Miehen lapsenhoito ärsyttää *purkaus*

[QUOTE="...";27114183]Ei oo totta? Tälläkin tasolla on ihmisten ymmärrys erilaisia asioita kohtaan? Että jos itsellä ei ole niin, niin aletaan samantien ilkeiksi. Kyllä on tylsä asenne![/QUOTE]










Kyllä täytyy olla melko vajaa älyinen, jos ei ymmärrä, että lapset on erilaisia. Jos nyt on itselle sattunu ne helpot lapset, niin vois vaan kaksin käsin siitä itteensä onnitella, eikä alkaa täällä puukottaan selkään niitä, joilla on ennestäänki raskasta. Veikkaan, et aika harva aikuinen niistä rutiineista on riippuvainen. Ei ne asiat todellakaan kaikilla oo samanlaisia.

 

[QUOTE="mamma";27114296]Kyllä täytyy olla melko vajaa älyinen, jos ei ymmärrä, että lapset on erilaisia. Jos nyt on itselle sattunu ne helpot lapset, niin vois vaan kaksin käsin siitä itteensä onnitella, eikä alkaa täällä puukottaan selkään niitä, joilla on ennestäänki raskasta. Veikkaan, et aika harva aikuinen niistä rutiineista on riippuvainen. Ei ne asiat todellakaan kaikilla oo samanlaisia.[/QUOTE]

No, edelleen, as if:illä on kuusikin lasta, ja monet meistä on sitä mieltä että näihin asioihin voi suurelta osin vaikuttaa itsekin.

 

Lapset on toki erilaisia, mutta olen sitä mieltä, että noi rytmistä tosi tarkat lapset on totutettu siihen, että rytmi on se tietty ja sen mukaan eletään. Meillä molemmat lapset ovat pienestä pitäen saaneet oppia, että mitään tarkkaa rytmiä ei ole, aikataulut voi heittää ja minä en itse ota asioista mitään paineita.
Nyt saan kehuja siitä, että mun lasten kanssa on niin helppoja matkakumppaneita.

Eräs tuttuni juuri sanoi, että yhtä asiaa hän katuu kun lapset oli pieniä, nimittäin sitä, että stressasi juurikin rytmistä ja kaikesta pienestä. Jos olisi vaan osannut ottaa rennosti, niin olisi varmaan ollut paljon helpompaa.

 

En ole lukenut koko kommenttiketjua, joten en tiedä miten sinulle on vastattu. Mutta ymmärrän kyllä ärtymyksesi, sillä mullakin on tuo taapero sellainen että jos herää kesken uniensa (nukkuu vaikka sitten sen 5min) niin eipä häntä enää uudelleen tahdo saada nukkumaan vaikka päällään seisoisi - loppuilta meneekin sitten kiukuttelun merkeissä...

Mutta jos kyseessä oli nyt vain yksi päivä, niin ei kai tuo maailmaa kaada? Ja mikäli vielä tulee vastaavia tilanteita niin annahan miehen hoitaa homma loppuun, jos vain suinkin mahdollista.

 

No, as if:illä on kuusi lasta, että eiköhän kuitenkin jotain lapsistakin tiedä.

Sitähän minä en sanonutkaan, etteikö lapsista jotain ymmärtäisi..ainoastaan siitä, ettei ymmärretä toisten tilanteita ja erilaisuutta. Ja jos hänellä on kuusi lasta, ihmettelen tätä asiaa vielä enemmän.

 

no meillä on isompi 8v ja silti syödään samaan aikaan päivästä joka päivä, mennään iltatoimille n.samaan aikaan joka päivä.

siis tätähän nimenomaan suositellaan että on säännöllinen päivärytmi. ja päiväunia nukkuvalle se on erityisen tärkeää. miks pitäs lipsuu hyväksihavaitusta??

yks päiv. no voi v. mutta entä jos se mies on sellanen pirun lapsi joka päivä???
entä jos sit yövalvomiset ja seuraukset muutenkin jää äidille
? kyllä silloin on oikeus rutkuttaa. ei voi olla niin vaikeaa olla aikuinen!

ihanko oikeesti kellään ei oo rutiineja lapsille?

joo ja on ihan eri asia vaikka jonkun läheisen häät tms. kuin se että menee kahville huvikseen.

