miehen kanssa umpikujassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epätoivoinen

Vieras
Meillä kaksi alle 1.5v lasta ja viimeisestä synnytyksestä alle 3kk. Ongelmana seksi. Olen aika väsynyt,arjen pyöritys lähes minun vastuulla. 1.5lapsi osaa välillä olla melko känkkis ja pienempi ei nuku kunnolla. Saattaa nukkua puolen tunnin pätkiä kun masu vaivaa. Ei kuitenkaan itke.

Mies haluaisi todella paljon seksiä ja onhan sitä ollutkin synnytyksen jälkeen. Minua ei vaan kiinnosta/jaksa. Jos isompi lapsi päikyillä ja saan pienemmän nukahtamaan niin mies odottaa, että hyppään jalat levällään tyydyttämään hänen tarpeet.Minulla vaan pyörii mielessä, että herääkö pikkuinen kesken kaiken jne.

Nykyisin mies on painostanut jatkuvalla asian esiin tuomisella. Ehdottelemalla kun molemmat lapset hereillä jne. Saatiin taas kunnon riita aikaiseksi. Mies ei suostu ymmärtämään syitä haluttomuuteeni. Minulle kertyi valtava univelka kun odotusajan nukuin huonosti ja eipä sitä ole saanut tasattua. Minä olen aina aamulla se joka nousee ylös lasten kanssa.Illat menee siinä,että saisin vauvan nukahtamaan yöunille ja se on yhtä tutin työntämistä suuhun. Syön myös minipillereitä ja tuskin ne ainakaan haluja lisää.

Kokeeko kukaan muu samanlaista ongelmaa.

Tää saattaa olla tosi sekavasti kirjoitettu ja en ehdi niin tarkasti selostaa taustoja yms.
 
No nyt ei miehesi kyllä osaa asettaa itseään asemaasi ja vaatii mahdottomia. En ole itse ollut moisessa tilanteessa... Onneksi. Meillä on kaksi alle 2vee lasta. Seksiä harrastetaan kerran ehkä viikossa. Molemmat väsytään illalla aikasin ja päivisin ei todella tulisi edes mieleen kaiken arjen pyörityksen keskellä. Ja mies ymmärtää sen että minä olen väsynyt ja ei haluta. Ei meidän ole tarvinnut edes keskustella tästä vaan se on jotenkin itestään selvyys että vanhemmuus veroittaa. Jos sattuu niin että ollaan molemmat virkkuina mukuloiden nukkuessa niin sitten se olen minä joka ehdottelee... Mies aika harvoin itse koska ilmeisesti on tottunut siihen että ei saa :D
Jos olisin sinä niin sanoisin miehelle hänen vinkuessaan, että nyt ei tee yhtään mieli ja tuolla mankumisella vielä vähempi alkaa haluttaan. Ja jos alkaa kärtyämään tai mököttelemään niin onhan hänellä oman käden oikeus.
 
Ehkä mies yrittää sillä seksillä saada sinun huomiotasi...? Miehethän saattavat reagoida vähän oudosti varsinkin silloin kun vauva on pieni ja vie äidin huomiota paljon. Meillä on jo isompi lapsi, mutta olen melko uupunut valvomisista niin meillä on ollut lähes 3 kk tauko seksiin ja pari kertaa on ollut myös 1 kk taukoja. Mies kyllä haluaisi enemmän, mutta hän ei painosta, mainitsee joskus asiasta, mutta olen selittänyt että olen niin väsynyt että haluan vain nukkua kun illalla sänkyyn asti pääsen. Voisitko pyytää miestä heräämään aamulla lasten kanssa? Ja ottamaan osaan iltarutiineihin ym. joka päivä? Ethän sinä voi jaksaa tuollaista kovin pitkään, kyllä toisen täytyy kyetä ymmärtämään ettei väsyneenä seksi vaan kiinnosta.
 
Parisuhde on melkoisella koetuksella, kun molemmat lapset ovat vielä pieniä. Äitiä ei vasta synnytyksestä toipuneena ja väsyneenä kiinnosta seksi. Mies kokee myös arjen rankkana ja asia tuntuu vielä rankemmalta, kun vaimo ei olekaan se mikä ennen, vaan omistautuu lähes kokonaan vain lapsilleen.

