Miehen tytär muuttamassa meille, miten hallitsen omat tunteeni ja kestän?

["Aloittaja"]

Toisaalta tuo tilanteenne voi olla myös paljon antava. Vauvan syntymä on myös kasvattava kokemus teinille. Jo pelkkä sisaruussuhteen syntyminen tulee olemaan nyt paljon kiinteämpi kuin se olisi ollut siinä tapauksessa, että teini olisi asunut äitinsä luona. Kiinteä suhde vauvaan voi auttaa myös teiniä olemaan osa teidän perhettä.

Kyllä, ehdottomasti . Ihanaa että sisaruksille syntyy nyt paljon kiinteämpi suhde, kuin jos tyttö ei asuisi meillä, siksi on tosi hyvä juttu, että tyttö tulee meille.

 

["Aloittaja"]

Mun mielestä aloittaja "pelkää" ja luo liikaa negatiivisia ajatuksia tulevaan tilanteeseen. Asiathan voivat mennä just noin kamalasti, mutta ihan oikeasti asiat voivat mennä hienostikin. Vauva ei välttämättä valvota sua etkä välttämättä ole mitenkään erityisen väsynyt. En ainakaan itse ollut aivan loppu ja puhki kun oli vauva hoidettavana...
Uskon, että luomalla liikaa negatiivisia ajatuksia tulevaan se ei auta "kestämään vaikeuksia" tai olemaan realistinen niiden suhteen vaan se negatiivisuus vaan syö positiivista energiaa. Ja negatiivisuus myös vetää puoleensa negatiivisuutta (ja vaikeuksia)

Ja muistuttaisin nyt vielä teitä, joiden mielestä mustamaalaan tyttöä etukäteen, että hän muuttaa meille koska hänen omalta äidiltään loppuvat keinot tytön kanssa: kaveripiiri on vaihtunut juopottelevaan ja muutenkin ei niin hyvään seuraan, raivoaa kotona paljon jne. Eli äitinsä ei enää jaksa, siksi muuttaa meille.

 

[vier]

Mä oon sitä mieltä että sun kannattaisi ehkä ottaa sellainen keskivertoäitiä "kaverimpi" rooli. Annat isän hoitaa kurinpidon ja sä vain taustalla komppaat.

Sä voisit olla enemmän vertaistuki ja isä se ankara vanhempi, sulle voisi kertoa niitä tyttöjen juttuja, koska sä et ole äiti.

Ja ymmärrän että sua kammoksuttaa, minäkin vertaisin itseeni teininä ja olin ihan kamala tapaus. Valehtelin, huijasin ja tein vaikka mitä, vaikka jälkeenpäin ajateltuna omat vanhemmat olivat kyllä ihan hyviä kasvattajina ja lopulta mustakin ihan kiltti tuli.

Pidä vaan huoli ettei teini tunne oloaan ulkopuoliseksi kun vauva tulee joka vie huomion.

 

["Aloittaja"]

Mä oon sitä mieltä että sun kannattaisi ehkä ottaa sellainen keskivertoäitiä "kaverimpi" rooli. Annat isän hoitaa kurinpidon ja sä vain taustalla komppaat.

Sä voisit olla enemmän vertaistuki ja isä se ankara vanhempi, sulle voisi kertoa niitä tyttöjen juttuja, koska sä et ole äiti.

Ja ymmärrän että sua kammoksuttaa, minäkin vertaisin itseeni teininä ja olin ihan kamala tapaus. Valehtelin, huijasin ja tein vaikka mitä, vaikka jälkeenpäin ajateltuna omat vanhemmat olivat kyllä ihan hyviä kasvattajina ja lopulta mustakin ihan kiltti tuli.

Pidä vaan huoli ettei teini tunne oloaan ulkopuoliseksi kun vauva tulee joka vie huomion.

Kaverimpi rooli mulla nimenomaan onkin, eli en ole ryhtynyt äitipäsmäröimään, mutta nyt mulla ei varsinaisesti ole sitten auktoriteettia ja jos olemme ilman isää kotona, en tiedä miten mahdolliset hankalat tilanteet tulevat hoitumaan (esimerkiksi jos ei saisi lähteä jonkun ryyppykaverinsa kanssa ulos, miten pidän tytön kotona?).

