Miehen mielestä lapsen tukistaminen on OK, miten perustelen että ei ole?

[kasvatuksesta]

Ei ole lapsia vielä eikä toistaiseksi tulossakaan, mutta tuli miehen kanssa puheeksi monen muun aiheen kautta lastenkasvatus ja juteltiin siitä miten omat vanhemmat toimineet, jne, ja miten itse toimisi.

Mulla on nollatoleranssi mihinkään "fyysiseen kurittamiseen" eli väkivaltaan, en hyväksyisi jos mulla olisi lapsi ja tukisteltaisiin ja annettaisiin luunappia.
Omat vanhemmat oli sellaisia jotka hakkas ja pieksi huvin vuoksi ja olen jo lapsena päättänyt että jos hankin lapsia niin niitä ei kukaan kohtele noin.
Mielestäni kun alusta asti lapsen kanssa toimii johdonmukaisesti ja kasvattaa lapsen kunnolla ei edes helpolla ajaudu tilanteeseen, jossa vanhempi olisi niin umpikujassa ettei keksisi muuta keinoa kuin tukistaa. Mielestäni nuo tilanteet voi AINA hoitaa ilman kurkku suorana huutamista ja käsiksi käymistä.

Mutta mies, jota siis ei ole kotona kuritettu ja ollut muuten hyvin rakastavat vanhemmat, sanoi, että hän on kerran saanut tukistusta kotona. Ei ollut uskonut jotain asiaa vaikka miten monesti oli sanottu, ja lopulta äiti oli tukistanut. Sen jälkeen mies oli oppinut ja jos oli meinannut samasta asiasta alkaa uudestaan, muistutus "tukistanko?" oli riittänyt rauhoittamaan. Miehen mielestä olisi ok käyttää tukistamista, äärimmäisessä tilanteessa.

Sanoin, että vaikka tuo olikin vaan yksi kerta, ja miehen kotona ei muuten ole tuolla tavalla tehty, niin tuokin kerta oli sitä että lasta hallitaan pelon ja kivun avulla ja lapsen ei todellakaan ole tarkoitus pelätä vanhempiaan, koskaan ikinä. Että tukistaminen ei lapselle opeta mitään, vaan asioista pitää pystyä selviytymään muilla keinoilla. Lisäksi itse uskon siihen, että kun tukistellaan, niin kohta jo tulee enemmänkin väkivaltaa mukaan - miehen mielestä tuo on höpöhöpöä, mutta minua kun on pentuna rusikoitu oikein kunnolla vanhempieni toimesta, niin kyllä varmasti olisin sellainen leijonaemo jos joku mun lasta tukistais edes "kasvatusmielessä".

Mutta miehen mielestä tuo vaan on silti ok ja väkivalta ei muka lisäänny ja jos lapsi "ei millään usko" niin pieni nipistys niskavilloista on ok..

Miten mä saisin miehen tajuamaan ettei ole? Inhottaa tuollainen ajatusmaailma, vaikka muuten miehelläkin oli fiksut ja järkevät mielipiteet. :/

 

[astrolabe]

Jospa ihan Suomen lailla perustelet.

 

[kasvatuksesta]

Perusteltu on. Mutta miehen mielestä "jos mikään muu ei auta" niin tuo on hyvä konsti. Mun mielestä aikuisella ei saisi koskaan tulla tilannetta jossa mikään muu ei auta kuin väkivalta. Konstit on monet ja väkivalta ei ole yksi niistä. Miehen mukaan hänkin oli niin villi ja itsepäinen vekara, ettei olisi uskonut sitä yhtä asiaa silloin jos ei olisi äiti napannut niskakarvoista. Ja se yksi kerta oli riittänyt. Muuten onneksi olivat vanhempansa pärjänneet ilman että piti tuollaista tehdä.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Kysy mieheltäsi, että mitä hän aikoo tehdä jos se tukistuskaan ei auta.

 

["Kaulin"]

No mielipiteesihän olet jo kertonut ja perustellut. Eipä sitä toisen päätä niin vain käännetä, jos hän ei näe siinä mitään pahaa.