Meillä on myös kaksi pientä lasta pienellä ikäerolla. Olen koko ajan pitänyt tärkeänä sitä, että parisuhteemme voi hyvin, olipa miten rankkaa tai väsyttävää tahansa. Käytännössä olen siis suostunut seksiin, vaikka aina olo ei olisikaan ollut mitä innokkain. Kuitenkin mies on ollut hyvin tyytyväinen ja useimmiten itsekin loppujen lopuksi hieman piristyn, kun saan läheisyyttä ja aikuisten keskisen hetken. Vartti lisää nukkuista ei kuitenkaan poista univelkaa, joten jos sen ajan laittaa parisuhteeseen, on se usein sen väärti. Lisäksi mies osallistuu paljon paremmin lasten ja kodin hoitoon, kun on tyytyväinen ja voi hyvin.

Lisäksi kannattaa välillä ottaa hoitaja kotiin (vaikka maksullinen ammattilaishoitaja MLL:sta tai VL:sta, jos ei tukiverkkoja ole) ja lähteä miehen kanssa kahdestaan hoitamaan parisuhdetta, ulos syömään tms. Tärkeää on, että välillä saa vain jutella ilman pelkoa keskeytyksistä.

Tietysti ymmärrän aloittajan harmin, jos mies on vonkaamassa monta kertaa päivässä. Mutta jos nyt kuitenkin liikutaan ihan kohtuuden rajoissa, niin ainakin silloin tällöin kannattaa unohtaa oma väsymys parisuhteen takia. Tämä kantani on taatusti vastoin palstan yleistä mielipidettä, jonka mukaan miehen pitää vain ymmärtää ja auttaa vaimoaan ja lisäksi nauttia isyydestään. Uskon, että mies tekee näitä kaikkia halukkaammin, jos nainen myös lähestyy häntä ja ymmärtää hänen tarpeitaan, ettei miehen tarvitse koko ajan tuntea itseään palvelijaksi, joka on olemassa vain toteuttaakseen vaimonsa käskyjä ja ohjeita.
 
Tietysti ymmärrän aloittajan harmin, jos mies on vonkaamassa monta kertaa päivässä. Mutta jos nyt kuitenkin liikutaan ihan kohtuuden rajoissa, niin ainakin silloin tällöin kannattaa unohtaa oma väsymys parisuhteen takia. Tämä kantani on taatusti vastoin palstan yleistä mielipidettä, jonka mukaan miehen pitää vain ymmärtää ja auttaa vaimoaan ja lisäksi nauttia isyydestään. Uskon, että mies tekee näitä kaikkia halukkaammin, jos nainen myös lähestyy häntä ja ymmärtää hänen tarpeitaan, ettei miehen tarvitse koko ajan tuntea itseään palvelijaksi, joka on olemassa vain toteuttaakseen vaimonsa käskyjä ja ohjeita.

Onko vaimon sitten koko ajan tunnettava itsensä palvelijaksi, joka on olemassa vain toteuttaakseen miehensä ja lastensa toiveita, käskyjä ja tarpeita?
 
Viimeksi muokattu:
Tässä ovat nyt vastakkain yleiset odotukset, sinun oletukset, miehen oletukset jne. Teoriassahan sinulla on oikeus olla antamatta seksiä vaikka loppuikäsi ajan, jos mietit omia oikeuksiasi. Toisaalta eiköhän tuo suhdekin olisi sitten aika nopeasti ohi. Minusta teidän ongelma on nyt siinä, mitä kumpikin suhteeseen tuo. Suhteessa ei voi vain vaatia, vaan pitää myös antaa. Voisi kärjistetysti sanoa, että sinä annat seksiä, vaikkei huvita, mutta vain sillä ehdolla, että miehesi tekee oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.

Minusta kannattaa pitää huolta parisuhteesta. Sinun oman jaksamisen kannalta pitää välillä laittaa lapset hoitoon (mummolaan, kummeille, maksulliselle hoitajalle), jotta saat nukkua kunnolla ja jotta sinun ja miehesi välinen suhde ei lähde menemään päin seinää. Silloin kun lapset ovat poissa, sinäkin pystyt keskittymään seksiin. Usein se omakin into palaa, kun vain tarjoutuu tilaisuus harrastaa seksiä ilman kotimurheita. Jos pillerit eivät sovi, kannattaa harkita kierukkaa, kun imetys päättyy.