Onneksi tämä on nyt vain väliaikaista tämä murrosikä ja kohta päästään sinne noin 17 vuoteen, palautuu normaaliksi tämä elo .

 

["hmh"]

[QUOTE="Aloittaja";29547994]Kaverimpi rooli mulla nimenomaan onkin, eli en ole ryhtynyt äitipäsmäröimään, mutta nyt mulla ei varsinaisesti ole sitten auktoriteettia ja jos olemme ilman isää kotona, en tiedä miten mahdolliset hankalat tilanteet tulevat hoitumaan (esimerkiksi jos ei saisi lähteä jonkun ryyppykaverinsa kanssa ulos, miten pidän tytön kotona?).

Onneksi tämä on nyt vain väliaikaista tämä murrosikä ja kohta päästään sinne noin 17 vuoteen, palautuu normaaliksi tämä elo .[/QUOTE]

Valitettavasti voin vain todeta, että 17 on pahin ikä. Kertoo kahden nuoren naisen äiti - molemmat nuoret naiset taivaan kiitos selvisivät siitä 17 vuoden iästä. Ja äitikin, joten kuten.

Mutta eihän se kaikilla mene samalla tavalla.

Miten olette ajatelleet miehen kanssa yrittää tukea tytön suhdetta äitiinsä? Jos se suhde nyt on solmussa? Vai oletteko keskustelleet asiasta mitenkään?

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="hmh";29548026]Valitettavasti voin vain todeta, että 17 on pahin ikä. Kertoo kahden nuoren naisen äiti - molemmat nuoret naiset taivaan kiitos selvisivät siitä 17 vuoden iästä. Ja äitikin, joten kuten.

Mutta eihän se kaikilla mene samalla tavalla.

Miten olette ajatelleet miehen kanssa yrittää tukea tytön suhdetta äitiinsä? Jos se suhde nyt on solmussa? Vai oletteko keskustelleet asiasta mitenkään?[/QUOTE]

Ai näin teillä? No voi ei . Itselläni murrosikä helpotti 16-vuotiaana, tosin ovathan nuoret naiset usein alle 20-vuotiaana vielä aikamoisia daameja.

Hassua miten sitä silloin nuorena kauhulla odotti esim. 30 vuoden ikää, kun on niin vanha. Nyt en mistään hinnasta haluaisi olla taas parikymppinen, mutta niin sen elämän kaiketi kuuluukin mennä

Ei olla vielä keskusteltu asiasta, mutta tietysti on paljon äidilläänkin, eli uskon että saavat välit kuntoon, kun tulee vähän ilmaa eivätkä asu saman katon alla.

 

[astrolabe]

Laaditte säännöt. Säännöt, joita tahdot vauvasikin isompana noudattavan. Jos ette miehesi kanssa siihen kykene ni sit ero.

 

["Aloittaja"]

Laaditte säännöt. Säännöt, joita tahdot vauvasikin isompana noudattavan. Jos ette miehesi kanssa siihen kykene ni sit ero.

No enpä lähtisi noin helposti eroamaan, jos emme saa arkea tytön kanssa toimimaan. Hohhoijaa.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Aloittaja";29548194] No enpä lähtisi noin helposti eroamaan, jos emme saa arkea tytön kanssa toimimaan. Hohhoijaa.[/QUOTE]

Jos ei ole yhteisiä säveliä, perhe jakaantuu kahteen palaseen ja siinä sitä ollaan. Se on vauvanne isosisko, ei miehesi tytär.

 

["Mie"]

Jos ei ole yhteisiä säveliä, perhe jakaantuu kahteen palaseen ja siinä sitä ollaan. Se on vauvanne isosisko, ei miehesi tytär.

Höpö höpö. Tottakai se on myös miehen tytär. Miten kukaan voi antaa noin mustavalkoisia neuvoja tuntematta ko henkilöitä. Maailma, etenkään teinit, eivät ole mustavalkoisia. Mitä itse muistan tuosta iästä omia kokemuksia, niin eipä ne vanhemmat pystyny juuri mitään tekemään jos minä halusin jotain tehdä. Yritä vain sinnitellä ja pitää hyvät välit teiniin. Ja tsemppiä!

