MIEHEN POIKA...

[väsynyt]

miehen poika on ihan mahdoton ei usko mitään, huutaa ja ölisee, ei aseta ollenkaan paikoilleen esim.kun syö pitäs lukea kahta lehteä yhtä aikaa ja katsoa vielä tv:täkin. ensin saa komentaa sinne pöytään syömään ainakin sen 5 krt. nakkelee tavaroita lattiolle ja ohimennessä potkii niitä. kun käsekee syömään iltapalaa vaikka kaheksan aikaa käy syömässä jotai sitte tulee taas tunnin päästä syömään ja jättää kaiken pöydälle vaikka pyytäisi siivoamaan jälkensä.. unohtaa koulukirjansa usein kouluun tai kotiin vaikka niistä muistuttas. jos käskee tehdä läksyt heti koulun jälkeen niin yllätys yllätys sanooki 10 aikaa illalla että pitää tehdä läksyt... hänen huoneensa on ihan hirveä aina vaikka sen käskee siivota, piilottaa vain tavaroita esim. sängyn alle. nyt on alkanu kiusaamaan pikkusiskoaan eikä usko vaikka kuinka kieltää, käskee tämän lyödä jne. ihan hölmöjä juttuja. tuossa vain muutama esimerkki. olen tosi stressantunu tästä jatkuvasta käskemisestä, passaamisesta tuntuu että en jaksa kohta enää =( oikeasti en jaksa....

 

[ap]

=,(

 

[NeitiNasu]

Missä rajat? Läksyt koulun jälkeen heti kohta, telkkaria rajoitetusti, ruoka tiettyyn aikaan...??

 

[vieras]

Miksi annatte esim. syödä ruoka-ajan jälkeen. Lapsihan on sekaisin, jos ei ole selviä rajoja.

 

[ap]

Miksi annatte esim. syödä ruoka-ajan jälkeen. Lapsihan on sekaisin, jos ei ole selviä rajoja.

hänellä on selvät rajat, mutta ei usko niitä eikä anneta syödä jos on sanottu että nyt syödään mutta sitä yrittä kuitenkin ja aina snaottu että koulun jälkeen tehdään läksyt mutta unohtaa joko tehdä tai tekee osan tai jotain muuta.. rajat hänellä on samanlaiset mutta niistä pitää kokoajan muistutta.. esim. siitä että pysyä ruokapöydässä pitä ruokailun aikana sanoa joskus monesti. illalla hmapiden pesustakin pitää aina jankata himputin kauan..sehän se tässä niin väsyttäävää on =(

 

[gunilla]

olisitko yhtä stressaantunut jos hän olis sinun oma poika?

 

[ap]

tietokoneen käyttö ja tv katselu on rajoitettu. saatta silti jankata vaaikka 2 tuntia että saako saako saako mennä tietokoneelle tai katsoa tv:tä vaikka oisi sanottu jo ennen ku hänen menee siihen että tunnin päästä pitää lopettaa...sen jälkeen ku on käsketty lopettaa jankkaa jankkaa ja sitten alkaa se piruuden tekeminen ja se huutaminen...

 

[ap]

olisitko yhtä stressaantunut jos hän olis sinun oma poika?

kyllä olisin. minusta tämä nyt ei liity tähän asiaan mitenkään! ja hänen äitinsä kanssa olen useasti jutellu pojasta hän sanoo myös että "poika" on tosi vaikea!!

 

[hellou]

normaalia tuo kyllä että sisarukset nahistelee ja isompi kiusaa pienpää!!

 

[Peppari]

Missäs pojan isä on? Koko ajan duunissa vai? Vai eikö poika usko edes isäänsä?
Oikea osoite olis varmaan perheneuvola koko porukalle, siellä voi sitten yhdessä sopia pelisääntöjä jotka koskevat kaikkia asianosaisia.

 

[vieras]

ikää pojalla?

 

[ap]

normaalia tuo kyllä että sisarukset nahistelee ja isompi kiusaa pienpää!!

joo no kyllä minusta siinä joku raja menee kun tämä isompi on 10v ja pienempi vasta 2v.

 

[hmm]

esimurrosikä.

kyllä se siitä ajan kanssa, rajoja, rakkautta ja pitkää pinnaa.

