Miehen väkivaltaisuus

On niin kivaa huolestuttaa toisia, jotka välittävät. Ensiksi kerrot eläväsi kuolemanvaarassa ja sitten annat ymmärtää, että et halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi. Sitten kerjäät vielä turpaasi aloittamalla uuden suhteen, vaikka et ole lopettanut vielä entistäkään. Omapa on elämäsi, jos et itse välitä siitä pätkän vertaa, niin minkä me sille voidaan?

 

On niin kivaa huolestuttaa toisia, jotka välittävät. Ensiksi kerrot eläväsi kuolemanvaarassa ja sitten annat ymmärtää, että et halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi. Sitten kerjäät vielä turpaasi aloittamalla uuden suhteen, vaikka et ole lopettanut vielä entistäkään. Omapa on elämäsi, jos et itse välitä siitä pätkän vertaa, niin minkä me sille voidaan?

Miten niin annan ymmärtää etten halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi? Koko ajan mietin tätä ja siksi kirjoitin tännekin. Ja vasta sitten uuteen suhteeseen kun tämä suhde on ohi, eikä haittaa vaikka olis vähän aikaa yksinkin. Se taitaisi olla kaikkein paras vaihtoehto.

 

ite 3vuotta todella väkivaltasessa suhteessa eleäneenä - neuvoni on :lähde kun sulla vielä on terveys tallella ja itsetunto?? ei mies joka lyö kerran kyllä jätä sitä siihen yhteen kertaan, hommat menee vaan aina rajummaks ja rajummaks ja lopulta sulla ei oo itsetuntoo ollenkaan ja itekin luulet olevasi täys paska ja ansaitsevas kaikki turhat lyönnit ym.. LÄHDE KUN VIELÄ OOT EHJÄ! turvakoteja on ympäri suomenmaata, muuta vaikka aluks sellaseen, ettei tämä hakkaaja saa puhutettua sua takasin(kokemusta on tästäkin)..vaihda maisemaa vaikka hetkeks tms. mutta ei kakkata jatkaa jos itestäs tuntuu silta että otteet kovenee jo seukkaus vaiheessa...monta samanolosta vastausta tuli ja usko sisko hyvä, ettei puhuta sontaa. sitten kun kyseinen mies on hakannut sulta itsetunnon pois - oot jo aikas syvällä, ja sieltä on todella vaikee nousta ja jatkaa elämää..arvet jää loppuiäks päähän..rakasta itseäs ja häivy hakkaavan äijän ikeestä!!tsemppiä sulle ja tee se äläkä mieti enää yhtään yötä..nauti kesästä ja nauti siitä vaikka yksin! ajattelehan sitä ihanaa tunnetta kun ei tarvii pelätä??
kimpsut kasaan sisko ja menoks

 

^täyttä asiaa. MIehen käytös ei tule muuttumaan, siitä kertovat nämä:

a) mies vähättelee tekojaan: "mitä sitä nyt enää katumaan kun tuli jo tehtyä". No harva sitä teon hetkellä mitään katuu, jälkeenpäinhän se nimenomaan kuuluu asiaan, ja sen jälkeen kuuluu muuttaa käytöstä, joka aiheuttaa katumusta!

b) mies syyttelee sinua: "mitäs ärsytit ja nalkutit". Jokaisen aikuisen pitää pystyä ottamaan vastuu omista teoistaan, eli mies saa kyllä suuttua sanoistasi, mutta se, mitä hän suuttumuksellaan tekee, on täysin hänen omalla vastuullaan. Hän voi huutaa, lähteä ulos ja rauhoittua. Sinun kimppuusi käyminen ja sinun mielipiteidesi/tunteidesi tukahduttaminen väkivallalla ei ole sinun syytäsi, vaikka hän miten vääntäisi mustaa valkoiseksi.

c) teot ovat pahentuneet jatkuvasti. Mies ei enää pelkää niin paljoa sitä, että jättäisit hänet, koska et ole tähänkään mennessä jättänyt. Näinpä omia voimia ja raivoa ei tarvitsekaan yrittää hillitä. Ja senhän tajuaa, mitä siitä jatkossa seuraa - pelkkää huonoa.

