V
"vieras"
Vieras
Se sukulaisuus mieheen ei muuten ole olennaista, paitsi siinä mielessä, etten viitsi sanoa hänelle suoraan, että "mieti vähän miten puhut" tms., toisin kuin jos henkilö olisi vaikkapa oma sukulaiseni tai tuttavani.
Täytyy vain yrittää antaa hänen sanomistensa ja reagoimistensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta se juuri suututtaakin! Ärsyttää, että hän saa möykätä mielensä mukaan ja itse pitäisi vain hyväksyä se - vaikka luulisi, että hänelläkin aikuisena ihmisenä ois kyky hallita ja hillitä itseään ja käytöstään.
No, asiaan. Tässä esimerkkejä hänestä.
Jos sanon jotain kriittistä lastenkasvatuksesta yleensä, hän suorastaan räjähtää silmille. Alkaa hirveät palopuheet siitä, että "lapset ovat lapsia ja heitä ja lasten vanhempia pitäisi ymmärtää, sillä eihän lasten kasvatus ole helppoa". Hänen mukaansa on kypsymätöntä ja kokemattoman ihmisen puhetta, jos olen sitä mieltä, että lapsia pitäisi esimerkiksi kieltää julkisilla paikoilla jos he käyttäytyvät huonosti tms. Jos ei vain hymyile julkisilla paikoilla riehuville ja sotkeville lapsille, sellainen ihminen on hänen mielestään julma ja kypsymätön.
Hän on kaikesta, mitä sanon, eri mieltä. Aina löytyy kärkeviä mielipiteitä ja kommentteja. Koskaan hän ei voi olla vaikkapa vaan hiljaa, vaan pitää pistää paremmaksi ja mahdollisimman lujin sanankääntein. Tulee typerä ja arvoton olo, ihan niin kuin minun mielipiteeni olisivat ihan vaan perseestä ja hän aina oikeassa.
Olen töissä terveydenhoitoalalla, ja aina hän jaksaa haukkua ja mollata alalla työskenteleviä ihmisiä. Milloin terveyskeskukset ovat perseestä, milloin sairaanhoitajat ovat perseestä, milloin hän kyllä tietää asioista paremmin kuin työpaikkalääkärit, milloin mitäkin. Aina löytyy valitettavaa. Kun sanon, että useimmiten ongelmat johtuvat resurssipulasta eivätkä ole mitenkään sidoksissa esim. hoitajien tai lääkärien hlökohtaisiin ominaisuuksiin/ahkeruuteen tms., hän hurjistuu entistä enemmän. Toisin sanoen hän loukkaa minua ihan surutta.
Hän kuvittelee olevansa aina oikeassa. Hän kuvittelee tietävänsä aina enemmän kuin muut. JNE. En jaksa enää listata enempää asioita, ettei viestistäni tule nälkävuottakin pitempi, mutta lähinnä siihen haluaisin vinkkejä, miten toimia tuollaisen ihmisen kanssa? Onnekseni minun ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä kovinkaan paljoa, mutta ne harvat tapaamiset toistavat aina samaa kaavaa. Luulen, että hänellä on melko huono itsetunto tai vastaavaa, minkä vuoksi hän yrittää kovasti olla muiden yläpuolella. Jotenkin vaan harmittaa antaa hänen aina kävellä ylitseni.
Täytyy vain yrittää antaa hänen sanomistensa ja reagoimistensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta se juuri suututtaakin! Ärsyttää, että hän saa möykätä mielensä mukaan ja itse pitäisi vain hyväksyä se - vaikka luulisi, että hänelläkin aikuisena ihmisenä ois kyky hallita ja hillitä itseään ja käytöstään.
No, asiaan. Tässä esimerkkejä hänestä.
Jos sanon jotain kriittistä lastenkasvatuksesta yleensä, hän suorastaan räjähtää silmille. Alkaa hirveät palopuheet siitä, että "lapset ovat lapsia ja heitä ja lasten vanhempia pitäisi ymmärtää, sillä eihän lasten kasvatus ole helppoa". Hänen mukaansa on kypsymätöntä ja kokemattoman ihmisen puhetta, jos olen sitä mieltä, että lapsia pitäisi esimerkiksi kieltää julkisilla paikoilla jos he käyttäytyvät huonosti tms. Jos ei vain hymyile julkisilla paikoilla riehuville ja sotkeville lapsille, sellainen ihminen on hänen mielestään julma ja kypsymätön.
Hän on kaikesta, mitä sanon, eri mieltä. Aina löytyy kärkeviä mielipiteitä ja kommentteja. Koskaan hän ei voi olla vaikkapa vaan hiljaa, vaan pitää pistää paremmaksi ja mahdollisimman lujin sanankääntein. Tulee typerä ja arvoton olo, ihan niin kuin minun mielipiteeni olisivat ihan vaan perseestä ja hän aina oikeassa.
Olen töissä terveydenhoitoalalla, ja aina hän jaksaa haukkua ja mollata alalla työskenteleviä ihmisiä. Milloin terveyskeskukset ovat perseestä, milloin sairaanhoitajat ovat perseestä, milloin hän kyllä tietää asioista paremmin kuin työpaikkalääkärit, milloin mitäkin. Aina löytyy valitettavaa. Kun sanon, että useimmiten ongelmat johtuvat resurssipulasta eivätkä ole mitenkään sidoksissa esim. hoitajien tai lääkärien hlökohtaisiin ominaisuuksiin/ahkeruuteen tms., hän hurjistuu entistä enemmän. Toisin sanoen hän loukkaa minua ihan surutta.
Hän kuvittelee olevansa aina oikeassa. Hän kuvittelee tietävänsä aina enemmän kuin muut. JNE. En jaksa enää listata enempää asioita, ettei viestistäni tule nälkävuottakin pitempi, mutta lähinnä siihen haluaisin vinkkejä, miten toimia tuollaisen ihmisen kanssa? Onnekseni minun ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä kovinkaan paljoa, mutta ne harvat tapaamiset toistavat aina samaa kaavaa. Luulen, että hänellä on melko huono itsetunto tai vastaavaa, minkä vuoksi hän yrittää kovasti olla muiden yläpuolella. Jotenkin vaan harmittaa antaa hänen aina kävellä ylitseni.
Kantsii tosiaan miettiä omaa käytöstään. Itsekin katson säännöllisesti peiliin, mutta toistaiseksi ei ole kriittisinkään silmin mitään hävettävää.