 

[d u m b o]

Kuulostaa ihan tutulle. Jatkuvasti saan olla vahtimassa, että ne läksyt tulee tehtyä ja hammaspesulle menosta saan jankuttaa ym. Välillä noi pojat koettelee oikein urakalla, mutta onneksi väliin mahtuu myös seesteisempiä aikoja.

 

[ap]

Missäs pojan isä on? Koko ajan duunissa vai? Vai eikö poika usko edes isäänsä?
Oikea osoite olis varmaan perheneuvola koko porukalle, siellä voi sitten yhdessä sopia pelisääntöjä jotka koskevat kaikkia asianosaisia.

niin pojalla on siis todettu ad/hd.. en tainnu sitä alkuun kirjottaakkaan..mutta olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen tähän käskemiseen =( ja poika siis 10v.

isää uskoo himpun verran enempi mutta ei sitäkään monesti..

 

[Weatherwax]

Miksi annatte esim. syödä ruoka-ajan jälkeen. Lapsihan on sekaisin, jos ei ole selviä rajoja.

hänellä on selvät rajat, mutta ei usko niitä eikä anneta syödä jos on sanottu että nyt syödään mutta sitä yrittä kuitenkin ja aina snaottu että koulun jälkeen tehdään läksyt mutta unohtaa joko tehdä tai tekee osan tai jotain muuta.. rajat hänellä on samanlaiset mutta niistä pitää kokoajan muistutta.. esim. siitä että pysyä ruokapöydässä pitä ruokailun aikana sanoa joskus monesti. illalla hmapiden pesustakin pitää aina jankata himputin kauan..sehän se tässä niin väsyttäävää on =(

Ettekö tarkasta niitä läksyjä? Pelkkä sanominen ja jankuttaminen ei riitä, jos muksu huomaa ettei kukaan koskaan tarkasta tuliko oikeasti uskottua sanomisia, on ihan tyhjän kanssa edes sanoa. Meillä sanotaan kerran ja jos ei tehoa niin sitten vaikka pestään itse ne koululaisen hampaat (no, siihen ei tarvitse onneksi meillä mennä). Mutta pointti on se että ei se jankkaaminen riitä, persaus pitää nostaa penkistä.

 

[ap]

esimurrosikä.

kyllä se siitä ajan kanssa, rajoja, rakkautta ja pitkää pinnaa.

poika on ollut tällänen jo ainakin eka luokasta asti... pojan olen tuntenut siitä kun hän ollut 3v. ja rakas hän minulle on... tuntuu vaan että räjähdän kohta =,(

 

[ap]

Miksi annatte esim. syödä ruoka-ajan jälkeen. Lapsihan on sekaisin, jos ei ole selviä rajoja.

hänellä on selvät rajat, mutta ei usko niitä eikä anneta syödä jos on sanottu että nyt syödään mutta sitä yrittä kuitenkin ja aina snaottu että koulun jälkeen tehdään läksyt mutta unohtaa joko tehdä tai tekee osan tai jotain muuta.. rajat hänellä on samanlaiset mutta niistä pitää kokoajan muistutta.. esim. siitä että pysyä ruokapöydässä pitä ruokailun aikana sanoa joskus monesti. illalla hmapiden pesustakin pitää aina jankata himputin kauan..sehän se tässä niin väsyttäävää on =(

Ettekö tarkasta niitä läksyjä? Pelkkä sanominen ja jankuttaminen ei riitä, jos muksu huomaa ettei kukaan koskaan tarkasta tuliko oikeasti uskottua sanomisia, on ihan tyhjän kanssa edes sanoa. Meillä sanotaan kerran ja jos ei tehoa niin sitten vaikka pestään itse ne koululaisen hampaat (no, siihen ei tarvitse onneksi meillä mennä). Mutta pointti on se että ei se jankkaaminen riitä, persaus pitää nostaa penkistä.

tarkastetaan kyllä yleensä, mutta poika sanoo että nämä tuli läksyksi ja on tehnyt ne sitten illalla muistaaki että oliki vielä joku muukin en tiedä tekeekö sen tahalleen vai eikö muista oikeasti!!

 

[d u m b o]

Missäs pojan isä on? Koko ajan duunissa vai? Vai eikö poika usko edes isäänsä?
Oikea osoite olis varmaan perheneuvola koko porukalle, siellä voi sitten yhdessä sopia pelisääntöjä jotka koskevat kaikkia asianosaisia.

niin pojalla on siis todettu ad/hd.. en tainnu sitä alkuun kirjottaakkaan..mutta olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen tähän käskemiseen =( ja poika siis 10v.

isää uskoo himpun verran enempi mutta ei sitäkään monesti..

