Miehen jättäminen & valtava syyllisyys

[ap]

Yritän siis sanoa miehelle kirjeen antamistilanteessa jotakin, okei. Se onkin hieman inhimillisempää. Kiitos tsemppauksista.

En käsitä, miten koskaan pääsen tästä syyllisyyden tuskasta yli. Tuntuu aivan hirvittävän pahalta, etenkin kun nyt en taaskaan muista huonoja hetkiä, vaan ainoastaan miehen mukavuuden. Tuntuu brutaalilta tehdä näin, etenkin kun mies ei suostu aavistamaan mitään. Pelkään todella, ettei elämäni läheisin ihminen pääse tästä yli.

 

[vieras]

Kyllä mies pääsee yli - kukin on vastuussa omasta onnestaan. Älä luule itsestäsi liikoja.

 

[vieras]

Mulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä, kun jätin ex:ni. Olimme oleet 7 vuotta yhdessä ja halusin vain jotakin enemmän. Tuntui tosi pahalle ja ex yritti kaikkensa saadakseen minut takaisin. Kovetin itseni, enkä antanut periksi. No ex löysi 3kk uuden ja on nyt naimisissa ja lapsi. Itse löysin myös miehen johon todella tyytyväinen 8 vuoden jälkeen ja 3 lapsen. Onneksi uskalsin silloin ajatella itseäni. Tsemppiä, kyllä se ajan kanssa helpottaa ja et anna periksi!

 

[vieras]

Mulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä, kun jätin ex:ni. Olimme oleet 7 vuotta yhdessä ja halusin vain jotakin enemmän. Tuntui tosi pahalle ja ex yritti kaikkensa saadakseen minut takaisin. Kovetin itseni, enkä antanut periksi. No ex löysi 3kk uuden ja on nyt naimisissa ja lapsi. Itse löysin myös miehen johon todella tyytyväinen 8 vuoden jälkeen ja 3 lapsen. Onneksi uskalsin silloin ajatella itseäni. Tsemppiä, kyllä se ajan kanssa helpottaa ja et anna periksi!

 

[Hankey]

Ihan varmasti mies pääsee asian yli, yleensä siihen kestää vuosi. Joillakin sopiva siirtymisaika on seuraavaan viikonloppuun.

 

[punkmamma]

Rohkeutta sulle, teet varmasti parhaan mahdollisen päätöksen! Sulla on oikeus elää hyvää elämää! Ravista itsesi irti siitä miehestä, älä anna sen jäädä hallitsemaan sua edes ajatuksiin.

 

[ap]

Mulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä, kun jätin ex:ni. Olimme oleet 7 vuotta yhdessä ja halusin vain jotakin enemmän. Tuntui tosi pahalle ja ex yritti kaikkensa saadakseen minut takaisin. Kovetin itseni, enkä antanut periksi. No ex löysi 3kk uuden ja on nyt naimisissa ja lapsi. Itse löysin myös miehen johon todella tyytyväinen 8 vuoden jälkeen ja 3 lapsen. Onneksi uskalsin silloin ajatella itseäni. Tsemppiä, kyllä se ajan kanssa helpottaa ja et anna periksi!

Toivon niin kovasti, että mies löytäisi pian uuden ja olisi taas onnellinen. Munkin täytyy varmasti yrittää vain olla tunteeton, sillä muuten annan periksi. Ihanaa kuulla, että muilla on ollut samanlaisia tuntemuksia, enkä ole tekemässä elämäni virhettä.

Rohkeutta sulle, teet varmasti parhaan mahdollisen päätöksen! Sulla on oikeus elää hyvää elämää! Ravista itsesi irti siitä miehestä, älä anna sen jäädä hallitsemaan sua edes ajatuksiin.

Tuli itku, kun luin tuon. On niin käsittämättömän vaikeaa tehdä päätös, joka sopii parhaiten vain itselleni. Kiitos valtavasti sanoistasi, tuli paljon parempi olo.

 

[vieras]

Voithan pysyä miehen ystävänä eron jälkeenkin?

 

[r]

No niin. Miten kävi?

 

[ap]

Mies ei suostunut keskustelemaan, joten lykkäsin kirjeen vain hänen käteensä. Mies oli silminnähden totaalisen murtunut, mutta kahta tekstiviestiä lukuun ottamatta mitään ei hänestä ole kuulunut. Itse olen ollut yllättävän rikki eron jälkeen, eniten minua huolettaa miehen jaksaminen ja pärjääminen. Lisäksi ratkaisu tuntuu niin lopulliselta: en halua olla miehen kanssa, mutta tuntuu rankalta, että tärkeästä ihmisestä joutuu luopumaan kokonaan.