 

["huh huh"]

Miksi olet vienyt lapselta isän??? Häpeä!!!

 

[Bitch]

Laaditte säännöt. Säännöt, joita tahdot vauvasikin isompana noudattavan. Jos ette miehesi kanssa siihen kykene ni sit ero.

Olisitko valmis itse eroamaan miehestäsi vastaavassa tilanteessa? Ja tarkoitan vastaavassa, en sitä mikä teidän todellinen tilanne on

 

[BootyPeppi]

Otatte yhteyttä perhe-ja kasvatusneuvolaan. Saatte koko perhe tukea tilanteeseen.

 

["Aloittaja"]

Jos ei ole yhteisiä säveliä, perhe jakaantuu kahteen palaseen ja siinä sitä ollaan. Se on vauvanne isosisko, ei miehesi tytär.

Ei tsiisus. No en todellakaan eroa rakastamastani miehestä sen vuoksi, että hänen teinityttönsä kiukuttelee. Olet aika sairas emäntä.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="huh huh";29548248]Miksi olet vienyt lapselta isän??? Häpeä!!![/QUOTE]

Rakas pikku provoilija, mitä saat tästä irti? Joo olen vienyt lapselta isän, koska lapsellisen miehen on ehdottomasti pysyttävä sinkkuna hamaan maailman tappiin, jotta voi vain täysin omistautua lapsilleen. Hyihyi kaikki uusioperheet.

Kroooooooh. Ota vielä vähän lisää viiniä, jooko?

 

[Aloitaja]

Jos ei ole yhteisiä säveliä, perhe jakaantuu kahteen palaseen ja siinä sitä ollaan. Se on vauvanne isosisko, ei miehesi tytär.

Meidän perheemme ei ole jakautumassa kahteen palaseen, eipä ydinperheessäkään vanhemmat eroa teinin hankalien vuosien vuoksi. IHan uskomaton olet kyllä, häpeäisit ja ajattelisit vähän, ennen kuin tuollaisia typeryyksiä päästät suustasi.

 

[Lispetti]

Teinityttökin saa kyllä ihan uuden roolin, kun hänestä tulee uuden vauvan isosisko.

Hän tulee olemaan vauvallesi aina yksi rakkaista. Vauvan kannalta ihanaa, että saavat asua saman katon alla tässä alussa.

Kyllä!:heart:

Tiedä vaikka heille syntyisi ainutlaatuinen suhde jo heti alusta.

Tue kaikin keinoin teiniä läheiseksi vauvan kanssa, jos näyttää siltä että hän on kiinnostunut.
Ehkä hän saisi olla mukana valitsemassa nimeä pikkusiskolle etc.

 

["Aloittaja"]

Kyllä!:heart:

Tiedä vaikka heille syntyisi ainutlaatuinen suhde jo heti alusta.

Tue kaikin keinoin teiniä läheiseksi vauvan kanssa, jos näyttää siltä että hän on kiinnostunut.
Ehkä hän saisi olla mukana valitsemassa nimeä pikkusiskolle etc.

Joo olen yrittänyt, mutta tyttö inhoaa pieniä lapsia ja oli aivan raivona, kun sai tietää saavansa pienen sisaruksen... Olen siis jo kuudennella kuulla ja edelleen se tilanne, että menee aivan mykäksi jos vauvasta puhutaan ja on vihainen.

VArmaankin helpottaa jahka vauva syntyy ja lapsesta tulee ihan konkreettinen olento. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vauvallakin on oma persoonallisuutensa (ja rakastaa isosiskoaan, kuten yleensä pikkusisarukset tekevät),niin voivat olla hyviäkin kavereita. Eli vaavin ja teinin puolesta olen iloinen, että saavat mahdollisuuden hitsautua yhteen paremmin kuin jos asuisivat eri osotteissa .

Itseäni vaan pidän tässä nyt sinä ongelmana, miten jaksaa kahden haastavassa iässä olevan ihmisen kiukuttelua (tai pieni vauvahan ei kiukuttele, mutta tiedätte mitä tarkoitan)

 

["Nyt harmaana"]

Se on vauvanne isosisko, ei miehesi tytär.

