Miehen siskot töykeitä (erityisesti toinen) - todella inhottava tilanne

["Ria"]

Miehelläni on kaksi pikkusiskoa (26v ja 28v). Olemme itse 3-kymppisiä. Seurustelumme alkuaikoina olin innoissani: ajattelin saavani kaksi uutta ystävää miehen siskoista ja lähestyinkin heitä sillä ajatuksella - eli ystävällisesti.

Ihmetys oli suuri, kun pian alkoi ilmetä outoja seikkoja; eritoten vanhempi sisar töksäytteli tökeröitä kommentteja minusta/meistä, suuttui jos halusimme lähteä kahdestaan perheen mökille tai viettää joulua minun vanhempieni luona. Viimeinen pisara oli, kun hän komensi meitä vaihtamaan hääpäivän hänelle paremmin sopivaan päivään - koska hänellä oli tarkoitus lähteä tuolloin ruotsinlaivalle.. Häissämme hän käyttäytyi nuivasti, kommentoi mm. pukuani ja sormusta negatiiviseen sävyyn. Myöhemmin raivosi miehelleni, koska tämä oli loukkaantunut siskonsa käytöksestä ja otti välimatkaa..

Todella inhottavaa, enää ei tee mieli viettää aikaa miehen vanhemmilla, jonne sisaret aina tulevat kun mekin vierailemme. Ei vaan huvita enää tavata näitä ihmisiä, jotka aiheuttavat vain pahaa mieltä..

Mistä tällainen käytös voi oikein johtua?!

 

[sisäpiiri]

oletko kovin herkkänahkainen...et ole tainnut päästä vielä oikein perheen sisälle, joka perheessä on on omanlaisensa huumori ja sisäpiiriletkautukset

 

["Ria"]

oletko kovin herkkänahkainen...et ole tainnut päästä vielä oikein perheen sisälle, joka perheessä on on omanlaisensa huumori ja sisäpiiriletkautukset

En mielestäni ole herkkänahkainen Tykkään leikkisästä "sanailusta" ja vitsailusta (itsenikin kustannuksella), kevyt piikittelykin vielä menee. Mutta tahallinen ilkeily, toisen loukkaaminen ja veetuilu ei oikein mene huumorin piikkiin minulla.

Mies varmaan tietäisi oikaista jos tällaisesta "perheen sisäisestä letkauttelusta" olisi tässä kyse, mutta hänkin on ihmeissään. Onkin sanonut, että kummeksuu siskojensa käytöstä eikä ymmärrä yhtään mistä on kyse.

 

[tuhlaajatytär]

kaikkien kanssa ei vaan natsaa!

 

[sisäpiiri]

[QUOTE="Ria";23417050]En mielestäni ole herkkänahkainen Tykkään leikkisästä "sanailusta" ja vitsailusta (itsenikin kustannuksella), kevyt piikittelykin vielä menee. Mutta tahallinen ilkeily, toisen loukkaaminen ja veetuilu ei oikein mene huumorin piikkiin minulla.

Mies varmaan tietäisi oikaista jos tällaisesta "perheen sisäisestä letkauttelusta" olisi tässä kyse, mutta hänkin on ihmeissään. Onkin sanonut, että kummeksuu siskojensa käytöstä eikä ymmärrä yhtään mistä on kyse.[/QUOTE]

meillä oli tilanne se että miehen perhe oli tottunut viettämään kaikki juhlapyhät yms. keskenään ja kun mieheni ja minä aloimme olemaan kahden tai minun perheeni kanssa se aihutti närää kälyissä tai vastaavasti oman perheeni huumori aukesi vasta ajan myötä miehelleni

 

["Tarja"]

Ehkä ne siskot ovat vain mustasukkaisia veljestään. Sinun kannattaa vaan ajatella, että sinä ja miehesi olette perhe ja te yhdessä pärjäätte ja olette vahvoja tuollaista epäystävällisyyttä vastaan. Eikä ole pakko sukulaisiaankaan nähdä, jos ei käytös parane. Toisaalta taas sinnikkääseen ystävällisyyteen saatetaan myöhemmin alkaa vastata ystävällisyydellä, riippuu tietysti ihmisestä.

