Miehen kanssa riitaa kasvatuksesta

[minä]

Olemme mieheni kanssa molemmat täysin erilaisista kodeista. Omat vanhempani olivat naimisissa jo kun synnyin. Olen kasvanut uskovaisessa kodissa (vaikka vanhempani eivät koskaan mitään himouskovaisia ole olleetkaan) Minulle on opetettu hyvät käytöstavat: Vanhempia ihmisiä teititellään, ei saa kiroilla, siivotaan omat jäljet, puhutaan ystävällisesti, vieraita kätellään ja vaihdetaan muutama sana, syödään haarukalla ja veitsellä, kunnioitetaan lähimmäistä. Lisäksi olen erittäin kiitollinen,että pärjäsin koulussa loistavasti vanhempieni ansiosta: minun ja veljeni kanssa tehtiin aina läksyt ja vanhemmat opettivat jos jokin asia tuntui vaikelta, hyvistä numeroista palkittiin ja huonoita toruttiin,vaikka tottakai sallittiin epäonnistumisia. Matkailin pienenä paljon ja harrastin kaikkea, minulle annettiin 100% aikaa ja rakkautta ja silti paljon rajojakin.

MIeheni sitten on aina elänyt vain äitinsä kanssa ja ollut useita isäpuolia. Vaikka mieheni väittää että "olenhan minä ja siskonikin oppinut hyvät käytöstavat ilman erityistä opettamista " En KEHTAA sanoa,että eipä siltä näytä. Pukeutumisesta, vieraiden seurassa olemisesta,ajatuksista,tavoista sen huomaa, mutta en vain kehtaa sanoa. Enkä myöskään kehtaa sanoa,että heidän äiti on ollut aina enempi "kaveri" kuin auktoriteetti ja äiti. Kukapa nyt omasta äidistään tuollaista haluaisi kuulla.


Meillä tulee jatkusvasti siis erimielisyyksiä kasvatuksessa.. En oikein tiedä miten uskaltaa lähestyä asiaa.

 

[taustalla]

Meillä myös riitaa kasvatusasioista. Me tehdään nyt erilailla asioita lapsemme suhteen. Mut mä aion erota pian miehestäni, kun en vaan yksinkertaisesti kestä joka päiväisiä riitoja. Ollaan myös erilaisista perheistä. Mun vanhemmat erosi kun mä olin pieni. Miehen vanhemmat ovat vieläkin yhdessä. Ja miehen on sitäkin vaikea tajuta et me voidaan erota. Mä en ainakaan halua olla huonossa suhteessa.

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

No eihän sitä tarvitse toisen sukua tai taustaa parjata vaikka kasvatusasioista keskustelisikin. Asiat voi ottaa puheeksi ihan yleisesti sillä pohjalla että miten meidän perheessä toimitaan.
Yhteiset säännöt täytyy sopia jo senkin takia että lapsi oppii hyvin äkkiä käyttämään vanhempien erimielisyyksiä hyväkseen saadakseen asioita periksi. Jos kasvatusihanteet vanhemmilla eroavat kovasti toisistaan, molenpien täytyy olla valmiita tekemään kompromisseja asiassa eikä vain ajatella että minun tapani toimia on ainoa oikea.
Hyvältä ei ainakaan kuulosta jos kasvatusongelmiin ratkaisuna on heti ero ..
Tsemppiä ja koittakaahan saada puhuttua!

 

[Tiia]

Minua hieman kummastuttaa se että ette jutelleet jo silloin kasvatusperiaatteista kun suunnittelitte perheen perustamista, siis sellaista yleisellä tasolla olevaa että miten haluaisitte lapsenne kasvattaa, kyllähän moni periaate on lentänyt meillä roskikseen kun ollaan huomattu että ei näin voi toimia mutta silti minä tiedän miten mies haluaisi lapsien kasvavan ja toisinpäin, sitten kun tullut erimielisyyksiä niin se jompikumpi on kerennyt jo lapsille sanomaan että näin tehdään niin toinen on pitänyt suun kiinni vaikka olisi erimieltä ollutkin. Sitten kun lapset on esim nukkumassa eikä kuulemassa toinen on voinut kysyä että miksi teit niin?