Aikuisen pitäisi osata toimia joka tilanteessa rationaalisesti ja aikuismaisesti, mutta en itse pidä sitä minään, että tehdessäni pahuuksia tai kiusaa olen itse saanut lapsena luunappeja.
Ahdistavampana olisin pitänyt sitä, että minut olisi lukittu omaan huoneeseen "jäähylle" - poissa silmistä poissa mielestä -tyyliin.

Mutta kukin taaplaa tyylillään.

 

[Tjaah]

No kai mies tajuaa että joutuu sitten oikeuteen ja saa sakkoja jne?
Olen joutunut itsekin uhkailemaan lasten isää, että velvollisuuteni on tehdä ilmoitus jos jatkaa tukistelua, ja ilmeisesti pelko on tehonnut.
Tavallaan munkin mielestä pienestä niskavilloista otosta on pitkä matka oikeaan väkivaltaan, jota itsekin olen kokenut, mutta laki on laki.

 

["heppis"]

Tapaako miehesi tukistaa työkevereitaan/ystäviään/ muita aikuisia jotka eivät hänen mielestään tee oikein?

Onko aikuisilta soveliasta tukistaa toista toista ihmistä?

Jos vastaus on ei - sitten voit kysyä että miksi lasta sitten muka saisi tukistaa? Ja miten lapselle selventää että sitä tarhakaveria ei saa tukistaa "kun hän toimii väärin", mutta isi saa tukistaa lastaan?

 

[kasvatuksesta]

Tota en hoksinutkaan kysyä mieheltä, että mitä hän tekee, jos tukistuskaan ei auta. Siinä voisikin olla joku mikä herättää vähän ajatuksia - toivottavasti.

Ja ei hän tietenkään aikuisia tukistelisi, mutta näkee lapsen "erilaisena". Katsos kun aikuinenhan on ns. "valmis paketti" ja lapsi taas vasta siinä kasvatusvaiheessa, miehen mukaan.. Aikuista ei muka tarvitse tukistaa, mutta lapsen kohdalla se on vain kasvatusta - ääritilanteissa siis, hän ei kuulemma hyväksyisi tukistamista ellei mikään muu konsti tepsi. Minä en hyväksy tukistusta sittenkään.
Tottakai siis aikuisen ja lapsen kanssa toimitaan eri tavalla mutta minun mielestäni väkivalta ei ole oikein kummankaan kohdalla (itsepuolustustilanne aikuista vastaan on tietysti eri asia).

Sanoin kyllä miehelle aivan suoraan, että jos jonkun kanssa tulee lapsia hankittua ja se toinen osapuoli "kasvattaa" tukistamalla tai mitä selkäsaunaa nyt voikaan keksiä, niin se on ensimmäisestä tapauksesta siinä, ja teen ls-ilmon ja lähden vetämään lapsi kainalossa. En ole ylipäätään edes varma siitä tuleeko tulevaisuudessa lapsia tehtyä, mutta siitä olen, että jos tulee niin niihin ei p*rkele koske kukaan jolla on tukistukset ja selkäsaunat mielessä.

 

["peppi"]

Ja jatkan vielä, mun mies oli kanssa samantapainen ennen lapsia. Oli kotona saannut piiskaa ja tukistuksia mennen tullen ja taustansa vuoksi koki ettei siinä mitään niin suurta pahaa ole. Joskaan nyt ei puolustanut fyysistä kuritusta, mutta ei sitä vastaankaan ollut.

Meillä on kolme lasta. Kertaakaan ei mies ole edes uhannut tukistamisella. Joskus juteltiin asiasta ja hän sanoikin että omien lasten kautta on ymmärtänyt että he todellakin ovat ihmisiä kuten hän tai minä Joo, tiedän koominen "huomio"....Eikä toiseen ihmiseen kajota fyysiesti kuin silloin jos itseä on pakko puolustaa. Ja ompa hän huomannut senkin että lapsille pystyy puhumaan ja ongelmat ratkomaan niin monella muullakin tavalla...

Ennen oli ennen. Ja vanhan kasvatustavan riipeet elää vielä meissä monissa jotka olemme nyt isä ja äitejä. Ja lienee suht inhimillistä että elämässään ok pärjännyt pitää omien vanhempiensa kasvatustapaa hyvänä tai ainakin kohtuullisena. Ja peilaa omaa vanhemmuuttaa siihen. Vallakin silloin KUN NIITÄ OMIA LAPSIA EI OLE. Silloin asia kuitenkin on vielä kaukainen.