Mitä siellä vielä luet ap? Lähde jo! Kaikki käytännön ongelmat (asunnon hankinta, hetkellinen mahdollinen elintason lasku, pelottava yksineläminen tms) ovat vain tekosyitä, ja ne pystyy kyllä ratkomaan kun yrittää. Muutkin ovat pystyneet. Ja ne jotka eivät pystyneet, jäivät perhehelvettiin tai arkkuun.

 

On niin kivaa huolestuttaa toisia, jotka välittävät. Ensiksi kerrot eläväsi kuolemanvaarassa ja sitten annat ymmärtää, että et halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi. Sitten kerjäät vielä turpaasi aloittamalla uuden suhteen, vaikka et ole lopettanut vielä entistäkään. Omapa on elämäsi, jos et itse välitä siitä pätkän vertaa, niin minkä me sille voidaan?

Miten niin annan ymmärtää etten halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi? Koko ajan mietin tätä ja siksi kirjoitin tännekin. Ja vasta sitten uuteen suhteeseen kun tämä suhde on ohi, eikä haittaa vaikka olis vähän aikaa yksinkin. Se taitaisi olla kaikkein paras vaihtoehto.

Tässä katkelma edellisestä viestistäsi

jotenkin mielestäni väkivaltainen mies menettää mahdollisuutensa jos käy minuun käsiksi, olenko siis kauhea petturi jos menen toisen syliin? Omatunto kyllä soimaa mutta toisaalta mietin että pahempia ovat nuo miehen teot kuin minun. Minä teen kaiken rakkaudesta, hän vihasta/kiukusta.
Lainaa

Ensin kerrot, että mielesi tekee pettää miestäsi ja seuraavassa puolustelet itseäsi, että uuteen suhteeseen vasta kun edellinen suhde on ohi. Et ole kauhean hyvä valehtelija... Jää vain nykyiseen suhteesesi ja ala pettämään miestäsi. Olikohan koko jutun juuri tämä: Et halua jättää miestäsi, mutta haluaisit alkaa suhteeseen myös toisen miehen kanssa. Eli haet täällä hyväksyntää, miehesi haukutaan paskaksi (mitä hän onkin) ja sitten kaikki ymmärtää sinua, että haluat mennä panemaan muita miehiä ihan rakkaudesta! Olet oikeutettu tekoosi, eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. On tainnut pari nyrkin iskua pehmittää pääsi!

 

On niin kivaa huolestuttaa toisia, jotka välittävät. Ensiksi kerrot eläväsi kuolemanvaarassa ja sitten annat ymmärtää, että et halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi. Sitten kerjäät vielä turpaasi aloittamalla uuden suhteen, vaikka et ole lopettanut vielä entistäkään. Omapa on elämäsi, jos et itse välitä siitä pätkän vertaa, niin minkä me sille voidaan?

Miten niin annan ymmärtää etten halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi? Koko ajan mietin tätä ja siksi kirjoitin tännekin. Ja vasta sitten uuteen suhteeseen kun tämä suhde on ohi, eikä haittaa vaikka olis vähän aikaa yksinkin. Se taitaisi olla kaikkein paras vaihtoehto.

Tässä katkelma edellisestä viestistäsi

jotenkin mielestäni väkivaltainen mies menettää mahdollisuutensa jos käy minuun käsiksi, olenko siis kauhea petturi jos menen toisen syliin? Omatunto kyllä soimaa mutta toisaalta mietin että pahempia ovat nuo miehen teot kuin minun. Minä teen kaiken rakkaudesta, hän vihasta/kiukusta.
Lainaa

Ensin kerrot, että mielesi tekee pettää miestäsi ja seuraavassa puolustelet itseäsi, että uuteen suhteeseen vasta kun edellinen suhde on ohi. Et ole kauhean hyvä valehtelija... Jää vain nykyiseen suhteesesi ja ala pettämään miestäsi. Olikohan koko jutun juuri tämä: Et halua jättää miestäsi, mutta haluaisit alkaa suhteeseen myös toisen miehen kanssa. Eli haet täällä hyväksyntää, miehesi haukutaan paskaksi (mitä hän onkin) ja sitten kaikki ymmärtää sinua, että haluat mennä panemaan muita miehiä ihan rakkaudesta! Olet oikeutettu tekoosi, eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. On tainnut pari nyrkin iskua pehmittää pääsi!

