Miehen tytär muuttamassa meille, miten hallitsen omat tunteeni ja kestän?

[Himahella]

Meille on tulossa pian vauva ja miehen teini-ikäinen tytär muuttaa todennäköisesti samaan aikaan meille asumaan. Äitinsä kanssa on paljon ongelmia, joten kokeilevat välillä sitä, että asuu meidän kanssamme.

Haluan, HALUAN olla hyvä äitipuoli tytölle ja isän ja tyttären suhde on mielestäni äärettömän tärkeä. Samalla kuitenkin ajatus kiukuttelevasta teinistä saman katon alla ahdistaa, kun tiedän että olen itse paljon kotona ja vauva todennäköisesti ei anna nukkua jne.

Miten jaksan tilanteen? Ei varmastikaan ole kuin noin vuoden, mutta ajatus siitä, että teini ja hänen pahiskaverinsa lymyilevät meillä + tyttö vaan myrtsinä nyyrää sohvannurkassa eikä tee mitään kotitöitä + on passattavana ahdistaa.

Ymmärrän että teini-ikä on tuollainen, olin itsekin ihan kamala. Jaksaisin varmasti paremmin, jos vauva-aika ei olisi tuollainen ja olisin esim. töissä, mutta nyt tuntuu että tulee kaksi hankalaa ikää yhtä aikaa ihan vain minun hoidettavakseni...

Apua. En aio puhua miehelle mitään näistä tunteista, koska häpeän niitä ja oikeasti haluan että tytön tilanne saadaan selviämään.

 

["vieras."]

Teette selväksi, että kun hän muuttaa teille, teilläkin on säännöt ja rajat, joita on noudatettava. Ja erityisesti kun on pieni vauva.

 

["jaana"]

Meillä mun poika 15v muuttaa meille isänsä luota. Saa nähdä kuinka käy.

 

["eee"]

Voihan olla, että tyttö on paljon kavereillaan, kaupungilla, harrastuksissa jne. eikä ihan niin paljon kotona? Koulupäivät ainakin tuon ikäisellä jo ihan täyspituisia jne.

Tehkää tosiaan tytölle selväksi rajat ja keskustelkaa heti alkuun, miten homma laitetaan käyntiin.

 

[Happygirl-91]

Turhaan häpeät noita tunteita, tosi monet olisi ihan helisemässä teinarin ja vielä tuntemattoman sellaisen kanssa omassa kotonaan. Ei sille mitään mahda että heidän kanssaan hermot vain menee.. Lapset on NIIIIN paljon helpompia ja heille jaksaa selittää ja perustella kaiken. Mutta auta armias noita murkkuikäisiä

Mutta anna mahdollisuus ja esitä edes positiivista Tyttö kun huomaa, että olet kiva ja reilu tyyppi niin se on jo puolivoittoa.

 

["Aloittaja"]

Turhaan häpeät noita tunteita, tosi monet olisi ihan helisemässä teinarin ja vielä tuntemattoman sellaisen kanssa omassa kotonaan. Ei sille mitään mahda että heidän kanssaan hermot vain menee.. Lapset on NIIIIN paljon helpompia ja heille jaksaa selittää ja perustella kaiken. Mutta auta armias noita murkkuikäisiä

Mutta anna mahdollisuus ja esitä edes positiivista Tyttö kun huomaa, että olet kiva ja reilu tyyppi niin se on jo puolivoittoa.

Joo olemme siis tunteneet jo vuosikausia tytön kanssa ja meillä on hyvä suhde, mutta nyt teini-iässä on valehtelee, ei tee mitään kotitöitä (ei niitä meillä kauheasti vaaditakaan, koska on esim. vain joka toinen viikonloppu), kinuaa koko ajan kaikkea kallista ostettavaa jne. on siis perusteini

Hän kyllä tykkää minusta kovasti, teemme usein asioita yhdessä ja hän kertoo minulle elämästään jne., mutta silti täysasuminen ahdistaa suoraan sanottuna. Tyttö on tottunut myös olemaan huomion keskipisteenä (ainoa lapsi ennestään ja nyt teini-iässä entistäkin itsekeskeisempi) ja vauva talossa tuo aivan varmasti kahnauksia.