Minä itse tein sen virheen, että annoin pikaseksiä miehelle noin joka toinen päivä, mutta en osannut vaatia miestä tekemään hänen osuuttaa kotitöistä. Lopulta seksistä tuli inhon aihe, kun tuntui siltä, että kaiken lasten- ja kodinhoitamisen lisäksi piti vielä antaa miehellekin. Elämä oli pelkkää antamista, eikä koskaan saamista. Suhde päätyi eroon. Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt -väsyneenäkin- pitää huoli, että mies tekee oman osuutensa kotitöistä. Joskus miehet ovat vaan niin tyhmiä, etteivät tajua naisen osuutta kotitöistä, kun miehet eivät koskaan ole joutuneet todella ottamaan vastuuta lasten- ja kodin hoidosta.
 
Äiditkin ansaitsevat hyvänäpitoa, haleja ja sanallistakin kiitosta. Jos niitä saa pyytämättä, niin varmasti maistuu myös seksi ja kotityötkin ihan eri tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja epätoivoinen;10312603:
Meillä kaksi alle 1.5v lasta ja viimeisestä synnytyksestä alle 3kk. Ongelmana seksi. Olen aika väsynyt,arjen pyöritys lähes minun vastuulla. 1.5lapsi osaa välillä olla melko känkkis ja pienempi ei nuku kunnolla. Saattaa nukkua puolen tunnin pätkiä kun masu vaivaa. Ei kuitenkaan itke.

Mies haluaisi todella paljon seksiä ja onhan sitä ollutkin synnytyksen jälkeen. Minua ei vaan kiinnosta/jaksa. Jos isompi lapsi päikyillä ja saan pienemmän nukahtamaan niin mies odottaa, että hyppään jalat levällään tyydyttämään hänen tarpeet.Minulla vaan pyörii mielessä, että herääkö pikkuinen kesken kaiken jne.

Nykyisin mies on painostanut jatkuvalla asian esiin tuomisella. Ehdottelemalla kun molemmat lapset hereillä jne. Saatiin taas kunnon riita aikaiseksi. Mies ei suostu ymmärtämään syitä haluttomuuteeni. Minulle kertyi valtava univelka kun odotusajan nukuin huonosti ja eipä sitä ole saanut tasattua. Minä olen aina aamulla se joka nousee ylös lasten kanssa.Illat menee siinä,että saisin vauvan nukahtamaan yöunille ja se on yhtä tutin työntämistä suuhun. Syön myös minipillereitä ja tuskin ne ainakaan haluja lisää.

.

Nöyrin mielipiteeni..
Kun vauvan syntymästä on noin vähän aikaa, seksi ei ole ongelma: on mielestäni NORMAALIA että seksiä EI ole!! Varsinkin kun se on äiti joka hoitaa lapsen/lapset sekä kodin. Imetys ja valvominen ja jatkuva tekeminen pistää naisen kehon modelle: "ei enempää jälkikasvua".

Meillä on parisuhteen vuoksi harrastettu silloin tällöin, ei siis niinkään yksin miehen vuoksi. Lapsi vielä alle vuoden. Omat halut alkaa nyt vasta hiljalleen palata. Voin sanoa etten seksistä juuri nauti ja on tyhmää uhrautua jos se tuntuu jälkikäteenkin vain kurjalta. Silloin juuri niitä eroja tulee! Ja ihan turha sanoa että jos vartin verran viitsii sekstailla niin ei se ole pois unista.. seksi ainakaan minulle ei voi olla pelkkä suorite jolla saa parisuhteen kuntoon. Ei ainakaan vartissa! Sellaisesta tulee vain halpa olo. Ja enemmän hallaa parisuhteeseen. Kyllä siihen pitää molemmilla olla aito halu ja seksin olla molemmille nautinto. Velvollisuus sen ei pitäisi ikinä olla!

Miehesi on mielestäni juntti, todella ymmärtämätön ja lapsellinen mikäli syynä vonkumiseen on huomionhalu. Älä uhraa itseäsi! Vaadi mieheltäsi panostusta kotona! Älä hyväksy miehesi ymmärtämättömyyttä! Älä ole tossu!! Ajattelepa miehesi sinun asemaasi, antaisiko suosiolla?? Vai vaatisiko apuasi kotona?
 
