Miehen kosketus ärsyttää

Hei, tässä taas aloitus kosketuksen vaikeudesta parisuhteessa..

Eli ongelmana on se, että mieheni koskee minuun mielestäni liian harvoin ja silloin kun koskee, hän koskee väärin. Olen yrittänyt miehelleni sanoa, että jos koskee, niin ei koskisi heti karkealla sängellä, puristaen tai tökkäisetn, vaan ensin hellästi tai sitten intohimoisesti ja kunnolla. Mies enemmänkin "kiusaa" leikillisesti tökkien tai puristellen. Ja sitten kun sanoin joskus, että olisi kiva, jos hänkin lähestyisi välillä seksuaalisestikin, niin miehen mielestä seksuaalinen lähestyminen on sitä, että hän läiskyttelee takapuoltani ohi kulkiessaan. Ja kommentoi jos ääni kuulostaa "läskin" läiskähdykseltä.. Miksi on niin vaikeaa tämä koskeminen, ja jos siitä puhuu, niin se menettää merkitystäänm, kun se ei ole enää niin spontaania.

 

Ongelmasi kuulostaa ihan samalta kuin mitä minun tilanteeni oli ex-mieheni kanssa. Exäni kiihottui todella nopeasti ja hän halusi heti toimintaa. Tätä tapahtui joka päivä vuosien ajan. Seksi oli hänen ehdoillaan, ei minun. Mies ei jaksanut opetella kehoani eikä kuunnellut kunnolla, mitä minä sanoin. Olin liian kiltti ja mukautuvainen enkä jaksanut pitää puoliani.

Siinä vaiheessa, kun lapsia syntyi, olin väsynyt ja ehkä masentunutkin, niin miehen kosketus rupesi lopulta ärsyttämään niin paljon, että aloin ekaa kertaa pihtaamaan. Keskustelusta tuli enemmänkin riitelyä. Mies ei ymmärtänyt, miksi pihtaan. Lopulta aloin taas antaa, koska seksi oli ohi 5 minuutissa, kun taas riitelyä jatkui helposti 20-30 minuuttia. Pääsin siis nopeammin nukkumaan, kun "annoin".

Voit arvata, että kun tuollaista jatkuu yli 10 vuotta, niin siitä ei seuraa hyvää. Kun elää hellyydettömässä liitossa, josta ei saa läheisyyttä, niin sitä on altis ja haavoittuvainen. Niinpä suorastaan syöksyin ensimmäiseen suhteeseen, joka sai alkunsa vahingossa. Ero siitä tuli. Tuo laastarisuhde auttoi minua tajuamaan, miten huonosti minun ja mieheni seksielämä oikeasti olikaan sujunut. Toivon, että sinun kohdallasi asiat sujuvat paremmin ja osaat opettaa sitkeästi miestäsi kohtelemaan kehoasi kunnioittavasti hellyydellä ja rakkaudella. Minusta ei siihen ollut.

Olen ollut huomaavinani, että naisilta vaaditaan hirveästi panostamista, että he jaksavat kouluttaa nuoria miehiä koskettelemaan naista hellästi ja sitä mukaa kun nainen kiihottuu, voi lisätä koskettelua rajummaksi ja himoitsevammaksi. Harva nainen innostuu tissien puristelusta ja niiden ottamisesta pois rintaliiveistä monta kertaa päivässä, takapuolen puristelusta, alapään kopeloinnista jne. Tällainen teinimäinen kopelointi aiheuttaa sen, että mies ei jaksa innostua naisen haluamasta hyväilystä, vaan haluaa suoraan asiaan, jollei nainen sitä kiellä. Hienotunteisuutta ei ole kaikilla.

 

Ongelmasi kuulostaa ihan samalta kuin mitä minun tilanteeni oli ex-mieheni kanssa. Exäni kiihottui todella nopeasti ja hän halusi heti toimintaa. Tätä tapahtui joka päivä vuosien ajan. Seksi oli hänen ehdoillaan, ei minun. Mies ei jaksanut opetella kehoani eikä kuunnellut kunnolla, mitä minä sanoin. Olin liian kiltti ja mukautuvainen enkä jaksanut pitää puoliani.

Tuttua minullekin. Ensin alussa olin liian kiltti ja mentiin miehen ehdoilla, seksiä silloin kun hän halusi ja kuten hän halusi. Sittemmin olen sanonut miehelleni sen tuhannen kertaa kun hänen kosketuksensa on liian kova tai muuten epämiellyttävä, mutta ei se siitä ole muuttunut. En oikein ymmärrä miksei, koska mies myös alussa oli todella turhautunut siitä etten saanut orgasmia ja sanoi lopulta että on yrittänyt kaikkensa joten ei jaksa enää. Mutta eihän hän siis ole "yrittänyt kaikkensa" kun ei ole kertaakaan kokeillut hellempää lähestymistapaa.