 

Joillekin on ihan ylivoimaista ymmärtää että lapset on erilaisia ja joillakin menee monta päivää ihan sekaisin, jos rytmit jonain päivänä pettää.

Meillä oli ehkä vähän erilainen tilanne kuin ap:lla koska meillä vanhin oli erityislapsi ja meillä oli 3 alle 3 vuotiasta, mutta tuolloin rytmit oli ihan pilkun tarkkoja tai muuten meillä valvottiin viikko. Ja meillä oli kyllä niin että tuo rytmitys päti kaikkeen ei vain ruokiin ja päikkäreihin, juurikin tuon erityislapsen takia... Silloin sain kyllä huomata sen että suurella osalla ihmisistä ei ole mitään käsitystä siitä että miksi me ei poikettu rytmeistä, vaan montakertaa sai kuulla siitä että "ei se nyt niin pienestä ole kiinni, puoli tuntia vaan jne."
En myöskään ymmärrä sitä että miksi pitää väkisin pilata hyvä rytmi? Ja sitten valitetaan ja vingutaan kun väsyttää ja lapset kiukuttelee. Lapset ihan oikeasti kiukuttelee vähemmän jos ne saa nukkua kun nukuttaa ja syödä kun on ruoka aika!

 

Mä ymmärrän tuon kiukun siinä tapauksessa, että mies otta aina ns. rusinat pullasta: Käy tekemässä kivoja asioita, jotka on lapsille ns. ekstraa, ja ne käyttäytyvät kuin ihmisen mieli. Sitten kun tulee väsy, nälkä, kakkahätä, nukutus, iltapesu, kiukku, oksennustauti tai neuvolakäynti lumimyrskyssä tyhjillä rattaanrenkailla, niin mies istuu suvereenisti tietokoneella.

Jos mies hoitaa omalla tavallaan tämän retken seuraukset eli viivästyneet nukutukset ja ruokailut, niin ole kiitollinen ja laita pää tyynyyn.

 

Mitenköhän kävis jos meille tulis nyt seitsemäs lapsi joka oliskin sellainen että "vauvasta asti vaatii minuutintarkat rytmit ilman että on totutettu", koko muu perhe pomppis tän yhden vaativan tapauksen rytmien mukaan vai? Voin kertoa ettei tulis onnistumaan...
Pahoittelen jos mun vastauksista tuli nyt jollekin paha mieli ja olo ettei ymmärretä mutta omien kokemusten pohjalta mielipiteeni on että todella harva lapsi itse sitä aikataulutusta vaatii ellei siihen ole totutettu ja asiasta tehty numeroa. Olen ollut päiväkodissa töissä ja aina vähän hymyilytti (muutakin henkilökuntaa kuin minua) kun tuli näitä lapsia joiden vanhemmat vaati että hoidossakin noudatetaan sitä juuri samaa rytmiä... Juu ei aina noudatettu ja hyvin meni (myös hoidon jälkeen kotona).

 

Niin ja toki säännölliset ruoka- ja nukkuma-ajat ja muut arkirutiinit on tärkeitä mutta ei niistä pidä tehdä itsetarkoitusta.

 

Meillä auttoi tähän se, että mies viettinaperon kanssa kaks viikkoa kahdestaan. Oppi pitään rutiineista kiinni

Tässä on ideaa. Luin itseasiassa jostain tapauksen, että 1-vuotiaiden kaksosten äiti oli lähtenyt kaverin kanssa hermolomalle ja jättänyt nämä erittäin huonosti nukkuvat lapset isän hoiviin muutamaksi päiväksi. Kuinka ollakaan, kun hän tuli takaisin, lapset nukkuivat läpi yön.

Olen itsekin aiemmin ajatellut, että rytmeistä on pidettävä kiinni hinnalla millä hyvänsä. No, nykyään en enää stressaa. Esim eilen en saanut kolmevuotiasta nukahtamaan päikkäreille, ja iltapäivällä oli kyläily about samanikäisten lasten luona. Menihän se ilta tietysti sitten itkuksi, ja iltapala ja hampaidenpesu oli pakko jättää väliin ihan väsymyksen takia, mutta päivä oli kuitenkin hauska kaiken kaikkiaan.

Elämä on tällaista: ei aina täydellistä mutta useimmiten kivaa.