 

[kasvatuksesta]

[QUOTE="peppi";29739834]Ja jatkan vielä, mun mies oli kanssa samantapainen ennen lapsia. Oli kotona saannut piiskaa ja tukistuksia mennen tullen ja taustansa vuoksi koki ettei siinä mitään niin suurta pahaa ole. Joskaan nyt ei puolustanut fyysistä kuritusta, mutta ei sitä vastaankaan ollut.

Meillä on kolme lasta. Kertaakaan ei mies ole edes uhannut tukistamisella. Joskus juteltiin asiasta ja hän sanoikin että omien lasten kautta on ymmärtänyt että he todellakin ovat ihmisiä kuten hän tai minä Joo, tiedän koominen "huomio"....Eikä toiseen ihmiseen kajota fyysiesti kuin silloin jos itseä on pakko puolustaa. Ja ompa hän huomannut senkin että lapsille pystyy puhumaan ja ongelmat ratkomaan niin monella muullakin tavalla...

Ennen oli ennen. Ja vanhan kasvatustavan riipeet elää vielä meissä monissa jotka olemme nyt isä ja äitejä. Ja lienee suht inhimillistä että elämässään ok pärjännyt pitää omien vanhempiensa kasvatustapaa hyvänä tai ainakin kohtuullisena. Ja peilaa omaa vanhemmuuttaa siihen. Vallakin silloin KUN NIITÄ OMIA LAPSIA EI OLE. Silloin asia kuitenkin on vielä kaukainen.[/QUOTE]

Meillä miehen kotona ei siis ole ollut kuin yhden ainoan kerran tilanne, jossa hänen vanhempansa ovat häneen koskeneet tuolla tavalla. Miehen vanhemmat ovat muuten aivan ihania ja lempeitä ihmisiä ja varmasti muutoin ihan hyviä kasvattajia, ei mieskään mikään idiootti kuitenkaan ole. Minä olen oman menneisyyteni takia sillä linjalla että yksi ainoa luunappi on jo liikaa ja ongelmat ratkotaan muulla tavoin, huutamistakin pitäisi välttää koska ei sillä mene asia perille.

Tottakai meilläkin oli vain pelkkää keskustelua tuo ja ollaan vielä sen ikäisiäkin, että ensin opiskelut yms ja lapsia vasta aikaisintaan muutaman vuoden päästä. Ja siinä vaiheessa kun tulee vanhemmaksi ja kasvattaa omaa lasta niin tottakai voi muuttua mielipiteet noistakin asioista järkevämpään suuntaan. Minä en pysty edes kuvittelemaan että tukistelisin omaa lastani, järkytti vain että mies hyväksyisi tuollaisen. Vaikka hänen mielestään se olisikin vasta "äärimmäinen keino" ja ensin kokeiltaisiin muita konsteja, mutta kuitenkin. Kyllä se vähän herätti ajatuksia, että jos tuon miehen kanssa on yhdessä myöhemminkin ja päätyy lasta hankkimaan niin n uo ajatukset pitää haudata miehellä.

 

[tukistaminen on]

Itseäni on lapsen suoraaan sanoen hakattu(isä teki niin) useinmiten selkäsauna vyöllä tai imurinjohdolla. Välillä isän veli oli pitämässä kiinni, etten pääse karkuun kun lyötiin.Tukistettiin periaatteessa syyttä ja ns syystä lisää. Luunappeja sateli ja aina ohimoon, mikä sattui kertakaikkisen kamalasti.
Äitini ei kajonnut minuun illoinkaan,mutta ei puolustanutkaan.

Jos miehesi haluaa,että lapsensa vihaa häntä vanhempana niin pitäköön mielipiteensä ja tehkööt lapset jonkun muun kanssa. Et kai sinä koskaan edes ajattele tekeväsi lapsia tuollaisen sadistin kanssa.

Minulla on 3 lasta ja milloinkaan en voisi heihin koskea ajatuksena pineinkään väkivalta. Puhumalla (joskus jopa huutamlla) on asiat menny perille.

