I
Iiida
Vieras
Ollaan parikymppisiä ja seurusteltu pari vuotta.
Nyt on sitten alkanut tulla ongelmia mieheni ystävien kanssa. Tai no itsellänihän ei heitä vastaan mitään ole, ovat mielestäni ihan mukavia. Mutta tuntuu että suurin osa mieheni ystävistä ei minusta pidä, enkä oikein ymmärrä miksi.
Tämän mielikuvan olen saanut siitä, että miestäni kutsutaan usein erilaisiin juhliin joihin tulee muitakin pariskuntia, mutta minua ei kutsuta ollenkaan. Kutsu on aina tarkoitettu vain miehelleni.
Tottakai ymmärrän, että on miesten keskeisiä illanistujaisia ja muita kavereiden kesken tapaamisia joihin on ihan normaalia jättää kutsumatta. Tämä on kuitenkin eriasia, kun kyseessä on juhlia, joissa ei ole juurikaan muita kuin pareja. Eikä kyse voi olla siitäkään, etteivät mieheni ystävät minua tunne, koska kuitenkin muiden parisuhteellisten naisia kutsuvat mukaan, joskus jopa sellaisia joita eivät ole koskaan nähneet.
Aikaisemmin tälläisiä tilanteita ei juuri ole ollut, koska mieheni on usein kutsunut ystäviään meille.
Sinänsähän tämä ei iso ongelma ole, onhan minulla omiakin ystäviä joiden kanssa voin silloin viettää aikaa, kun mieheni lähtee juhlimaan. Jollain tapaa tämä asia vaan ahdistaa minua, ja asiaa ei auta se, että olen kertonut miehelleni tunteistani ja häntä hänen ystäviensä käytös ei tunnu haittaavan.
Omat ystäväni jos käyttäytyisivät samalla tavalla, luultavimmin loukkaantuisin, sillä minulle tulisi siitä tunne etteivät ystäväni arvosta tarpeeksi suhdettani. Mieleeni tulee mieheni käytöksestä se, että ehkä hänkään ei arvosta suhdettamme tarpeeksi, kun asia ei tunnu vaivaavan.
Mitähän tässä tilanteessa nyt kannattaisi tehdä, kun minulla on sellainen tunne, että vielä joku päivä tulee tilanne, jossa miehen on valittava joko minut tai ystävänsä ja sitä minä en tosiaankaan halua.
Nyt on sitten alkanut tulla ongelmia mieheni ystävien kanssa. Tai no itsellänihän ei heitä vastaan mitään ole, ovat mielestäni ihan mukavia. Mutta tuntuu että suurin osa mieheni ystävistä ei minusta pidä, enkä oikein ymmärrä miksi.
Tämän mielikuvan olen saanut siitä, että miestäni kutsutaan usein erilaisiin juhliin joihin tulee muitakin pariskuntia, mutta minua ei kutsuta ollenkaan. Kutsu on aina tarkoitettu vain miehelleni.
Tottakai ymmärrän, että on miesten keskeisiä illanistujaisia ja muita kavereiden kesken tapaamisia joihin on ihan normaalia jättää kutsumatta. Tämä on kuitenkin eriasia, kun kyseessä on juhlia, joissa ei ole juurikaan muita kuin pareja. Eikä kyse voi olla siitäkään, etteivät mieheni ystävät minua tunne, koska kuitenkin muiden parisuhteellisten naisia kutsuvat mukaan, joskus jopa sellaisia joita eivät ole koskaan nähneet.
Aikaisemmin tälläisiä tilanteita ei juuri ole ollut, koska mieheni on usein kutsunut ystäviään meille.
Sinänsähän tämä ei iso ongelma ole, onhan minulla omiakin ystäviä joiden kanssa voin silloin viettää aikaa, kun mieheni lähtee juhlimaan. Jollain tapaa tämä asia vaan ahdistaa minua, ja asiaa ei auta se, että olen kertonut miehelleni tunteistani ja häntä hänen ystäviensä käytös ei tunnu haittaavan.
Omat ystäväni jos käyttäytyisivät samalla tavalla, luultavimmin loukkaantuisin, sillä minulle tulisi siitä tunne etteivät ystäväni arvosta tarpeeksi suhdettani. Mieleeni tulee mieheni käytöksestä se, että ehkä hänkään ei arvosta suhdettamme tarpeeksi, kun asia ei tunnu vaivaavan.
Mitähän tässä tilanteessa nyt kannattaisi tehdä, kun minulla on sellainen tunne, että vielä joku päivä tulee tilanne, jossa miehen on valittava joko minut tai ystävänsä ja sitä minä en tosiaankaan halua.