 

Taas tulee niin hyviä neuvoja, että! Tsemppiä ap:lle.

 

[QUOTE="dee";27113499]" sai maistaa pasteijaa ja torkahti 5 min" Voi apua, naurattaa niin että vatsaan sattuu![/QUOTE]

jaa, mua ei ollenkaan naurattunut kun poika oli pieni ja pääsi "torkahtamaan" väärässä kohti, se kun tarkoitti sitä että se ei uudelleen päikkäreille nukahtanut, ja kun ei päikkäreitä nukkunut, niin koko iltapäivä ja ilta oli sitä rutinaa, kitinää ja itkua. ja kun se oli väsynyt ja rutisi, niin se ei myöskään syönyt, kun se oli väsynyt ja nälkäinen niin se ei myöskään yöllä nukkunut ja kun se ei yöllä nukkunut niin se ei sitten myöskään seuraavan päivänä syönyt taikka nukkunut niin että olisi ollut hyvä olla, eli joskus siihen tarkkaan aikatauluun on syynsä, ja se syy voi ihan oikeasti olla se että kun se aikataulu menee vituilleen niin sitä hintaa maksetaan useamman päivän ajan itkun, kiukuttelun ja unettomuuden muodossa.
se extemporee lähteminen ja tekeminen ei sitten oikeasti tunnu kovin tärkeältä jos sellaista välttämällä voi päivä sujua mukavasti ja iloisesti, lapsi on tyytyväinen ja nukkuu sekä syö

 

Mä ymmärrän aloittajaa paremmin kuin hyvin.

Joku totesi en nyt jaksanut tarkistaa kuka, se yksikin päivä siinä kuinka paljon vuoteen mahtua päiviä, voi romuttaa kaiken ihan täysin. Kokemusta on ja siinä sitten kestää taas viikon pari että rytmit ovat kohdallaan. SIlti meilläkin mennään ja tullaan normaalisti mutta ruoat syödään silloin kun ruoka-aika ja päikkärit nukutaan silloin kun on niiden aika.

 

[QUOTE="puhkarhu";27113813]Huoh... Meillä on neljä lasta (kohta kuusi) ja tasan yksi on ollut piirun tarkka rytmeistään. Inhoan ja inhosin sitä, että piti olla niin skarppina. Mutta vielä enemmän inhan ja inhosin sitä, kun jotkut joilla on yksi tai kaksi joustavaa lastaa alkoi paasata siitä, että "ei meijän lapset vaan".

Jtkut on uskomattoman tarkkoja ja en itsekään meinaa aina sitä todeksi uska, vaikka olen vuosia tuon lapsen kanssa elänyt. Totuus vaan on, että eniten kärsii lapsi ja perhe siitä, kun menee nukkumiset ja muut överiksi ja sitten raivotaan ja lasta torutaan ja loppupäivä pompitaan sitten tuon raivopään tahdissa. Ei ole kovin vaikea pitää ruoka ja unirytmiä ja silti saa tulla ja mennä ja tehdä spontaanistikin asioita.

Ei se lapsi ole mikään tavara ja VAIN spontaanit jutut ei ole aina kivoja. Meillä on niin spontaani isäntä, että nuo joustavimmatkin on useampaan kertaan itkeneet (kun ovat jo niin isoja, että osaavat sanoa), että on nälkä ja väsyttää jne. Se on sen aikuisen kivan tai vetelyyden takia, kun on lähteminen ja syömiset ym. menneet pitkäksi.

Sopeutuvuus on synnynnäisen temperamentin määrittelemää, eikä lasta siihen voi opettaa.[/QUOTE]

Hyvin kirjoitettu, tätä on helppo peesailla. Varsinkin tuo viimeinen lause. Tuo on ihan totta ainakin meillä, että se rytmeistään tarkka lapsi on myös erittäin temperamenttinen ja tuliluonteinen. Kun taas kuopus joka ei rytmeistä niin välitä, on paljon sopeutuvaisempi muutenkin eikä oma tahto ole yhtä hallitseva piirre.