 

["Jenis"]

[QUOTE="heppis";29739793]Tapaako miehesi tukistaa työkevereitaan/ystäviään/ muita aikuisia jotka eivät hänen mielestään tee oikein?

Onko aikuisilta soveliasta tukistaa toista toista ihmistä?

Jos vastaus on ei - sitten voit kysyä että miksi lasta sitten muka saisi tukistaa? Ja miten lapselle selventää että sitä tarhakaveria ei saa tukistaa "kun hän toimii väärin", mutta isi saa tukistaa lastaan?[/QUOTE]

Munkin mielestä väkivalta ihan kaikkia ihmisiä kohtaan on kategorisesti väärin, mutta toi perustelu ontuu. Jos joku aikuinen roikkuis mun niskassa, rääkyis, puris, whatever nyt uhmis saa päähänsä, niin saattaisin ottaa muut keinot kuin rauhallisen neuvottelun käyttöön

 

[Ken guru]

Sanoisin miehelle että tuosta asiasta ei neuvotella. Meillä on ehdoton nollatoleranssi kaikelle fyysiselle kuritukselle (myös henkiselle alistamiselle jne).

 

[kasvatuksesta]

Itseäni on lapsen suoraaan sanoen hakattu(isä teki niin) useinmiten selkäsauna vyöllä tai imurinjohdolla. Välillä isän veli oli pitämässä kiinni, etten pääse karkuun kun lyötiin.Tukistettiin periaatteessa syyttä ja ns syystä lisää. Luunappeja sateli ja aina ohimoon, mikä sattui kertakaikkisen kamalasti.
Äitini ei kajonnut minuun illoinkaan,mutta ei puolustanutkaan.

Jos miehesi haluaa,että lapsensa vihaa häntä vanhempana niin pitäköön mielipiteensä ja tehkööt lapset jonkun muun kanssa. Et kai sinä koskaan edes ajattele tekeväsi lapsia tuollaisen sadistin kanssa.

Minulla on 3 lasta ja milloinkaan en voisi heihin koskea ajatuksena pineinkään väkivalta. Puhumalla (joskus jopa huutamlla) on asiat menny perille.

Miehen mielestä kaikenlainen selkäsaunoittelu yms on ehdottoman väärin, ja huvin vuoksi ei saisi tehdä mitään muutenkaan, mutta hänen mielestään ns. ääritilanteessa jossa "lapsi ei muuten usko mitään" on ok tukistaa. :/
Muuten mies tulee lasten kanssa hyvin toimeen ja hällä oli ihan fiksujakin ajatuksia kasvattamisesta. Mutta tuo kohta pisti vaan niskakarvat pystyyn, että miten hän voi hyväksyä tollaisen.

 

["elli"]

Minäkään en tukistamista hyväksy, sillä siinä on tarkoitus satuttaa. Samoin kun luunapilla. Lasten kanssa kyllä olen joskus tarvinnut muitakin keinoja kun puhetta ja neuvottelua, mutta olen vetänyt "fyysisiin interventioihin" sen rajan että tarkoituksen täytyy olla saada epätoivottu käytös loppumaan, ei satuttaa lasta. Eli lapsen voi nostaa pois kielletystä, jos ei puhe auta. Voi nostaa pois ja pidellä kainalossa "väkisin" jos puhe ei auta. Voi tarttua lapsen lyövään käteen ja pidellä kiinni, jos puhe ei auta.

Kysy mieheltäsi, voisiko se viimeinen keino olla nostaa lapsi pois, estää, eikä satuttaa?

...siis alle kouluikäisiä tässä lähinnä ajattelin...

 

[kasvatuksesta]

[QUOTE="elli";29739951]Minäkään en tukistamista hyväksy, sillä siinä on tarkoitus satuttaa. Samoin kun luunapilla. Lasten kanssa kyllä olen joskus tarvinnut muitakin keinoja kun puhetta ja neuvottelua, mutta olen vetänyt "fyysisiin interventioihin" sen rajan että tarkoituksen täytyy olla saada epätoivottu käytös loppumaan, ei satuttaa lasta. Eli lapsen voi nostaa pois kielletystä, jos ei puhe auta. Voi nostaa pois ja pidellä kainalossa "väkisin" jos puhe ei auta. Voi tarttua lapsen lyövään käteen ja pidellä kiinni, jos puhe ei auta.

