Miehen symbioosi vanhempiinsa

["aapee"]

[QUOTE="teajohanna";26167719]Siis mitä tuplataakkaa?

Kuin tää juttu nyt sitten on, aluksi selität että oletat että mies menee uskoutumaan vanhemmilleen, sitten selität että mies tekee paljon töitä ja menee nukkumaan sinne vanhemmilleen, ja toivot että saisitte kahdenkeskistä aikaa... ja lapsiakin on, mihis ne sitten pistettäisiin sen kahdenkeskisen ajan ajaksi...?

Eipä nyt oikein tunnu menevän teillä hyvin, mutta pahan alku ja juuri tuskin on ne miehen vanhemmat, vaan jossain muualla mättää. Missä?[/QUOTE]

Tuplataakalla tarkoitin eriarvoista asemaa arjessa, jossa mies hoitaa vain työnsä ja minun pitäisi jaksaa töiden lisäksi kantaa vastuu lapsista ja kodinhoidostakin, ihan kaikessa koska niin se menisi. Mies ei ole käytännöllisesti katsoen koskaan kotona. Käy vain nukkumassa suurinpiirtein.

Kyllä minua mietityttää se mitä mies avautuu vanhemmilleen kun me ei miehen kanssa ehditä mitään puhumaan. Miksi mies haluaa käyttää ainoan vapaa-aikansa mieluummin vanhempiensa kanssa avautumiseen? Suurin syy vanhempien luona visitoimiseen on tietty univelkojen korjaaminen, mutta arvelen että vanhemmat ovat myös miehelle henkireikä.

 

["aapee"]

Siis JOS olisin töissä! Mutta olen niin poikki tähän kaikkeen etten jaksa ajatellakaan jaksavani mitään palkkatöitä. Haluaisin käydä töissä, mutta tällä asetelmalla se ei onnistu.

 

["teajohanna"]

No ensin pitää varmaan aloittaa siitä, että oletteko te yhdessä tämän ratkaisun takana, että mies tekee näin paljon töitä, ja univelkaa kertyy. Jos olette, miehen täytyy varmastikin käydä ne univelat nukkumassa, ja ehkä se henkireikäkin on sitten tarpeellinen.. toisin kuin kotiäitiarjesta katsoen näyttää, se työntekokaan ei yleensä ole "vain" työntekoa, vaan siihen liittyy monenmoista ahdistusta, varsinkin jos on perheessä ainoa tienaaja.

Mutta jos olet kyllästynyt tähän ratkaisuun, ja esim. haluat tasa-arvoisempaa jakoa lastenhoitoon, kodinhoitoon ja työssäkäyntiin, sinun varmaan pitää nostaa se kissa pöydälle, ja alkaa etsiä niitä töitä. Vai?

Miehen mielenterveyden kannalta se voisi olla hyväkin ratkaisu. Ei kuulosta hyvältä noin paljon töitä.

 

["teajohanna"]

Olisko paikallaan kuitenkin, että lahdet joku kerta mukaan sinne miehen vanhemmille, ja lapset myös, ja miehen nukuttua univelkojaan lähtisitte vaikka kävelylle kahdestaan juttelemaan näistä asioista, lapsetkin saisivat sillä aikaa olla niiden isovanhempien kanssa?

 

["aapee"]

[QUOTE="teajohanna";26167805]No ensin pitää varmaan aloittaa siitä, että oletteko te yhdessä tämän ratkaisun takana, että mies tekee näin paljon töitä, ja univelkaa kertyy. Jos olette, miehen täytyy varmastikin käydä ne univelat nukkumassa, ja ehkä se henkireikäkin on sitten tarpeellinen.. toisin kuin kotiäitiarjesta katsoen näyttää, se työntekokaan ei yleensä ole "vain" työntekoa, vaan siihen liittyy monenmoista ahdistusta, varsinkin jos on perheessä ainoa tienaaja.

Mutta jos olet kyllästynyt tähän ratkaisuun, ja esim. haluat tasa-arvoisempaa jakoa lastenhoitoon, kodinhoitoon ja työssäkäyntiin, sinun varmaan pitää nostaa se kissa pöydälle, ja alkaa etsiä niitä töitä. Vai?

Miehen mielenterveyden kannalta se voisi olla hyväkin ratkaisu. Ei kuulosta hyvältä noin paljon töitä.[/QUOTE]

Näkemykseni on, että mies haluaa tehdä aina töitä, jottei hänen tarvitse ottaa vastuuta lapsista, koska on helposti lasten kanssa hermostuvaa tyyppiä. On nähty, ettei päivääkään jaksa olla järkevästi lasten kanssa vaan tulee pakkomielle töihin. Sanoppa se miehelle että voisi vähentää töitä, mutta ainoastaan siellä tuntuu viihtyvän. Työ syö miestä ja meitä muita.