 

[QUOTE="Puhkarhu";27113851]Ja lisään vielä, että minä en koe arkea lasten kanssa mitenkään erityisen vaikeana tai raskaana. Ihan mukavaa tämä on. Vaikea on myös ymmärtää, miksi aikuinen ei voi sopeuttaa joitain omia juttuja lasten rytmiin sopivaksi. Me kyläillään paljon, käydään uimassa, hoplopeissa, kahviloissa ja monesti ihan spontaanisti. Ei ole vaikeaa siirtää jotain menoa tunnilla eteenpäin, jos sattuu olemaan uni- tai ruoka-aika esteenä.[/QUOTE]

Ja tämä myös suoraan asian ytimeen. Mekin kuljetaan ja kyläillään paljon, ihan spontaanistikin, eikä ikinä ole ollut elämää suurempi vaikeus syödä ruoka ruoka-aikaan ja päästää lapset päikkäreille sopivaan aikaan.

 

Ihan hedelmällistä keskustelua ollut. Kiitos siitä. Meillä rytmeistä ei pidetä kiinni siksi, että ne rajoittaisivat meidän ja lasten elämää, vaan että se olisi kaikille mahdollisimman kivaa. Itse haluan, että aikaa jää myös vanhempien lasten huomioimiseen, eikä se kuluisi vaan yhden kiukkupussin raivon taltutukseen. Toiset lapset ovat nukkuneet esim. Soutuveneessä, teltassa, rannalla jne., joten kyse ei ole siitä, ettenkö itse osaisi joustaa. Lapsi on koliikkivauva, joka syntymästään asti ollut ns. suuritarpeinen ja herkästi kiihtyvä. Minäkään en pidä rytmin ylläpitoa kovinkaan suuria ponnisteluja vaativana tai rajoittavana. Esim. Uimahalliin mennään ennen päiväunia tai niiden jälkeen, ei niiden aikaan. Ne isommat on muuten tänään syöneet päivälliseksi synttäriherkkuja ja iltapalaksi teen pitsaa, jota syödään olkkarin sohvalla töllön edessä. Se pienin..toivottavasti nukkuu.

 

[QUOTE="vieras";27114315]Lapset on toki erilaisia, mutta olen sitä mieltä, että noi rytmistä tosi tarkat lapset on totutettu siihen, että rytmi on se tietty ja sen mukaan eletään. Meillä molemmat lapset ovat pienestä pitäen saaneet oppia, että mitään tarkkaa rytmiä ei ole, aikataulut voi heittää ja minä en itse ota asioista mitään paineita.
Nyt saan kehuja siitä, että mun lasten kanssa on niin helppoja matkakumppaneita.

Eräs tuttuni juuri sanoi, että yhtä asiaa hän katuu kun lapset oli pieniä, nimittäin sitä, että stressasi juurikin rytmistä ja kaikesta pienestä. Jos olisi vaan osannut ottaa rennosti, niin olisi varmaan ollut paljon helpompaa.[/QUOTE]

No voi teitä onnekkaita. Itse kuitenkin nautin siitä, että se ARKI, jota kuitenkin on suurin osa elämästä, sujuu mutkattomasti ja iloisissa merkeissä rutiinien ansiosta, kuin että satunnaisilla matkoilla joku antaa kiitosta.

 

Mitenköhän kävis jos meille tulis nyt seitsemäs lapsi joka oliskin sellainen että "vauvasta asti vaatii minuutintarkat rytmit ilman että on totutettu", koko muu perhe pomppis tän yhden vaativan tapauksen rytmien mukaan vai? Voin kertoa ettei tulis onnistumaan...
Pahoittelen jos mun vastauksista tuli nyt jollekin paha mieli ja olo ettei ymmärretä mutta omien kokemusten pohjalta mielipiteeni on että todella harva lapsi itse sitä aikataulutusta vaatii ellei siihen ole totutettu ja asiasta tehty numeroa. Olen ollut päiväkodissa töissä ja aina vähän hymyilytti (muutakin henkilökuntaa kuin minua) kun tuli näitä lapsia joiden vanhemmat vaati että hoidossakin noudatetaan sitä juuri samaa rytmiä... Juu ei aina noudatettu ja hyvin meni (myös hoidon jälkeen kotona).

Jokseenkin pelottava ajatus, että tuollainen ihminen olisi päiväkodissa lapsiani hoitamassa.

 

Mitähän tapahtuis jos isät alkais samalla tapaa simputtaa lapsien äitejä. Tulis töistä kotiin ja ensimmäisenä kyseenalaistaisi äidin toimet kun lapsi ei käyttydy tietyn normin mukaisesti.