Kysy mieheltäsi, voisiko se viimeinen keino olla nostaa lapsi pois, estää, eikä satuttaa?

...siis alle kouluikäisiä tässä lähinnä ajattelin...[/QUOTE]

Sitä minäkin sanoin, että jos lapsi tekee jotain kiellettyä niin nostaa pois. Tai jos on joku kiukkukohtaus ja yrittää muksia ja purra yms mitä nyt vaikka uhmaikäinen voi keksiä, niin eikö voi ottaa lapsen jämerästi, mutta siis hellästi ja ehdottomasti niin ettei satuteta ja puristeta, syliin, ja pitää sylissä tukevasti ja rauhoitella samalla. Mutta miehen mielestä tuollainen olisi "vapaudenriistoa" ja väärin...

 

[tukistaminen on]

Miehen mielestä kaikenlainen selkäsaunoittelu yms on ehdottoman väärin, ja huvin vuoksi ei saisi tehdä mitään muutenkaan, mutta hänen mielestään ns. ääritilanteessa jossa "lapsi ei muuten usko mitään" on ok tukistaa. :/
Muuten mies tulee lasten kanssa hyvin toimeen ja hällä oli ihan fiksujakin ajatuksia kasvattamisesta. Mutta tuo kohta pisti vaan niskakarvat pystyyn, että miten hän voi hyväksyä tollaisen.

Ei minuakaan alkuun kuin vain tukistettu kunnes tilannen alkoi muuttua. Mistä tiedät,että miehesi ei niin tekisi jatkossa? Tukistamisesta on helppo varmasti lähteä niihin luunappeihin ja muilla uhkailuihin kunnes on tosi kyseessä.
Oletko sitten onnellinen,että valitsit lastesi isäksi tukkapöllyn sallivan miehen.
jos on taipumus pienmpäänkään väkivaltaan niin varmsti on helppo taipua myös siihen suurempaa.
Miksi ehdoin tahdoi lapsia pitää altisaa tuollaiselle. Niitä kunnon miehiäkin on olemassa ketkä ei lapsiin kajoa.

 

[kasvatuksesta]

Ei minuakaan alkuun kuin vain tukistettu kunnes tilannen alkoi muuttua. Mistä tiedät,että miehesi ei niin tekisi jatkossa? Tukistamisesta on helppo varmasti lähteä niihin luunappeihin ja muilla uhkailuihin kunnes on tosi kyseessä.
Oletko sitten onnellinen,että valitsit lastesi isäksi tukkapöllyn sallivan miehen.
jos on taipumus pienmpäänkään väkivaltaan niin varmsti on helppo taipua myös siihen suurempaa.
Miksi ehdoin tahdoi lapsia pitää altisaa tuollaiselle. Niitä kunnon miehiäkin on olemassa ketkä ei lapsiin kajoa.

No miehelle olen sanonut että väkivalta lisääntyy mutta hän ei usko moiseen. Olen todellakin ilmoittanut että jos jonkun kanssa päädyn tekemään lapsia niin nollatoleranssi tollasille "kasvatuskeinoille". Mitään päätöstä en ole tehnyt teenkö lapsia koskaan ja kenen kanssa edes. Mutta ei se tule olemaan sellainen mies joka hyväksyy tuollasen.

 

["Höpöhöpö"]

Mun mielestä tää tukistamisen ja luunappien kieltäminen on niin typerää – ei niitä voi todellakaan verrata pahoinpitelyyn. Itse olen saanut risua ym. lapsena, eikä ole todellakaan jäänyt siitä mitään traumoja – jos ei sanalla usko, niin PIENI tukkapölly kyllä palauttaa maan pinnalle.

Pahoinpitely on aivan eri asia. Eikä lapsia ja aikuisia voi oikein rinnastaa keskenään, koska aikuisen tehtävä ei ole opettaa käytöstapoja toiselle aikuiselle.