Useimmilla naisilla hormonaaliset syyt vievät luonnollisesti halut ainakin imetysajaksi ja lisäksi joillakin vielä synnytyksestä toipuminen ottaa fyysisestikin oman aikansa. On todella lapsellista vaatimalla vaatia naiselta seksiä tuossa tilanteessa. Lieneekö mieheltäsi ihan silkkaa nuoruuden tietämättömyyttä, että harva nainen kiinnostuu seksistä entisessä määrin heti lapsen saannin jälkeen... Meidän tuttava- / kaveripiirissä aiheesta kyllä on keskusteltu ja kaikilla tuntuu olevan välillä sama tilanne - pahimman väsymyksen aikana tuntuu melkein siltä, että pitäis muuttaa eri osoitteisiin. Miesten ja naistenkin on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että parisuhde kärsii lasten saannin myötä varsinkin seksin osalta. Mutta yhteinen projekti antaa sitten vastaavasti parisuhteeseen uusia (toivottavasti myönteisiä) ulottuvuuksia. Ja halut palaavat ajallaan...
 
...parisuhde. Rakkaus yhteisiin lapsiin voi myös lähentää vanhempia.

Mies voi myöskin nukuttaa lapset, herätä yölläkin valvomaan vauvan kanssa ja nousta aamulla aamutoimiin. Jakakaa työt puoliksi ja miettikää sitten. Se, että toinen on kotona, ei tarkoita, että mies hoitaa vain päivätyönsä. Lastenhoidossa kun ei ole kahvitaukoja, lomia eikä vapaita. Kotona jaetaan asiat puoliksi, vuorotellaan ja kilpaillaan siinä, kumpi ehtii/saa/jaksaa tehdä enemmän, että jää yhteistä vapaa-aikaa. Laiska mies ei ansaitse paapomista eikä seksiä. Antakaa toisillenne lepovuoroja, niin kumpikin jaksaa paremmin. Löysät siipeilijämiehet kuriin tai ulos.
 
Onko vaimon sitten koko ajan tunnettava itsensä palvelijaksi, joka on olemassa vain toteuttaakseen miehensä ja lastensa toiveita, käskyjä ja tarpeita?


Ei ole, mutta kuten joku tuossa sanoikin, parisuhteessa kannattaa harjoittaa tietynlaista "kaupankäyntiä": minä miellytän sinua, sinä miellytät minua. Jos itse pihtaa maailman tappiin, ja marttyyrina vain valittaa omaa väsymystään ja kurjuuttaan, ei varmasti innostu toinenkaan ymmärtämään ja osallistumaan. Toki itse kullakin on oikeus olla antamatta seksiä ja olla miellyttämättä toista, mutta haluaako siinä toinenkaan sitten yksipuolisesti miellyttää. Minun mielestäni on ainakin huomattavasti kivampaa hoitaa arjen rutiineja, kun kaikki ovat iloisia ja positiivisia.


Ei kärsi aina
...parisuhde. Rakkaus yhteisiin lapsiin voi myös lähentää vanhempia.

Joo, niinhän sitä toivoisi. Mutta eronneistakin pariskunnista varmaan useimmat rakastavat edelleen yhteisiä lapsiaan, eri osoitteissa vain. Ei kannata luottaa siihen, että yhteinen lapsi/lapset pitävät parisuhteen koossa. Kyllä siihen tarvitaan molempien työtä ja myös uhrautumista. Me naiset helposti kuvittelemme, että pesä on täydellinen, kun on lapset tehty ja omakotitalo hankittu. Mutta todellisuudessa siitä se vasta alkaa, sitten täytyy alkaa tehdä töitä. Ja olisi kyllä kiinnostavaa nähdä sellainen mies, joka töistä tultuaan alkaa vaimonsa kanssa kilpailun siitä, kuka hoitaa huushollin nopeimmin niin, että päästään yhdessä sohvalle löhöilemään (varsinkin, jos nainen ei imetyshormoneistaan yms. muista syistä halua seksiä). En tunne yhtäkään tällaista yksilöä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja mä;10314067:
Minä itse tein sen virheen, että annoin pikaseksiä miehelle noin joka toinen päivä, mutta en osannut vaatia miestä tekemään hänen osuuttaa kotitöistä. Lopulta seksistä tuli inhon aihe, kun tuntui siltä, että kaiken lasten- ja kodinhoitamisen lisäksi piti vielä antaa miehellekin. Elämä oli pelkkää antamista, eikä koskaan saamista. Suhde päätyi eroon. Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt -väsyneenäkin- pitää huoli, että mies tekee oman osuutensa kotitöistä. Joskus miehet ovat vaan niin tyhmiä, etteivät tajua naisen osuutta kotitöistä, kun miehet eivät koskaan ole joutuneet todella ottamaan vastuuta lasten- ja kodin hoidosta.

