Miehen naisystävät

[Pate]

Nykyinen naiskumppanini on raskaana, ja vaatii minua luopumaan kahdesta naisystävästäni. En ole ollut kummankaan ystävättäreni kanssa sängyssä, vaan olemme ainoastaan ystäviä. Kumppanini ilmeisestikin uskoo sen, mutta on siitä huolimatta sitä mieltä, etteivät mies ja nainen voi olla ystäviä - varsinkaan silloin jos he ovat parisuhteessa jonkun toisen kanssa. Minulla on kaksi lasta edellisestä avioliitostani, ja toinen ystävättäristäni on myös vanhemman lapseni kummitäti. Olen tuntenut hänet kauemmin kuin ex-vaimoni - joka ei missään vaiheessa edes vihjannut, että minun pitäisi luopua hänen ystävyydestään. Hän hyväksyi myös kaksi muuta avioliittomme aikaista ystävätärtäni.
Olen yrittänyt selittää hänelle ettei parisuhde voi tyydyttää ihmisen kaikkia sosiaalisia ja älyllisiä tarpeita, vaan jokainen tarvitsee myös ulkopuolisia ystävyyssuhteita. Hän hyväksyy minulle kyllä miesystävät, mutta hän ei millään suostu ymmärtämään sitä, että miehellä tai naisella voisi olla myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Olen sanonut hänelle, että minä sallin hänelle miesystävät, mutta hän ei kuulemma halua miehiä ystävikseen.
Voin kyllä myöntää, että ystävättäreni ovat minulle tärkeitä MYÖS sukupuolensa vuoksi, koska naisina he ymmärtävät jotkin asiat jossain määrin ehkä laajemmin tai syvällisemmin, kuin miehet - tai ainakin antavat asioihin hieman eri näkökulman. Ja se taas saattaa auttaa minua ymmärtämään paremmin myös nykyistä kumppaniani.

Kumppanini sanoo, etten kunnioita häntä, koska en ole valmis tekemään hänen puolestaan tuollaista uhrausta luopumalla ystävistäni.
Myös minä koen tämän niin, ettei hän kunnioita minua, koska vaatii minua luopumaan kahdesta itselleni tärkeästä ihmisestä - joista ei kuitenkaan ole tälle suhteelle mitään vaaraa.
Olisin valmis luopumaan heistä jos itse kokisin, että heistä on tälle suhteelle jotain vaaraa - siis muuten, kuin kumppanini mustasukkaisuuden muodossa. En usko, että hänen reaktioillaan on mitään tekemistä kohtuullisuuden tai oikeudenmukaisuuden kanssa, vaan kyse on jostain hänen omasta jutustaan. Hänen edellinen miessuhteensa päättyi siihen, kun hän sai selville, että mies oli pitänyt yhteyttä useamman naisen kanssa eroottisessa merkityksessä.
Hän sanoo, että olen ""munaton"" ja ""ämmä"", kun en suostu luopumaan heistä. Olen yrittänyt selittää hänelle, että miesnäkökulmasta tarkasteltuna asia on juuri päinvastoin.

Kysyisin varsinkin naisten mielipidettä tästä asiasta. Oletteko te sitä mieltä ettei varsinkaan parisuteessa elävillä ihmisillä saa olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä? Ja jos saa tai ei saa, niin miksei?

 

[.]

Saa olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Myönnän kyllä, että olisin mustasukkainen jos omalla miehelläni olisi naisia ystävinä.. Mutta en missään tapauksessa voisi vaatia että mies heistä luopuisi. Olisi tärkeää, että myös minä tutustuisin näihin naisiin. Vaikkei heistä minulle läheisiä ystäviä tulisikaan, tietäisin ainakin kenen seurassa mieheni on ja nämä naiset tietäisivät millainen ihminen miehen puoliso on.

 

[Kaxsinen]

Herra on hyvä ja vaihtaa muslimi-uskontoon ja ottaa just nii monta vaimoa ku pystyy elättämään.

 

[bau]

Riippuu vähän ystävyyden tasosta ja laadusta... Kuka on tärkeämpi: kumppanisi vaiko ystäväsi? Entä osoitatko nuo tunteesi teoillasi?

Itse edustan myös sitä ""koulukuntaa"", joka ei yksinkertaisesti usko miehen ja naisen väliseen platoniseen ystävyyteen parisuhteen ulkopuolella. Tietysti poikkeustapauksia on, mutta liian paljon olen ehkä todistanut vierestä toisenlaisia ""ystävyyssuhteita"" joiden todellinen puoli on ajan myötä selvinnyt ikävillä tavoilla...

Jos oma mieheni lähtisi vaikka baarin jonkun naisystävänsä kanssa kahdestaan, tuntuisi se minusta omituiselta - toisin kuin jos menisi miesystävän kanssa. En osaa edes selittää miksi, mutta tältä vain tuntuisi. Ja tähän on turha sekottaa huonoa itsetuntoa tms. sillä se asia minulla on enemmän kuin kohdallaan. Mustasukkaisuudestakaan ei ole kysymys, sillä ajattelen, että mies menee jos on mennäkseen eli perään en jaksaisi ruikuttaa kun maailma on muutenkin miehiä pullollaan...

