V
vierailijaaa
Vieras
Vuodatus!
Ollaan miehen kanssa oltu noin 6-7v yhdessä jos välistä ei laske vuoden erossa oloa.
Ennen meillä menikin ihan hyvin, mutta sitten lapsen syntymän jälkeen olin aivan yksin ja mies kävi kotona miltei vaan nukkumassa. Eron syynähän tuolloin olin minä.
Vuosi tästä kuitenkin palattiin yhteen, mutta mies ei pääse eroon omista ajatuksistaan. Saan jatkuvasti kuunnella varsinkin silloin kun hän on humalassa mustasukkaisuuskohtauksia koskien eroa ja silloisia miehiä. (ihan niinkuin hänellä ei olisi ollut niitä naisia)
No viimeksi riita alkoi sitten siitä (hän humalassa), miten ei ole onnellinen...
Olin aivan ällikällä lyöty. Minähän olen lapsen kanssa kotona, en käy enää baareissa, enkä liiemmin tapaa ystäviäni koska minä yritän välttää häntä saamasta mitään ylimääräistä paskaa päähänsä. Leikkaan ruohon, leikkaan aidan, haravoin, kerään marjat ja teen mehut, siivoan, tiskaan, pesen pyykit, herralle on ruoka valmista kun tulee töistä ja saatanpa vielä pyllistää siihen päälle vaan en vissiin tarpeeksi.
Sen riidan jälkeen meni sitten peräti viikko hyvin kun keimailin miehen edessä enemmän.
Minun ja miehen paheet on sitten tämä fantasiapeli world of warcraft joka on niin pirun koukuttava. Silti se ei vie meiltä pois kaikkia hetkiä eli ei ole mitään "24/7" touhua.
Miehelläni on tuolla pelissä ystäviä monta kymmentä, minulla ei ole ollut niitä ainoatakaan ennenkuin pari päivää sitten.
Pari tyyppiä tuli ihailemaan minun "hahmoa" olenhan tehnyt siitä aika pirun hienon "blood elfin" sain paljon siis kehuja, seurasivat minua ja olivat muutenkin tosi kivan oloisia tyyppejä. En kuitenkaan heitä olisi lisännyt ns. kaverilistalle elleivät he itse olisi alkaneet pyydellä ja anomalla anoneet päästä siihen. Lisäsin heidät ja sitten jatkettiin pelaamista.
Eilen sitten mieheni oli koneella ja sai viestiä toiselta tyypiltä "missä minun kaunis paladinini on" ja perään tuli muutama <3
Mies suuttui ja kertoi tekstin, mihin mie vastasin tietysti miten asia oli.
Niskoja nakellen lähti ulos eikä tuo juuri ole puhunut sen koommin.
Asiasta olen yrittänyt hänelle kertoa ja sanoa että tuossa tekstissä nimenomaan kehuu minun pelihahmoani ja toisekseen en missään välissä antanut olettaa että minä olisin tyttö.
Mieshän ei asiaa niele. Nyt on verisesti taas suuttunut minulle koska minä tein väärin ja varmaan olen kysellyt poikien kikkeleiden koot, kertonut olevani nainen ym. <-- nämä siis minulle sanoi suoraan.
Lisäksi ei kuuntele minua vaan olettaa asioiden olevan niin kuin hän sanoo.
Tiedän että miehellä on suuri luottamuspula ja se koskee varmastikin sitä eroa silloin kolme vuotta sitten, mutta voiko sellaista saada koskaan takaisin?
Minusta tuntuu kauhealta, koska en ole tehnyt missään kohdassa mitään väärin. Tässä kohdassa ehkä sen että lisäsin nuo kaverit kaverilistaani.. täytyykö minun tällaisista asioista pyytää anteeksi?
Saan kokoajan olla piipilläni ja miettiä teenkö nyt jotain väärin.
Tää olo on niin paska etten tiedä miten päin olla. Mie oon yrittänyt olla aivan täydellinen avovaimo ja pistänyt pojan ja miehen tarpeet omieni edelle, mutta nekään ei riitä.
Tämä äskeinen oli esimerkki siitä millaista tämä on aina kun mies saa omasta jutustaan mustasukkaisuuskohtauksen.
Keväällä kännipäissään suuuttui myös minulle koska hänen ystävänsä yritti minua iskeä.
Kertoi aijemmin miten siis oli nähnyt kaiken, miten yritti minua lähennellä ja mie nostin sellasen metakan, että se tyyppi lähti ovesta ulos eikä ole sen koommin nähnyt.
Miehen mielestä tuolloin kuitenkin pakkohan minun on olla tehnyt jotain koska hän niin käyttäytyi.
Nykyään kun tulee meillä käymään joku miehen kaveri. Istun kaukana tai vaihdan huonetta. Oloni on niin epämukava etten voi olla samassa tilassa.
Siksi kirjoitan nyt tänne että saisin kuulla täältä mielipiteen. Mitä minun pitäisi tehdä erilailla tilanteissa, että välttyisi noilta mustasukkaisuuskohtauksilta tai mitä ne nyt lieneekään.
Mie en halua todellakaan miehen kanssa enää riidellä mistään. Olen niin loppu tähän kaikkeen, kun omasta mielestä annan paljon mutta saan osaksi liiakseenkin tätä vaikka mies onkin hyvä isä ja muuten mahtava ihminen on tämä asia mikä repii tätä liittoa liikaakin.