Minulla on itselläni pikkuveli, jonka tyttöystävästä en pidä, mutta siedän. Kun he alkoivat seurustella, ajattelin minäkin saavani yhden ystävän lisää. Mutta nykyisin tilanne on mennyt siihen, että veljen tyttöystävä käyttäytyy tosi huonosti esim tulevia appivanhempiaan kohtaan eikä hän kunnioita puolisoaankaan. Hän on kovin kateellinen monesta asiasta monelle. Erityisesti meille puolisonsa siskoille. Puolisonsa äidistä hän ei tykkää sen vuoksi, koska puolisolla on äitinsä kanssa ollut aina tosi hyvät välit. Lapsuudessa turvattomuutta kohdanneelle naisella on oma itsetunto vielä kateissa ja hän pönkittää omaa asemaansa sillä tavalla että sortaa muita jotka ovat puolisolle tärkeitä. Emme me voi oikein tehdä mitään muuta kuin antaa hänen juttujensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Veljeni takia toivon että hän aikuistuisi, mutta epäilen sitä vähän, koska nainen on jo kolmikymppinen.

 

[SärkynytEnkeli]

Ehkä ne on saman tyyppisesti mustiksia veljestään kun usein äidit pojistaan tai isoveljet siskoistaan... "Oot vienyt heidän veljen" Tai mitä jos on hyviä ystäviä miehes exän kanssa eikä siksi hyväksy sua:xmas:

 

["Ria"]

Ehkä ne on saman tyyppisesti mustiksia veljestään kun usein äidit pojistaan tai isoveljet siskoistaan... "Oot vienyt heidän veljen" Tai mitä jos on hyviä ystäviä miehes exän kanssa eikä siksi hyväksy sua:xmas:

Mutta eikös mustasukkaisuus omasta veljestä ole hiukan.. hmm... perverssiä..?

Miehen exän kanssa kumpikaan ei ole tekemisissä.

 

["vieras"]

Onko siskoilla kumppanit/perheitä? Jos ei niin se, että veli viettääkin pyhiä jossain muualla on kahta kauheampi juttu. Perspektiiviä löytyy sitten lisää kun haluaa omastakin toimesta tehdä eritavoin kuin "aina ennenkin".

Tietty taustalla voi olla mitä vaan. Jos et vaan ollut se tyyppi, jonka he veljelleen halusi. Oliko miehen exä esim mieluisampi tms?

 

[SärkynytEnkeli]

[QUOTE="Ria";23417245]Mutta eikös mustasukkaisuus omasta veljestä ole hiukan.. hmm... perverssiä..?

Miehen exän kanssa kumpikaan ei ole tekemisissä.[/QUOTE]

Se on sellaista erilaista mustasukkaisuutta, ne kokee ikään kuin sun hajottavan perheen. He ei enää ole miehellesi tärkeimpiä naisia miehen elämässä vaan sinä.

 

["Ria"]

[QUOTE="vieras";23417248]Onko siskoilla kumppanit/perheitä? Jos ei niin se, että veli viettääkin pyhiä jossain muualla on kahta kauheampi juttu. Perspektiiviä löytyy sitten lisää kun haluaa omastakin toimesta tehdä eritavoin kuin "aina ennenkin".

Tietty taustalla voi olla mitä vaan. Jos et vaan ollut se tyyppi, jonka he veljelleen halusi. Oliko miehen exä esim mieluisampi tms?[/QUOTE]

Heillä on kyllä molemmilla poikaystävät/avokit, mutta nämä miehet tulevat joulunviettoon HEILLE - ei koskaan miesten vanhemmille...