Kiitos tästä. Ongelmia on riittävästi muutenkin, ei viitsi enää ottaa lokaa niskaan keneltäkään tai tapella siitä mitä tarkoitin tai mitä en. Kerran sinä tiedät paremmin niin annetaan olla.

 

Ja kiitos teille asiallisia viestejä laittaneille! Saan teidän neuvoistanne lisää voimaa ja helpotusta lopulliseen irtiottoon. Oma mieli alkaa tosiaan aika pian tehdä tepposia ja kun yksin näitä miettii alkaa jo helposti vähätellä tilannetta yms.

"Lähtö" ei sinällään ole ongelma, minulla on oma koti ja omat tulot joilla olen elänyt tähänkin asti, joten se on mies joka siirtyy sitten muihin maisemiin. Taloudellisestikin päinvastoin helpottaa kun ruokalaskut pienenevät.

 

Oletko siis vielä kaiken tuon p***n lisäksi elättänyt tätä helvetin lokkia?
Nyt kyllä lukko vaihtoon!

 

just joo.

 

Tarvitset ammattiapua monin verroin enemmän kuin vieraissa käymistä. Jos nykyinen kumppanisi saa tietää uskottomuudestasi, henkesi on uhattuna. Mustasukkaisuus ja väkivalta kun kuuluvat yhteen.

 

On niin kivaa huolestuttaa toisia, jotka välittävät. Ensiksi kerrot eläväsi kuolemanvaarassa ja sitten annat ymmärtää, että et halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi. Sitten kerjäät vielä turpaasi aloittamalla uuden suhteen, vaikka et ole lopettanut vielä entistäkään. Omapa on elämäsi, jos et itse välitä siitä pätkän vertaa, niin minkä me sille voidaan?

Miten niin annan ymmärtää etten halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi? Koko ajan mietin tätä ja siksi kirjoitin tännekin. Ja vasta sitten uuteen suhteeseen kun tämä suhde on ohi, eikä haittaa vaikka olis vähän aikaa yksinkin. Se taitaisi olla kaikkein paras vaihtoehto.

Tässä katkelma edellisestä viestistäsi

jotenkin mielestäni väkivaltainen mies menettää mahdollisuutensa jos käy minuun käsiksi, olenko siis kauhea petturi jos menen toisen syliin? Omatunto kyllä soimaa mutta toisaalta mietin että pahempia ovat nuo miehen teot kuin minun. Minä teen kaiken rakkaudesta, hän vihasta/kiukusta.
Lainaa

Ensin kerrot, että mielesi tekee pettää miestäsi ja seuraavassa puolustelet itseäsi, että uuteen suhteeseen vasta kun edellinen suhde on ohi. Et ole kauhean hyvä valehtelija... Jää vain nykyiseen suhteesesi ja ala pettämään miestäsi. Olikohan koko jutun juuri tämä: Et halua jättää miestäsi, mutta haluaisit alkaa suhteeseen myös toisen miehen kanssa. Eli haet täällä hyväksyntää, miehesi haukutaan paskaksi (mitä hän onkin) ja sitten kaikki ymmärtää sinua, että haluat mennä panemaan muita miehiä ihan rakkaudesta! Olet oikeutettu tekoosi, eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. On tainnut pari nyrkin iskua pehmittää pääsi!

Kiitos tästä. Ongelmia on riittävästi muutenkin, ei viitsi enää ottaa lokaa niskaan keneltäkään tai tapella siitä mitä tarkoitin tai mitä en. Kerran sinä tiedät paremmin niin annetaan olla.