Olen myös sanonut miehelleni, että naiset yleisestikin pitävät siitä että miehet huomioivat päivän mittaan muutenkin tai tekevät esim. kotitöitä (kehun ja olen aina iloinen kun mies vaikkapa tiskaa), mutta mies ei ymmärrä yhtään sitä että päivän mittaan voisi kosketella muutenkin kuin seksimielessä. Tai että se ehkä voisi auttaa siinä että jossan vaiheessa sinne sängyn puolelle päädytään. Ei, häntä alkaa haluttaa, sitten on jo kalu pystyssä ja minun pitäisi olla valmis parilla kouraisulla. Senkin olen sanonut monta monta kertaa, että naiset tarvitsevat viitisentoistaminuuttia esileikkiä, mutta ei.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että viimeisestä seksikerrasta on jo ainakin kuukausi ja seuraavasta ei ole tietoa. Kun ei kerran mene perille, niin ei sitten. En alistu olemaan vain miehen seksilelu. Todella turhauttavaa, mutta parempi näin.

 

Juttu on itse asiassa ihan yksinkertainen:Mies,joka ei lapsuudessaan ole nähnyt,saati sitten kokenut hellää kosketusta,pelkää kosketusta yleensäkin,hellästä nyt puhumattakaan(Asenne on:tosimies ei puhu eikä pussaa.)Kun sitten joutuu koskettamaan,se tehdään mahdollisimman tökerösti,ettei tarvitsisi ihan heti ottaa uusiksi.
Sitten se virhearisuhdetta rakennettaessa on hypätty liian nopeasti toisiinsa tutustumisen yli.Siinä vaiheessa olisi pitänyt opettaa,että hellyys alkaa sanoista,jatkuu kosketuksina ja hyväilyinä johtaen aikoinaan sitten varsinaiseen seksiin.
Myöhemmin alkaneen pihtauksen sijaan olisi ollut viisaampi ihan kädestäpitäen selittää,mistä on kysymys,ja myös se miten tärkeää tällainen käyttäytyminen olisi koko parisuhteen ja lapsien terveen emotionaalisen kehityksen kannalta.
jos vielä olette yhdessä,ei asia ole vieläkään myöhäistä hoitaa,ptkää pinnaa siinä tarvitaan,mutta palkintokin tulee olemaan suuri.Yksi asia vielä:ei nalkutusta,napakkaa asiallisuutta vain.Ja onnea yritykselle!!!

 

Ongelmasi kuulostaa ihan samalta kuin mitä minun tilanteeni oli ex-mieheni kanssa. Exäni kiihottui todella nopeasti ja hän halusi heti toimintaa. Tätä tapahtui joka päivä vuosien ajan. Seksi oli hänen ehdoillaan, ei minun. Mies ei jaksanut opetella kehoani eikä kuunnellut kunnolla, mitä minä sanoin. Olin liian kiltti ja mukautuvainen enkä jaksanut pitää puoliani.

Siinä vaiheessa, kun lapsia syntyi, olin väsynyt ja ehkä masentunutkin, niin miehen kosketus rupesi lopulta ärsyttämään niin paljon, että aloin ekaa kertaa pihtaamaan. Keskustelusta tuli enemmänkin riitelyä. Mies ei ymmärtänyt, miksi pihtaan. Lopulta aloin taas antaa, koska seksi oli ohi 5 minuutissa, kun taas riitelyä jatkui helposti 20-30 minuuttia. Pääsin siis nopeammin nukkumaan, kun "annoin".

Voit arvata, että kun tuollaista jatkuu yli 10 vuotta, niin siitä ei seuraa hyvää. Kun elää hellyydettömässä liitossa, josta ei saa läheisyyttä, niin sitä on altis ja haavoittuvainen. Niinpä suorastaan syöksyin ensimmäiseen suhteeseen, joka sai alkunsa vahingossa. Ero siitä tuli. Tuo laastarisuhde auttoi minua tajuamaan, miten huonosti minun ja mieheni seksielämä oikeasti olikaan sujunut. Toivon, että sinun kohdallasi asiat sujuvat paremmin ja osaat opettaa sitkeästi miestäsi kohtelemaan kehoasi kunnioittavasti hellyydellä ja rakkaudella. Minusta ei siihen ollut.