 

["Ria"]

Se on sellaista erilaista mustasukkaisuutta, ne kokee ikään kuin sun hajottavan perheen. He ei enää ole miehellesi tärkeimpiä naisia miehen elämässä vaan sinä.

Hmm.. tuo on tietysti totta. Ennen minua mies oli paljon enemmän yhteydessä lapsuuden perheeseen - nyt aika kuluu tietysti enimmäkseen minun kanssani, eikä samanlaista tarvetta enää ole olla koko ajan yhteydessä heihin...

 

[vakava sosiaalitapaus]

Kuulostaa ihan pikkuisen tutulle Paitsi että mun exällä oli 3 siskoa, joista yksi haukkui suoraan ihan päin näköäkin ja koko seurustelun ajan kohteli mua tosi kurjasti. Olin vain "vääränlainen" nainen heidän ainoalle veljelleen.

 

["Ria"]

Kuulostaa ihan pikkuisen tutulle Paitsi että mun exällä oli 3 siskoa, joista yksi haukkui suoraan ihan päin näköäkin ja koko seurustelun ajan kohteli mua tosi kurjasti. Olin vain "vääränlainen" nainen heidän ainoalle veljelleen.

Huh huh, kuulostaa kurjalta.

Mua ei ole "uskallettu" tulla haukkumaan päin näköä ja siinä menisikin välit lopullisesti, mutta piiloveetuilua olen kyllä saanut osakseni. Ja vähättelyä tyyliin "tuo sun timanttisormus on TODELLA epäkäytännöllinen" yms.

 

["tjaa"]

[QUOTE="Ria";23417629]Hmm.. tuo on tietysti totta. Ennen minua mies oli paljon enemmän yhteydessä lapsuuden perheeseen - nyt aika kuluu tietysti enimmäkseen minun kanssani, eikä samanlaista tarvetta enää ole olla koko ajan yhteydessä heihin...[/QUOTE]

Ehkäpä sinun paikkasi olisi tulla vastaan tässä asiassa... ja ottaa huomioon myös se että miehesi on edelleen myös veli. Ehkäpä sisaret haluaisivat joskus viettää aikaa ihan vaan veljen kanssa... ilman sinua.

Minulla on oma perhe ja veljelläni on oma perhe... silti aika ajoin kaipaamme toistemme seuraa, ihan vaan kaksistaan. Meillä on kuitenkin pitkä yhteinen historia ja yhteinen lapsuus. Sitä ei kukaan toinen pysty jakamaan, eikä kaikkia asioita halua välttämättä muistellakkaan kuin ihan vaan kaksistaan

 

["vieras"]

[QUOTE="Ria";23417618]Heillä on kyllä molemmilla poikaystävät/avokit, mutta nämä miehet tulevat joulunviettoon HEILLE - ei koskaan miesten vanhemmille...[/QUOTE]

No siinähän se vastaus sit on. Siskot pitää sua sinä hirviö-kälynä joka on on hajottanut heidän perheen monivuotiset perinteet.

Näitä ihmisiä löytyy. Mä odotan kauhulla esim ensi joulua, että mikä sota oman mieheni siskojen suunnalta käynnistyy kun emme haluakaan ja jaksakaan lähteä maan toiselle puolelle kahden vauvan kanssa.

 

["Ria"]

[QUOTE="tjaa";23417713]Ehkäpä sinun paikkasi olisi tulla vastaan tässä asiassa... ja ottaa huomioon myös se että miehesi on edelleen myös veli. Ehkäpä sisaret haluaisivat joskus viettää aikaa ihan vaan veljen kanssa... ilman sinua.