Sain teksteistäsi ihan saman vaikutelman kuin "öööö". Mielestäni ihan hyvää palautetta, en olisi osannut sanoa asiaa paremmin kuin hän. Taidat todella haluta vain mieleistäsi palautetta, eli toisten suostumuksen pettämiseen kun mies on niin kamala. Joskus sivustakatsoja näkee asiat selvemmin kuin itse.

 

On niin kivaa huolestuttaa toisia, jotka välittävät. Ensiksi kerrot eläväsi kuolemanvaarassa ja sitten annat ymmärtää, että et halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi. Sitten kerjäät vielä turpaasi aloittamalla uuden suhteen, vaikka et ole lopettanut vielä entistäkään. Omapa on elämäsi, jos et itse välitä siitä pätkän vertaa, niin minkä me sille voidaan?

Miten niin annan ymmärtää etten halua tehdä mitään asioiden muuttamiseksi? Koko ajan mietin tätä ja siksi kirjoitin tännekin. Ja vasta sitten uuteen suhteeseen kun tämä suhde on ohi, eikä haittaa vaikka olis vähän aikaa yksinkin. Se taitaisi olla kaikkein paras vaihtoehto.

Tässä katkelma edellisestä viestistäsi

jotenkin mielestäni väkivaltainen mies menettää mahdollisuutensa jos käy minuun käsiksi, olenko siis kauhea petturi jos menen toisen syliin? Omatunto kyllä soimaa mutta toisaalta mietin että pahempia ovat nuo miehen teot kuin minun. Minä teen kaiken rakkaudesta, hän vihasta/kiukusta.
Lainaa

Ensin kerrot, että mielesi tekee pettää miestäsi ja seuraavassa puolustelet itseäsi, että uuteen suhteeseen vasta kun edellinen suhde on ohi. Et ole kauhean hyvä valehtelija... Jää vain nykyiseen suhteesesi ja ala pettämään miestäsi. Olikohan koko jutun juuri tämä: Et halua jättää miestäsi, mutta haluaisit alkaa suhteeseen myös toisen miehen kanssa. Eli haet täällä hyväksyntää, miehesi haukutaan paskaksi (mitä hän onkin) ja sitten kaikki ymmärtää sinua, että haluat mennä panemaan muita miehiä ihan rakkaudesta! Olet oikeutettu tekoosi, eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. On tainnut pari nyrkin iskua pehmittää pääsi!

Kiitos tästä. Ongelmia on riittävästi muutenkin, ei viitsi enää ottaa lokaa niskaan keneltäkään tai tapella siitä mitä tarkoitin tai mitä en. Kerran sinä tiedät paremmin niin annetaan olla.

Älä aliarvioi itseäsi. Varmaan kestät pari totuudensanaa netissä, kun kestät tuollaisen miehen kohtelua! Kumpi on pahempaa, miehesi käytös sinua kohtaan vai mielipiteet täällä? Tulit kyselemään toisten mielipiteitä, ja niitä sait. Joitakin ihmisiä suorat sanat auttavat näkemään totuuden omasta tilasta ja joskus sitä totuutta tarvitaan, kun mikään muu ei auta. Miksi et lakkaa ottamasta lokaa niskaan mieheltäsi, osaathan sanoa täälläkin EI?

 

Täällä sitä vain kerätään empatiaa ja säälipisteitä, mutta katsotaampa tilanne parin kuukauden päästä. Lyön vaikka vetoa että edelleen ap. on tämän samaisen miehen kanssa, ja "pohtii" täällä, että lähteäkö vaiko eikö.

Ei se miettimällä parane vaan sanoista teoiksi. En tajua kyllä, että jos ap:lla on oma asunto ja hyvä työpaikka, niin miksi roikkuu vielä tuollaisen luuserin kanssa. Ei luulis olevan kovin vaikeeta irrottautua. Mutta pohjimmiltaanhan ap. ei halua tästä miehestä edes varmaan erota.
Rentut on niin ihania, että vaikka ne hakkais ja paiskais seinään, niin eihän se haittaa.