Mä en nyt oikein tajunnut. Kuka ei ole miehen tytär? Oma tytärkö, joka nyt muuttaa aloittajan luokse?

 

[Lispetti]

Meille myös muutti tytär edellisestä liitosta. Olen luonnollisesti ottanut vanhemman roolin sillä hän oli huomattavasti nuorempi meille muuttaessaan.


Teillä kyseessä on hyvin pieni aika, minkä hän teillä asuu, ja hän on jo tuon ikäinen.

Tiettyjä sääntöjä on pakko sopia, ihan jo hänen oman turvallisuutena takia, puhumattakaan yhteisestä viihtyvyydestä kotona.
Hänen totuttuja tapojaan tuskin voi enää muuttaa tuon ikäisenä. Mutta tiettyjä asioita pitääkin vaatia, koska kyse on teidän yhteisestä kodista. Omassa huoneessa olkoot miten tahtoo. Siihen en puuttuisi lainkaan. No joo...poikavieraat ajaisin hittoon iltaisin.

Hän on varmaan paljon kavereidensa kanssa menossa. Jos hän osaa toimia fiksusti ja pärjää niin antaisin hänen mennä ja tulla.

Yrittäisin tehdä tilanteesta mahdollisimman kivuttoman. Antaisin isän hoitaa kurinpitokomitean, mutta silti puuttuisin jos tyttö poikkeaisi yhteisistä säännöistä
isän poissaollessa. Yrittäisin olla vääntämättä yhtään mistään, tietäähän sen; ihan turhaa ja varmasti teinit vääntää enemmän kuin on tarpeen. Komentaisin varmaan huoneeseensa tms. ja juttelisin sitten, kun tilanne, ja molempien mielet ovat otollisia järkevälle ja rakentavalle keskustelulle.

Omaa asennetta on myös hyvä pitää silmällä, hermot luultavasti tulevat olemaan tulessa! Ja sulla on valmiina olemassa kasa ennakkoluuloja, ja niille on varmasti syynsä, mutta yrittäisin sysätä ne pois, sillä näin pääset itse helpommin kiinni positiivisemmasta/neutraalista mielentilasta.

Kovasti voimia "koitokseen". Toivottavasti pärjäätte odotettua paremmin.
Aina voit myöskin ottaa yhteyttä perheneuvolaan, ja kannattaakin ottaa. Sieltä saat varmasti todella hyviä vinkkejä jaksaa paremmin.
:hug:

 

["Reima"]

Lapsia on muillakin, mullakin vauvasta teiniin ikähaarukalla. ei ole helppoa mutta tiedättekö: se on ELÄMÄÄ. Get used to it! Kun(ei jos) saan kuulla olevani ruma läski ja tyhmä rajoittaessani teiniä valvottuani tietenkin monta yötä putkeen vauvan JA teinin yöllisen kupeltamisen takia ja siinä ympärillä pyörii kakstahdin hajunen finninaamainen pojankuikka joka tilaisuuden tullen pyrkii yöpymään meillä salaa minä Voin myöntää että saan PASKARAIVARIN!!!! Elämä on! Ja olen minäkin noita oppaita lukenut ja ihan nuorisotyötä opiskellut. Silti.

 

[Lispetti]

[QUOTE="Reima";29548599]Lapsia on muillakin, mullakin vauvasta teiniin ikähaarukalla. ei ole helppoa mutta tiedättekö: se on ELÄMÄÄ. Get used to it! Kun(ei jos) saan kuulla olevani ruma läski ja tyhmä rajoittaessani teiniä valvottuani tietenkin monta yötä putkeen vauvan JA teinin yöllisen kupeltamisen takia ja siinä ympärillä pyörii kakstahdin hajunen finninaamainen pojankuikka joka tilaisuuden tullen pyrkii yöpymään meillä salaa minä Voin myöntää että saan PASKARAIVARIN!!!! Elämä on! Ja olen minäkin noita oppaita lukenut ja ihan nuorisotyötä opiskellut. Silti.[/QUOTE]


Ihana

 

[Happygirl-91]

Laaditte säännöt. Säännöt, joita tahdot vauvasikin isompana noudattavan. Jos ette miehesi kanssa siihen kykene ni sit ero.