Ihan niin kuin meillä nais&mies-ystävyyteen epäuskoisesti suhtautuvilla on vaikeaa ymmärtää ko. ystävyyden kannattajia, niin mielestäni myös 'kannattajat' eivät ymmärrä meidän kantaamme oikein. Mustasukkaisuuteen ja huonoon itsetuntoon on helppo vedota, mutta mietittekö yksinkertaisesti sellaista aspektia, että tuollainen ystävyys oikeasti voidaan kokea kaikessa yksinkertaisuudessaan vain LOUKKAAVAKSI... Mielestäni nämä mustis ym. väitteet ovat usein pitkälle kumppanin aliarviointia... Joskus toki näitäkin tunteita voi joillakin liittyä tuohon skeptiseen suhtautumiseen. Erityisesti vaimosi menneen suhteen huomioon ottaen, hänellä varmasti on pätevä syy olla epäluuloinen. Epäilyksen siemen kun on kylvetty jo ennen sinua eikä sitä niin vain enää kitketäkään...

Teidän tilanteessanne kumppanisi kokemuksiin viitaten sanoisinkin, että tuossa tilanteessa jos välttämättä haluat säilyttää nämä naisystäväsi, osoitat naisellesi, että et todellakaan kunnioita häntä ja olet valmis uhraamaan vaikka parisuhteenne noiden kahden naisystäväsi puolesta. Tällöin osoitat myös naisellesi kummasta välität todellisuudessa enemmän.

Ja jos et nykyistä kumppaniasi ymmärrä muuta kuin toisten naisten kautta, niin kannattiko vääntää vielä jälkikasvua hänen kanssaan... Tämän ainakin kokisin omassa suhteessani loukkaavaksi, että mies tarvitsisi naisystäviä ymmärtääkseen paremmin minua! Tuskin miehenikään olisi innoissaan jos kertoisin hänelle, että tarvitsen 'Mikon' ystävyyttä ymmärtääkseni sinua 'Pentti' vähän paremmin... Mihin on kadonnut keskustelu oman kumppanin kanssa tuon yhteisymmärryksen saavuttamiseksi?

Niin, ja ei tätä voi ihan miesten ja naisten väliseksi ilmiöksi vääntää. Ihan yhtä lailla on naisia jotka haluavat säilyttää miesystäviä ja miehiä, jotka eivät salli naisystäviä. Yleensä nämäkin näkökulmat olisi hyvä selvittää ennen kuin aletaan punnertaa ipanoita maailmaan...

 

[Guest]

Et luovu ystävistäsi. Ikinä. Naisella ei ole oikeutta edes vaatia moista. Piste.

 

[Vaimo]

Miten pystyt osoittamaan aina ja joka tilanteessa että kumppanisi on sinulle tärkeämpi kuin kukaan muu nainen?
Se nimittäinon parisuhteen edellytys.. olla tärkeämpi kuin kukaan muu ainakaan saman sukupuolen edustaja.

Jätätkö kumppanisi kotiin yksin tms. ja menet ystävän kanssa ulos? En minäkään sitä sietäisi. Yövytkö ystäväsi luona?

On minullakin miespuolisia ystäviä, mutta mieheni tuntee heidät kaikki ja he ovat kavereita myös keskenän... siis lojaaliteetti pelaa... tai no, pelaa niin kauan kunnes he alkavat kähmiä minua ja jätän sen ystävyyden. Enkä edes kerro miehelle syytä.

Minä en sietäisi miehelleni naispuolista ystävää, jonka ystävyyden ulkopulelle minä jään. Jos mahtuisin kuvioon mukaan, ja tämä ystävä ymmärtäisi ""paikkansa"" ja sen että minä olen se tärkein, niin asia olisi ok.

Miehelläni oli jokunen naisystävä aikoinaan. Ei ole enä. Miksikö? Siksi että nuo naaraat yrittivät uskotella miehelleni etten ole hänelle se sopiva ja oika ja että hänen pitäisi etsiä joku muu.. jopa esittelivät häntä niille muille. Satuin vain kuulemaan muutaman puhelun, joka ei ollut korvilleni tarkoitettu. Se siitä. siinä oli sitten joko tai tilanne. Mies valitsi minut.

Nyt miehelläni voi olla naispuolisia ystäviä, jotka ovat myös minun ystäviäni, vaikkei minun tarvitse tietää mitä he keskenään puhuvat.