 

Tuollaisessa tilanteessa ei ole mitään kysyttävää. Ainoa vastaus on: jätä ko. mies äläkä sorru ottamaan häntä ikinä takaisin äläkä sorru vastaavantyyppisiin tapauksiin ikinä. Fyysinen kajoaminen on raja. Piste.

Jos joku kysyisi sinulta, saako häntä hakata, mitä itse vastaisit?

 

Niin. Tää on niin tätä. Kysymys ei ole siis siitä, että mies käy kadulla tuntemattoman kimppuun e tämän tuntemattoman mitenkään kykenemättä tilannetta ennakoimaan.

Jos silmät avoinna jäät tuohon suhteeseen, otat tietoisen riskin. Se onko suhteenne sen riskin arvoinen, on täysin sinun oma asiasi ja sinun päätettävissäsi.

Jätä se sika-mantra tuskin auttaa. Jokaisen on kypsyttävä omaan tahtiin omaan ratkaisuunsa.

 

Onko odotettavissa että teot menevät pahempaan suuntaan?

Vastaus: on.
Ratkaisu: lähde suhteesta, ja tee se HETI.

 

Jää suhteeseen.

 

Seurustelen miehen kanssa joka yleensä muutaman kerran vuodessa saa sellaiset raivarit että käy päälle. Yleensä tapahtumat saavat alkunsa baari-illan jälkeen kun meille tulee riitaa jostain ihan turhasta asiasta. Minä olen aika sanavalmis ja sanon sanottavani varsinkin humalassa ja tämä näyttää olevan miehelle liikaa.

Väkivalta on vielä ollut melko pientä mutta huomaan että otteet ovat koventuneet pikku hiljaa.

Onko odotettavissa että teot menevät pahempaan suuntaan? Olen jo pari kertaa pelännyt että miehellä menee totaalisesti yli ja minulle käy pahemmin kuin aiemmin. Nyt mies on käynyt käsiksi muutaman viikon sisään pariin otteeseen kun olemme riidelleet. Siihen ei paljoa tarvita kun napsahtaa. Se alkaa huolestuttaa minua toden teolla. Seuraavana päivänä mies pahoittelee tapahtunutta mutta se ei enää minua paljon lohduta. Olen sanonut että helppo hänen on siinä pahoitella kun minun pitää ottaa heikompana vastaa se mitä tulee. Ei siinä tilanteessa pysty tekemään muuta kuin odottamaan että toisen raivo laantuu.

Siskollani oli myös täyshullu miesystävä. Muuttivat yhteen, sisko meni nalkuttamaan päissään olleelle miesystävälleen, ja kohta sisko makasi sairaalassa. Eipä siskoni tullut järkiinsä kuin vasta toisesta sairaalareissusta.

 

Mitä te kaikki siinä ap:ta syyttelette? Ei lähteminen ole niin yksinkertaista, varsinkaan jos rakastaa toista. Sitä toivoo ja toivoo että kaikki muuttuisi, haluaa uskoa ja uskottelee itselleen että kyllä tämä tästä, kyllä minä kestän ja jaksan ja kyllä se muuttuu. Voihan se muuttuakkin.

Itse en tunne kovin tarkkaan parisuhdeväkivallan mekanismeja, mutta maalaisjärjellä kuullostaa hälyyttävältä ettei miehesi ota vastuuta teoistaan. Lyöminen on lapsellista sikäli, ettei ihmisellä ole aikuisen tapaa käsitellä vihaansa, ja muiden syyttely nyt yleensäkkin on suoraan ala-asteen pihalta.

Mielestäni on käsittämätöntä, että täällä syytellään ap:ta siitä että hän vaan kerjää sääliä ja ei aio jättää miestään. Hermostutte siis siitä, ettei hän tee niin kuin te neuvotte! Ikinä tullut mieleen miten helppoa sitä on sanoa? Toivottavasti teitä vetelee joskus rakastamanne ihminen, niin näätte miten helppoa se on vaan lähteä!