 

[Huspati Huta]

Mies ei suostunut keskustelemaan, joten lykkäsin kirjeen vain hänen käteensä. Mies oli silminnähden totaalisen murtunut, mutta kahta tekstiviestiä lukuun ottamatta mitään ei hänestä ole kuulunut. Itse olen ollut yllättävän rikki eron jälkeen, eniten minua huolettaa miehen jaksaminen ja pärjääminen. Lisäksi ratkaisu tuntuu niin lopulliselta: en halua olla miehen kanssa, mutta tuntuu rankalta, että tärkeästä ihmisestä joutuu luopumaan kokonaan.

Osaksi tuossa voi olla sitä, että on pitänyt omasta osastaan olla suhteen kannattelija, siitä tunteesta, että on toiselle tarpeellinen. Ainakin minulla on semmoinen kokemus takana ja kun sen tajusi, oli helpompi irrottautua. Ymmärsin, etten minä ole mikään sen ihmeellisempi kuin kukaan toinenkaan.

 

[ap]

Mies ei suostunut keskustelemaan, joten lykkäsin kirjeen vain hänen käteensä. Mies oli silminnähden totaalisen murtunut, mutta kahta tekstiviestiä lukuun ottamatta mitään ei hänestä ole kuulunut. Itse olen ollut yllättävän rikki eron jälkeen, eniten minua huolettaa miehen jaksaminen ja pärjääminen. Lisäksi ratkaisu tuntuu niin lopulliselta: en halua olla miehen kanssa, mutta tuntuu rankalta, että tärkeästä ihmisestä joutuu luopumaan kokonaan.

Osaksi tuossa voi olla sitä, että on pitänyt omasta osastaan olla suhteen kannattelija, siitä tunteesta, että on toiselle tarpeellinen. Ainakin minulla on semmoinen kokemus takana ja kun sen tajusi, oli helpompi irrottautua. Ymmärsin, etten minä ole mikään sen ihmeellisempi kuin kukaan toinenkaan.

Juuri näin hahmotan tilanteeni. Tiedostan selvästi, että minulle on ollut merkityksellistä olla toiselle tärkeä. En kuitenkaan mitenkään osaa tällä hetkellä ajatella, etten ole miehelle ihmeellisempi kuin kukaan muu, vaikka kovasti tahtoisinkin tämän käsittää.

 

[Huspati Huta]

Juuri näin hahmotan tilanteeni. Tiedostan selvästi, että minulle on ollut merkityksellistä olla toiselle tärkeä. En kuitenkaan mitenkään osaa tällä hetkellä ajatella, etten ole miehelle ihmeellisempi kuin kukaan muu, vaikka kovasti tahtoisinkin tämän käsittää.

Oli hyvin vapauttavaa huomata, että se oli ihan niin. Ihminen, joka sanoi, ettei ikinä pärjää ilman minua, oli aika pian elämässä kiinni ihan eri tavalla kuin meidän yhdessä ollessamme. Alkoi jopa tuntua, että minä olinkin hänelle huonoksi, minä ehkä jotenkin pidin häntä näpeissäni. Olen nyt aikojen perästä varma, että enemmän hänelle oli onneksi päästä eroon minusta, kuin minulle hänestä.

 

[LisaMarie]

Tunnet syyllisyyttä siitä että pelastat itsesi...Sepä on jo läheisriippuvuuden oire. Miehesi on jo sairastuttamassa sinua,. kuten alkoholistit ennen pitkää tekevät.
Kyllä, he ovat alkoholisteja, vaikka käyvät töissä, vaikka eivät juo jokapäivä, vaikka eivät juo jokakerta perskännejä...Mutta jos alkoholi pyörittää kokoajan mieltä ja jos toistuvasti juo, vaikka siitä on ongelmia, ihminen on alkoholisti. Ihminen joka ei ole alkoholisti, ei juo, jos siitä kerta kerran jälkeen koitu ongelmia. Hän huomaa, että ei oo mun juttu, ja lopettaa.
Olet tehnyt oikean ratkaisun, onne aiitä :flower: :hug:
Ja voimia huomiselle, miehesi on varmasti taitava manipulaattori ja käyttää tuota syyllistymistäsi -joka itseasiassa taitaa olla vain pelon antitunne tässätapauksessa- siekailematta hyväksi ja syyllistää lisää. Alkoholisti näkee ihmisen aran paikan aina ja kaivaa juuri siitä. Hän tarviotsee mahdollistajan rinnalleen ja pelkää hylätyuksi tulemista yli kaiken mutta käyttää kaiken voimansa ja energiansa tunteidensa ja heikouksiensa peittelyyn. On kriittinen, vaativa ja syyttää muita ja tuohon syyttää muita osioon saat totisesti tutustua, kun alat pesä eroa tekemään.
Rohkeutta ja voimia sinulle!