Hyvä pointti! Se on sellaista tasapainoilua, että mikä määrä seksiä kummallekin riittää eikä mene toisaalta ylisuorittamiseksi, joka saa tuntumaan halvalta ja ikävältä koko aiheen.

Meilläkin oli joskus ap:n tyylisiä ongelmia ja myöhemmin kun ollaan sitä purettu, niin miehellä tosiaan oli joku epävarmuus siitä, että tarvitsenko ja haluanko minä häntä enää ollenkaan miehenä ja puolisona, muuta kuin palkkapussin tuojana, kun on lapset ja lähes kaikki aika ja energia menee heihin. Ihan kaikkikin menisi, jos antaisi mennä. Seksi oli jotenkin sen todistamista, että meillä on vielä parisuhde. Meni vähän överiksi ja hän siitä rauhoittui jossain vaiheessa, kun juteltiin useamman kerran ja ymmärrettiin paremmin, missä kumpikin oli menossa.

Isyyden vahvistaminenkin auttoi eli mies yksin lapsen tai lasten kanssa. Hän ei jotenkin itse kuitenkaan ottanut sitä vastuuta aluksi, ei tajunnut ottaa oma-aloitteisesti lapsia itselleen puuhiin, vaikka sitä mielestään kaipasi. Siitäkin vänisi, että on raskasta hoitaa lapsia, pitääkö minun mennä yksin paikkoihin (tyyliin max. kerran viikossa yksin kauppaan tai kahville) kunnes on tajunnut "miesten iltojen" tärkeyden myös omassa perheessä :).

Liittyy siis monesti kasvuun tuollaiset erimielisyydet, ei siinä auta kuin puhua ja puhua, antaa toiselle liekaa miettiä keskusteluja mielessään, eikä odottaa muutosta ihan heti. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja epätoivoinen;10312603:
Minä olen aina aamulla se joka nousee ylös lasten kanssa.Illat menee siinä,että saisin vauvan nukahtamaan yöunille ja se on yhtä tutin työntämistä suuhun. .


Siis haloo??
Miehesi ei nouse koskaan aamulla lasten kanssa, eikä laita vauvaa illalla nukkumaan????!!
Miten se on mahdollista?? Mikä se sellainen mies on?
Mä kiehun ihan raivosta sun, ventovieraan puolesta.
Miten ihmeessä et vaadi miestäkin nousemaan aamulla, kysyn minä??
Kyllähän se nyt on jo ihan peruskauraa, että lapset hoidetaan yhdessä, vaikka toinen olisi "vain kotona" ja toinen töissä.

Mistä tommosia miehiä edes löytyy... huokaus.
Ei sun ongelma ole teidän huono parisuhde, vaan sun huono mies!!
 
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Kuin luin ap:n viestin, elättelin toivetta, että se olisi provo. Eihän tommoisilla miehillä saisi olla lapsia! On vielä itse noin kakara.

Viikonloppuisin on hyvä jakaa nukkuminen niin, että toisena aamuna toiselle ja toisena toiselle korvatulpat ja unta puoleen päivään asti. Ja arkiaamuina järkevintä varmaan, että jos mies nousee joka tapauksessa töitä varten, ottaa lapset mukaan aamutouhuihin, kun heräävät, ja äiti saa nukkua kunnes isä lähtee. Näin meillä ainakin on pääsääntöisesti tehty. Poikkeuksena tietenkin tosi aikaiset tai kiireiset aamut ja muu jousto. Tai jos toinen on tosi väsynyt.

Nyt olen itse töissä, mies hoitovapaalla. On ihanaa herätä vähän aikaisemmin ja viettää aikaa aamulla lapsen kanssa, kun päivällä on poissa. Samalla mies saa vähän pidempään nukkua ja kerätä voimia intensiivistä päivää varten.

Meillä molemmilla on rankka ja hektinen työ, mutta kumpikin olemme nyt todenneet, että vaikka kotona lapsen kanssa on ihanaa, päivät ovat vähintään yhtä rankkoja kotona kuin töissä. Minulla itse asiassa tunne, että palkkatöissä on itse asiassa kevyempää. Voi käydä rauhassa vessassa. Lounaan saa syödä istuen ja niin, ettei tarvitse tehdä muuta samalla jne.

