miehen "oma aika"...

[ainako miehen ehdoilla???]

seurustellaan,suhde vasta alussa,4kk,ja ei asuta yhdessä,välimatkaa on noin 8km..
itse olen sellainen että voisin olla melkein kokoajan yhdessä..mies taas haluaa omaakin aikaa.tietty minäkin mutta en tarvitse paljoa sitä ainakaan tässä vaiheessa.
Olemme viikonloppuisin yhdessä kuiten,perjantai illasta maanantai aamuun.ja ehkä keskiviikko iltana olemme yhdessä..mut se ei riitä mulle.
ois mukava joskus päivälläkin olla yhdessä,kun miehelläkään ei ole nyt sillain töitä,vaan hommailee kotona pihalla kaikenlaista autojen kans tai muuten.
aika paljon käy kavereita siinä sitten istumassa ja juttelemas.
mut vituttaa olla aina melkein yksin arki päivisin ja iltaisin.
hän on kyllä sanonut että saan tulla sinne milloin haluun,mut en jotenkin kehtaa mennä sinne milloin vaan ilmoittamatta,jos vaikka haluu olla just sinä hetkellä yksin.olen kyllä joskus käynytkin kahvilla ohimennen.
tuntuu että mennään kokoajan miehen ehdoilla,milloin sille sopii niin sitten nähdään.

 

[ihmettelijä]

Aloititko jo ketjun samasta aiheesta...eri otsikolla?

Miehen turhanpäiväisestä valehtelemisesta.............

 

[toinen ihmettelijä.]

Aloititko jo ketjun samasta aiheesta...eri otsikolla?

Miehen turhanpäiväisestä valehtelemisesta.............

ennen mitään ketjua.

 

[ihmettelijä]

Eihän siinä mitään, vaikutti vaan niin samanlaiselta tapaukselta

 

[puup]

tuntuu että mennään kokoajan miehen ehdoilla,milloin sille sopii niin sitten nähdään.

Olisiko sinusta mukavaa olla miehen seurassa, jos tietäisit että hän on siinä vastoin tahtoaan?

Jotkut ihmiset on tuommoisia, heillä on muutakin elämässään kuin parisuhde ja ehkä haluavat olla ihan yksinäänkin välillä. Jos haluat erittäin tiiviin suhteen jossa ollaan paita ja peffa yötäpäivää, ehkä kyseinen mies ei ole sinulle sopiva. Sen voin ainakin lähes 100% varmasti sanoa, että yhdessäoloon pakottamalla tai painostamalla ajat hänet yhä kauemmas.

 

[huiskaletti]

Minusta tuntuu, että suhteen alussa nimenomaan NAISET ovat niitä, jotka eivät saa miehestä tarpeekseen ja haluaisivat ihan koko ajan olla miehen kanssa. Miehillä saattaa olla enemmän jalat maassa.

Seurustelin erään miehen kanssa, jossa minä olin just se aktiivisempi osapuoli. MIehelle oli ihan OK, että kävin hänen luonaan, mutta hän ei tehnyt mitään asian eteen, vaan hän oli tosi passiivinen. Meillä etäisyyttä toisistamme oli alle 5 kilometriä eli fillarilla tai kävellenkin sen matkan olisi voinut taittaa. Valitettavasti miehen passiivisuus näkyi sitten muissakin asioissa. Muutimme jopa yhteen, mutta huomasin, että en jaksa sohvaperunaa, joka on kaikissa asioissa passiivinen. Erohan siitä sitten tulikin.

En voi oikeastaan lohduttaa, sillä voit pistää suhteen poikki tai ottaa asian puheeksi miehen kanssa. Voi olla, että miehesi on ujo näyttämään sitä, että kuinka paljon hän sinusta välittää, mutta on myös mahdollista, että miehellesi kaverit ovat vielä tärkeämpiä kuin sinä. Jotkut miehet eivät valitettavasti tarvitse naista paljon muuhun kuin seksiin ja kodinhoitoon!!! Älä haaskaa elämästäsi ainakaan liian pitkiä aikoja sellaisen suhteen vaalimiseen, jossa ei näytä tapahtuvan mitään edistystä.

 

[S-irpa]

Oletteko molemmat työttömiä? Tai pelkästään sinä? Vai lomalla koulusta? Joka tapauksessa mieti, mitä te tekisitte jos tahtosi toteutuisi? Voisin veikata, että tyydytettyä tahtosi kyllästyisit siihen, miksei mies hauskuta sinua vielä lisää ja keksi jotakin erikoista "pitääkseen huolta suhteestanne". Rakastumisessakin tulee astia täyteen ja muu elämä alkaakin kiinnostamaan, vaikka et siihen juuri nyt millään usko.

Jos sinulla on niin paljon tyhjää aikaa miettiä poikaystävääsi, niin elämäsi on , tsori vaan, harmittavan yksipuolista ja tyhjää. Pönkitä sitä tapaamalla muita ihmisiä, keksimällä oma harrastus, siis jotakin joka vie ajatuksesi yhdestä ja samasta eli poikaystävästäsi. Rakkauden vimma ei sinua vuosikausia tule elättämään ja hengissä pitämään, ei millään.