 

["teajohanna"]

Tosi ikävä tilanne, ja voi johtaa aika pahaankin kehityskulkuun, vilkaisetko tuon mun kommentin 29 vielä, kun meillä meni kommentit ristiin?

 

["aapee"]

[QUOTE="teajohanna";26167843]Olisko paikallaan kuitenkin, että lahdet joku kerta mukaan sinne miehen vanhemmille, ja lapset myös, ja miehen nukuttua univelkojaan lähtisitte vaikka kävelylle kahdestaan juttelemaan näistä asioista, lapsetkin saisivat sillä aikaa olla niiden isovanhempien kanssa?[/QUOTE]

Tuntuu etten uskalla edes ehdottaa kun mies on aina niin takakireä. En todellakaan tiedä voiko mies nukkua univelkojaan jos mekastavat lapset ovat siellä mukana.

 

["huh"]

Mies tekee noin paljon töitä, joten pakkohan ne univelat on pois nukkua. Tämä tilanne kuulostaa ihan hullulle ja kierre on loputon jos ette keskustele asiasta. Mikä on johtanut tähän tilanteeseen? Ilmeisesti olet alusta asti suostunut tähän? Mies ei ole koskaan saanut/ hälunnut ottaa vastuuta lapsista? ollut heidän kanssaan, vai oletko sinä sitä mieltä että ei pärjää/ hermostuu? Miksi olette yhdessä? Miksi olette hankkineet lapsia?

 

[b4t]

[QUOTE="aapee";26167866]Tuntuu etten uskalla edes ehdottaa kun mies on aina niin takakireä. En todellakaan tiedä voiko mies nukkua univelkojaan jos mekastavat lapset ovat siellä mukana.[/QUOTE]

Isovanhemmat lasten kanssa ulos ja mies nukkuu? Sinä menet mukaan isovanhemmille ja ulkoilette lasten kanssa mies saa nukkua ja voitte olla perheenä. Suunnitelkaa joku viikonloppuloma yhdessä perheenä. Vaikka kylpylään.

 

[PaulKohelo]

Okei...näyttää olevan paljon muitekin ongelmia tässä. Ehkäpä nämä asiat rasittavat sinua juuri sen takia niin paljon, että suhde on kokonaisuutena huonossa jamassa? Keskusteluyhteyttäei ole ja tunnut olevan tyytymätön vähän yhteen ja toiseen asiaan. Sun pitää keskustella miehesi kanssa vakavasti ja rauhassa!

 

["aapee"]

[QUOTE="huh";26167869]Mies tekee noin paljon töitä, joten pakkohan ne univelat on pois nukkua. Tämä tilanne kuulostaa ihan hullulle ja kierre on loputon jos ette keskustele asiasta. Mikä on johtanut tähän tilanteeseen? Ilmeisesti olet alusta asti suostunut tähän? Mies ei ole koskaan saanut/ hälunnut ottaa vastuuta lapsista? ollut heidän kanssaan, vai oletko sinä sitä mieltä että ei pärjää/ hermostuu? Miksi olette yhdessä? Miksi olette hankkineet lapsia?[/QUOTE]

Mies on itse sanonut ja osoittanut sen ettei jaksa eikä pärjää töiden lisäksi olla lasten kanssa. Ymmärrän todellakin sen, että kun tekee noin paljon töitä niin on pakko nukkua univelat pois. Mitäs minä olen siihen vastaan sanomaan, mutta sisäisesti vain jyllää negatiiviset ajatukset koska minulla ei vastaavanlaisia tukipuita ole kuin miehellä vanhemmat. Olen kuin joku sivusta katsoja kaiken keskellä. Pelkkä taloudenhoitaja, jonka pitää jaksaa pyörittää kotia. Ei siinä mitään. Työnjako on ok että mies tienaa ja minä olen kotona, mutta silti olisi kiva ehtiä edes puhua miehelle joskus kunnolla.