Mä oon myös välillä kurkkua myöten täynnä käskemistä ja vahtimista. Voimia sulle! Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, toiset on toisia vaativimpia. Jos sulla ei omat voimat riitä, pyydä apua. Ei sun tarvitse yksin/miehesi kanssa tarvitsekkaan kaikkea kestää. Jossain se menee se raja meillä vanhemmillakin mitä kestämme ja kun se raja ylittyy, pitää pyytää apua. Eikä se avun pyytäminen ole häpeä.

 

[Weatherwax]

Missäs pojan isä on? Koko ajan duunissa vai? Vai eikö poika usko edes isäänsä?
Oikea osoite olis varmaan perheneuvola koko porukalle, siellä voi sitten yhdessä sopia pelisääntöjä jotka koskevat kaikkia asianosaisia.

niin pojalla on siis todettu ad/hd.. en tainnu sitä alkuun kirjottaakkaan..mutta olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen tähän käskemiseen =( ja poika siis 10v.

isää uskoo himpun verran enempi mutta ei sitäkään monesti..

Etenkin jos on ad/hd, on kahta tärkeämpää että sanomisista pidetään kiinni. Ja ihan turha jankuttaa ad/hd lapsen selälle, hae katsekontakti ja sitten vasta kerro asia. Ottakaa käyttöön vaikka kuvakortit. Ja lakkaa nalkuttamasta, poika tarvitsee apua ja tukea, ei nalkuttamista. Toisin sanoen rauhoita tilanne, hae katsokontakti ja kerro asiasi. Pakatkaa koululaukku yhdessä, menkää yhdessä iltapesulle, tehkää yhdessä läksyt. Ja varmasti kannattaa miettiä, onko tavallinen luokka hyvä paikka vai olisiko syytä päästä pienempään porukkaan käymään koulua.

Tsemppiä ja jaksamista.

 

[ap]

Missäs pojan isä on? Koko ajan duunissa vai? Vai eikö poika usko edes isäänsä?
Oikea osoite olis varmaan perheneuvola koko porukalle, siellä voi sitten yhdessä sopia pelisääntöjä jotka koskevat kaikkia asianosaisia.

niin pojalla on siis todettu ad/hd.. en tainnu sitä alkuun kirjottaakkaan..mutta olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen tähän käskemiseen =( ja poika siis 10v.

isää uskoo himpun verran enempi mutta ei sitäkään monesti..

Mä oon myös välillä kurkkua myöten täynnä käskemistä ja vahtimista. Voimia sulle! Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, toiset on toisia vaativimpia. Jos sulla ei omat voimat riitä, pyydä apua. Ei sun tarvitse yksin/miehesi kanssa tarvitsekkaan kaikkea kestää. Jossain se menee se raja meillä vanhemmillakin mitä kestämme ja kun se raja ylittyy, pitää pyytää apua. Eikä se avun pyytäminen ole häpeä.

itse olen nyt miehelleni yrittänyt sanoa että mulla on voimat loppu.. ei se sitä kunnolla tajua.. mutta ktllä tänään yritti taas vähän enempi ojentaa poikaa, mutta ei se tahdo sitä aina muistaa ja suurin "huolehtiminen" jää minulle..

 

[Weatherwax]

Missäs pojan isä on? Koko ajan duunissa vai? Vai eikö poika usko edes isäänsä?
Oikea osoite olis varmaan perheneuvola koko porukalle, siellä voi sitten yhdessä sopia pelisääntöjä jotka koskevat kaikkia asianosaisia.

niin pojalla on siis todettu ad/hd.. en tainnu sitä alkuun kirjottaakkaan..mutta olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen tähän käskemiseen =( ja poika siis 10v.

isää uskoo himpun verran enempi mutta ei sitäkään monesti..

