A
anonyymi
Vieras
nyt kaipaisin vertaistukea muilta jotka on kokeneet samaa.
Mieheni sai jonkinlaisen emotionaalisen loppuunpalamisen noin 3kk sitten. Aluksi tilanne oli niin paha että asuttiin erossa ja vaikutti lopulliselta. Myöhemmin palattiin yhteen mutta mies on todella masentunut, ei halua tavata ihmisiä yms.
Ei ole mm koskenut minuun sormenpäälläkään näiden kuukausien aikana eikä muutosta näytä olevan tulossa. Mies on selvästi masentunut, mutta ei itse sano sitä. Sanoo vain että ei ole enää sama ihminen ja kaikki tunteet (siis kaikki, ei vaan minuun kohdistuvat) ovat kadonneet.
Tilanne on kamala. Olen raskaana... kaipaan läheisyyttä ja on vaikea työntää syrjään omia tarpeita ja sitä miten miehen käytös satuttaa, kun toisaalta tajuan että hän ei ehkä edes pysty itse muuttumaan tilannetta ja eikö juuri tälläisessä tilanteessa pitäisi olla toisen tukena. Mutta mitä jos ei suostu hakemaan apua ja tilanne ei muutu? Olisin kamala noita jos jättäisin toisen tämän takia, mutta miten tän kanssa voi elääkään?
Mieheni sai jonkinlaisen emotionaalisen loppuunpalamisen noin 3kk sitten. Aluksi tilanne oli niin paha että asuttiin erossa ja vaikutti lopulliselta. Myöhemmin palattiin yhteen mutta mies on todella masentunut, ei halua tavata ihmisiä yms.
Ei ole mm koskenut minuun sormenpäälläkään näiden kuukausien aikana eikä muutosta näytä olevan tulossa. Mies on selvästi masentunut, mutta ei itse sano sitä. Sanoo vain että ei ole enää sama ihminen ja kaikki tunteet (siis kaikki, ei vaan minuun kohdistuvat) ovat kadonneet.
Tilanne on kamala. Olen raskaana... kaipaan läheisyyttä ja on vaikea työntää syrjään omia tarpeita ja sitä miten miehen käytös satuttaa, kun toisaalta tajuan että hän ei ehkä edes pysty itse muuttumaan tilannetta ja eikö juuri tälläisessä tilanteessa pitäisi olla toisen tukena. Mutta mitä jos ei suostu hakemaan apua ja tilanne ei muutu? Olisin kamala noita jos jättäisin toisen tämän takia, mutta miten tän kanssa voi elääkään?