Olen ollut huomaavinani, että naisilta vaaditaan hirveästi panostamista, että he jaksavat kouluttaa nuoria miehiä koskettelemaan naista hellästi ja sitä mukaa kun nainen kiihottuu, voi lisätä koskettelua rajummaksi ja himoitsevammaksi. Harva nainen innostuu tissien puristelusta ja niiden ottamisesta pois rintaliiveistä monta kertaa päivässä, takapuolen puristelusta, alapään kopeloinnista jne. Tällainen teinimäinen kopelointi aiheuttaa sen, että mies ei jaksa innostua naisen haluamasta hyväilystä, vaan haluaa suoraan asiaan, jollei nainen sitä kiellä. Hienotunteisuutta ei ole kaikilla.

Näin kävi minulle myös. Elin niin mielettömässä läheisyyden puutteessa, että en kestänyt sitä vaan erosin miehestäni. Onneksi nykyinen mieheni oli elänyt omassa ex-suhteessaan samoin kuin minä. Ymmärrys, hellyys, läheisyys, seksi kaikki on nyt lähes täydellistä.

 

varmaan kääntyis mummot haudoissaan, jos kuulisivat teidän eronne syyt; väärin kosketeltu

Ihme kun ei väärin sammutettu, kuten entisellä palokunnalla.

 

varmaan kääntyis mummot haudoissaan, jos kuulisivat teidän eronne syyt; väärin kosketeltu

Ihme kun ei väärin sammutettu, kuten entisellä palokunnalla.

No, ne mummot elivätkin semmoisena aikana, jolloin ei erottu, vaikka puolisko olisi kirveellä hutkinut peräkammarissa.

Tulin jätetyksi suhteessa, jossa oli monelaisia ongelmia. Minä pöljä olisin halunnut jatkaa miehen kanssa, mutta hänpä löysi uuden... ja näin jälkikäteen ajatellen hänen lähtönsä "pelasti" minut parempaan elämään. Vanhan suhteen isoin ongelma oli siinä, ettei mies ymmärtänyt ollenkaan läheisyyden tai hellyyden päälle. Hän oli kyllä ns. hyvä sängyssä, huolehti siitä, että minäkin sain orgasmin. Kun yritin hänelle selittää, että kaipaisin halailua tai suukkoja tai kosketusta ihan ILMAN seksiä (tai aikomusta seksiin), niin kuuroille korville kaikui puheeni. Käsi kädessä kävelykin tuntui hänestä epämukavalta puhumattakaan sylikkäin istumisesta.

Meidän koko suhde pyöri seksin ympärillä, se oli ainoa asia, joka loppuvaiheessa enää yhdisti. Ja minulle seksi tuli koko ajan vaikeammaksi - alussa oli niin paljon uutuudenviehätystä ja silkkaa himoa ilmassa, että minun oli helppo haluta miestä, vaikka tämä olikin tavallisessa arjessa fyysisesti etäinen ja väistelevä. Myöhemmin alkoi stressata koko akti, siitä tuli suoritus, jota toteutin, jotta saisin edes jotain kautta kosketusta. Meillä sentään seksin yhteydessä oli esileikkiä, ei pelkkää sisään-ulos -meininkiä. Silti koin kelpaavani vain seksiin, en mihinkään muuhun. Ai niin, ja kotitalouskoneeksi kelpasin myös. Ahdistaa vieläkin, kun sitä mietin...

 

ylimarkkinoitu tapahtuma

 

Miksi se oikeanlainen kosketus on niin vaikeaa.
No eikai sitä kosketusta missään opeteta.
Perustuu varmaan siihen, miten ihminen haluaise itseään kosketettan, niin samoin koskettaa toista.
Olen törmännyt tapaukseen, jossa kosketukseni on liian hellä.
Minun pitäisi koskettaa voimakkaammin.

Sitten kysyisin teiltä parisuhteessa olevilta, jotka pidätte kosketuksista, niin inhoatteko muiden ihmisten eiseksuaalisia kosketuksia?

Lähinnä tuolla kysymyksellä pyrin siihen voiko miehet edes vähän harjoitella koskettelua jo ennen vakituista seurustelua. Jos ei, niin mistä he sen oikeanlaisen kosketuksen voisivatkaan oppia.

Mielestäni vieraiden ihmisten koskettelussa on se hyväpuoli, kun sitä ei ole tarkoitettu johtamaan seksiin.
Muuten se silti voi hyvältä tuntua.

 

Sama kokemus ja monen miehen kanssa. Aivan kuten aloittaja totesi, jos joutuu selittämään monta kertaa, kaikki menee pieleen. Ei ole spontaania ja tuntuu anelulta.

Monesti toimii niin että tekee toiselle sitä mitä toivoisi itselle. Eihän sekään auta.
Sit joskus on niin,että mies on aina kiehnäämässä sitä just. Ei anna aikaa mun oman halun herätä. Taisi näistäkin olla jo tuossa.

