O
"onnellinen vaimo"
Vieras
En tiedä ikinä mistä tuulee. Vauvavuonna meni oikeasti huonosti, nyt lapsi on lähemmäs kaksi ja edelleen menee "huonosti" parisuhteessa. Itse en sitä näe, ja olen hyvinkin onnellinen rankan vauvavuoden jälkeen. Siltii aavistelen tämän johtuvan jotenkin tästä pikkulapsielämän sitovuudesta. Itse olisin halunnut lisää lapsia, mutta se ei tule kuuloonkaan kun menee "huonosti". En tiedä mitä mies odottaa elämältä. Tuntuu, etten pysty tekemään häntä onnelliseksi tein mitä tahansa... Lisälapsista en uskalla enää haaveilla, koska tämän helpommaksi elämä ei ainakaan laps(i)en kanssa muutu. Tämä on minulle suuri surutekijä.
Seksiä on se perus 2-3krt viikossa, yhteistä aikaa tuntitolkulla iltaisin (ja käytetäänkin se yhdessä, ei eri ruuduilla), toisinaan käydään kahdestaan jossain, omia kavereita ehditään näkemään etc. En vain tiedä mitä tässä voi enää tehdä.
Onko muiden miehillä ollut vastaavanlaisia sopeutumisongelmia?
Seksiä on se perus 2-3krt viikossa, yhteistä aikaa tuntitolkulla iltaisin (ja käytetäänkin se yhdessä, ei eri ruuduilla), toisinaan käydään kahdestaan jossain, omia kavereita ehditään näkemään etc. En vain tiedä mitä tässä voi enää tehdä.
Onko muiden miehillä ollut vastaavanlaisia sopeutumisongelmia?