On todella hyvä, että poikaystäväsi rassaa autoaan ja tapaa muita kavereitaan. Mietippä, jos hänen tärkein harrastuksensa olisikin kalja, niin saisit olla vielä mustasukkaisempi kuningas alkoholille.

Koska poikaystäväsi on kutsun käydä milloin sinua huvittaa, niin mikset sitten mene käymään? On hyvä, että pohdit mitä riskejä roikkumisessa voi olla, mutta jos se olemisesi sujuu mutkitta, niin kokeile. Pääasia, ettet ryhdy seisomaan auton ja miehen välissä

 

[Nainen]

Siis olette koko ajan yhdessä viikonloput, ja vielä keskiviikotkin? Huh, ja vielä pitäisi olla loppukin aika? Kai tuon jälkeen jo taukoakin tarvitsee, ja omaa aikaa. Seurustelun alkupuolella, ja niin jatkossakin!

 

[ainokainen]

Tosiaan aika symbioottiselta tuo kuulostaa. Aika harva edes jaksaa nähdä seurustelukumppania noin usein. En minä ainakaan edes suostuisi tuollaiseen jatkuvaan yhdessäoloon, sehän kävisi ajan mittaan hirveän ahdistavaksi.

Sekin ihmetytti, että onko tosiaan niin, että kumpikin osapuoli suhteessa on työtön? Jos niin on, niin neuvoisin ap:lle että hyvä idea voisi olla vaikka se, että hankit työ- tai opiskelupaikan itsellesi. Siis ihan normaaliin elämänmenoon kuuluvia asioita, eli ns. omaa elämää. Ettei sitten tarvitsisi sitä elämän tyhjyyttä täyttää sairaalloisella takertumisella toiseen.

 

[Thämä on thosi]

Aloititko jo ketjun samasta aiheesta...eri otsikolla?

"Miehen turhanpäiväisestä valehtelemisesta.............

miehen valehtelu turhanpäiväisistä asioista..
olemme olleet yhdessä vajaa 4kk, ja ärsyttää miehen valehtelu.
mieheni on tehnyt selväksi että haluaa omaakin aikaa,ja tietty se on ok minullekin.
Yleensä viikonloput vietetään yhdessä,ja keskiviikko ja torstai ilta.
Omaa aikaa se ottaa arkisin päivisin ja maanantain ja tiistain.
mut ärsyttää jos hän sanoo esim,että lähtee muka hallille,sit kuitenkin on kotona..miks pitää valehdella että missä on,tai mihin on menossa?
Ja pienistä valheista olen saanu sen monesti kiinni.Onko se jotenkin luonteessa kiinni että valehtelee ihan ns.huomaamatta?
voihan sitä sanoa ihan suoraan että haluaisi olla nyt yksin kotona,eikä valehdella ihan typeriä.en tiä ajatteleeko sitten että loukkaannun siitä,jos noin sanoo.
eihän sitä luottamusta saa koskaan häntä kohtaan,kun valehtelee pienistäkin asioista.
on kerran jopa myöntänyt itse että on valehdellut ja pyysi anteeksi.on useinkin sanonut että ei koskaan halua minua loukata,kun olen parasta mitä hänelle on tapahtunut ja olen luonteeltani niin hieno ihminen.
mut kuitenkin valehtelee turhista asioista. "


Jos tämä ketjuavaus ei ole tämän ketjun ap niin syön villasukkani!

 

[Havu]

Minusta taas on ihan normaalia että 4kk seurustelun jälkeen nähdään jo aika usein ja vietetään aikaa yhdessä ja nukutaan lähestulkoon kaikki yötkin yhdessä. Aika vähältä kuulostaa jos näkee vain kolmena päivänä viikossa, jos välissä ei siis vietetä öitäkään yhdessä. Yhdessäolo ei tietenkään tarkoita että istutaan kahdestaan neljän seinän sisällä, vaan tutustutaan myös toisen kavereihin ja perheeseen jne. Mutta tämä on tietysti vain minun parisuhdekäsitykseni, toiset pitävät enemmän kevyestä seurustelusta.

Nuorempana sitä toki halusi deittailla kevyesti ja nähdä vain harvoin, näin aikuisena odottaa parisuhteelta vähän enemmän.