Yrittäkää saada kotityöt jaettua puoliksi! Sinulla on päivällä lapset, miehellä palkkatyö. Kotihommat ovat sitten molempien vastuulla tasaisesti. Eihän kahden pienen lapsen kanssa voi kuvitellakaan ehtivänsä kuin jotain ihan pieniä peruskotihommia. Ja on tärkeää myös itse levätä. Nuku päikkärit aina yhdessä lasten kanssa!

Ja seksiä vasta, kun siltä itsestä tuntuu. Olen samaa mieltä muutamien aikaisempien kanssa. Seksi ei ole eikä saa olla milloinkaan velvollisuus. Silloin siitä menee helposti fiilis kokonaan. Ja ehkä voisi olla hyvä koittaa jättää seksi pois, ellei itselle tule fiilis, kokonaan kunnes kotityöt hoituvat kunnolla puoliksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöyristynyt;10315758:
Siis haloo??
Miehesi ei nouse koskaan aamulla lasten kanssa, eikä laita vauvaa illalla nukkumaan????!!
Miten se on mahdollista?? Mikä se sellainen mies on?
Mä kiehun ihan raivosta sun, ventovieraan puolesta.
Miten ihmeessä et vaadi miestäkin nousemaan aamulla, kysyn minä??
Kyllähän se nyt on jo ihan peruskauraa, että lapset hoidetaan yhdessä, vaikka toinen olisi "vain kotona" ja toinen töissä.

Mistä tommosia miehiä edes löytyy... huokaus.
Ei sun ongelma ole teidän huono parisuhde, vaan sun huono mies!!

Mun ex-mies oli vähän tuon tyyppinen egoisti. Olin niin nuori enkä tajunnut elämästä ja miehistä mitään. Olin vaan otettu kun jollekin "kelpasin" ja niinpä sitten mentiin naimisiin kun ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan.

Mutta miehen ego ei kestänyt sitä ettei ollut kaiken huomion keskipiste kun lapsia alkoi syntyä. Hän syytteli minua ties mistä. Ei osallistunut kovin paljon kodin hoitoon ja pitkin hampain hoiti lapsia ja aina valitti ettei ole hänen "hommiaan. Vähitellen kävi niin että hoidin yksin lapset ja kodin, mies kyllä ylpeänä esitteli kaunista vaimoaan ja kauniita lapsiaan mutta käytännön hyötyä hänestä ei tilanteessa paljonkaan ollut.

Seksi ei noihin aikoihin tietenkään maistunut. Mutta "annoin" miehelle vaikka joka päivä kun huomasin että hän on silloin ainakin rauhallinen eikä moiti ja vaadi jotain. Itse en saanut tyydytystä millään muotoa, ja siitäkin mies moitti että olen jotenkin viallinen ja frigidi.

No lopultahan sitten meis meni ja petti minua. Ja vähitellen koko liitto hajosi. Nyt kun katson elämääni taaksepäin niin harmittaa että olin niin kiltti enkä osannut vaatia mieheltä vastuuta. Onneksi on kuitenkin hoitanut hyvin lasten tapaamiset ja elatusmaksut, siinä mielessä "kunnon mies". Mutta ei kyllä naista ymmärrä lainkaan! Hän uusi vaimonsa on yhtä hölmö kuin mitä minä olin nuorena, ja heillä on hyvin vaikea liitto. Minä taas olen onnellinen sinkku ja ihanat lapseni antavat elämääni valtavasti sisältöä. Elämä on ihanaa ja vanhemmuus toimii, ilman vaikeaa vaativaa miestäkin. ;)
 
Kun seuraan yhtä tuttavapariskuntaa, jossa nainen haluaa vastahakoisen miehen kanssa lapsia vaikka puoliväkisin (mies on siis vastahakoinen lapsia hankkimaan, muuten kyllä ns. kunnon mies) niin en jaksa enää ihmetellä, mistä näitä tarinoita oikein tulee.

Ei tietenkään tarkoita että ap:n tilanteessa olisi vastaava tilanne, noin yleisesti vaan tuli mieleen, että joskus voi olla kyseessä "Sinä ne halusit, hoida ne myös" -tilanne.
Tietenkään lapsia ei ole miehen(kään) pakko tehdä, mutta ei miehetkään mitään koneita ole jotka aina kykenee tiukan järkeviin päätöksiin, ja sellainen vimman voimalla ympäripuhuminen on yleensä aika tehokkaasti manipuloivaa.
 