 

[vie]

[QUOTE="Aloittaja";29547282]Joo olemme siis tunteneet jo vuosikausia tytön kanssa ja meillä on hyvä suhde, mutta nyt teini-iässä on valehtelee, ei tee mitään kotitöitä (ei niitä meillä kauheasti vaaditakaan, koska on esim. vain joka toinen viikonloppu), kinuaa koko ajan kaikkea kallista ostettavaa jne. on siis perusteini

Hän kyllä tykkää minusta kovasti, teemme usein asioita yhdessä ja hän kertoo minulle elämästään jne., mutta silti täysasuminen ahdistaa suoraan sanottuna. Tyttö on tottunut myös olemaan huomion keskipisteenä (ainoa lapsi ennestään ja nyt teini-iässä entistäkin itsekeskeisempi) ja vauva talossa tuo aivan varmasti kahnauksia.[/QUOTE]

tuo valehtelu on sellainen mitä en sulata, en lapselta teiniltä enkä aikuiselta.

 

["hannis"]

Sä et ole sen äiti, muista se.
Mä ottaisin varmaan sellaisen vähän "kaveriroolin".
En suostuisi kynnysmatoksi mutta en myöskään alkaisi latelemaan sääntöjä ja ehtoja ... omapahan on elämänsä, kohtahan se on täysikäinen. Oma huone kai sillä olisi? Sinne en menisi, hoitaisi sitten onat asiansa.
Voihan siitä tulla ihan kivaakin! Ei ne teinit aina niin kamalia ole vaan oikeesti tosi fiksuja ja hauskojakin!!

 

[? !]

Eihän tuo ehkä kaikkein otollisin aika muutolle ole.

Kun teini ryppyilee, ajattele sitä, kuinka toivoisit vauvaasi sitten teininä ko. asiassa kohdeltavan.

Tietty isän on sitten jo ihan alussa tehtävä rajat/etuudet tytölle selväksi, niin kotiintuloajat, kotityöt, läksyt ym.

 

["Aloittaja"]

Eihän tuo ehkä kaikkein otollisin aika muutolle ole.

Kun teini ryppyilee, ajattele sitä, kuinka toivoisit vauvaasi sitten teininä ko. asiassa kohdeltavan.

Tietty isän on sitten jo ihan alussa tehtävä rajat/etuudet tytölle selväksi, niin kotiintuloajat, kotityöt, läksyt ym.

'

No omaa teiniäni kohtelisin varmasti aika tiukasti, pitää nyt miettiä vähän omaa suhtautumista tuohon lapseen, kun tosiaan ennen ollut aika kaverirooli, mutta jos asutaan saman katon alla, niin kyllähän mulla pitää olla enemmän auktoriteettia, jotta homma toimii.

 

[toisaalta]

Teinityttökin saa kyllä ihan uuden roolin, kun hänestä tulee uuden vauvan isosisko.

Hän tulee olemaan vauvallesi aina yksi rakkaista. Vauvan kannalta ihanaa, että saavat asua saman katon alla tässä alussa.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="hannis";29547303]Sä et ole sen äiti, muista se.
[/QUOTE]

Aiemmin oon ollut kaveriroolissa, mutta nyt on pakko ruveta kai enemmän äidiksi. Ei se niinkään mene, että koska en ole biologinen äiti, niin mä olen kaveri joka kattelee vierestä kun pelleillään omassa kodissa. Pitää vähän kasvattaa auktoriteettia tässä tilanteessa, koska ollaan aika paljon myös kolmestaan minä, vauva ja teini ja jos mulla ei ole mitään käskyvaltaa lapseen, niin eihän siitä mitään tule.

 

["vierailija"]

Tuntuu ajatuksenakin kamalalta. Mua ahdistais ihan hirveesti.

 

[sivusta]

hannis taitaa olla itse teini.

 

[Peyote]

Tuntuukohan tytöstä ettei ole tervetullut mihinkään... Miksi se oletus on, että hän olisi noin kamala? Oikeesti hänestä voi olla vauvan kanssa myös apua. Oikeesti ne teinit on ihan kivoja, kun niitä kohtelee ihmisinä.

 

[Happygirl-91]

[QUOTE="Aloittaja";29547282]Joo olemme siis tunteneet jo vuosikausia tytön kanssa ja meillä on hyvä suhde, mutta nyt teini-iässä on valehtelee, ei tee mitään kotitöitä (ei niitä meillä kauheasti vaaditakaan, koska on esim. vain joka toinen viikonloppu), kinuaa koko ajan kaikkea kallista ostettavaa jne. on siis perusteini

Hän kyllä tykkää minusta kovasti, teemme usein asioita yhdessä ja hän kertoo minulle elämästään jne., mutta silti täysasuminen ahdistaa suoraan sanottuna. Tyttö on tottunut myös olemaan huomion keskipisteenä (ainoa lapsi ennestään ja nyt teini-iässä entistäkin itsekeskeisempi) ja vauva talossa tuo aivan varmasti kahnauksia.[/QUOTE]

Uskon että yhdessäoleminen tulee menemään sit hyvin Olet oma itsesi eikä sun tarvitse olla mikään robotti. Kun tyttö alkaa vaikeaksi niin saat näyttää tunteesi, kunhan laitat rajat myös. Tuo voi olla jopa hyvä kokemus teille molemmille!