 

[mmmn]

Tuon kaltaiset asiat ei olisi sellaisia joita lähtisin perustelemaan mitenkään. Jos miehen kanssa ei pysty sopimaan noinkin yksin kertaisista kasvatukseen liittyvistä asioista ilman perusteellista keskustelua ja perusteluja en lähtisi hänen kanssaan perhettä perustamaan.

 

[kasvatuksesta]

[QUOTE="Höpöhöpö";29740248]Mun mielestä tää tukistamisen ja luunappien kieltäminen on niin typerää – ei niitä voi todellakaan verrata pahoinpitelyyn. Itse olen saanut risua ym. lapsena, eikä ole todellakaan jäänyt siitä mitään traumoja – jos ei sanalla usko, niin PIENI tukkapölly kyllä palauttaa maan pinnalle.

Pahoinpitely on aivan eri asia. Eikä lapsia ja aikuisia voi oikein rinnastaa keskenään, koska aikuisen tehtävä ei ole opettaa käytöstapoja toiselle aikuiselle.[/QUOTE]

Mutta kuinka monella aikuisella pikkuhiljaa otteet kovenee niistä luunapeista? Ja aletaan uhkailemaan selkäsaunoilla yms. Vaikka niitä ei tapahtuisi niin pelkkä uhkailukin on väärin. Kuten myös uhkailu sellaisilla rangaistuksilla mitä ei toteuteta sitten lopuksi ollenkaan (millä nyt viittaan esim. "karkkipäivä perutaan" ja sitten koko asia unohdetaan vaikka lapsi teki väärin ja karkkia tulee).

Millainen voi olla tilanne jossa lasta ei saa sanalla uskomaan vaan olisi PAKKO antaa tukkapöllyä, luunappia? Eikö riitä, että riehuvan/kurittoman lapsen vaikka siinä äärimmäisessä tilanteessa nappaa syliin, ja pitää aloillaan kunnes lapsi rauhoittuu. Jos siis lapsi ei todellakaan usko johdonmukaisesti käyttäytynyttä aikuista OLLENKAAN.

 

[kasvatuksesta]

Tuon kaltaiset asiat ei olisi sellaisia joita lähtisin perustelemaan mitenkään. Jos miehen kanssa ei pysty sopimaan noinkin yksin kertaisista kasvatukseen liittyvistä asioista ilman perusteellista keskustelua ja perusteluja en lähtisi hänen kanssaan perhettä perustamaan.

Minä en kuitenkaan näe asiaa noin mustavalkoisena. En toki sellaisen ihmisen kanssa tekisi lapsia jolla tollaiset ajatukset, mutta miehen käsitys on tullut siitä että hänelle on kerran tehty niin mutta muuten ollut hyvä lapsuus ilman minkäänlaista väkivaltaa. Ja on se minusta kiinnostavaa kuulla miten ihmiset sitten perustelee sitä että heidän mielestään olisi oikein toimia tuolla tavoin.

 

[mmmn]

Minä en kuitenkaan näe asiaa noin mustavalkoisena. En toki sellaisen ihmisen kanssa tekisi lapsia jolla tollaiset ajatukset, mutta miehen käsitys on tullut siitä että hänelle on kerran tehty niin mutta muuten ollut hyvä lapsuus ilman minkäänlaista väkivaltaa. Ja on se minusta kiinnostavaa kuulla miten ihmiset sitten perustelee sitä että heidän mielestään olisi oikein toimia tuolla tavoin.

Minulle tuo asia kuuluu niihin asioihin joihin voin todeta että en sitä hyväksy ja piste. Keskustelut säästetään sitten asioihin joissa voi kompromisseja tehdä ja/tai joissa ehkä itse olen valmis tarkistamaan kantaani/asenteitani. Tuossa suhteessa perustelujen suhteen myönnän olevani mustavalkoinen, mutta silti se ei tarkoita sitä esim. perhe hajoaisi ensimmäisestä tukkapöllystä.

 

[hyyppyri]

Jos ei sana tehoa, on oikein hieman kurittaa

 

[mmmn]

Ja on se minusta kiinnostavaa kuulla miten ihmiset sitten perustelee sitä että heidän mielestään olisi oikein toimia tuolla tavoin.

...ja vastasin vain aloitukseen. Aloituksessahan et kysynyt tätä vaan sitä miten perustelet oman kantasi mahdollisesti miehelle.