Miehen veljen tyttöystävä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jhooops
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jhooops

Vieras
Miehelläni ja hänen veljellään ei juurikaan ole ikäeroa, ja näin ollen myös minä ja veljen tyttöystävä olemme ainoastaan vuoden ikäerolla.

Mutta, minua niin ärsyttää ja varmaan olen hiton mustasukkainenkin kaikesta tälle tytölle. Hän on kaunis, laiha, kaikinpuolin täydellinen nainen ulkoisesti, oikea miesten ihanne. Minä taas olen lyhyt, huonohampainen, en niin sosiaalinen, pullea jne...

Aina jos olemme jossakin, tämä tyttö on aina minishortsit jaloissa ja toppi päällä josta löytyy silmänruokaa jos jollekkin. Tämä pariskunta AINA kun ollaan jossakin esim. juhlissa, he KOKOAJAN oikeasti lääppivät toisiaan. Minusta se on jotenkin ällöttävää kun suunnilleen puristellaan ja hiplataan toisen tissejä muitten edessä!
Vaikka kuinka himottaisi yms, niin mielestäni tuollaisen voisi jättää ihan kahdenkeskiseen aikaan. Me mieheni kanssa emme juurikaan lääpi toisiamme toistemme edessä, ehkä joskus istumme lähekkäin ja pidämme kädestä kiinni, mutta se siinä.

Itse tulen perheestä jossa vanhemmat eronneet, ajetaan vanhalla autolla, vanhemmat perus ammateista jne.. Ja sitten on tämän tytön vanhemmat jotka kustantavat tyttärelleen uuden auton, ajavat itse uusilla autoilla, hieno talo, arvostetut ammatit, on kesämökkiä, 100 000€ venettä jne..

Aina yleensä jossain vaiheessa saan kuulla esim. anopilta kuinka tällä tytön perheellä on niiiiiiin hieno vene ja kaikkea. Olen kateellinen, myönnän. Pelkään vaan että kohta miehenikin ajattelee "niin, ehkä minäkin voisin saada tuollaisen tytön enkä tuollaista köyhää pullukkaa". Siis ihan oikeasti ahdistaa mennä kaikkiin sukujuhliin yms kun tuntuu että olen täysi kakkonen.

Mökillekkin mentäessä jos kuulen että tämä pariskunta on tulossa sinne, minua rupeaa ahdistamaan ihan hirveästi. Tuntuu että en kohta pysty enää olemaan tässä parisuhteessa veljen tyttöystävän takia, ihan hirveä ajatus... Näen ja kuulen appivanhempienkin puheesta kuinka minä olen täysi kakkonen tämän toisen täydellisyyden rinnalla..

Tuntuu pahalta, ja haluaisin tästä tunteesta eroon. Olen yrittänyt muutaman kerran kutsua tämän pariskunnan meillekkin jos vaikka pääsisin tästä yli sen avulla että opin tuntemaan häntä enemmän, mutta ei. Rupeaa vain vituttamaan se ainainen hiplaaminen..

Kiitos kun sain avautua, helpotti jo vähän. En ole tästä aiemmin muille puhunut..
 
Ymmärrän kyllä täysin sinunkin kannan. Itsekin olen aiemmin ajatellut samoin, nyt vanhemmiten asioita alkaa nähdä eri kannalta. Vaikka varmaan ainahan me naiset pikkasen ajattelemme vähän naisille tyypillisellä tavalla, vertaamme itseämme toisiin. Mutta jokaisessa meissä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.
 
Mun mielestä on tosi epäkohteliasta kiehnätä toisessa kun muut on paikalla. Ehkäpä heillä ei sitten menekään niin hyvin kun hirveä tarve näyttää muille miten rakastuneita ovat? Mutta muista, mies on valinnut SUT, ei veljensä tyttöystävää. Se kertoo jo paljon :)
 
Nuo luettelemasi ominaisuudet on enimmäkseen sellaisia, joista ei kannata olla kateellinen. Jos sun vanhemmat on normaalituloisia ja jonkun toisen vanhemmat rikkaita, niin ei niitä voi vaihtaa päikseen. Vanhemmat pysyy ja sillä siisti. Sen sijaan vaikka hyvästä kropasta voi olla hiukan tervettäkin olla kateellinen, jos se saa vaikka aikaan liikuntainnostusta sussa itsessäsi.

Ehdotan, että alat kehittää itseäsi sellaiseksi, millainen itse haluaisit olla. Opiskele tai harrasta jotain sellaista, mitä olet aina halunnut oppia, ja ole sitten ylpeä siitä, mitä osaat ja mihin kehityt. Keskitä se energia, mitä nyt käytät toisten kadehtimiseen, siihen, että teet itse itsesi onnelliseksi.

Elämä on oikeasti ihan mukavaa, kun keskittyy niihin asioihin, mitkä on kivoja!
 