 

["teajohanna"]

Ymmärrän että on hankalaa ottaa asiat puheeksi tai tehdä mitään muutoksia. Mutta sorry, täältä puusta katsoen näyttää että miehesi on ajamassa itseään tosi hankalaan jumiin ja psyykkiseen kuntoon, ja sinä ja lapset olette vaarassa sairastua siinä mukana. Jos rakastat, etsi se rohkeus. Ehkä saisit miehen vanhemmista jopa tukea, rakashan hän on heillekin? Ajattelen, että miehellä on myös oikeus lapsiinsa, ja lapsilla isäänsä, ja nyt häneltä menee lasten lapsuuskin ihan ohi. Auta häntä ja ole rohkea, (... ja tähän se mainoksen klisee, koska naiset on vahvoja... mutta mehän ollaan!)

 

["aapee"]

Okei...näyttää olevan paljon muitekin ongelmia tässä. Ehkäpä nämä asiat rasittavat sinua juuri sen takia niin paljon, että suhde on kokonaisuutena huonossa jamassa? Keskusteluyhteyttäei ole ja tunnut olevan tyytymätön vähän yhteen ja toiseen asiaan. Sun pitää keskustella miehesi kanssa vakavasti ja rauhassa!

On kai se huonossa jamassa jos mies ei harvoina hetkinä jaksa puhua vaan ainoastaan haluaa nukkua. Ja sellaisia univelkoja mitä miehellä on, ei paikatakaan ihan vain päiväunilla sillä aikaa kun lapsia käytetään ulkona. Miehen uniongelmat ovat suuri rasite eniten työssäjaksamiselle.

 

[Neuvo]

Minä ehdottaisin, että menet töihin. Tuntuu, että olet jumissa siellä kotona. Töissä saa aikuista seuraa, eikä ole jatkuvaa siivoamista pyykkäämistä. Miehen ei tarvitse tehdä niin paljon töitä ja joutuu ottamaan vastuuta kotonakin. Ja kun kotona olo vähentyy niin se pysyy siistimpänäkin. lapset voi nauttiakin hoidosta, kun ei ole kireä äiti ja isä jatkuvasti läsnä!

Kokemusta tästä ja meidän avioliiton pelastus oli se, että menin töihin kun nuorin oli 1v3kk. Meinasin seota ja muu perhe siinä samalla. Mies oli hätää kärsimässä.

 

[ery]

[QUOTE="aapee";26167920]On kai se huonossa jamassa jos mies ei harvoina hetkinä jaksa puhua vaan ainoastaan haluaa nukkua. Ja sellaisia univelkoja mitä miehellä on, ei paikatakaan ihan vain päiväunilla sillä aikaa kun lapsia käytetään ulkona. Miehen uniongelmat ovat suuri rasite eniten työssäjaksamiselle.[/QUOTE]

Millaista työtä tekee? henkistä vai fyysistä. Miksi hänellä on univelkaa? Nukkuuko huonosti? Uniongelmia? Sitten ehdottomasti työterveyslääkärille!

 

["aapee"]

Toivon että mies tulee sellaiseen tilanteeseen, jossa hänen on itse todettava ettei tällainen enää vetele. Ei tuollainen työnarkkari usko muiden järkipuhetta. Työ on helppo keino luistaa kotiaskareissa. Taloudellisesti on tavallaan pakkokin tehdä enemmän töitä koska vähemmällä ei pärjättäisi... paitsi jos me kummatkin olisimme tasapuolisesti töissä, mutta se vaatisi pakosti mieheltä vastuunkantamista myös lasten ja kodin kanssa. Mies on tottunut tähän asetelmaan, joten taivuttelu toisenlaiseen asetelmaan tulee olemaan hankalaa.

 

["aapee"]

Millaista työtä tekee? henkistä vai fyysistä. Miksi hänellä on univelkaa? Nukkuuko huonosti? Uniongelmia? Sitten ehdottomasti työterveyslääkärille!

Hän ei saa unta, vaikka kuinka yrittää. Unet jäävät pariin kolmeen tuntiin yössä useimmiten. Työterveyslääkärit on rampattu läpi ja monet nukahtamisdropit kokeiltu. Nukahtamisvaikeudet tuntuvat itsestäni ihan käsittämättömiltä. Työpaineet ovat selvästi siinä taustalla.

En halua tässä mainita millaista työtä tekee ettei tunnistettaisi.

 

["teajohanna"]

Valitan kovast, että vastaukseni ei ole mieluinen eikä helppo: uskon kuitenkin ihan ja aivan vakaasti, että pelkästään toivomalla tuo tilanne ei muutu kuin huonommaksi. Huomauttelemista ja ns. mäkättämistäkin olet varmaan jo yrittänyt, ainakin useimmat meistä muista olisivat jo...

Jotain isoa on tehtävä, halit ja tsemppiä sinulle.