 

[nainen]

Naisellasi ei ole mitään oikeutta pistää sinua valitsemaan itsensä ja ystäviesi väliltä. Ja minä puhun ystävistä, en nais- tai miespuolisista ystävistä sillä ystävän sukupuoli on ystävyydessä toisarvoinen seikka.
Itse olen naimisissa eikä milloinkaan ole tuottanut minun monivuotiset ystäväni, sukupuolesta huolimatta, eikä päinvastoin.
Miksei naisesi voi tutustua ystäviisi, tiedä vaikka hän saisi heistä hyviä ystäviä itselleenkin. Meillä ainakin on käynyt niin, että leikilläni joskus miehelleni manaan, että hän on varastanut parhaan ystäväni. Itsekin minä olen saanut uusia ystäviä ystävieni vaimoista/avokeista/tyttöystävistä. Jospa sen paremman tutustumisen myötä naisesikin lopulta ymmärtäisi, että ei ystävyys katso sukupuolta.
Ja kuten kerroit, niin sinun pitäisi vielä luopua oman lapsesi kummista. Suurin syy naisesi suvaitsemattomaan käytökseen ja kohtuuttomaan vaatimukseen saattaa löytyä hänen huonosta itsetunnostaan. Vai kieliikö hänen ajatusmaailmansa siitä, että hän itse ei kykenisi miehen kanssa olemaan vain ystävä?
Älä missään nimessä anna periksi tätä asiaa, vaikka kuinka on tulossa yhteinen lapsi yms. Kenenkään ei tarvi ystävistään luopua toisen ihmisen käskystä ja vastoin omaa ja ystävän tahtoa.
Yritä vielä puhumalla saada naisesi ymmärtämään oikeudenmukaisuus, reiluus ja suvaitsevaisuus, mutta jos ei se auta, niin näytä hänelle vaikkapa täältä saamasi vastaukset oman mielipiteesi vahvistukseksi.
Heräsi myös ihmetys siitä, että miten teillä on suhde edennyt noin pitkälle ilman, että tätä asiaa olisi sovittu selväksi jo aiemmin. Itselläni kun on ollut teinistä asti ystävinä niin miehiä kuin naisia, niin kyllä ne ystävyyssuhteet on ollut jokaisessa suhteessani puheenaiheena heti alkuunsa, itse olen sanonut tuoreeltaan, että minulla on se ja se ja se ollut jo monta vuotta ystävänä ja tulee olemaan edelleen, hyväksytkö sen ja jollet hyväksy, niin en silti niistä luovu. Eikä milloinkaan asia ole tuottanut ongelmia, mutta ilmeisesti sinä olet nyt elämässä elämää ihmisen kanssa, jolla on vielä tietyistä asioista hyvin vanhanaikaiset ja ahdasmieliset näkemykset. tsemppiä sulle ja pidä pääsi, ihmisellä on oikeus omiin ystäviinsä ja omiin mielipiteisiinsä.

 

[n28]

Olen nainen, ja olen tehnyt selväksi miehelleni jo suhteen alkuvaiheessa että en ystävistäni luovu, olivat sitten miehiä tai naisia. Jo mies ei olisi tätä hyväksynyt, olisin dumpannut hänet jo alkumetreillä.

Millaista rakkautaa puollisoaan kohtaan osoittaa se, joka odottaa toisen luopuvan ystävistäänkin koska itse on epävarma ja omassa menneisyydessä on pahoja asioita k.o. ystävyyksiin liittyen? Minun mielestäni aika itsekästä.

Teillä on edessä iso ongelma, jollet ole tuonut esille omaa kantaasi jo suhteen alussa; on vaike(amp)aa perustella miksi naiset saisivat olla ystäviäsi.

Kannattaisi miettiä sitä, että kukaan ihminen ei yksin voi olla toiselle koko elämän sisältö. Mataa harmittaa jos vaimosi kuolee, jättää sinut tmv. ja olet sitten ilman ystäviäkin kun hän niin halusi.

 

[Reea]

Olen kyllä nimimerkki ""baun"" kanssa tismalleen samaa mieltä. Tässä väännetään nyt asiaa asian vierestä.

Mitä tällä ystävyydellä oikein tarkoitetaan?

Olisi mukava tietää, millä tavalla esim. tämä ap hoitaa ystävyyssuhteitaan näihin naispuolisiin ystäviin. Siis mitä tämä ystävyys loppujen lopuksi käsittää.

Käyvätkö he toistensa luona kylässä? Tekevätkö he yhteisiä retkiä ja matkoja? Lähtevätkö he marja- ja sienimetsään yhdessä? Mattojen pesulle? Laittavatko he toistensa hiuksia? Käyvätkö he yhdessä ostoksilla? Suunnittelevatko he yhdessä juhlia? Käyvätkö he yhdessä lenkillä ja kuntoilemassa muuten? Soittelevatko he toisilleen monta kertaa viikossa ja kertoilevat asioistaan ja kyselevät kuulumiset? Hoitavatko he toistensa lapsia tarvittaessa? Lainaavatko he toisilleen autoa tai rahaa tarpeen tullen? Ovatko he toisilleen niitä, joita pyydetään avuksi, jos hätä tulee?