Mutta niin monta parisuhdetta kaatuu tuohon, että miksei miehet OPETTELE??

 

Kosketus ilmaisee suhteen henkisen laadun, koskettajan ja kosketeltavan tunteet. Koskettava tunne ei ole mitäänsanomaton.

Toisen kosketus voi tehdä kipeää ollen liian voimakas, vahva, omistava, yhtäkkinen, tunkeileva, kouriva, puristava, ärsyttävä kuten kutitus, jonka voi kokea miellyttäväksi tai sietämättömäksi. Kosketuksen vastaanotto ei onnistu sopivalla voimakkuudella ja nopeudella. Se, ettei kosketus tunnu hyvältä, voi olla pelkästään oma tuntemus.

Pari keskustelijaa edellä omalla tavallaan kertoi siitä, ettei suhteen henkinen puoli toiminut. Ei ymmärretty toisen tarpeita, ne eivät kohdanneet. Nainen toivoi kosketukseen hellyyttä ja huomiota ja mies tarjosi fyysistä kontaktia seksissä. Toiveet ilmenivät eri tavoin. Tietenkin kosketuksen ärsyttävyys voi tulla myös siitä, että tuntoaisti on erilainen. Toinen voi olla todella herkkähipiäinen ja toinen paksunahkainen. Mutta luultavasti tässä ei ole kyse siitä.

Varmaan jokaisella on kokemus epämiellyttävästä kosketuksesta, joka tuottaa kipua vaikka koskettaja olisi ihan siedettävä - kaunis piirongin jalka. Jokaisella liene myös kokemusta ärsyttävästä, jopa inhottavasta kosketuksesta, johon reagoi täysin tunteella. Ajatuskin kosketuksesta inhottaa. Sama ihminen on voinut suoda selittämättömän ihania kosketuksia, joita on saanut tältä, silloin kuin on rakastanut.

 

Ihan mielenkiintoinen aihe.
Oon 48v mies, naimisissa n. 28v. Puoliso saman ikäinen, klassinen kaunotar vielä tänäkin päivänä. Eli melko nuoresta aloitettiin. Alkuvuosina syntyivät lapset (10v aikana), hellyys ja huomioon ottaminen kuului jokapäiväiseen elämään.
En ole mikään "vonkaaja" tyyppi, vaan enemmänkin spontaani tunneihminen. Yhteiset lemmenhetket muodostuvat minusta molemminpuolisesta halusta, tai sitten ei. Puolison kanssa vietetyt seksi- ja lemmenhetket tuntuivat sujuvan molemminpuolisesti tyydyttävästi. Nämä hetket vain vähenivät vuosi vuodelta.
Huomasin pikku hiljaa hellyyden osoitusten ja hyväilyjen ärsyttävän puolisoani. Kun otin asian puheeksi, ei mitään vikaa kuitenkaan kuulemma ollut, oli vaan ollut huono päivä/menkat/muut häiriötekijät ja asiat mielessä jne... Kokeilin erilaisia ja tyylisiä lähestymistapoja (hotelliviikonloppuja koti - ja ulkomailla, romanttisia illallisia, kahdenkeskistä "laatuaikaa" muutenkin järjestämällä). Puoliso ei juurikaan syttynyt romanttisista ja / tai intohimoisista huomion osoituksista. Nämä tilanteet päättyivät usein hyvän yön suukkoihin poskelle. Pikku hiljaa aloin hyväksyä asetelman ja lakkasin yrittämästä mitään suukkoa kummempaa.
Olen mielestäni ihan hyvässä "hapessa" fyysisesti, siisti ja pyrin ottamaan ympäristön ja läheisen huomioon. Ainahan tuo ei tietenkään onnistu, mutta pyrkimys siihen kuitenkin.
Lempi on kuitenkin häipynyt kokonaan parisuhteesta jo 10v sitten.
Tämän jälkeen aloin katsella pikku hiljaa ympärilleni "siinä" mielessä. Naiset ovat aina osoittaneet kiinnostusta ja niinpä minulla on viimeisten 10 v aikana ollut suhde aika paljon nuorempaan naiseen, joka on kaunis ja intohimoinen rakastajatar, kenellä samantyylinen tausta. Vietämme säännöllisesti aikaa yhdessä ja intohimo sekä kaikenlainen huomioiminen on jatkuvaa, ei kuitenkaan yliampuvaa. Yhdessä vietetty aika on sanoinkuvaamattoman upeaa aikaa molemmin puolin. Olemme keskustellee kotiemme ilmapiiristä ja siihen johtavista seikoista, kuitenkaan löytämättä uusia vaihtoehtoja. Tästä suhteesta on molemmat pyrkineet viemään jotain oppia oman puolison parissa elämiseen.
Kotona jatkuu edelleen normaali elämä johon kuuluu kaikki muu paitsi seksi. Hellät kosketukset, sylissä olo takkatulen loimussa viinilasin kanssa, harrastukset, yhteiset ystävät, ulkomaan matkat jne. Rakkauskaan ei ole kadonnut kummaltakaan, on ehkä muuttanut muotoaan.
En ole kertonut puolisolleni toisesta elämästäni, mutta vaistoan että hän tietää. Ei kuitenkaan osoita mitään tunteenpurkauksia asian tiimoilta.