Minulla on oma perhe ja veljelläni on oma perhe... silti aika ajoin kaipaamme toistemme seuraa, ihan vaan kaksistaan. Meillä on kuitenkin pitkä yhteinen historia ja yhteinen lapsuus. Sitä ei kukaan toinen pysty jakamaan, eikä kaikkia asioita halua välttämättä muistellakkaan kuin ihan vaan kaksistaan [/QUOTE]

Olet varmasti oikeassa, ja näin olen itsekin ajatellut - sekä toiminut Nytkin mieheni lähtee viikonlopuksi moikkaamaan vanhempiaan ja sisariaan ilman minua. Tosin tällä kertaa minulla on muuta menoa (koulutus vkloppuna), mutta ihan muutenkin hän käy silloin tällöin kotikaupungissaan yksin. Tämä ei ole vaikuttanut tilanteeseen mitenkään. Ainoastaan siten, että vanhempansa ovat hieman loukkaantuneet kun olen jättänyt menemättä.. Mutta siskojen kateuteen (tai mitä lie onkaan) se ei ole vaikuttanut ainakaan positiivisesti.

 

["Ria"]

[QUOTE="vieras";23417784]No siinähän se vastaus sit on. Siskot pitää sua sinä hirviö-kälynä joka on on hajottanut heidän perheen monivuotiset perinteet.

Näitä ihmisiä löytyy. Mä odotan kauhulla esim ensi joulua, että mikä sota oman mieheni siskojen suunnalta käynnistyy kun emme haluakaan ja jaksakaan lähteä maan toiselle puolelle kahden vauvan kanssa.[/QUOTE]

Oletko aikaisempina jouluina joutunut taistelemaan tästä...? Miten se on mennyt? Onko mies puolellasi jne?

 

["tjaa"]

[QUOTE="Ria";23417792]Olet varmasti oikeassa, ja näin olen itsekin ajatellut - sekä toiminut Nytkin mieheni lähtee viikonlopuksi moikkaamaan vanhempiaan ja sisariaan ilman minua. Tosin tällä kertaa minulla on muuta menoa (koulutus vkloppuna), mutta ihan muutenkin hän käy silloin tällöin kotikaupungissaan yksin. Tämä ei ole vaikuttanut tilanteeseen mitenkään. Ainoastaan siten, että vanhempansa ovat hieman loukkaantuneet kun olen jättänyt menemättä.. Mutta siskojen kateuteen (tai mitä lie onkaan) se ei ole vaikuttanut ainakaan positiivisesti.[/QUOTE]

Kuulostaa kyllä kurjalta jos ei tuokaa auta Jos vaikka yrittäisit keskustella heidän kanssaan suoraan tästä asiasta? Tai pyytäisit miestäsi keskustelemaan siitä? Eihän tuollaista vihanpitoa ja vittuilua loputtomiin jaksa kuunnella. Tsemppiä sinulle! Toivottavasti tilanne ratkeaa hyväksi

 

["vieras"]

[QUOTE="Ria";23417815]Oletko aikaisempina jouluina joutunut taistelemaan tästä...? Miten se on mennyt? Onko mies puolellasi jne?[/QUOTE]

Aikaisempina jouluina on noudatettu vuorojoulujärjestelmää samalla rytmillä kun miehen pikkusisarus ja tämän mies. Eli olemme miehen perheen luona samoina jouluina kuin he ja poissa samoina kuin hekin. Hiljaisina jouluina ovat sitten vain Anoppi ja nuorin tytär kotona (eroperhe). Ensi joulu olisi taas siis heidän perheen vuoro, mutta me olemme ensi jouluun mennessä tosiaan kahden pienen lapsen vanhempia ja muutenkin kypsyneitä anopin touhuihin (anoppi on isompi murhe kuin siskot siis, myös miehelleni, siskot eivät ole hänelle ongelma kun taas itse koen että vähättelevät ja vittuilevat, mutta ovat ilmeisesti vaan sen luonteisia, tiedä sitten). Jos ei ensi joulusta muuta seuraa niin vähintääkin puhetta kuinka minä vien heiltä mahdollisuuden perhejouluun - vaikka siis mies on samaa mieltä kotiin jäämisestä, jollei jopa innokkaampikin siihen.

 

[...]