Kaikki tuo ja paljon muutakin on sellaista, mitä minä ja ystäväni teemme keskenämme. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä yhteistä ""ystävyystekemistä"" miehellä ja naisella voisi keskenään olla. Ei ainakaan minun mieheni käy kalassa kenenkään naisen kanssa, vaan oman miespuolisen ystävänsä kanssa. Autojaan he korjailevat ja laittelevat yhdessä. Yhdessä he käyvät moottoripyörämessuilla ja kokoontumisajoissa, yhdessä he käyvät ""Kesoililla kahvilla"" ja hakkaavat pajatsoa. Tulevat aina auttamaan toisen remonteissa. Yhdessä he viettävät milloin enemmän milloin vähemmän kosteita saunailtoja. Ja sitä rataa. En vois kuvitella, että mieheni ystävä olisi nainen. Mitä he tekisivät yhdessä?

Joskus on käynyt niin, että ystäväpariskuntamme mies on puhunut minulle jotain intiimimpää asiaa. On saatu jopa jonkinlainen keskustelu aikaan, mutta minua häiritsee ajatus siitä, että puutun asiaan, joka ei minulle kuulu.

Jos nyt jätetään homot asian ulkopuolelle, niin minusta kahden ihmisen liitto on nimenomaan kahden eri sukupuolta olevan ihmisen liitto, ja ystävyyssuhteet rakennetaan sitten samaa sukupuolta olevan kansssa.

Ettäkö puolisolla ei olisi ""oikeutta"" vaatia toista luopumaan jostakin sellaisesta asiasta, joka loukkaa häntä? Totta hemmetissä on. On paljonkin asioita, joita toisella on puolison oikeudella ""oikeus"" vaatia.

No, tietenkään ei ole olemassa minkäänlaisia oikeusistuimia, joissa asia ratkaistaisiin, mutta puolisolla on hyvinkin oikeus päättää, mitä itse asian suhteen tekee. Jos asia häiritsee liikaa, hän voi aina ottaa ja lähteä. Onko esim. ap ottanut tämän huomioon?

Eikä kenestäkään ihmisestä tarvitse ""luopua."" Ei mistään lapsensa kummitädistä ""luopuminen"" tarkoita tässä tapauksessa sitä, että ko. kummitätiä ei saisi enää tuntea eikä tunnustaa olemassaolevaksi ihmiseksi.

Minusta olisi loukkaavaa, jos mieheni kyselisi joltain toiselta naiselta, miten hänen pitäisi missäkin asiassa minua ymmärtää tms. Kuinkahan moni täällä vakavissaan uskoo, että joku toinen nainen vilpittömästi ja puolueettomasti suhtautuisi asiaan, eikä todellakaan yrittäisi tuoda esiin nimenomaan omaa itseään ja muka paremmuuttaan.

Kyllä ootte sinisilmäisiä. Eikö elämäkään mitään opeta?

Minä muuten voin aivan hyvin ja oikeutetusti vaatia miestä ""luopumaan"" jostain miespuolisestakin ystävästään, jos tämän olemassaolo loukkaa minua.

Jos ap haluaa välttämättä pitää naiskaverinsa, hän vaarantaa oman liittonsa. Ja tämä on siis ihan vakavasti otettava asia. Pahinta on, jos hän kertoilee avioliittonsa intiimejä asioita näille naisille. Sitä ei pidä ikinä mennä tekemään. Miehet vain ovat niin tyhmiä, että kertovat, varsinkin jos toinen yhtään ovelasti osaa johdatella.

Jos nainen sanoo, että hän ei naispuolisia ""ystäviä"" miehelleen hyväksy, se kannattaa ottaa faktana. Asia ei tule muuttumaan. Eivät useimmat miehetkään hyväksy tyttöystävilleen tai vaimoilleen läheistä ystävyyttä toisen miehen kanssa.

Ystävistä ei tarvitse totaalisesti luopua, voi vain pikku hiljaa häivyttää heidät tavallisen tuttavuuden tasolle. Jos tähän ei millään kykene, on mietittävä, mitä näissä ystävissä on sellaista, mikä on niin tärkeätä, että se menee oman avioliitonkin ohitse?

Ja sitten hieman kiusallinen miettimisen aihe. Siis millainen oikein on mies, jonka parhaat ystävät ovat naisia...?

 

[vesku]

tällainen esmeskiksi. aikoinaan parhaat kaverini oli naisia. tosin matka ja elämän tilanteet on vieneet erilleen. varasin kyllä itselleni mahdollisuuden pitää nämä ystävät jo silloin, kun aloin vaimoni kanssa seurustella. parhaasta ystävästäni tulikin perheineen perhe tuttu. Elämässä käy ikäviä asioita ja ystäväni perheineen on kuollut. ikävä sinällään, mutta hän oli tosiaan paras ystäväni ja hänen kanssaan voin vaihtaa ajatuksia kaikesta. vaimon kanssa ei kaikesta voi keskustella...

 

[Aikaa]

Seurustelukumppanit vaihtuvat, mutta ystävät pysyvät!