  • Tykkää
Reactions: Suklaanougat
Nyt pikku huomio. Sinä et ole appivanhempien kanssa yhdessä. Eikö ole tärkeämpää, mitä miehesi ajattelee. Minulle on ainakin ihan helvetin sama mitä appivanhempani minusta ajattelevat. Jos minä olisin valinnut mieheni hänen vanhempien takia, niin en todellakaan olisi mieheni kanssa.
 
[QUOTE="mami";24366680]Ymmärrän kyllä täysin sinunkin kannan. Itsekin olen aiemmin ajatellut samoin, nyt vanhemmiten asioita alkaa nähdä eri kannalta. Vaikka varmaan ainahan me naiset pikkasen ajattelemme vähän naisille tyypillisellä tavalla, vertaamme itseämme toisiin. Mutta jokaisessa meissä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.[/QUOTE]
Jos se yhtään lohduttaa, samaa miehetkin tekevät. Köyhät miehet leimaavat esim. oopperaa ja muita kulttuuritapahtumia herrojen kotkotukseksi ja kermapersehinttien touhuksi. Mikään muu kuin peitelty kateus sitä ei selitä. Puolustusmekanismi: Kun ei ole rahkeita johonkin, esitetään että se jokin on jotenkin huonompien ihmisten juttu.
 
Juu siis niinkuin ekassa viestissä sanoinkin, myönnän olevani kateellinen, mutta ku tää rupeaa itsestänikin jo tuntumaan ihan hirveältä kun en pysty enää olemaan samassa tilassa ollenkaan kun rupeaa ahdistamaan!

Juuri esim se kiehnääminenkin (itse siis olemme n. 25-vuotaita ja nämä muutaman vuoden nuorempia) tuntuu siltä, että onko meillä nyt huono suhde kun emme tee noin? Tulee aina sellainen olo, että puuttuuko meidän suhteesta jotain, onko tuollaista intohimoa rakkautta olemassa että 4 vuoden jälkeenkin pitää hiplata toista kokoajan sen puolituntia mikä ollaan vierailulla. Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä kauemmin, molemmilla takana suhteita ja nämä molemmat ovat toistensa ensirakkaudet, joten senkin takia kummastuttaa..

Mutta, en voi tosiaan muuttaa muita asioita kuin itseni... Olen jo yrittänyt, mutta (ehkä aika lapsellista) pelkään esim. laihdutusta koska uskon että olemattomat tissini lähtevät kokonaan ja viimeistään silloin olen mieheni silmissä ihan nolla. Aika pinnallista tekstiä, mutta ilmeisesti itsetuntoni on erittäin pohjalukemissa, en vain tiedä millä saan sen nostettua.. Välillä onnistun siinä kohtalaisesti, mutta sitten tulee takapakkia joka palauttaa todellisuuten.

Lapsia meillä ei ole vielä ainakaan, toinen pari ei asu vielä edes yhdessä, me olemme asuneet 4 vuotta yhdessä. Ehkä tämä voi tietysti selittää sitä ainaista hiplaamista kun ei olla kokoajan yhdessä? Entiedä..
 
Jos kuljet harmaavarpusena allapäin päivät, niin se ei ainakaan sinun itsetuntoasi nosta! Hanki uusi hiustyyli, käy kosmetologilla jos vain on varaa ja mieti miten voisit muuttaa tyyliäsi!
Myös laihtuminen nostaa yleensä huimasti itsetuntoa - sinuna en murehtisi niitä tissejä! Monesti myös ruokavalion siivouksella on selvä vaikutus mielialaan (ainakin minulla!!).
Niinkuin joku sanoi, yritä muuttua sellaiseksi kun haluaisit olla. Mikään ei voi estää sinua, ainoastaan pituutta et voi kasvaa :D.
Hanki myös jotakin sellaista elämääsi, josta saat henkistä mielihyvää. On se sitten harrastus tai jotain muuta. Et koskaan voi muuttua samanlaiseksi kuin joku muu. Älä käytä siis energiaasi sen asian toivomiseen.

Oletko parsuhteessa onnellinen? Arvostaako miehes sua? Kehuuko sua kauniiksi? Vaikka olettekin olleet "jo" 4v yhdessä niin noita asioita on kuultava. Ei kukaan jaksa olla kenellekkään vain joku itsestäänselvyys.
 
Ymmärrän että sua vi*uttaa ja vaikka olisitkin kateellinen ei se poista sitä tosiasiaa että harmittaa kun toisella on kaikki niin mallillaan. Ainakin ulkoisesti. Jotain tärkeää henkistä pääomaa häneltä voi hyvinkin puuttua, jota sinulla on varmasti yllin kyllin.

trimmaa itsesi kuntoon, älä välitä niistä tisseistä. Timmi kroppa on wow on tissit millaiset tahansa!!
 
miksi aloittaja on köyhä,lihava,kateellinen,huonolla itsetunnolla varustettu ämmä?
en kyllä ihmettele, jos mies vaihtaisi,jos on yhtään normaali :D

Hanki varallisuutta, kouluttaudu,huolehdi ulkonäöstä,niin ei tarvi kadehtia niitä asioita muilta,jos ne kerran sinulle niin paljon merkitsevät
 

Yhteistyössä