Tuo koskettaminen voi olla fyysistä ja henkistä. Minulla on tunne että kykenen koskettamaan ihmisiä ja läheistä molemmilla tavoilla. Se miksi asia ei tuo onnea parisuhteeseen onkin sitten jo mutkikkaampi juttu. Rakkaus kuuluu edelleen jokapäiväiseen parisuhteeseen mutta seksi ei. Yhteiselämän nautinto on sitten näköjään haettava muiden asioiden kautta/avulla?
Kommenttia näistä tuntemuksista, kiitos.

Kosketus ilmaisee suhteen henkisen laadun, koskettajan ja kosketeltavan tunteet. Koskettava tunne ei ole mitäänsanomaton.

Toisen kosketus voi tehdä kipeää ollen liian voimakas, vahva, omistava, yhtäkkinen, tunkeileva, kouriva, puristava, ärsyttävä kuten kutitus, jonka voi kokea miellyttäväksi tai sietämättömäksi. Kosketuksen vastaanotto ei onnistu sopivalla voimakkuudella ja nopeudella. Se, ettei kosketus tunnu hyvältä, voi olla pelkästään oma tuntemus.

Pari keskustelijaa edellä omalla tavallaan kertoi siitä, ettei suhteen henkinen puoli toiminut. Ei ymmärretty toisen tarpeita, ne eivät kohdanneet. Nainen toivoi kosketukseen hellyyttä ja huomiota ja mies tarjosi fyysistä kontaktia seksissä. Toiveet ilmenivät eri tavoin. Tietenkin kosketuksen ärsyttävyys voi tulla myös siitä, että tuntoaisti on erilainen. Toinen voi olla todella herkkähipiäinen ja toinen paksunahkainen. Mutta luultavasti tässä ei ole kyse siitä.

Varmaan jokaisella on kokemus epämiellyttävästä kosketuksesta, joka tuottaa kipua vaikka koskettaja olisi ihan siedettävä - kaunis piirongin jalka. Jokaisella liene myös kokemusta ärsyttävästä, jopa inhottavasta kosketuksesta, johon reagoi täysin tunteella. Ajatuskin kosketuksesta inhottaa. Sama ihminen on voinut suoda selittämättömän ihania kosketuksia, joita on saanut tältä, silloin kuin on rakastanut.

 

Ihan mielenkiintoinen aihe.
Oon 48v mies, naimisissa n. 28v. Puoliso saman ikäinen, klassinen kaunotar vielä tänäkin päivänä. Eli melko nuoresta aloitettiin. Alkuvuosina syntyivät lapset (10v aikana), hellyys ja huomioon ottaminen kuului jokapäiväiseen elämään.
En ole mikään "vonkaaja" tyyppi, vaan enemmänkin spontaani tunneihminen. Yhteiset lemmenhetket muodostuvat minusta molemminpuolisesta halusta, tai sitten ei. Puolison kanssa vietetyt seksi- ja lemmenhetket tuntuivat sujuvan molemminpuolisesti tyydyttävästi. Nämä hetket vain vähenivät vuosi vuodelta.

...

Tuo koskettaminen voi olla fyysistä ja henkistä. Minulla on tunne että kykenen koskettamaan ihmisiä ja läheistä molemmilla tavoilla. Se miksi asia ei tuo onnea parisuhteeseen onkin sitten jo mutkikkaampi juttu. Rakkaus kuuluu edelleen jokapäiväiseen parisuhteeseen mutta seksi ei. Yhteiselämän nautinto on sitten näköjään haettava muiden asioiden kautta/avulla?
Kommenttia näistä tuntemuksista, kiitos.

Niin, voi sääli siis. Toivon aina tällaisia kirjoituksia lukiessa, että tarinalla olisi onnellinen loppu. Mutta valitettavasti se kovin usein on tällainen, pettäminen. Toki tunteet muuttuvat suhteen edetessä, seksi vähenee jne. Mutta eikö koskaan voi olla muuta loppua kuin se pettäminen? Eikö toinen voi masturboida jos kumppania ei huvita yhtä usein, onko asiasta puhuttu? Olisi reilua edes sanoa, että en voi elää näin, jos emme harrasta seksiä niin saanko hankkia rakastajan. Ehkä vaimosikin omalla suunnallaan viihtyy rakastajan sylissä.

