O
onneton
Vieras
voi ei mä en enää kestä tätä. Mieheni käy töissä, tekee välillä ylimääräisiäkin keikkoja ja tämän päälle vielä opiskelee. Tottakai tommonen väsyttää mutta kun minäkin haluaisin hänestä edes joskus pienen murusen esim klo 21 ja 23 välillä kun poikamme nukkuvat (siis muutakin kun hätäpanot n kerran viikossa). Kotitöistä en mielestäni motkota, lasken ne omaksi työmaakseni niin kauan kun olen kotosalla, mutta kaipaan niin paljon ennen niin läheistä suhdettamme jossa keskustelimme paljon ja tunsimme kuuluvamme yhteen. Nyt mies on niin kuitti että sammuu järjestäen sohvalle tai jommankuman pojan viereen eikä sen jälkeen enää jaksa sieltä kunnolla herätä. Kun yhtenä iltana sitten kypsyin täysin ja huomautin asiasta niin mies raivostui ja sanoi että mulla on epärealistinen käsitys elämästä ja että mun pitää mennä töihin jotta tajuan että siellä väsyy...Niin että miesten mielestä sitten kahden uhmaikäisen riiviön hoitaminen 24h ei sitten väsytä???Haluaisin keskustella elämästämme kehittävästi mutta yritäpä nukkuvan kanssa jutella...Riitaakin tuppaa tulemaan enemmän kuinennen kun ei saada asioita puhuttua. En haluaisi nalkuttaa mutta kuitenkin ilmaista miltä minusta tuntuu, onko tämä kohtuutonta??? Miehestäni ilmeisesti tällä hetkellä on. Mitä teen?