Tämä on minun ja myös mieskaverini itsesäänselvä periaate. Emme ole edes keskustelleet siitä, että jommankumman pitäisi luopua ystävistään (miehistä tai naisista) siksi, että seurustelemme keskenämme. Olemme kumpikin runsaan vuoden seurustelun aikana tutustuneet vähitellen toistemme ystäviin ja kavereihin, käyneet baareissa, leffassa, järjestäneet grilli-iltoja jne. Olen saanut hyviä kavereita miesystäväni nais- ja miespuolisista ystävistä, samoin mieskaverini minun ystävistäni ja meillä on ollut tosi mukavaa.

Ehkä elämänkokemuksesta on hyötyä. Olemme ymmärtäneet, että ketään ei voi omistaa, ketään ei voi laittaa häkkiin eikä kenellekään sanella, miten pitää elää ja olla parisuhteessa. Yhdessä olon on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja luottamukseen - muuten siitä ei tule pitemmän päälle muuta kuin ""itkua ja hammastenkiristystä"".

Alkuperäiselle sanoisin, että ota asia puheeksi naisesi kanssa. Kerro hänelle ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että sinulle ystävät ovat ihan yhtä tärkeitä kuin rakastettukin ja jos sinun on luovuttava ystävistä, se merkitsee sinulle samaa kuin metsälinnulle häkkiin sulkeminen.

Jos naisesi ei asiaa suostu ymmärtämään (suostumisesta siinä nimenomaan on kysymys), sinä et voi enempää häntä auttaa! Voi olla, että tästä tulee liittonne kompastuskivi, mutta parempi sekin kuin toisen ihmisen ahdistaminen.

Kysymyksessä ei välttämättä ole ainoastaan ystävistä luopumisesta, vaan yleensäkin naisesi halu omistaa sinut kokonaan. Jos luovut nyt naispuolisista ystävistäsi, seuraavaksi naisesi saattaa kokea loukkaavana myös miespuolisten ystäviesi olemassaolon, ehkä seuraavaksi yhteydenpitosi sukulaisiisi jne. Mistä kaikesta olisit valmis luopumaan?

 

[Inhorealisti]

Minä toivoisin, että samankaltaiset pariutuisivat keskenään. Sellaiset, joille sukupuolten välinen ystävyys on mahdottomuus ja sitten me muut.

Minä olen aina suhteen alussa kertonut naispuolisista ystävistäni. Jos se on ollut ongelma, suhteen eteneminen on pysähtynyt siihen. Jos joku on muuttanut mielensä jälkikäteen, olen ollut valinnan paikassa. Olen aina valinnut ystäväni. En halua kumppania, joka on valmis luopumaan minusta ystävieni takia.

Tosin minulla ei koskaan ole ollut mitään salattavaa. Olen tutustuttanut seurustelukumppanini ystäviini, niin mies- kuin naispuolisiinkin. Joskus on realisoitunut monenkin kailottama kauhuskenaario ystävättäreni ihastumisesta. Minusta tilanne on ollut niin kiusallinen, että olemme väistämättä etääntyneet toisistamme ja ystävyys on päättynyt. Tämä on mielestäni merkki siitä, että puurot ja vellit eivät mene sekaisin tässäkään asiassa.

Nimimerkki ""Reean"" kirjoitus oli mielestäni ahdaskatseinen ja stereotypioita vahvistava. On ymmärrettävää, että naisella, joka tekee naisten kanssa vain ""naisten juttuja"", ei ole kuin naispuolisia ystäviä. Sääliksi käy, vaikka tuskin hän kaltaisteni sääliä kaipaakaan.

 

[Reealle]

""Kuinkahan moni täällä vakavissaan uskoo, että joku toinen nainen vilpittömästi ja puolueettomasti suhtautuisi asiaan, eikä todellakaan yrittäisi tuoda esiin nimenomaan omaa itseään ja muka paremmuuttaan. ""

Reealla on elämässä tainnut moni asia jäädä kokematta kun suhtautuu näinkin lapsellisesti miehen ja naisen väliseen ystävyyteen. Itselläni on miespuolinen ystävä johon en ole koskaan tuntenut mitään seksuaalista värinää vaan olemme jo vuosia olleet todellakin vain ystäviä. Mies alkoi seurustella eikä minulla todellakaan ole koskaan ollut mitään tarvetta korostaa omaa paremmuuttani miehen tyttöystävää kohtaan. Miksi olisi? Minä olen miehen kaveri, tyttöystävä on tyttöystävä. Emmehän me kilpaile keskenämme mistään vaan haluamme miehestä aivan eri asioita. Lisäksi näen erittäin selvästi miten onnelliseksi tuo nainen ystäväni tekee joten mitä ihmeen syytä minulla olisi mennä heidän väliinsä sotkemaan asioita?