Toivottavasti oma suhteeni ei aikoinaan pääty samoin. Seksi ei kuitenkaan ole se maailman tärkein asia, eikä sen vuoksi kannata tuhota vuosikausia kestänyttä hyvää suhdetta.

 

Juttu on itse asiassa ihan yksinkertainen:Mies,joka ei lapsuudessaan ole nähnyt,saati sitten kokenut hellää kosketusta,pelkää kosketusta yleensäkin,hellästä nyt puhumattakaan(Asenne on:tosimies ei puhu eikä pussaa.)Kun sitten joutuu koskettamaan,se tehdään mahdollisimman tökerösti,ettei tarvitsisi ihan heti ottaa uusiksi.
Sitten se virhearisuhdetta rakennettaessa on hypätty liian nopeasti toisiinsa tutustumisen yli.Siinä vaiheessa olisi pitänyt opettaa,että hellyys alkaa sanoista,jatkuu kosketuksina ja hyväilyinä johtaen aikoinaan sitten varsinaiseen seksiin.
Myöhemmin alkaneen pihtauksen sijaan olisi ollut viisaampi ihan kädestäpitäen selittää,mistä on kysymys,ja myös se miten tärkeää tällainen käyttäytyminen olisi koko parisuhteen ja lapsien terveen emotionaalisen kehityksen kannalta.
jos vielä olette yhdessä,ei asia ole vieläkään myöhäistä hoitaa,ptkää pinnaa siinä tarvitaan,mutta palkintokin tulee olemaan suuri.Yksi asia vielä:ei nalkutusta,napakkaa asiallisuutta vain.Ja onnea yritykselle!!!

Kun tapaa miehen, joka sytyttää heti, niin miten te muut naiset onnistutte pihtaamaan? Kun mä haluan, niin otan, jos mieskin on halukas ja vapaa.

 

Niin, voi sääli siis. Toivon aina tällaisia kirjoituksia lukiessa, että tarinalla olisi onnellinen loppu. Mutta valitettavasti se kovin usein on tällainen, pettäminen. Toki tunteet muuttuvat suhteen edetessä, seksi vähenee jne. Mutta eikö koskaan voi olla muuta loppua kuin se pettäminen? Eikö toinen voi masturboida jos kumppania ei huvita yhtä usein, onko asiasta puhuttu? Olisi reilua edes sanoa, että en voi elää näin, jos emme harrasta seksiä niin saanko hankkia rakastajan. Ehkä vaimosikin omalla suunnallaan viihtyy rakastajan sylissä.

Toivottavasti oma suhteeni ei aikoinaan pääty samoin. Seksi ei kuitenkaan ole se maailman tärkein asia, eikä sen vuoksi kannata tuhota vuosikausia kestänyttä hyvää suhdetta.

Mitä enemmän keskustellaan ja kerrotaan toteutuneista parisuhteista, sitä enemmän paljastuu ja tulee ilmi pettäminen keinona ratkaista tyytymättömyys, vaikkapa pienikin sellainen parisuhteen kokonaisuutta ajatellen. Ilmeisesti näin on toimittu kauan, jo ennen nettikeskusteluja. Nyt paljastuu vain, mitä on "pimeässä peiton alla touhuttu" ja kulissit pääsevät rakoilemaan. Toisin useimmat ovat tuollaisen olemassa olevan ns. parisuhde-elämäntavan yleisyyden aavistaneet.

Kärsimys, kituuttaminen ja pieteetti eivät ole nykyihmisen tapa hoitaa tarpeitaan. Halutaan suoraa nautintoa. Kaiken pitää tuntua hyvältä. Juttu jätetään silleen, jos ei tunnu hyvältä. Ihminen jätetään, jos ei tunnu hyvältä. Otetaan onnellisuuspilleri, jos ei tunnu hyvältä. Pitää olla jatkuvassa endorfiinihumalassa, jotta tuntisi elävänsä. Elämyksiä elämysten perään, "rakkauden"=ihastumisen huumaa luonnollisena huumeena ja keinotekoisia tehosteita. Siinä kaikessa aika vuosikausina, suhteen kestäminen tai toinen - ei huumaava ihminen, on merkityksetön. Toki aina voi toivoa parasta.