Mä oon myös välillä kurkkua myöten täynnä käskemistä ja vahtimista. Voimia sulle! Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, toiset on toisia vaativimpia. Jos sulla ei omat voimat riitä, pyydä apua. Ei sun tarvitse yksin/miehesi kanssa tarvitsekkaan kaikkea kestää. Jossain se menee se raja meillä vanhemmillakin mitä kestämme ja kun se raja ylittyy, pitää pyytää apua. Eikä se avun pyytäminen ole häpeä.

itse olen nyt miehelleni yrittänyt sanoa että mulla on voimat loppu.. ei se sitä kunnolla tajua.. mutta ktllä tänään yritti taas vähän enempi ojentaa poikaa, mutta ei se tahdo sitä aina muistaa ja suurin "huolehtiminen" jää minulle..

Jospas vika onkin siinä että yritätte jatkuvasti ojentaa poikaa sen sijaan että käyttäisitten energianne siihen että miettisitte miten tilanteen saisi paremmaksi. Ihan sama kuinka paljon ojennatte, jos toisella ei ole edellytyksiä siihen mitä vaaditte.

 

[ap]

Missäs pojan isä on? Koko ajan duunissa vai? Vai eikö poika usko edes isäänsä?
Oikea osoite olis varmaan perheneuvola koko porukalle, siellä voi sitten yhdessä sopia pelisääntöjä jotka koskevat kaikkia asianosaisia.

niin pojalla on siis todettu ad/hd.. en tainnu sitä alkuun kirjottaakkaan..mutta olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen tähän käskemiseen =( ja poika siis 10v.

isää uskoo himpun verran enempi mutta ei sitäkään monesti..

Etenkin jos on ad/hd, on kahta tärkeämpää että sanomisista pidetään kiinni. Ja ihan turha jankuttaa ad/hd lapsen selälle, hae katsekontakti ja sitten vasta kerro asia. Ottakaa käyttöön vaikka kuvakortit. Ja lakkaa nalkuttamasta, poika tarvitsee apua ja tukea, ei nalkuttamista. Toisin sanoen rauhoita tilanne, hae katsokontakti ja kerro asiasi. Pakatkaa koululaukku yhdessä, menkää yhdessä iltapesulle, tehkää yhdessä läksyt. Ja varmasti kannattaa miettiä, onko tavallinen luokka hyvä paikka vai olisiko syytä päästä pienempään porukkaan käymään koulua.

Tsemppiä ja jaksamista.

sepä se on kun minä olen äitipuoli en voi päättää tuolaisista asioista millään lailla!! itse teen 3 vuorotyötä ja lapsia on 3 muitakin niin ei sitä ikävä kyllä yhdelle vain pelkästään sitä aikaa riitä. enkä varsinaisesti nalkuta..

 

[ap]

Missäs pojan isä on? Koko ajan duunissa vai? Vai eikö poika usko edes isäänsä?
Oikea osoite olis varmaan perheneuvola koko porukalle, siellä voi sitten yhdessä sopia pelisääntöjä jotka koskevat kaikkia asianosaisia.

niin pojalla on siis todettu ad/hd.. en tainnu sitä alkuun kirjottaakkaan..mutta olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen tähän käskemiseen =( ja poika siis 10v.

isää uskoo himpun verran enempi mutta ei sitäkään monesti..

Mä oon myös välillä kurkkua myöten täynnä käskemistä ja vahtimista. Voimia sulle! Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, toiset on toisia vaativimpia. Jos sulla ei omat voimat riitä, pyydä apua. Ei sun tarvitse yksin/miehesi kanssa tarvitsekkaan kaikkea kestää. Jossain se menee se raja meillä vanhemmillakin mitä kestämme ja kun se raja ylittyy, pitää pyytää apua. Eikä se avun pyytäminen ole häpeä.

itse olen nyt miehelleni yrittänyt sanoa että mulla on voimat loppu.. ei se sitä kunnolla tajua.. mutta ktllä tänään yritti taas vähän enempi ojentaa poikaa, mutta ei se tahdo sitä aina muistaa ja suurin "huolehtiminen" jää minulle..

Jospas vika onkin siinä että yritätte jatkuvasti ojentaa poikaa sen sijaan että käyttäisitten energianne siihen että miettisitte miten tilanteen saisi paremmaksi. Ihan sama kuinka paljon ojennatte, jos toisella ei ole edellytyksiä siihen mitä vaaditte.

ojentamiselle tarkoitin esim. sitä että mies sanoi pojalle että iltapalaa syödään kahdeksalta!! ei myöhempään!!

 

[saara]

asuuko tää poika teillä vakituisesti? onko vanhin, muut teidän yhteisiä?