 

[Valehtelija]

miehen valehtelu turhanpäiväisistä asioista..
olemme olleet yhdessä vajaa 4kk, ja ärsyttää miehen valehtelu.
mieheni on tehnyt selväksi että haluaa omaakin aikaa,ja tietty se on ok minullekin.
Yleensä viikonloput vietetään yhdessä,ja keskiviikko ja torstai ilta.
Omaa aikaa se ottaa arkisin päivisin ja maanantain ja tiistain.
mut ärsyttää jos hän sanoo esim,että lähtee muka hallille,sit kuitenkin on kotona..miks pitää valehdella että missä on,tai mihin on menossa?
Ja pienistä valheista olen saanu sen monesti kiinni.Onko se jotenkin luonteessa kiinni että valehtelee ihan ns.huomaamatta?
voihan sitä sanoa ihan suoraan että haluaisi olla nyt yksin kotona,eikä valehdella ihan typeriä.en tiä ajatteleeko sitten että loukkaannun siitä,jos noin sanoo.
eihän sitä luottamusta saa koskaan häntä kohtaan,kun valehtelee pienistäkin asioista.
on kerran jopa myöntänyt itse että on valehdellut ja pyysi anteeksi.on useinkin sanonut että ei koskaan halua minua loukata,kun olen parasta mitä hänelle on tapahtunut ja olen luonteeltani niin hieno ihminen.
mut kuitenkin valehtelee turhista asioista. "


Jos tämä ketjuavaus ei ole tämän ketjun ap niin syön villasukkani!

Apua. Nyt ahdistaa. Myönnän, että itse teen aivan samoin: Valehtelen. Silloin tällöin. Ja juuri siksi, että tahdon olla Yksin.
Sitä on varmaan vaikea ymmärtää ihmisen, joka tahtoo olla koko ajan toisen seurassa. Minä en sellaista tahdo.
Itse seurusten jo kolmatta vuotta ja usein ahdistaa juuri se, ettei hetkeäkään saa olla oman itsensä kanssa. Eli suomeksi Yksin.
Herätkää jo hyvät ihiset älkääkä vaatiko 26 tuntia vuorokaudessa, kun ei taida edes se 24 tuntinen riittä.
Itse käyn töissä. töistä päästyäni on jo se toinen siinä odottamassa. Emme siis asu yhdessä ja tätä menoa emme tule koskaan asumaankaan. Tuntuu, että minulle ei ole suotu aikaa olla vaan ja vaikkapa lueskella, siivota tai tai.... yksin.
Siksipä juuri olen useammankin kerran valehdellut, että menen vaikkapa lenkille, kylään tai johonkin, että toinen lähtisi kotiin ja minä voisin lepuuttaa päätäni joka kohta räjähtää. Olen sanonut hyvällä ja näyttänyt pahalla, että nyt olisi aika antaa minullekin sitä omaa aikaa. tuntuu että kaikilla muilla sitä on. Ei vain minulle sitä suoda.
No jos sitten valehtelulla saan sen aikaan, että saan toisen kotiinsa ja nautin hetken yksinolosta ei mene kauaakaan, kun jo ovikello soi. Kukapa muukaan siellä on, kuin armas kumppanini. "Ai sinä oletkin jo tullut kotiin". Voi paska. Se jos mikä ottaa päähän.
Sanonkin nyt sinulle takertuja. Jos jatkat tota menoa, ajat vain kumppanisi yhä enemmän valehtelemaan ja karkoitat hänet luotasi.
Minä ainakin huomaan, että välillä ajattelen tekeväni tästä suhteesta lopun. Suhde mikä typistää ja tukahduttaa elämäni.
Rakastan kyllä kumppania, mutta en tahdo olla koko ajan hänen kanssaan.
Lisään vielä tähän lopuksi että olen nainen ja Kyllä, valehtelen saadakseni edes joskus olla yksin.

 

[riipus]

Rakastunut henkilö tuntee riippuvuutta rakastetustaan. Toisaalta myös läheisyys voi pelottaa, sillä juuri se saa rakastuneen tuntemaan konkreettisesti tämän riippuvuussuhteen olemassaolon. Rakastuneet saattavat viettää jopa tuntikausia kertomalla yksityiskohtaisesti elämästään, nykyisyydestään ja menneisyydestään, johon he haluavat myös toisen osallistuvan. Paratiisin kokeminen mahdollistuu, jos osapuolilla on vastavuoroisesti kykyä regression symbioottisiin muotoihin.

Regressiotilassa oma passiivisuus voimistuu. Oma minuus tai elämäntilanne tuntuu puutteelliselta.
Rakastuneesta ihmisestä tuntuu, ettei hän koskaan saa kylliksi toisesta. Toisaalta kosketuskontakti auttaa myös uuteen rooliin sopeutumisessa ja uuden identiteetin omaksumisessa.

Suhteen kestäessä pidempään rakastavaisten olo alkaa tuntua turvalliselta, eikä heidän enää tarvitse olla koko aikaa lähekkäin, vaan he alkavat jälleen kaivata ympärilleen liikkumatilaa.

- Alberoni -

 

[Ärsyttävää]

Voihan vittu noita ainaisia siteerauksia milloin kenenkin kirjasta! Lopettaisit jo! avaa oma ketju johon siteeraat jokaisen helvetin lukemasi opuksen tekstit älä pilaa kaikkia ketjuja.Kiitos ja hyvästi.