Miehen mielestä on minussa vika kun ei ole kavereita..

[...]

MInä olen tutustunut moniin uusiin mukaviin tyyppeihin MLL:n perhekerhossa, ja heistä on osasta tullut ihan ystäviäkin. tämä silloin kun muutimme uudellle paikkakunnalle, enkä tuntenut juuri ketään. Noita kerhojahan järjestetään tosi monella paikkakunnalla. Paremmin siellä tutustuu kuin esim jossain ryhmäliikunnassa koska on oikeesti tilaisuus jutella muiden kanssa, ja lasten asioista tulee helposti yhteistä juteltavaa vieraammankin kanssa. Minäkin jännitin yksin kerhoon menoa ekalla kerralla, mutta tosi hyvin otettiin vastaan kun vain itse oli avoimin mielin ja uskalsin vihdoin mennä. Eli suosittelen tällaisiin äiti-lapsi juttuihin menoa, moni muukin on siellä yksinäinen ja voi oikeesti löytää kavereita. Se on totta, että kotoa ei kukaan tule hakemaan ja tiedän kokemuksesta että hirveen helposti keksii itselleen tekosyitä miksi ei just tänään tarttis lähteä ym. Tsemppiä!!

 

["Kia"]

Niin ja ainakin täällä Helsingissä on vauvajumppaa, taaperojumppaa, perhekahvilaa (jossa on paljon vauvojenkin äitejä) jne jne. Eli vaikka lapsi ei olisi "harrastusikäinen" niin voi jo harrastaa! Oma toka lapseni on käynyt jumpassa mukanani perhejumpassa 1 kk ikäisestä asti.

Se nyt vaan on niin, että itsensä täytyy repiä ulos ja sosiaalisiin tilanteisiin! Perhekahvilassa ne muutkin äidit on nimenomaan siksi, että saisivat seuraa muista äideistä!

 

[ahdistus]

Kuinka te muut sosiaalista pelkoa kokeneet olette saaneet suuta auki? Yksi ongelmani pettymysten jälkeen on se, että tavallaan pelkään sanoa mitään ja mietin moneen kertaan mitä suustani päästän. Sitten monesti tilanne on mennyt jo ohi. Kuulostan jo omaankin korvaan todella avuttomalta..