun et kihloihinkaan halua tms."

Ajan kuluessa miehesikin voi muuttaa mieltään. Tai sinä.

Jos muuten on asiat ok ja teillä on lapsi, niin älä tee tästä mitään sotamuuria.

 

[minä]

Mä en suostunu kihloihin ollenkaan sanoin miehelle et en rupee oleen 10v kihloissa et samantien vaan naimisiin... ja että lapsia ei tule ennen kun sanoo tahdon.

Mutta mun mielestä naimisiin meno nyt ois konkreettinen pikkujuttu kun ootte kerran jo sitoutunu vakavasti. Vai pitääkö miehes takaovea rakosellaan.

 

[Kääkkänä]

Mikähän siinä sormuksessa on niin pelottavaa? siis oikeesti,eikö juuri lapsensaaminen ole se kaikista sitovin juttu parisuhteessa, avioliittokin on loppujen lopuksi vain sinetti vakavalle suhteelle (joskin merkittävä sellainen). Mutta eron voi aina saada, lapsesta taas tuskin eroon pääsee (toivottavasti ei edes halua)

pohdin vain =)

 

[Micosa]

\

Mikähän siinä sormuksessa on niin pelottavaa? siis oikeesti,eikö juuri lapsensaaminen ole se kaikista sitovin juttu parisuhteessa, avioliittokin on loppujen lopuksi vain sinetti vakavalle suhteelle (joskin merkittävä sellainen). Mutta eron voi aina saada, lapsesta taas tuskin eroon pääsee (toivottavasti ei edes halua)

pohdin vain =)

Niin kun sitouduttu on jo lapsen myötä miksi se avioliitto on tärkeä?
Eroaminenkin on liian helpoksi tehty .

 

[Huithapeli]

\

meillä muuten sama tilanne, paitsi että kyse avioliitosta. kihloihin mentiin jo vuosikausia sitten, mutta kosintaa ei kuulu. :/

Kuin myös täällä! Kihloissa oltu jo reilut 7 vuotta...

 

[Kääkkänä]

\

\

Mikähän siinä sormuksessa on niin pelottavaa? siis oikeesti,eikö juuri lapsensaaminen ole se kaikista sitovin juttu parisuhteessa, avioliittokin on loppujen lopuksi vain sinetti vakavalle suhteelle (joskin merkittävä sellainen). Mutta eron voi aina saada, lapsesta taas tuskin eroon pääsee (toivottavasti ei edes halua)

pohdin vain =)

Niin kun sitouduttu on jo lapsen myötä miksi se avioliitto on tärkeä?
Eroaminenkin on liian helpoksi tehty .

No sehän on tietysti jokaisen oma juttu,HALUAAKO mennä naimisiin mutta me koimme sen turvallisena ja selkeänä vaihtoehtona jo lapsenkin kannalta,vaikkei lasten takia naimisiin mentykään.

 

[baby2003]

Mun henkilökohtainen mielipide on kyllä että jos pystyy lapsia tekemään,niin silloin pitäisi kyllä olla myös valmis kihlautumaan/avioitumaan....eikös lapsi ole kuitenkin suurempi asia

 

[baby2003]

\

Mikähän siinä sormuksessa on niin pelottavaa? siis oikeesti,eikö juuri lapsensaaminen ole se kaikista sitovin juttu parisuhteessa, avioliittokin on loppujen lopuksi vain sinetti vakavalle suhteelle (joskin merkittävä sellainen). Mutta eron voi aina saada, lapsesta taas tuskin eroon pääsee (toivottavasti ei edes halua)

pohdin vain =)

Niin tätä minäkin "yritin"sanoa...jos mun mielipiteestä mitään ymmärsi

Peesi :wave:

 

[syysmorsian]

Meillä oli niin et nyt on 9v oltu yhessä, kuhlauduttiin 06/03 ja tyttö synty 12/03. Toi kihlautuminenki oli niin et mä kysyin et miten olis ja sit yks päivä vaan yhteisestä päätöksestä käveltiin sormuskauppaan. Sen jälkeen oon kosintaa oottanu jota en oo saanu. Joku viikko sit itkun kas kysyin et mikä mättää. Oon nimittäin häät ottanu puheeks monta kertaa. Sillon mies vaan sano et ei hirveesti tykkää olla huomion keskipisteenä (no sen mä kyllä tiiän) ja et on vaan saamattomuutta ollu ettei oo kosinu. Muutama päivä sen jälkeen sit päätettiin naimisiin menosta ja syyskuulle ois häät suunnitteilla. Kosintaa en sit kyllä oo edelleenkään saanu. Oon kyllä vähän miettiny et pitäskö vaikka bestmanille vihjasta josko siitä kosinnasta vaikka sais häihin yhen ohjelmanumeron...

 

[Micosa]

\

Mun henkilökohtainen mielipide on kyllä että jos pystyy lapsia tekemään,niin silloin pitäisi kyllä olla myös valmis kihlautumaan/avioitumaan....eikös lapsi ole kuitenkin suurempi asia

Niin no lähinnä sitä minä ainakin tarkoitin että mies on JO sitoutunut lapsen myötä.
Ei ehkä koe sormuksia jne enää minään virstanpylväänä.
Toisille on tärkeää kihlaus/avioliitto.Esim.ystävälleni on,mutta minulle ei ollut mikään pakkojuttu.
Kannattaisi keskustella ja kertoa oma kanta ja sen tärkeys.
Se ei välttämättä ole toiselle itsestäänselvänä seuraava askel lapsen/lapsien jälkeen.