Meillä isä oli vauvan kanssa puoli vuotta kotona, ja usko pois, kyllä hän kyseenalaisti.
Tottakai se, joka vauvan kanssa suurimman osan päivää viettää, tietää, miten on järkevintä toimia.

 

[QUOTE="hmm";27115737]Jokseenkin pelottava ajatus, että tuollainen ihminen olisi päiväkodissa lapsiani hoitamassa.[/QUOTE]

En oo onneksesi vuosikausiin ollut enää pk:ssa, muualla kyllä oon saattanut hoitaakin =)

 

Njää, toki mä ymmärrän että lapset on erilaisia mutta kummastuttaa vaan kun näillä erityisen tarkkaa rytmiä vaativilla ei yleensä ole sisaruksia tai on max. yksi... Hyvä tuuri ollut Ja monesti näistä jutuista näkyy läpi että se on äiti, eikä lapsi, jonka päivä menee pilalle jos aikataulu heittää jonain päivänä 2 minuuttia.

Ei siinä mitään, ei oo multa pois jos joku haluaa aikatauluttaa elämänsä noin mutta silloin pitää sit itse hoitaa omat aikataulunsa eikä vaatia puolisoaan (esim. ap) osallistumaan samaan natsismiin.

Tai sit vois kokeilla relata, oisko mahdotonta vaikka yhdeksi päiväksi piilottaa kaikki kellot ja antaa vaan mennä. Ja mahdollisesti huomata ettei maailmanloppua tullutkaan.

Öööö, kaikilla ei ole pakonomaista tarvettää vääntää lapsia kamalaa liutaa, etenkin jos heillä on muutakin elämässä. Ymmärrän hyvin, että jos ei ole kovin haasteellinen työ, eikä muutenkaan tarvetta saada tyydytystä työn kautta, niin niitä lapsia joutaa rustaamaan vaikka kymmenen.

Ja kukaan ei ole puhunut kahdesta minuutista, se tuskin kellekään merkkaa mitään. Sen sijaan jos joutuu normaalin 10:n minuutin sijaan nukuttamaan lasta kaksi tuntia, niin se alkaa jo ottaa päähän, koska aika on jostain muusta pois.

 

Väitän ihan oikeasti, että moni lapsi opetetaan siihen, että tietty asia tapahtuu tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Aina. Ja että aika usein äiti on se, joka on rytmeistä riippuvainen: äiti päättää, että lapsi ei esim. nuku päikkäreitä kuin kotona, ja siitä pidetään sitten kiinni. Eli äiti on liian arka lähtemään liikenteeseen kun lapsi on pieni, ja pian se sitten alkaakin olla tosi hankalaa, kun lapsi on opetettu tiettyihin rutiineihin.

Minäkin ennen kuvittelin, että kyllä se vauva nukkuu missä vaan. Mutta ei nukkunut. Käytiin kyllä vauva-aikana paljon kyläilemässä, mutta lapsi ei nukkunut päikkäreitä kyläpaikoissa - koskaan. Ei vaunuissa, ei autossa tms. Nyt on 1,5v ja edelleenkään ei nuku autossa mutta muualla kyllä. Oma sänky kuitenkin se rakkain Meillä on aika rytmitöntä elämä jo ihan senkin vuoksi kun oon 3-vuorotyössä ja muutenkaan en oo mikään turhan tarkka ihminen Mutta tuolloin kun lapsi ei vauvana nukkunut kuin kotona, oli tärkeetä että sai nukkua päikkärit kotona.

 

Ja mitenhän esim. ap nyt voi sitten tietää, että oma lapsi on niin tarkka rytmeistä ja ettei siis johdu siitä, että on näin totutettu. Eihän ole kokemusta siitä, ettei sitä rytmiä olisi opetettu. Suurimmalla osalla tuntemistani useamman lapsen perheistä ei ole edes mahdollisuutta ylläpitää rytmejä, kun koko ajan pitää olla kiikuttamassa niitä muita lapsia jonnekin tai hakea jostakin yms. Eikä samat asiat toistu joka päivä.

 

Meillä auttoi tähän se, että mies viettinaperon kanssa kaks viikkoa kahdestaan. Oppi pitään rutiineista kiinni

Meillä auttoi ihan sama juttu.