Mies 48 toimii täysin elämyshakuisesti. Kaikki, mitä hän kertoo, tuottaa hänelle itselleen mielihyvää. Viini ja takkatuli klassisesti - kauniin vaimon lämmössä kodissa ja talossa, jossa on takka, tuottaa sekin nautintoa. Ulkomaanmatkat ja hyvien ystävien seura klassisesti kauniin vaimon parina pönkittää myös itsetuntoa ja tuottaa nautintoa. Intohimoiset kosketukset haetaan toisaalta. Aika ihanteellinen kuva, ja sopii nykypäivän ihanteisiin.

On ihan turha toivoa, että ihanteellisuus löytyisi pihtaamisesta, vähäisistä tai olemattomista kosketuksista, rumuudesta, sairaudesta, vammaisuudesta, niukkuudesta, köyhyydestä, itsekontrollista ja kaikesta vastaavasta. He, jotka sellaista esittävät saavat jonkinlaisen hullun leiman. Tälläkin palstalla aiemmin, joutui eräs mieshenkilö pitämään melkoisia puolustuspuheenvuoroja näkökulmastaan. Niukkuus ei missään muodossa ole ollut muotia pitkiin aikoihin. Eikä siitä helposti tule uusi tai oletettu elämäntapa.

 

Tuo koskettaminen voi olla fyysistä ja henkistä. Minulla on tunne että kykenen koskettamaan ihmisiä ja läheistä molemmilla tavoilla. Se miksi asia ei tuo onnea parisuhteeseen onkin sitten jo mutkikkaampi juttu. Rakkaus kuuluu edelleen jokapäiväiseen parisuhteeseen mutta seksi ei. Yhteiselämän nautinto on sitten näköjään haettava muiden asioiden kautta/avulla?
Kommenttia näistä tuntemuksista, kiitos.

Uskon että tuntemuksesi ja tuntumasi ovat yksinkertaisella tavalla vinoutumatta kosketuksissa todellisuuteen. Tunnen pystyväni samastumaan tarinaasi, vaikka se on harvinaisen kaukana omasta elämästäni. Minusta kaikki varsin kohtuullista. Jos ei ota lukuun tiettyä onnekkuutta voi elämääsi pitää lähes vaatimattomana sopeutumisena yksilöllisiin realiteetteihin.

minulla on viimeisten 10 v aikana ollut suhde aika paljon nuorempaan naiseen, joka on kaunis ja intohimoinen rakastajatar, kenellä samantyylinen tausta. Vietämme säännöllisesti aikaa yhdessä ja intohimo sekä kaikenlainen huomioiminen on jatkuvaa, ei kuitenkaan yliampuvaa. Yhdessä vietetty aika on sanoinkuvaamattoman upeaa aikaa molemmin puolin.

Tämä saattaa moraalittoman oloisena herättää yleisesti äkkinäisiä tunteita ja kielteisiä ajatuksia, mutta kriittisesti tarkasteltuna suhtaudun positiivisesti. Ainakin minä olen avoimesti kateellinen ja haluaisin… hmm… tarvitsisin jotain sellaista. Paljon nuorempi, niin kaunis tai tasan intohimoinenkaan ei ole pääpointtina, ehkä mieluummin se mitä jätät kertomatta.

En ole kertonut puolisolleni toisesta elämästäni, mutta vaistoan että hän tietää. Ei kuitenkaan osoita mitään tunteenpurkauksia asian tiimoilta.

Paljon mahdollista kun se sanattomasta viestinnästä selviää. Todennäköisesti hän vain vaikenee ja hyväksyy asiaintilan. Jos näin on, voidaan ajatella että uudella ns. hiljaisella sopimuksella sivusuhteesi ei ole enää pettämistä, kuten aikaisemmin. Helpottava miete muttei kovin suositeltava.

Rakkauskaan ei ole kadonnut kummaltakaan, on ehkä muuttanut muotoaan. Kotona jatkuu edelleen normaali elämä johon kuuluu kaikki muu paitsi seksi.

Vuosikymmenen aikavälillä roolit menettävät merkitystään. Rakastajatar läheisempi kuin vaimo koskaan? Pientä kulissinpoikasta liitossanne rouvallakin? Nukkemainen eteerinen kaunotar jolla lieviä narsistisia piirteitä tai lämminhenkinen, mutta bi-seksuaalisuutta ohi hyvästä, kolmoiselämää?

kotiemme ilmapiiristä ja siihen johtavista seikoista

Kyse ei kai ole seksistä, harvoin on vaikka siltä ensin näyttää. Ilmapiiri on iso juttu ja kannattaisi ehkä ajatella käänteisesti ilmapiirin johtavan seikkoihin. Mitä sillä tyylillä voisi aueta?

 

Vaihtoehtoja pettämiselle, onko niitä?