 

[no hei]

Eihän sun miehellä ole ollut lapsuudessaan "miehen mallia".Tuskin ne usein vaihtuneet isäpuolet on poikaa jaksaneet paljonkaan opettaa ja kasvattaa.
Yritä ihan suoraan ottaa asiaa puheeksi.Esimyydän ettet nyt suuttus,oikeesti.mutta minun mielestä hyvä tapa olisi kasvattaa....ym. ym.
Auttasko? Jotenki tuntuu näin vieraan ajatukseen, ettei miehesi mallin puutteessa oikeen osaa.Voisko olla näin?

 

[minttu]

\

No eihän sitä tarvitse toisen sukua tai taustaa parjata vaikka kasvatusasioista keskustelisikin. Asiat voi ottaa puheeksi ihan yleisesti sillä pohjalla että miten meidän perheessä toimitaan.
Yhteiset säännöt täytyy sopia jo senkin takia että lapsi oppii hyvin äkkiä käyttämään vanhempien erimielisyyksiä hyväkseen saadakseen asioita periksi. Jos kasvatusihanteet vanhemmilla eroavat kovasti toisistaan, molenpien täytyy olla valmiita tekemään kompromisseja asiassa eikä vain ajatella että minun tapani toimia on ainoa oikea.
Hyvältä ei ainakaan kuulosta jos kasvatusongelmiin ratkaisuna on heti ero ..
Tsemppiä ja koittakaahan saada puhuttua!

peesi. Enpä oikein tuosta ap jutusta saannut muuta irti kuin sen, että olet tyytymätön moukkaan mieheesi..`? Itse kasvatusasioista mulle jäi vähän hatara kuva. Mitenkähän olet "sotkeentunutkaan" tuollaiseen hulttioon? Ettei vaan olisi ruoho ollut jännenpää aidan toisella puolella?

 

[nonniinn]

Juu, tulipa semmonen kuva että hyvän perheen kiltti tyttö löysi ja rakastui "renttuun", jonka samalla "pelasti"..

Toisaalta ihmettelen, että nämä ap:n huippuhyvät vanhemmat eivät kasvattaneet tyttärestään itsenäistä ja vahvaa ihmistä, joka uskaltaa sanoa myös eriävän mielipiteensä - myös puolisolleen!!

Eli aika erikoinen on suhde, aika erikoinen (alistettu) on naisen ja vaimon asema, jos ei pysty keskustelemaan miehensä kanssa edes yhteisten lasten kasvatukseen liittyvistä asioista.

Lausetta ei ehkä kannata aloittaa sanoilla: sinä toimit väärin, sinun pitäisi, sinä.... jne.

Vaan puhua siitä, että nykyinen systeemi ei toimi, ja mitä itse haluaa ja toivoo.

Toinen keino on keskustelukäynnit jonkun kolmennan ja ulkopuolisen tahon luona. Siellä voisi olla helpompi keskustella siitä, millaisen mallin haluaa tarjota lapsille ja millaisia asioista arvostaa puolison ja lasten käytöksessä.

Tosiaan, ihmettelen minäkin miksi on alun pitäenkään ottanut tämmöisen ihmisen kylkeensä, eikö huomannut ajoissa vai tekikö rakkaus todellakin niin sokeaksi. Ja miksi edes lastenkasvatuslinjoista ei ole puhuttu ennen lasten hankintaa.


Erilaiset taustat ei ole mikään syy erilaisiin kasvatusperiaatteisiin tai eroon.
Minulla ja miehelläni on myös varsin erilaiset kotitaustat. Lasten kasvatusperiaatteista olemme samoilla linjoilla. Ja kumpikin oppii toiselta, tosin enemmänkin niin päin että minä opin mieheltäni mutta periaatteet meillä on samat erilaisista taustoista huolimatta.