Ja vielä. Jos sinä naisena teet kaikki luettelemasi asiat ja miehesi ei luonnollisesti niitä voi tehdä vaan tekee nuo luettelemasi miesten jutut niin mitä ihmettä te teette keskenänne? Että ilmeisesti mitään kun toisella on miehen jutut ja toisella naisen. Niitä ei pidä keskenään sekoittaa.

""Ettäkö puolisolla ei olisi ""oikeutta"" vaatia toista luopumaan jostakin sellaisesta asiasta, joka loukkaa häntä? Totta hemmetissä on. On paljonkin asioita, joita toisella on puolison oikeudella ""oikeus"" vaatia. Jos asia häiritsee liikaa, hän voi aina ottaa ja lähteä. Onko esim. ap ottanut tämän huomioon?""

Oletko itse ottanut huomioon, että naurettavien valintojen edessä voi lähteä sekin osapuoli jota koitetaan kontrolloida? Jos minulta alettaisiin vaatia kavereista luopumista ilman mitään kunnollista syytä tai näyttöä siitä että heistä on haittaa suhteelleni niin minä olisin kyllä se joka lähtee ja jättää suhteen. Ihmisillä on nykyään se käsitys että kumppanilta on oikeus vaatia vaikka mitä mutta kumppanilla ei ole oikeutta mihinkään, edes omiin kavereihin.

 

[Vaimolle]

""Miten pystyt osoittamaan aina ja joka tilanteessa että kumppanisi on sinulle tärkeämpi kuin kukaan muu nainen?
Se nimittäinon parisuhteen edellytys.. olla tärkeämpi kuin kukaan muu ainakaan saman sukupuolen edustaja.

Jätätkö kumppanisi kotiin yksin tms. ja menet ystävän kanssa ulos? En minäkään sitä sietäisi. ""

PItääkö aikuiselle ihmiselle koko ajan olla osoittamassa että on tärkeämpi kuin kukaan muu? Luulisi ettei sitä tarvitse koko ajan todistella. Aikuinen ihminen kyllä tietää toisen rakkauden vaikkei toinen koko ajan kädestä pitäisikään. Lisäksi on melko sairasta jos nainen kokee miehen rakkauden jotenkin vähäisemmäksi jos tämä lähtee kavereidensa kanssa ulos. Itse en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi etten taidakaan olla miehelleni se tärkein jos hän lähtee kavereidensa kanssa baariin tms. Minusta on täysin luonnollista että jokainen ihminen kaipaa muutakin seuraa kuin kumppaninsa. Erittäin kummallisena pidän pareja jotka menevät joka paikkaan aina kaksin.

Ja että jättääkö kumppanin yksin kotiin kun lähtee kaverin kanssa ulos. Sehän onkin kyllä yksi pahimmista teoista suhteessa. Miten kumppani-parka oikein pärjää, aikuinen ihminen, yksin kotona? Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut mitään ongelmaa jäädä yksin kotiin. Tiedä sitten miten sinulla.

 

[Sama täällä]

Minäkin avioon mennessäni omasin miespuolisia ystäviä: entisiä työkavereita ja esim. ex aviomieheni.

Koskaan meillä ei ole ollut asian kanssa ongelmia, sillä mieheni tietää suhteiden olevan täysin platonisia.
Exäni on minulle lähinnä kuin veli - hänen kihlatullaan on , tosin ollut ongelmia ystävyytemme suhteen, mutta ajan kanssa hänkin rauhottui, kun ymmärsi tilanteen.

Itse suon miehelleni kaikki mahdolliset ystävänsä - tosin hän ei oikein ole sitä tyyppiä, jolla olisi naisystäviä - kyllä kollegat ja tekniikka vievät mennessään - onhan hänellä kyllä mahtava sisko

Mieheni lisäksi välillä joutuu olemaan matkoilla työnsä puolesta viikkokausia, joten ilman molemminpuolista luottamusta tästä ei tulisi mitään...

 

[Carita]

Minusta jutun pointti on se, pidätkö nämä naisystäväsi vain omina ystävinäsi ja tapaat heitä aina ilman vaimoasi. Jos vaimosi saisi myös tutustua näihin ystäviisi, hän ehkä suhtautuisi asiaan suopeammin.

 

[Perus-Elli]

Ellien kirjoittamattoman perustuslain mukaan naisilla SAA ja PITÄÄKIN olla myös miespuolisia ystäviä, koska naiset osaavat suhtautua miehiin ei-seksuaalisina olentoina.

Miehillä ei tietenkään saa olla muita naispuolisia ystäviä kuin oma äiti ja siihenkin suhteet pitää viilentää seurustelun alettua. KAIKILLA miehillähän ei ole mielessään mitään muuta kuin seksi, koska he ajattelevat munillaan.