Kun puolisi ei ole enää yhtä halukas kun itse olette.
Riittäisikö, kun saisitte pyytää ja viekoitella, niin ettei se aiheuta riitaisaa vastaanottoa?
Kai sitä voi kieltäytyä myönteiseensävyynkin.

 

Mitä enemmän keskustellaan ja kerrotaan toteutuneista parisuhteista, sitä enemmän paljastuu ja tulee ilmi pettäminen keinona ratkaista tyytymättömyys, vaikkapa pienikin sellainen parisuhteen kokonaisuutta ajatellen.

Kyllä, eikä syynä ole ainoastaan tyytymättömyys. Ikiuskollisia eläinlajeja ei kuitenkaan juuri tunneta, eikä ihminen ole monogaaminen muutoin kuin rakastuessaan, mutta sekin on väliaikaista. Se on korkea ihanne mihin sentään osa porukasta vielä tänäkin päivänä hyvissä olosuhteissa yltää. Lisäksi tulee painottaasitä että keskustelupalstat ovat luonteeltaan valitusosastoja, negatiivisella korostuksella.

Mies 48 toimii täysin elämyshakuisesti. Kaikki, mitä hän kertoo, tuottaa hänelle itselleen mielihyvää.

Ihminen ON mielihyvähakuinen ja mielipahapakoinen, eikä sitä voi muuttaa. Aivojen limbinen järjestelmä määrää tasan tarkkaan minkä perässä juostaan.

– Ihminen ei toimi niin kuin haluaa, vaan haluaa niin kuin toimii –

Siihen voi vaikuttaa tietoisella ajattelulla esim. arvojen ja maailmankuvan muodostamisen kautta, mutta siedettävä todennäköisyys mielihyvälle on oltava olemassa.

– Erotamme hyvän ja pahan mutta silti jatkuvasti valitsemme väärän. –

Ihanteiden toteutumisessa itsepalkitseva ja itserankaiseva psyyke huolehtii mielihyvän ja mielipahan mekanismilla mitä ihminen tekee ja kuinka kauan.

On ihan turha toivoa, että ihanteellisuus löytyisi pihtaamisesta, vähäisistä tai olemattomista kosketuksista, rumuudesta, sairaudesta, vammaisuudesta, niukkuudesta, köyhyydestä, itsekontrollista ja kaikesta vastaavasta.

Oletko löytänyt niistä ihanteita tai mistä ja mitä olet löytänyt? Voisitko kertoa?

– Elämä on jatkuvaa pyrkimystä olla sitä mitä emme ole ja tehdä sitä mitä emme osaa. –

He, jotka sellaista esittävät saavat jonkinlaisen hullun leiman. Tälläkin palstalla aiemmin, joutui eräs mieshenkilö pitämään melkoisia puolustuspuheenvuoroja näkökulmastaan.

Niin aina! Kehityksestä saisimme kuitenkin kiittää yltiöpäisiä ihmisiä, jotka sen leiman ovat olleet valmiita ottamaan ja tietenkin saaneet.

Niukkuus ei missään muodossa ole ollut muotia pitkiin aikoihin. Eikä siitä helposti tule uusi tai oletettu elämäntapa.

Eihän se hääviä ole eikä muodiksi tule, mutta jossain muodossa kelpaa minulle ja osittain elämäntapani. Kun tarkkaan miettii… runsaudendenpulaa… yhden asian paljous aiheuttaa valinnan vaikeutta ja huomaamatta toisen asian niukkuutta.

Älä menetä hermojasi kritiikkini vuoksi! Edellinen viestisi #11 on erittäin hyvä ellei täydellinen!

Kosketus ilmaisee suhteen henkisen laadun, koskettajan ja kosketeltavan tunteet. Koskettava tunne ei ole mitäänsanomaton.

Erinomaista, kaikki kohdallaan! Jos säätämistä tarvitaan se on tehtävä muissa asioissa!

– Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu. –

 

Näin kävi minulle myös. Elin niin mielettömässä läheisyyden puutteessa, että en kestänyt sitä vaan erosin miehestäni. Onneksi nykyinen mieheni oli elänyt omassa ex-suhteessaan samoin kuin minä. Ymmärrys, hellyys, läheisyys, seksi kaikki on nyt lähes täydellistä.

En kyllä ymmärrä tällaistä juttua. Ihan kuin mies olisi tässä joka ei osaa. Eihän seksuaalisuus ole sellaista että odotetaan miksi toinen ei muutu vaan kyse on molemminpuoleisesta toiminnasta!!! Odottavan aika on pitkä (haloo vuosia) ja kannattaisiko joskus kokeilla muuta - tiedä vaikka kiihottuisitte itsekin samalla kun otatte aloitteen vai onko siinä liian iso riski?