Ihan persiistä siskojen käytös. Miehesi tässä nyt avainasemassa ja hänen olisi hyvä terhdä selväksi siskoilleen, että olet hänen vaimonsa, te olette tiimi, ja heidän käytöksensä on muututtava.

 

["vieras"]

taisit lukea sen eilisen pitkän ketjun kälylle vittuilusta? Tuli vähän semmonen deja vu-fiilis...

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";23417888]Aikaisempina jouluina on noudatettu vuorojoulujärjestelmää samalla rytmillä kun miehen pikkusisarus ja tämän mies. Eli olemme miehen perheen luona samoina jouluina kuin he ja poissa samoina kuin hekin. Hiljaisina jouluina ovat sitten vain Anoppi ja nuorin tytär kotona (eroperhe). Ensi joulu olisi taas siis heidän perheen vuoro, mutta me olemme ensi jouluun mennessä tosiaan kahden pienen lapsen vanhempia ja muutenkin kypsyneitä anopin touhuihin (anoppi on isompi murhe kuin siskot siis, myös miehelleni, siskot eivät ole hänelle ongelma kun taas itse koen että vähättelevät ja vittuilevat, mutta ovat ilmeisesti vaan sen luonteisia, tiedä sitten). Jos ei ensi joulusta muuta seuraa niin vähintääkin puhetta kuinka minä vien heiltä mahdollisuuden perhejouluun - vaikka siis mies on samaa mieltä kotiin jäämisestä, jollei jopa innokkaampikin siihen.[/QUOTE]

Jääkään kotiin. Ja hyvällä omallatunnolla. Ihme syyllistämistä! Minusta pienet lapset on ERITTÄIN hyvä syy jäädä moisista jouluista pois...

Tiedän, että oma jouluni olisi piloilla miehen vanhempien luona - ihan kuin pitäisi sitä veetuilua kuunnella ja sietää joulunakin.. (joka sattuu vielä olemaan oma lempijuhlapyhäni)

 

[ap.]

Ihan persiistä siskojen käytös. Miehesi tässä nyt avainasemassa ja hänen olisi hyvä terhdä selväksi siskoilleen, että olet hänen vaimonsa, te olette tiimi, ja heidän käytöksensä on muututtava.

He (siis siskot) tekevät sen mitä tekevät niin ovelasti, ettei heitä pysty asiasta konfrontoimaan. Äitinsä vetää aina siitä narusta, että hänen sisarensa kuoli ja pitäisi olla kiitollinen sisaruksista.. toisaalta ei puhu mitään VELJESTÄÄN jonka kanssa on välit poikki hänen itsensä veetuilujen takia. TAitaa kulkea heillä suvussa tämmöinen... surullista kyllä.

Mieheni on täysin minun puolella. Ymmällään, mutta minun puolellani - sanoo itsekin että esim. jouluja ei ikinä tulla siellä pilaamaan.

 

["vieras"]

Minunkin mieheni sisko kohtelee minua kuin ilmaa...olen yrittänyt lähestyä ystävällisesti ja keskustella niitä näitä, mutta vastakaikua en saa. En tiedä mistä johtuu, mutta selvästikään ei hyväksy minua tai pidä minusta.

Näemmekin tosi harvoin, koska miehen suku asuu 700 km päässä. Ehkä se lieneekin se syy...ehkä sisko on katkera siitä että vein hänen ainoan veljensä mukanani tänne missä nyt asumme eli kauas kotoa.

Tai sitten se vaan on todella ennakkoluuloinen ihminen, eikä edes halua tutustua uusiin ihmisiin.
Tosin on meillä ikäeroa 10v. mutta ei se minusta niin häiritsevää ole, etteikö voisi kuulumisia vaihtaa, silloin harvoin kun käymme.

Olen päätynyt siihen että jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta...en jaksa olla sen kanssa edes enää samassa huoneessa vaan hakeudun muualle, jos tulee sellainen tilanne että saman katon alla pitää olla.