Ollaan miehen kanssa oltu noin 6-7v yhdessä jos välistä ei laske vuoden erossa oloa.
Ennen meillä menikin ihan hyvin, mutta sitten lapsen syntymän jälkeen olin aivan yksin ja mies kävi kotona miltei vaan nukkumassa. Eron syynähän tuolloin olin minä.
Vuosi tästä kuitenkin palattiin yhteen, mutta mies ei pääse eroon omista ajatuksistaan. Saan jatkuvasti kuunnella varsinkin silloin kun hän on humalassa mustasukkaisuuskohtauksia koskien eroa ja silloisia miehiä. (ihan niinkuin hänellä ei olisi ollut niitä naisia)
No viimeksi riita alkoi sitten siitä (hän humalassa), miten ei ole onnellinen...
Olin aivan ällikällä lyöty. Minähän olen lapsen kanssa kotona, en käy enää baareissa, enkä liiemmin tapaa ystäviäni koska minä yritän välttää häntä saamasta mitään ylimääräistä paskaa päähänsä. Leikkaan ruohon, leikkaan aidan, haravoin, kerään marjat ja teen mehut, siivoan, tiskaan, pesen pyykit, herralle on ruoka valmista kun tulee töistä ja saatanpa vielä pyllistää siihen päälle vaan en vissiin tarpeeksi.
Sen riidan jälkeen meni sitten peräti viikko hyvin kun keimailin miehen edessä enemmän.
Minun ja miehen paheet on sitten tämä fantasiapeli world of warcraft joka on niin pirun koukuttava. Silti se ei vie meiltä pois kaikkia hetkiä eli ei ole mitään "24/7" touhua.
Miehelläni on tuolla pelissä ystäviä monta kymmentä, minulla ei ole ollut niitä ainoatakaan ennenkuin pari päivää sitten.
Pari tyyppiä tuli ihailemaan minun "hahmoa" olenhan tehnyt siitä aika pirun hienon "blood elfin" sain paljon siis kehuja, seurasivat minua ja olivat muutenkin tosi kivan oloisia tyyppejä. En kuitenkaan heitä olisi lisännyt ns. kaverilistalle elleivät he itse olisi alkaneet pyydellä ja anomalla anoneet päästä siihen. Lisäsin heidät ja sitten jatkettiin pelaamista.
Eilen sitten mieheni oli koneella ja sai viestiä toiselta tyypiltä "missä minun kaunis paladinini on" ja perään tuli muutama <3
Mies suuttui ja kertoi tekstin, mihin mie vastasin tietysti miten asia oli.
Niskoja nakellen lähti ulos eikä tuo juuri ole puhunut sen koommin.
Asiasta olen yrittänyt hänelle kertoa ja sanoa että tuossa tekstissä nimenomaan kehuu minun pelihahmoani ja toisekseen en missään välissä antanut olettaa että minä olisin tyttö.
Mieshän ei asiaa niele. Nyt on verisesti taas suuttunut minulle koska minä tein väärin ja varmaan olen kysellyt poikien kikkeleiden koot, kertonut olevani nainen ym. <-- nämä siis minulle sanoi suoraan.
Lisäksi ei kuuntele minua vaan olettaa asioiden olevan niin kuin hän sanoo.
Tiedän että miehellä on suuri luottamuspula ja se koskee varmastikin sitä eroa silloin kolme vuotta sitten, mutta voiko sellaista saada koskaan takaisin?
Minusta tuntuu kauhealta, koska en ole tehnyt missään kohdassa mitään väärin. Tässä kohdassa ehkä sen että lisäsin nuo kaverit kaverilistaani.. täytyykö minun tällaisista asioista pyytää anteeksi?
Saan kokoajan olla piipilläni ja miettiä teenkö nyt jotain väärin.
Tää olo on niin paska etten tiedä miten päin olla. Mie oon yrittänyt olla aivan täydellinen avovaimo ja pistänyt pojan ja miehen tarpeet omieni edelle, mutta nekään ei riitä.
Tämä äskeinen oli esimerkki siitä millaista tämä on aina kun mies saa omasta jutustaan mustasukkaisuuskohtauksen.
Keväällä kännipäissään suuuttui myös minulle koska hänen ystävänsä yritti minua iskeä.
Kertoi aijemmin miten siis oli nähnyt kaiken, miten yritti minua lähennellä ja mie nostin sellasen metakan, että se tyyppi lähti ovesta ulos eikä ole sen koommin nähnyt.
Miehen mielestä tuolloin kuitenkin pakkohan minun on olla tehnyt jotain koska hän niin käyttäytyi.
Nykyään kun tulee meillä käymään joku miehen kaveri. Istun kaukana tai vaihdan huonetta. Oloni on niin epämukava etten voi olla samassa tilassa.
Siksi kirjoitan nyt tänne että saisin kuulla täältä mielipiteen. Mitä minun pitäisi tehdä erilailla tilanteissa, että välttyisi noilta mustasukkaisuuskohtauksilta tai mitä ne nyt lieneekään.
Mie en halua todellakaan miehen kanssa enää riidellä mistään. Olen niin loppu tähän kaikkeen, kun omasta mielestä annan paljon mutta saan osaksi liiakseenkin tätä vaikka mies onkin hyvä isä ja muuten mahtava ihminen on tämä asia mikä repii tätä liittoa liikaakin.