Että sillä lailla.. Eihän sitä saa olla epävarma ja eri mieltä puolison kanssa koskaan :saint: Tai sit kannattaa erota.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Reima";29548599]Lapsia on muillakin, mullakin vauvasta teiniin ikähaarukalla. ei ole helppoa mutta tiedättekö: se on ELÄMÄÄ. Get used to it! Kun(ei jos) saan kuulla olevani ruma läski ja tyhmä rajoittaessani teiniä valvottuani tietenkin monta yötä putkeen vauvan JA teinin yöllisen kupeltamisen takia ja siinä ympärillä pyörii kakstahdin hajunen finninaamainen pojankuikka joka tilaisuuden tullen pyrkii yöpymään meillä salaa minä Voin myöntää että saan PASKARAIVARIN!!!! Elämä on! Ja olen minäkin noita oppaita lukenut ja ihan nuorisotyötä opiskellut. Silti.[/QUOTE]

Näinpä . Kieltämättä nuo hyvää tarkoittavat "sinä olet aikuinen tilanteessa" -neuvot tuntuu aika tyhmiltä itsestäänselvyyksiltä. Tietysti olen aikuinen ja yritän olla mahdollisimman fiksu ja toimia oikein, mutta edelleenkään en ole saanut vinkkejä siihen, miten pitää omia hermojani kurissa kun väsyttää ja vituttaa... (ai paitsi sen huikean vinkin, että otan eron miehestäni, koska meillä on yhden vuoden verran vähän haastavampaa yhteiseloa).

Poikayövieraita en kyllä usko tytön meille tuovan, kaikenlaista muuta kivaa keksii (ja on jo keksinyt) aivan varmasti. Moni on sanonut minun olevan ennakkoluuloinen teiniä kohtaan, mutta hänen käytöksestään on jo aika paljon kokemusta aina niistä ryyppyreissuista valehteluun sun muuhun, eli ihan hatustani en tätä huonoa käytöstä keksi. Uskoo isäänsä paremmin kuin äitiään, siksi muuttaa meille ja pääsevät äitinsä kanssa vähän tuulettamaan hermoja.

 

[Lispetti]

[QUOTE="Aloittaja";29548697]Näinpä . Kieltämättä nuo hyvää tarkoittavat "sinä olet aikuinen tilanteessa" -neuvot tuntuu aika tyhmiltä itsestäänselvyyksiltä. Tietysti olen aikuinen ja yritän olla mahdollisimman fiksu ja toimia oikein, mutta edelleenkään en ole saanut vinkkejä siihen, miten pitää omia hermojani kurissa kun väsyttää ja vituttaa... (ai paitsi sen huikean vinkin, että otan eron miehestäni, koska meillä on yhden vuoden verran vähän haastavampaa yhteiseloa).

Poikayövieraita en kyllä usko tytön meille tuovan, kaikenlaista muuta kivaa keksii (ja on jo keksinyt) aivan varmasti. Moni on sanonut minun olevan ennakkoluuloinen teiniä kohtaan, mutta hänen käytöksestään on jo aika paljon kokemusta aina niistä ryyppyreissuista valehteluun sun muuhun, eli ihan hatustani en tätä huonoa käytöstä keksi. Uskoo isäänsä paremmin kuin äitiään, siksi muuttaa meille ja pääsevät äitinsä kanssa vähän tuulettamaan hermoja.[/QUOTE]

No tuohon vitutuksen ja väsymyksen hoitoon pätevät ihan samat konstit kuin yleensäkin?

Mitä teet kun sinua vituttaa?
Mitä teet kun olet väsynyt?

Kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Sinä pidät huolta omista hermoistasi kuten tähänkin asti.

Vai meinaatko että joku anger management olisi tarpeen?
Jos näin niin otetaan yks sellanen, kaikki mikä vaan tuntuu auttavan.

Mä voisin suositella joogaa. Vaikka ihan joka päivälle!
Se on äärimmäisen rentouttavaa!