 

[Jossu]

Minkä takia olet sitten menny tekemään lapsia tuollaisen naisen kanssa joka noin ylimustasukkanen? Tuossa ei ole mitään järkeä! Jos nyt alistut luopumaan ystävistäsi teet suuren virheen. Naisesi pompottelee sinua jatkuvasti. Älä missään nimessä luovu heistä. Itse en luopuisi jos mieheni pyytäisi, mutta meillä onkin niin hyvä luottamus toisiimme tosin se johtuu siitä että tunnen hänen kaverit. Ehkä vaimoasi auttas jos hän tuntisi nämä naisystäväsi? Tehkää kaikki jotain yhdessä niin vaimosi oppii huomaamaan ettei ole mitään syytä mustasukkasuuteen. Jos asia näin oikeasti niin?

 

[id]

Ymmärrän sinua. Kumppanisi on väärässä kun vaatii sinua luopumaan ystävistäsi. Ei kannata antaa periksi, koska toisella ei ole mitään oikeutta kontrolloida elämääsi tuolla tasolla.

MUTTA...

Jos välität kumppanistasi, haluat varmaankin välttää loukkaamasta häntä. Voisitko ajatella välttää tapaamasta ystävättäriäsi kahden kesken, ainakaan sellaisissa tilanteissa jotka voi helposti tulkita väärin. Tutustuta heidät kumppaniisi ja ja huomioi tällöin, suhtautuvatko se kumppaniisi ja teidän suhteeseenne kunnioittavasti vai korostavatko sitä, miten läheisiä olet heidän kanssaan ja miten kauan olet heidät tuntenut. Jos ystävättäresi eivät osaa olla hienotunteisia ja halukkaita tutustumaan ja ystävystymään myös kumppanisi kanssa, ovat kumppanisi tunteet ymmärrettäviä. Tietysti ystävättäresikin ovat vaikeassa tilanteessa, jos kumppanillasi on heti heidän suuntaansa piikit pystyssä.

Älä missään nimessä uskoudu sinun ja kumppanisi asioista ystävättärillesi. Jos tarvitset naisnäkökulmaa, yritä puhua mahdollisimman yleisellä tasolla.

 

[fart]

""Olen nainen, ja olen tehnyt selväksi miehelleni jo suhteen alkuvaiheessa että en ystävistäni luovu, olivat sitten miehiä tai naisia. Jo mies ei olisi tätä hyväksynyt, olisin dumpannut hänet jo alkumetreillä. ""

Ja tuoko ei ole itsekästä? Eikö sinulta liikenisi ymmärrystä kumppanisi heikolle itsetunnolle? Eikö myös se ole rakkautta, että edes yrittää ymmärtää toista? Alkupeäisen vaimon epäluulo saattaa aivan hyvin johtua siitä, että mies pitää näitä ""naispuolisia"" ystäviään ikäänkuin ""salassa"". Miksi ap ei tutustuttaisi vaimoaan ja ystäviään? Saisi vaimo todeta, että mitään syytä mustasukkaisuuteen ei ole!

 

[Vaimo]

Olipas kärjistettyä. Laitappa sitten miehesi istumaan iltaa ravintolaan ja yöpymään naiskavereiden kanssa ja ole tyytyväinen että hänellä on niitä kavereita. Joo, iso ihminen, kyllä sinä sen kestät, vaikkei hän sillä viikolla kotiutuisikaan. Pärjääthän sinä. Eihän toisen nyt sinulle tarvitse vakuuttaa että sinusta välittäisi, sinä kyllä uskot asian olevan niin, vaikka hän viihtyy paremmin naisystäviensä seurassa kuin sinun seurassasi. Pyykkäää ja siivoa vaikka kotona sillä aikaa hymysä suin, kun olet niin aikuinen. On sitten oman kultasi mukava tulla siivottuun ja pullantuoksuiseen kotiin, kun on puinut naispuolisten kavereidensa kanssa maailman menoa yötä päivää vällyjen alla. samojen tai erien, ei sen väliä, ethän sinä tenttaa, sinä luotat, vaikket edes tunne ko. ihmisiä.

 

[Vaimo]

vielä: Minä taas pidän tuota sinun tapaasi erittäin kummallisena.

Meillä onneksi homma pelaa näin. Molemmilla on ystäviä ja molemmat tunnemme toistemme ystävät, olemme ystäviä myös keskenmme. Ja se oma rakas on kyllä aina ihmissuhdeasioissa etusijalla. Onneksi olen löytänyt kaltaiseni kumppanin. Näin se toimii, enkä muunlaista haluaisikaan. Ehkä olemme molemmat saaneet mallin myös kodeistamme, ehjistä perheistä, missä oma aviopuoliso on tärkeä ja se malli on näytetty myös lapsille. Tiedä sitten millaisista lähtökohdista sinä olet.

 

[Ville]

Joo ei toimi, eikä sitä pakolla saa toimiimaan kummankaan puolelta. Erotkaa.

Joko sinä luovut ystävistäsi tai naisestasi, tai oikeastaan naisesi tulee luopumaan sinusta.

Onneksi mulla on vaimo, joka ymmärtää että mulla on kavereita, mutta sehän ei tiedä että ne on myös panokavereita, eikä se sille kuulukaan. Se on mun ja kavereiden välinen asia.