Sano sille miehellesi iltaisin, että laitapa sinä nuo vauvat (vauvahan alle 1,5 v:kin vielä on) nukkumaan, niin minä käyn sillä aikaa lenkillä ja suihkussa. Ja sitten lisäät, että sillä aikaa, kun laitat meille molemmille vähän iltapalaa, minä laitan itseni nätiksi, niin voidaan sitten vähän ilotella...

Ja aamusella voit patistella miehen lastenhoitoon ja sanoa, että kunhan saat ne syötettyä ja tyytyväisiksi, niin voit vähän tulla tänne sänkyyn minua kutittelemaan.
 
Sano sille miehellesi iltaisin, että laitapa sinä nuo vauvat (vauvahan alle 1,5 v:kin vielä on) nukkumaan, niin minä käyn sillä aikaa lenkillä ja suihkussa. Ja sitten lisäät, että sillä aikaa, kun laitat meille molemmille vähän iltapalaa, minä laitan itseni nätiksi, niin voidaan sitten vähän ilotella...

Ja aamusella voit patistella miehen lastenhoitoon ja sanoa, että kunhan saat ne syötettyä ja tyytyväisiksi, niin voit vähän tulla tänne sänkyyn minua kutittelemaan.

Tää oli varmaan paras ehdotus!
 
Viimeksi muokattu:
En lukenut kaikkia kirjoituksia kun alkoi jotenkin ällöttämään koko aihe... Miksi kaikki naiset tuntuu ajattelevan että on heidän velvollisuutensa pitää mies tyytyväisenä!?! Eikös tasa-arvon nimissä se kuulu mennä niin että myös mies pitää naisen tyytyväisenä? Mulle nousee aina niskavillat pystyyn kun luen näitä "kun minun pitäisi miehen tarpeet tyydyttää"-juttuja, mitenkäs arvon naisten tarpeet??? Laittaisin aika äkkiä pihalle tuollaisen miehen joka ei osallistu omien lastensa hoitoon, mutta KEHTAA alkaa pyytelemään(saatikka panostamaan) naiselta jotain joka ei naisesta ole kivaa!!! Alkuperäistä kehottaisin kysymään siltä mieheltään että mikä hänet laittaa niin paljon vaimoaan tärkeämpään asemaan että juuri hänen tarpeensa pitäisi tulla tyydytetyiksi... Miksi naiset ylipäätään laittaa miehen tarpeet omiensa edelle, lasten tarpeet luonnollisesti ovat etusijalla, mutta vanhempien tarpeet KUULUISI olla samalla viivalla. On molempien velvollisuus panostaa parisuhteeseen! Meillä se menee käytännössä niin, että mies mahdollistaa minulle omaa aikaa ja vastaavasti minä pyrin huomioimaan hänen tarpeitaan( jotka useimmiten ovat huomattavasti useammin seksuaalisia kuin minulla:))
 
Tunnen itseni oudoksi ja kummajaiseksi. Aina puhutaan, että kun miehet haluaa seksiä ja ne painostaa siihen, ja plä plää. Mistä te olette löytäneet näitä miehiä, jotka haluaa jatkuvasti seksiä..??
Meillä tapellaan siitä, että mies ei jaksa eikä innostu seksistä. Jos inahdan väärässä kohdassa niin seksissä on kahden viikon mökötystauko - miehen puolelta. Minä olen kuulemma syy ettei kiinnosta, olen valittava ämmä. Minua harmittaa, että seksiä ei ole. Ja meillä on kaksi vee ja vauva, 4kk. Olen väsynyt ja teen kotona paljon töitä, hoidan lapset ja kodin lähes yksin. Minusta seksi olisi ihanaa vastapainoa tälle arjen pyörittämiselle. Mutta ei, ei niin ei...
Olisin halunnut miehen jota seksi normaalisti kiinnostaa, mutta olen helvetti valinnut jälleen väärin.
Olen siis kateellinen teille, joiden miehiä seksi kiinnostaa! Toki on varmasti ärsyttävää, jos mies vinkuu jatkuvasti, ja että kiinnostuksen kohteena on vain omien halujen tyydytys, ei se että kumpikin nauttisi ja lähentyisi tästä. Mutta jos saisin valita uudestaan, haluaisin panopupun mielummin kuin miehen joka haluaa joskus ja jouluna, jos silloinkaan...
Me olemme siis umpikujassa, mutta toisenlaisessa....
 

Yhteistyössä