 

["hmh"]

Minkä ikäinen itse olet, aloittaja? Ilmeisesti tulet nyt ensi kertaa äidiksi?

Pirjo Rissaselta taitaa olla joku juuri tuollaiseen asetelmaan liittyvä kirja, nimeä en muista.

 

[kaalimaan vartija]

Tuntuukohan tytöstä ettei ole tervetullut mihinkään... Miksi se oletus on, että hän olisi noin kamala? Oikeesti hänestä voi olla vauvan kanssa myös apua. Oikeesti ne teinit on ihan kivoja, kun niitä kohtelee ihmisinä.

Mulle tuli ihan sama ajatus mieleen. Tai että teinit nyt vaan ryhmänä ovat hankalia ja kamalia.. Mun mielestä paljon helpommalla pääsee teinin kanssa kuin esim uhmiksen kanssa. Teinit ymmärtävät puhetta ja heidän kanssaan voi tehdä sääntöjä / sopimuksia ja he osaavat niitä jo noudattaa. He ymmärtävät rajoja ja rangaistuksia... Siis syy ja seuraus suhteita..

Jos mahdollista niin yritä olla asettamatta teinin muutosta teille itsellesi negatiivisia ajatuksia. Sitä, että se olisi lähtökohtaisesti negatiivinen asia ja varmasti tulee hankaluuksia. Usein se mitä pelkäät ja odotat, se toteutuu.

 

["piip"]

Meillä asustelee miehen teini-ikäinen poika, ja aiemmin tyttökin joka nyt jo muuttanut omilleen opiskelemaan. Olen tämän 4 vuoden ajan hakenut paikkaani, en jotenkin kehtaa komentaa ja kasvattaa siihen tapaan kuten omilleni tekisin, mutta myöskään en sulata mitään 'ollaan kuin hotellissa' -menoa. Etenkin poika pääsee tosi helpolla vanhempiensa osalta, varsinkin lasten äiti on usein tekemässä puolesta/pelastamassa, kun itse ajattelen että pojan pitäisi harjoitella jo omatoimiseksi (ikää kuitenkin jo 18v). Tosin lasten äidillä varmastikin jonkinlainen tarve olla lapsilleen kiva, kun ovat hänen luonaan vain noin kerran kolmessa viikossa ja enhän mä muutenkaan tiedä millaista eloa heillä oli kun vielä perhe olivat. Pari kertaa olen saanu kuulla siitä, että olen 'laiminlyönyt' lapsia kun en esim. ole suostunut viemään kouluun kun ovat bussista aamulla myöhästyneet vehdattuaan netissä tms.

Mutta, olen tehnyt selväksi tietyt säännöt (pyykit pestään vain jos ne ilmaantuu pyykkikoriin, astiat koneeseen, muutama kotityö tehdään kun pyydetään, menemisistä ilmoitetaan jne) ja muutoin antanut lasten olla. Etenkin tytön kanssa meillä on tosi hyvät välit, hän kertoo usein mulle asioita, joita ei vanhemmilleen ensin uskalla kertoa.

Pojan kanssa kyllä joskus turvaudun siihen, että jos tiukka tilanne, niin laitan isänsä sanelemaan miten homma menee.

 

["Miip"]

Keskustelu on kaiken a ja o.

Jos tuntuu että tilanne alkaa menemään hankalaksi niin pitäkää yhteisiä keskustelutuokioita missä molemmilla on samat lähtökohdat (ei pahis/hyvis, äitipuoli/tytär vaan ihminen/ihminen). Kohdelkaa toisianne kunnioittavasti ja kuunnelkaa molemmat toisianne niin eiköhän kaikki mene hyvin.

 

[Vierass]

Ajattele itsesi tytön asemaan ja mieti, miten haluaisit äitipuolen käyttäytyvän. Tytöllä on luultavasti vaikeampaa kuin sinulla.

 

["anni"]

kuulostaa että vaikka teillä tähän asti on mennyt hyvin, pelkäät että tilanne muuttuu kun arki iskee?? ymmärsinkö oikein? tosiasiassa jos vauva kovasti sinua väsyttää niin tuosta teinistähän on varmasti apua. luulisin että lapsi ihan mielellään aina hetken viihdyttää vauvaa kun laitat ruokaa, menet suihkuun, nukut päiväunet ja kun hän saa vastuuta, hän osaa myös käyttäytyä paremmin kun tuntee kuuluvansa perheeseen.