 

[Reea]

. ""Jos sinä naisena teet kaikki luettelemasi asiat ja miehesi ei luonnollisesti niitä voi tehdä vaan tekee nuo luettelemasi miesten jutut niin mitä ihmettä te teette keskenänne?""

Vastaan: eihän tässä ole kyse siitä, mitä mieheni ja minä teemme keskenämme, vaan siitä, mitä mies ja nainen yhdessä ystävinä tekisivät.

Kyselin vain, miten he ystävyyttään käytännössä hoitavat, mutta kukaan ei vastannut. Miehen ja naisen ""työt"" on aivan sekoitettavissa, ei siitäkään esim. meillä kyse ole mutta käytännössä en ole huomannut, että niitä kovasti sekotettaisiin. Miehet yleensä valitsevat ystävikseen ja kavereikseen miehiä, naiset naisia.

Jos miehen ja naisen välinen ystävyys konkreettisesti hoituu pelkästään puhelimessa puhumiseen, yhdessä syömässä käymiseen, iltaa istumiseen, niin eipä se paljoa vielä ystävyydestä kerro. Jos minun miehelläni olisi nainen ystävänä, olettaisin, että tuo nainen myös tulisi mieheni avuksi esim. aitaamme leikkaamaan, metsää perkaamaan, katonpaikkuuseen, kaivinkonetta käyttämään jne. Nuo on niitä asioita, joita mieheni ainakin näyttää ystäviensä kanssa kovasti mielellään tekevän. Tämä nainen saisi myös kernaasti ottaa lapsemme hoitoonsa kerran pari kuukaudessa, että saisimme joskus viettää illan pelkästään kahden. Tosin mieheni miespuoliset ystävät eivät näin tunnu tekevän, joten tässä kyllä ei tasa-arvo kunnolla toteudu. Mieheni tietysti sitten tasapuolisuuden nimissä menisi kerran kuukaudessa tämän naisystävänsä kotiin hoitamaan tämän lapsia, että tämä puolestaan pääsisi miehensä kanssa ulos... Kuulostaisiko tämä joltakin?

Meillä ei kontrolloida ketään. Ylipäänsä tuo kommentti kontrolloimisesta oli omituinen.

Myönnän, minun mieheni on erittäin miehekäs ja perinteisesti miehinen mies. Hänen ammattinsakin edellyttää ominaisuuksia, joita yleensä liitetään maskuliinisuuteen ja voimaan. Hänen ystävänsä ovat samaa kaliberia. Ehkä siksi en oikein ymmärrä tätä niin viimeisen päälle. Nykyään monet miehet on minusta jotenkin naisistuneet, mikä on tietysti seurausta siitä sukupuolten välisestä sekoittumisesta ja hyvä niin.

Sen verran olen kokenut asian tynkää, että vierestä olen nähnyt, kuinka ""me ollaan vain ystäviä"" -juttu sai jatkua aina siihen asti kunnes tuo ystävänainen toi ulkomaan matkalta tuliaisiksi miehelle mukavan pikku taudin, ja sai siitä sitten vaimokin osansa. Eikä tämä mikään tavaton tarina ole. Täälläkin palstoilla saa lukea vaikka kuinka paljon näitä kirjoituksia, joissa vaimolle tai miehelle väitetään kirkkain silmin, että kyseessä on ""vain ystävä"", vaikka ihan muusta onkin sitten kysymys.

Kyse ei ole siitä, ettenkö soisi miehelleni naispuolista ystävää. Kyllä soisin, mutta ihmettelisin suuresti, miten se ystävyys toimisi, kun mies ei ole mikään ""marjanpoimija.""

 

[N28]

Ach so...

Siis olen itsekäs mielestäsi, ""fart"", kun en kahden viikon tuntemisen jälkeen ole valmis hylkäämään ystäviäni uuden miesystäväehdokkaan takia? Siksi tekstissäni luki ALKUMETREILLÄ, että en olisi jatkanut suhdetta alkua pidemmälle jos meillä olisi ollut hyvin erilainen tapa suhtautua em. asiaan.

Mieheni tuntee ystäväni ja on tervetullut mukaani kun näen heitä, toki tapaamme myö silman miestäni - nämä ihmiset ovat minun ystäviäni ja heillä on minulle myös aisaa jopka ei kuulu miehelleni (esim. erot, sairastimsiet yms). Järjetöntä kuvitella että parisuhde minun kanssani tekisi miehestäni ihmisen jolle nämä ystävät haluavat kertoa kaiekn luottamuskellsiesti kuten minulle.

En sauno/yövy tms. miesystävien kanssa, mutta jos kahvilassa istuminenkin on jo epäilyttävää niin sitten on liian vainoharhainen puoliso minun makuuni.

Nämä ""naisten ja miesten jutut"" joissakin teksteissä kuulostavat aika ahdistavilta. Ei yhtään ihme jos käsitys ihmisuhteista on noin kapea-alienn jos on eriteltävissä mitä mies tai nainen voi ystävien kanssa tehdä...