 

["aapee"]

Olen ehdottanut miehelle alan vaihtoa, mutta uutta vakiduunia ei niin vain tänä päivänä saada.

 

[vpg4pt]

[QUOTE="aapee";26167957]Toivon että mies tulee sellaiseen tilanteeseen, jossa hänen on itse todettava ettei tällainen enää vetele. Ei tuollainen työnarkkari usko muiden järkipuhetta. Työ on helppo keino luistaa kotiaskareissa. Taloudellisesti on tavallaan pakkokin tehdä enemmän töitä koska vähemmällä ei pärjättäisi... paitsi jos me kummatkin olisimme tasapuolisesti töissä, mutta se vaatisi pakosti mieheltä vastuunkantamista myös lasten ja kodin kanssa. Mies on tottunut tähän asetelmaan, joten taivuttelu toisenlaiseen asetelmaan tulee olemaan hankalaa.[/QUOTE]

ei siinä ole mitään hankalaa. Ilmoitat, että työt alkaa ja piste. Se on vaan sellainen juttu, että jos miehesi ei vähennä töitä niin hän kuolee. Sitä ette varmaan halua.

Minun isäni oli työnarkomaani. Oli aina töissä ja teki montaa työtä + oli mukana jokaisessa harrastusjututssa, vanhempaintoimikunnissa, luokkaretkillä jne jne. Nukkui pari tuntia yössä. Oli kroonisesti väsynyt. Ei koskaan uskonut ketään eikä mitään. Lääkäreitäkään, koska oli itsekin lääkäri. Sai sydänkohtauksen 49v ja kuoli

 

[sinisulka]

Loppuuko sun miehes etunimi i-kirjaimeen? Tuli vaan yks ent tuttu mieleen

 

["hippunen"]

[QUOTE="aapee";26167957]Toivon että mies tulee sellaiseen tilanteeseen, jossa hänen on itse todettava ettei tällainen enää vetele. Ei tuollainen työnarkkari usko muiden järkipuhetta. Työ on helppo keino luistaa kotiaskareissa. Taloudellisesti on tavallaan pakkokin tehdä enemmän töitä koska vähemmällä ei pärjättäisi... paitsi jos me kummatkin olisimme tasapuolisesti töissä, mutta se vaatisi pakosti mieheltä vastuunkantamista myös lasten ja kodin kanssa. Mies on tottunut tähän asetelmaan, joten taivuttelu toisenlaiseen asetelmaan tulee olemaan hankalaa.[/QUOTE]

Kauanko sulla sitten on aikeissa olla vielä kotona, joskus kai sunkin on töihin palattava? Sittenhän sen asian puinti olisi kuitenkin edessä. Ota jo nyt kissa pöydälle!

 

["aapee"]

ei siinä ole mitään hankalaa. Ilmoitat, että työt alkaa ja piste. Se on vaan sellainen juttu, että jos miehesi ei vähennä töitä niin hän kuolee. Sitä ette varmaan halua.

Minun isäni oli työnarkomaani. Oli aina töissä ja teki montaa työtä + oli mukana jokaisessa harrastusjututssa, vanhempaintoimikunnissa, luokkaretkillä jne jne. Nukkui pari tuntia yössä. Oli kroonisesti väsynyt. Ei koskaan uskonut ketään eikä mitään. Lääkäreitäkään, koska oli itsekin lääkäri. Sai sydänkohtauksen 49v ja kuoli

Pelkään, että noin tulee käymään ennenpitkää.

En voi noin vain mitään ilmoitella. Se voi olla sitten pahimmassa tapauksessa suhteen loppu, mutta alkaa tuntumaan siltä, että ihan sama sekin koska olen jo nyt tavallaan yksinhuoltaja käytännössä. Jokatapauksessa, jos menisin töihin, olisi minun tehtävä samanlainen panos kuin yh konsanaan.

 

[fe]

kerrot miehellesi, että haluat osallistua taloudelliseen puoleen ja haluat mennä töihin. Näin mieskin voi vähentää omia töitään.

 

["aapee"]

kerrot miehellesi, että haluat osallistua taloudelliseen puoleen ja haluat mennä töihin. Näin mieskin voi vähentää omia töitään.

Mutta kun hän ei tule ihan noin vain vähentämään. Työ on hänelle kaikki kaikessa ja hän pitää siitä kiinni kynsin hampain. Tuossa työpaikassa oleminen edellyttää mieheltä jatkuvaa töissä olemista. Mies sai taistella että sai tuon työpaikan eikä hän jaksa miettiäkään muuta työtä.