 

[Phoebsi]

Tuntuukohan tytöstä ettei ole tervetullut mihinkään... Miksi se oletus on, että hän olisi noin kamala? Oikeesti hänestä voi olla vauvan kanssa myös apua. Oikeesti ne teinit on ihan kivoja, kun niitä kohtelee ihmisinä.

Mietin ihan samaa. Ja oletus teineistä on yleensä juuri tuo, mutta kuinka moni itse teininä EI ollut epävarma (epävarmuus kuten ujouskin, kääntyy aikuisten silmissä aivan liian helposti ylimielisyydeksi tai välinpitämättömyydeksi)? Tai kuka meistä oikeasti olisi itsekään täysin ok sen ajatuksen kanssa, että (teininä siis) muuttaa isän ja tämän uuden vaimon luo asumaan?

Hänen täytyy tuntea itsensä tervetulleeksi. Teidän täytyy nähdä sen eteen vaivaa. Teillä on säännöt, jotka kerrotte hänelle totta kai pian, mutta kuitenkin niin että ne ei ole ensimmäiset asiat mitä eteisessä hänelle luettelette. Onko tytöllä oma huone? Onko hänellä mitään oikeuksia? Kukapa meistä ei haluaisi olla rakastettu, ongelmateiniksi leimatusta puhumattakaan?

Niin ja muuten, se vauva voi muuten pitää hereillä myös sitä teiniä, jos on valvottavaa sorttia. Muistakaa sekin sitten siinä vaiheessa.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="anni";29547404]kuulostaa että vaikka teillä tähän asti on mennyt hyvin, pelkäät että tilanne muuttuu kun arki iskee?? ymmärsinkö oikein? tosiasiassa jos vauva kovasti sinua väsyttää niin tuosta teinistähän on varmasti apua. luulisin että lapsi ihan mielellään aina hetken viihdyttää vauvaa kun laitat ruokaa, menet suihkuun, nukut päiväunet ja kun hän saa vastuuta, hän osaa myös käyttäytyä paremmin kun tuntee kuuluvansa perheeseen.[/QUOTE]

No tyttö on ollut aivan raivoissaan vauvasta, ei pidä pienistä lapsista ja on mustasukkainen isästään. Hän on tottunut olemaan ainoa lapsi ja tämän paikan menetys tuottaa kipuilua. En oikein odota hänestä apua vauvan kanssa, tosin hän sitä joutuu tietysti välilä katsomaan, jos asutaan saman katon alla - mielestäni tämäkin on yksi sellainen kasvatuksellinen asia.

Nämä negatiiviset ajatukset kumpuavat siis siitä, millaista täällä on silloin kun tyttö on meillä, eli en siis luo mitään uutta kauhukuvaa itselleni päähän, vaan tiedän millaista meno on. En ajattele että kaikki teinit ovat väistämättä kauheita, mutta aika usein se tunteiden vuoristorata kestää muutaman vuoden. Nyt itselläni hermo kestää hyvin, eli pystyn pysyttelemään aikuisena, mutta mites sitten kun vauva on pitänyt monta päivää putkeen hereiläl ja pinna on jo valmiiksi tiukkana...

Tietysti lasten keskinäiselle suhteelle yhdessä asuminen voi olla ihan mahtava asia ja sehän olisi ihanaa. Eipä voi vielä tietää miten menee, mutta silti tämä uusi systeemi pelottaa ja ahdistaa. Olin henkisesti valmistautunut vauvavuoteen siten, että huollettavana on ihan vain minä ja vauva (ja isä apuna), nyt sitten on vielä toinen lapsi siinä mukana.

 

[Phoebsi]

Jos sinulla ei hermo kestä, niin sanot ääneen että nyt minulla ei hermo kestä. Sanot sekä miehelle että tytölle, että sinä olet väsynyt ja kiukkuinen ja kaipaat apua. Aivan kuten teini kaipaa ymmärrystä, sinä kaipaat sitä myös.

Älä siis patoa tunteita. Mutta älä myöskään suoraan mitään äiti-roolia ota. Ole mieluummin se ystävä, joka ottaa välittävän aikuisen roolin. Halua hänelle aivan vilpittömästi hyvää. Ja mikä tärkeintä, olkaa miehen kanssa avoimia. Hän ei saa luistaa tilanteista ja ajatella, että mikään negatiivisuutta herättävä asia olisi vain sinun ja tytön välinen, vaan hänellä vanhempana on se viime käden vastuu tehdä asioille jotain. Eli siis molemmilla on auktoriteetti ja molempia kuuluu teinin totella.