 

[leena25]

kasvatusasiat on usein melko ongelmallisia. meillä on tehty nyt se periaate, et jos toinen komentaa jostain niin toinen ei oo heti tyrmäämässä sitä. jos se tuntui toisesta väärältä tavalta niin siitä keskustellaan sitten ilman lapsia. kyllähän peruskäytöstavat on hyvä oppia. ja ei se kyllä aina katso sitä, onko kasvanut yksinhuoltajan vai pariskunnan huomassa. me jokainen kasvattaja kun olemme erilaisia. voimia :hug:

 

[arvostus]

\

Olemme mieheni kanssa molemmat täysin erilaisista kodeista. Omat vanhempani olivat naimisissa jo kun synnyin. Olen kasvanut uskovaisessa kodissa (vaikka vanhempani eivät koskaan mitään himouskovaisia ole olleetkaan) Minulle on opetettu hyvät käytöstavat: Vanhempia ihmisiä teititellään, ei saa kiroilla, siivotaan omat jäljet, puhutaan ystävällisesti, vieraita kätellään ja vaihdetaan muutama sana, syödään haarukalla ja veitsellä, kunnioitetaan lähimmäistä. Lisäksi olen erittäin kiitollinen,että pärjäsin koulussa loistavasti vanhempieni ansiosta: minun ja veljeni kanssa tehtiin aina läksyt ja vanhemmat opettivat jos jokin asia tuntui vaikelta, hyvistä numeroista palkittiin ja huonoita toruttiin,vaikka tottakai sallittiin epäonnistumisia. Matkailin pienenä paljon ja harrastin kaikkea, minulle annettiin 100% aikaa ja rakkautta ja silti paljon rajojakin.

MIeheni sitten on aina elänyt vain äitinsä kanssa ja ollut useita isäpuolia. Vaikka mieheni väittää että "olenhan minä ja siskonikin oppinut hyvät käytöstavat ilman erityistä opettamista " En KEHTAA sanoa,että eipä siltä näytä. Pukeutumisesta, vieraiden seurassa olemisesta,ajatuksista,tavoista sen huomaa, mutta en vain kehtaa sanoa. Enkä myöskään kehtaa sanoa,että heidän äiti on ollut aina enempi "kaveri" kuin auktoriteetti ja äiti. Kukapa nyt omasta äidistään tuollaista haluaisi kuulla.


Meillä tulee jatkusvasti siis erimielisyyksiä kasvatuksessa.. En oikein tiedä miten uskaltaa lähestyä asiaa.

et tunnu arvostavan kovin korkealle miestäsi. Silti olet sen kanssa lapsia tehnyt.
Se että on yh-äidin kasvattama eikä isähahmoa ole ollut tms. ei ole se selitys ettei ole tapoja, monet yh:t kyllä osaavat kasvattaa lapsistaan hyväkäytöksisiä vaikke miestä/isää olekaan.

 

[Eloveena]

Meillä myös on hyvin erilaiset kotitaustat, mikä vaikuttaa kasvatuskäsityksiimme. Olemme selvitelleet näitä ja miettineet sitä miten kotitaustamme näkyy kasvatuskäsityksissämme. Meillä kyllä molemmat oat sitä mieltä että sekä omasta että toisen taustasta löytyy piirteitä joista haluaa eroon. Voisitteko puhua näistä omista taustoistanne keskenänne? Jos oikeasti rakastat miestäsi voit kyllä osoittaa että arvostat häntä mutta et kaikkea sitä mitä hän on tuonut omasta kotoaan.

Minulla mies on sellaisesta kodista jossa ei riidelty koskaan, ei ikinä. Kaikki erimielisyydet lakaistiin maton alle, ja sen takia esimerkiksi valehtelu ja teeskentely kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Olen aika selvästi antanut ymmärtää etten osaa arvostaa tämänkaltaista asennetta. Elämässä tulee vastaaan kaikenlaista, ja kyllä ikävistä asioistakin täytyy voida puhua.