Toggle sidebar

Puhelimen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja urkkiminen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
U

urkkiminen

Vieras
Tästä taitaa jakautua mielipiteet tasan kahtia. Toisille on ihan arkipäivää että kumppanin viestit voi lukea. Toisille taas kumppanin (tai varsinkin oma) känny on pyhä eikä siihen saa edes koskea.

Itse asetun johonkin välimaastoon. Jos kumppanini epäilisi minua niin mielellään saisi lukea viestini, sillä se varmasti rauhoittaisi häntä. Jos hän epäilisi jatkuvasti syyttä, viestien lukeminen ei olisi oikea ratkaisu.

Toisaalta taas samaa sukupuolta olevat ystäväni lähettelevät minulle joskus viestejä, joissa on arkaluontoista vain minulle tarkoitettua asiaa heistä itsestään. Ei olisi kiva että kumppani menisi sellaisia lukemaan. Toisaalta olen niin fiksu, että poistan sellaiset kännystäni ennen kuin lasken sen käsistäni.
 
""ystäväni lähettelevät minulle joskus viestejä, joissa on arkaluontoista vain minulle tarkoitettua asiaa heistä itsestään. ""

Vaan tätähän esim. ei ymmärrä nämä jotka vaahtoaa että ""tottakai tekstarit ja meilit saa lukea, ei ole mitään salattavaa!"" Kyse ei välttämättä olekaan mistään salailusta.

Meillä ei kyllä ole koskaan kummallekaan tullut mieleenkään että kumppanin viestejä pitäis vakoilla.
 
Puhelin ja käsilaukku ovat minun ""pyhintä"" aluetta, jota kukaan ei saa tonkia koskaan. Ei edes lapset. Myös kaikki posti, joka tulee nimelläni on vain minun. En myöskään avaa toisten postia enkä käytä toisten puhelimia. Jokaisella täytyy saada olla täysin omia asioita ja tavaroita, joihin muut eivät koske. Luottamus on yksi tärkeimmistä asioista liitoissa ja lastenkin välillä. Olen avoin ihminen ja kerron kaikki asiat, jotka ovat jotenkin ""tähdellisiä"" muille. On kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat kertoa minullle jotain luottamuksellista silloin tällöin ja näitä juttuja en todellakaan kerro eteenpäin. Jos en voisi luottaa, että puhelin, käsilaukkuni ja kirjeet pysyvät vain minun käytössäni, olisin aikamoinen petturi ystävilleni.
 
""Meillä ei kyllä ole koskaan kummallekaan tullut mieleenkään että kumppanin viestejä pitäis vakoilla.""

Ja tätähän vaahtoavat kaikki, joiden puhelin on pyhä kapistus ja johon ei missään tapauksessa saa koskea ja joiden mielestä toisen puhelimen käyttäminen on vakoilua.

Meillä ei kyllä ole koskaan kummallekaan tullut mieleenkään etteikö kumppanin puhelinta voisi käyttää kuin omaansa. Se on vain yksi tavara muiden joukossa kuten televisio tai mikroaaltouuni.
 
Jos epäilystä olisi niin varmasti ratsaisin luurin. Meillä gestapo meiningissä kysytään yleensä kuka soitti tai viestitti. Posteja availen myös tarvittaessa (laskuja perkele tuppaa ovesta ja ikkunasta). Meilin salasanat tiedän myös ja välillä käyn ukon meilin kurkkaamassa, jos on tarvetta.

Gestapo meininkiin kuuluu myös se että halutessani pääsen netin kautta seuraamaan ukkoni puhelintietoja. Tilitietoihin pääsen myös kyttäämään mitä ukko paha on mennyt korteillaan makselemaan.

Ja sitten asiaan. Vaikka tiedän ukkoni salasanat sähköpostiin, tiedän myös sen että halutessaan hän voisi pitää myös muita osotteita joihin minulla ei ole pääsyä. Sama juttu puhelimen kanssa. Käteis nostoilla voi omaa pikkuvaimoa hämätä.

Jutun pointti oli se että vaikka minulla on halutessani pääsy kaikkiin tarvittaviin tietoihin, on ukolla myös halutessaan keinot pettää ja salata jäljet.

Eli ei urkkimisella mielenrauhaa saa.
 
Meillä on samanlainen käytäntö kuin ""Sadulla"". Toisen puhelinta voi tarvittaessa käyttää suht vapaasti. Harvemmin meilläkään toisen viestejä lueskellaan, ellei toinen niitä itse näytä, mutta mikään rikos se ei kuitenkaan ole. Meidän suhteessamme se ei ole urkkimista ja vakoilua. Eikä se tarkoita sitä, etteikö ystävien henkilökohtaisia salaisuuksia kykenisi säilyttämään. Tosin minun ystäväpiirissäni ne kaikkein henkilökohtaisimmat jutut hoidetaan lähes poikkeuksetta puhumalla, ei tekstiviestien tai meilien välityksellä.

 
Mä en ymmärrä todellakaan toisen puhelimen urkkimista jos sitä omassa suhteessa tapahtuu.Itellä ei tulis mieleenkään mennä kattoon ukkoni puhelinta,voisin vain turhaan pahoittaa mieleni jos siellä jotain on mistä en tajua mitään.Enkä sit kyllä kehtais kysyäkään että mitä se ja se tarkoittaa koska kyllähän siitä mies suuttuis kanssa jos sen puhelimelle menisin.Parempi siis olla menemättä.Tiedän kyllä et se on mun puhelimen joskus ratsannu ja siitä oon vieläkin vähän nyreissäni.
 
Niin, tunnet toki puhelin- ja kirjesalaisuuden. Kyse on tässä tapauksessa kuitenkin parisuhteessa yhdessä sovitusta käytännöstä. Meidän parisuhteessamme kumpikaan ei ota hernettä nenään toisen puhelimen käytöstä. Kumpikaan ei sitä liioin mitenkään urkkimistarkoituksessa koskaan tee.

 
Luulisi vaimon olevan niin fiksu, että poistaisi epäilyttävät viestit, jos olisi aihetta. Itse ainakin poistaisin.

Tuli tästä vakoilusta vielä mieleeni vanha vitsi. Ukonretale kävi huorissa. Koska käteiset oli jo ryypätty, mies maksoi palveluista perheen yhteisellä pankkikortilla. Vaimo sitten ihmetteli, kun tiliotteessa luki ""Pano 100€"", vaikka tililtä oli veloitettu.

Olkaahan tarkkana kuin porkkana kaikki niin luottamuspulasta kärsivät kuin symbioottisesti kaiken jakavatkin.
 
En käy mieheni puhelimella. Joskus kun hän itse sanoo, luen jonkun tietyn viestin sieltä.
Ei se sillä ainakaan parisuhde parane, että kyttää toisen puhelinta. Saattaa päinvastoin tulla väärinkäsityksiä ja turhaa riitaa.
 
N 72 on ihan oikeessa. Kysymys on siitä mitä kukin pari keskenään sopii. Jos kumpikin käyttää toisen puhelinta ei siitä sillon riitaa tule. Eikä se sillon ole mitään kyttäämistä tai urkkimista tai vakoilemista.
 
Toivon todellakin, että ukkoni ei ole niin tyhmä, että pettäessään hölmö jättäisi viestejä puhelimeensa.

Pitää olla kyllä idiootti, jos ei sen vertaa osaa jälkiänsä peittää.

Minulla (eikä ukkelillakaan) ei ole mitään salattavaa, että jos joku haluaa tutkia puhelimen, niin siittä vaan, antaa palaa. Mitään ei tosin löydy, että sen puoleen voi syyniä ihan rauhassa.

Olisin kyllä toisaalta hyvin hämmästynyt, jos ukkoni rupeaisi kyttäämään meikäläisen puhelinta (ja toisinpäin). Mielestäni kyttäämismentaliteetilla vain vajoaa syvemmäs suohon ja suhe on jo tuhoon tuomittu.

Eli vaikka lupa on, ei sitä käytetä.
 
Keskenäänhän voi sopia mitä vaan, mutta toisen kännykän tutkiminen luvatta on mielipidekysymys yhtä vähän kuin se, saako ravintolasta lähteä maksamatta.

Se mikä on laissa kiellettyä ei kai voi olla sallittua.
 
Tottakai toisen puhelimen tutkiminen LUVATTA on väärin! Mutta jos on sovittu, että niin saa tehdä, niin eihän sitä silloin teekään luvatta. En todella kajoa lupaa kysymättä kenenkään puhelimeen, mutta kun mies on itse sanonut, ettei tarvitse joka kerta lupaa kysyä, niin en tajua mitä väärin teen, jos silloin tällöin puhelun hänen puhelimestaan soitan.

En kyttää hänen puhelintaan, en lue tekstiviestejä, vaikka se ihan luvan kanssa siinä pöydällä nököttääkin. Meidän kokemuksemme mukaan kännykkä on yksi suurimmista salaisuuksista ja riidan aiheista lähipiirissämme. Me vain olemme päättäneet, että ME emme halua siitä riidellä. Parhaimmaksi tavaksi ennaltaehkäistä niitä turhia kännykän urkkimisia katsoimme sen sallimisen. Eipä tule edes tarvetta urkkia mitään, kun tietää jo valmiiksi ettei sieltä mitään salaista löydy.

Minä ymmärrän oikein hyvin niitä ihmisiä, jotka haluavat pitää puhelimensa yksityisinä. Siihen on kaikilla oikeus. Ihmettelen vaan, miksei muut voi ymmärtää niitä, joille se ei ole yksityisomaisuutta.

 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa