Miehen ja naisen vilpitön ystävyys - mahdollista?

Ystävänpäivänä eräs entinen työkaverini (mies) laittoi minulle tervehdyksen ja aloimme sitten jutella enemmän pitkästä aikaa. Mietimme, kuinka mukava olisi nähdä pitkästä aikaa, joten sovimme tapaavamme kahvilla. Kun mieheni kuuli asiasta, hän ei ainakaan ilahtunut. Sanoi, ettei usko, että miehen ja naisen ystävyys voisi pysyä pelkkänä ystävyytenä. Itse en tunne minkäänlaista vetovoimaa tätä entistä työkaveriani kohtaan - ja olen varma, että tunne on molemminpuolinen. Lisäksi tämä mies seurustelee tahollaan. Olen tavannut useinkin hänen tyttöystävänsä, jonka kanssa tulemme myös hyvin juttuun. Mieheni taas ei ole koskaan tavannut kumpaakaan.

Minua harmittaa valtavasti, kun joudun kysymään mieheltäni lupaa tavata "uusia" ihmisiä. Tulee sellainen olo kuin joutuisin anomaan ulosmenolupaa isältä. Kuuluuko tällainen muka tasa-arvoiseen parisuhteeseen? Kuitenkin tykkäisin valtavasti tavata ihmisiä, myös uusia ihmisiä, koska ei minulla niitä kuitenkaan liikaa ole. Ja miehen näkökulma asioihin tuo keskusteluihin aina uutta kulmaa.

En tiedä, selitinkö nyt kamalan monimutkaisesti tilanteen, mutta toivottavasti ymmärrätte. Olisi mukava saada tilanteeseen ulkopuolisen mielipide, joten otan kiitollisena mielipiteitänne vastaan!

 

Minulla on yksi hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa ei ole koskaan ollut tai tule olemaankaan mitään sutinaa. Yksinkertaisesti olemme vain hyviä ystäviä. Alkuun kun tapasin mieheni tämä oudoksutti häntä, mutta tein kättelyssä selväksi, että valitsen omat ystäväni itse. Sitten tutustutin heidätkin toisiinsa, jotta miehelle meni varmasti perille, että kyse on vain ystävästä.. myöhemmin tämä ystäväni alkoi seurustelemaan ja olen tutustunut myös hänen tyttöystäväänsä, samoin mieheni. Mainiosti tulemme molemmat pariskunnat keskenämme toimeen, mutta peruslähtökohta on edelleen sama eli minä olen nimenomaan tämän miespuolisen ystävä, en niinkään hänen tyttökaverinsa.

Se vain on niin. Joittenkin ihmisten kemiat kohtaavat ystävyystasolla ihan riippumatta sukupuolesta ja siinä ei toden totta tarvitse olla mitään seksuaalista latausta sen enempää kuin muutenkaan ystävyyssuhteissa.

 

Kyllä mies ja nainen voivat olla vilpittömästi vain ystäviä. On kokemusta siitä. =)

 

Minulla on muutamakin miespuolinen ystävä.
Ei ole ns.lämpimiä tunteita heitä kohtaan kuin vain ystävänä kuten ei heilläkään minua kohtaan.
Joku avoliitossa,joku seurustelee ja joku sinkku.
Avopuolisot kuten tyttöystävät "tunnen" ja heistä kukaan koe uhkaavaksi tilannetta.

 

Minulla on 10 oikeaa ystävää. 2 heistä on miehiä. Ystävyytemme on vuosia vanhaa, läheistä, lämmittävää, voimauttavaa ja siihen ei sisälly seksuaalisia toiveita tai haluja.

Molemmat ovat auttaneet minua elämässäni ja myös parisuhteessani kertomalla joskus miltä asiat miehen näkökulmasta näyttävät ja vaikuttavat.

Molemmat ovat myös kolleegojani, joiden kanssa keskustelu on monella tavalla syvällistä ja ammatillista. Molemmat ovat laajasti lukeneita, rakastavat kieltä, sanoja, tarinoita ja keskustelut heidän kanssaan ovat aina yhtä nautinnollisia.

Olen ylpeä ja onnellinen näistä molemmista ystävyyssuhteista.

Piika-äiti

 

Ei ole mahdollista jos ystävyyteen sisältyy sovittuja kahdenkeskeisiä tapaamisia tai soitteluita/tekstailuja. Ainoa mahdollisuus homman toimimiseen on että otat puolison mukaan kuten tässä yllä eräs kirjoitti tehneensä. Siten näytät puolisollesi että ei ole mitään hämärää.
Pyydä kaveri teille kahville siten että puoliso on kotona jos kyse on pelkästä kaverista.

Omasta kokemuksesta tiedän että nämä vaimojen kaveri hommat tuppaavat riistäytymään käsistä kun toiseen kiinnytään. Sitten tapallaankin jo salaa ja valehdellaan menemisiä. Ainakin oma vaimo teki näin. Valehteli varmaan itselleenkin että ovat vain kaveita. Toiminta oli sitten ihan toista.

Kun kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa heteroa tapailee toisiaan (poislukien sukulaiset ja isot ikaerot) ilmassa on aina seksuaalinen vire.
Se joko kehittyy tai ei. Valitettavan useasti kehittyy. Ilmassa ainakin leijailee sen mahdollisuus. Tämä nyt on biologinen totuus joka ei muutu vaikka kuinka koittaisi muuksi selitellä.

Oma neuvoni on että jos olet parisuhteen valinnut niin elä sen mukaisesti. Parisuhteeseen ei kuulu tälläiset omat viritelmät. Et kenties loppujen lopuksi kamalasti pitäisi jos miehelläsi olisi tälläisiä "vilpittömiä ystäviä"
joiden kanssa hän viettäisi aikaansa kun hänellä kerran on siihen oikeus.

 

Viisaasti kirjoitti tuo "Mies"...

Mulla oli ennen avioliittoa monta miesystävää, vain ystävää muka... Todellisuudessa viihdyin kivasti heidän kaikkien kanssa ja joku osa minua tiesi, että nuo miehet olisivat jokainen olleet valmiita vähän muuhunkin.. Siis kyse oli vain siitä, josko minä näyttäisin vihreää valoa. Ja eiköhän me kaikki tiedetty se vaikka asiasta ei koskaan puhuttu!

Ystävyyden vetovoima on ihmeellinen. Myös naisystäviin on vetovoimaa mutta koska bi-seksuaalisuus on harvinaisempaa, riski ei ole ihan niin suuri..

Kun menin naimisiin, tein itse itselleni periaatepäätöksen. Ei enää miespuolisia omia ystäviä, koska toisella nimelleä he ovat minulle kuitenkin "varamiehiä" haluasinpa ajatella sitä tai en. Päätös on pitänyt ja parisuhteemme on onnellinen (15v nyt). Hyviä ystäviä minulle on kertynyt vuosien varrella monia, kaikki naisia! En ole miehiä kaivannutkaan, pariskuntia ja perheitä tapaamme isoilla porukoilla ja näin on hyvä.

Olisiko sinunkin, alkuperäinen, viisainta miettiä naisystäviä itsellesi? Kokeile..

 

Kiitos paljon kaikille vastanneille!

Mukavaa oli saada erilaisia näkökulmia asiaan - eikä vain pelkästään naisilta. Teidän vastauksienne ja nukutun yön päälle osaan tehdä varmasti oikean ratkaisun asiassa.

Kiitos!

 

Minulla on miespuolisia ystäviä huomattavasti enemmän kuin naispuolisia. Nämä miehet eivät minulle ole mitään varamiehiä eikä salaisia suhinoita vaan rehellisiä ystäviä. Heidän kanssaan voi keskustella sellaisista asioista, joista naisystäväni eivät ole kiinnostuneita esim. urheilusta, autoista, remontoinnista yms. sekä syvemmistäkin aiheista. Heiltä saan myös miehistä näkökulmaa asioihin.

Ennen seurustelin miehen kanssa, jonka mielestä minulla ei ole oikeutta tavata muita miehiä kuin häntä ja hän ei ollut edes kiinnostunut tutustumaan miesystäviini. Typeryyksissäni sitten hylkäsin nämä todelliset ystäväni ja vasta erottua entisestä poikaystävästäni uskaltauduin takaisin näiden miesystävieni piiriin. Todellakin harmittaa, että menetin useaksi vuodeksi todelliset ystäväni, jotka aina olisivat pitäneet puoliani ja auttaneet minua hädässä.

Uuden poikaystäväni on välillä vaikea ymmärtää sitä, että minun ystävistäni suurin osa on miehiä ja välillä hänestä tuntuu omituiselta, että saatan olla kaksistaan jonkun miehen kanssa. Olen kuitenkin tutustuttanut mieheni näihin ystäviini ja vakuuttanut, että minulle nämä miehet ovat yhtä seksikkäitä kuin oma veljeni. Mieheni on hyväksynyt tämän tilanteen ja hänelläkin on ollut mukavaa viettää iltoja ystävieni kanssa, jotka hänen onnekseen eivät kaikki ole "tyttöjen juttuja kikattavia kanoja"

 

Sinulle Piia on varmaan sitten kanssa ihan OK jos miehesi viettää aikaa kahdestaan muiden naisten kanssa? Ihan silleen viattomasti.
No oikeestaan tässä on varmaan se että mikä sopii yhdelle parille ei välttämättä sovi toiselle.

Se nyt kuitenkin lienee selvää että toista sukupuolta olevat ystävät jotka eivät ole yhteisiä alkavat olla sitä parisuhteen harmaata aluetta jossa on syytä olla varovainen jos pitää parisuhdetta arvossaan. Tälläisistä asioista pitaisi sopia ja toiminnan olla täysin avointa. Jos toiminta aiheuttaa toiselle osapuolelle närää pitäisi miettiä asioitten tärkeysjärjestystä ja sitä mitä haluaa elämältään. Ei sitä ole pakko olla parisuhteessa jos omat tarpeet on ainoat tärkeät.

Kannattaisi ajatella millaisen tunteen toiminnallaan kumppanilleen aiheuttaa vaikka itse olisi omasta mielestään kuinka oikeassa. Se kumppanin tunne on kanssa ihan oikea.
Hyvässä parisuhteessa otetaan myös toinen huomioon.

 

Mies puhut todellista asiaa! Olen pahoillani, että sinulle kävi vaimosi kanssa noin. On se aina erilaista olla miehen kun naisen kaveri. Paitsi jos se mieskaveri on homo.

 

\

Sinulle Piia on varmaan sitten kanssa ihan OK jos miehesi viettää aikaa kahdestaan muiden naisten kanssa? Ihan silleen viattomasti.
No oikeestaan tässä on varmaan se että mikä sopii yhdelle parille ei välttämättä sovi toiselle.

Se nyt kuitenkin lienee selvää että toista sukupuolta olevat ystävät jotka eivät ole yhteisiä alkavat olla sitä parisuhteen harmaata aluetta jossa on syytä olla varovainen jos pitää parisuhdetta arvossaan. Tälläisistä asioista pitaisi sopia ja toiminnan olla täysin avointa. Jos toiminta aiheuttaa toiselle osapuolelle närää pitäisi miettiä asioitten tärkeysjärjestystä ja sitä mitä haluaa elämältään. Ei sitä ole pakko olla parisuhteessa jos omat tarpeet on ainoat tärkeät.

Kannattaisi ajatella millaisen tunteen toiminnallaan kumppanilleen aiheuttaa vaikka itse olisi omasta mielestään kuinka oikeassa. Se kumppanin tunne on kanssa ihan oikea.
Hyvässä parisuhteessa otetaan myös toinen huomioon.

Meillä on kummallakin omat ystävät. Minulla on miespuolisia ystäviä ja miehellä naispuoleisia joiden kanssa viettää aina joskus aikaa ja onpa reissussa yöpynytkin.
Luottamus on se avainsana ja rehellisyys.. ja se että pystytään puhumaan kaikesta.
Jos ei luota kumppaniinsa niin sittenhän pitää ruveta viettämään kaikki aika yhdessä.. jopa työaika.. ei olisi ensimmäinen kerta kun pettämässä käydään keskellä päivää.
No.. sanotaan nyt että jos kuvioihin ilmestyisi uusia ystäviä joiden kanssa tapaaminen olisi tiivistä niin haluaisin kyllä kuulla tarkkaan mistä on kysymys ja tavata ihmisen.
En myöskään koe että minulla on oikeutta rajoittaa toisen ystäviä.. ja onhan tuo aika selväksi käynyt että en siinä onnistuisikaan :snotty: , mutta en itsekään suostuisi siihen että joku sanelisi kenen kanssa saan olla ystävä ja kenen kanssa en. B)

Meillä näin...

 

Itse huomasin juuri, että en todellakaan tapaa näitä miesystäviä koskaan ns. kaksin. Toinen on perhetuttu, joka käy meillä kylässä ja on luontevasti osa koko perheen elämää. Toista ystävä-miestäni tapaan yleensä suuren kaveriporukan kesken.

Molempien kanssa on aniharvoin kahdenkeskinen kahvillä käynti, toisen kanssa yleensä hänen halutessaan apua naisongelmiinsa tai minun toivoessa jonkinlaista rakentavaa kommenttia suhteessa omaan mieheeni. Toisen kanssa tapaamme silloin tällöin kaksin puhtaasti työn takia, hetkeä ennen jonkun toiselle tärkeän artikkelin/kirjallisen työn valmistumista, jolloin saamme ja annamma toisillemme palautetta valmistumassa olevasta työstä.

Muuten, hiljan valmistunut tyttötutkimus kertoo, että 12-19-vuotiailla on ystäväpiirissään poikia, jotka ovat nimenomaan ystäviä. Eli ajassa ja kulttuurissamme on tapahtumassa muutos. Tämä on siinä mielessä kai tärkeä juttu, että kun tytöt ja pojat tuntevat toisensa ystävinä jo tuossa iässä se tullee tutkijan (jonka nimeä en tähän muista) mielestä vähentämään naisten uran lasikatto-ongelmaa tulevaisuudessa vähentämällä juuri työelämässä ilmenevää ihmeellistä kitkaa naisten ja miesten välillä.

Piika-äiti

 

\

Mies puhut todellista asiaa! Olen pahoillani, että sinulle kävi vaimosi kanssa noin. On se aina erilaista olla miehen kun naisen kaveri. Paitsi jos se mieskaveri on homo.

Eli olen vahvasti eri mieltä "mies" kanssa. Tietysti erilaisuus ystävyydestä tulee siinä, etten vietä miesystävieni kanssa saunailtoja tmv. Eli joskus miehelleni irvailinkin asiasta, että jos ystäväni ovat viettämässä meillä iltaa, niin mieheni meneekin ystävieni kanssa saunaan . Oikeastaan muussa ei eroa, eikä todellaakaan nämä ystäväni ole minulle "miehiä".

Voin tavata heitä kahden, mutta aivan samalla lailla he käyvät meillä - joko perheineen, tai ilman. Kuten toisinpäinkin. Mutta ehkä siinä hieman on eroa, että mieheni seurueeseen illanviettoon liittyvät joskus ja luontevammin ilman minuakin kuin naispuoliset ystäväni.

Eli on myös ihmisiä, joille toista sukupuolta olevat ystävät ovat vain ystäviä, näitä on minulla aina ollut ja tulee olemaankin. Alkuun miehelleni oli hieman asiaan totuteteltavaa, enää hän ei asiaa edes ajattele eli ymmärtää, että kyse on tosiaan VAIN ystävyydestä - osa on kestänyt pitempään kuin tämä pitkäaikainen (17v) parisuhteemme.

 

\Eli olen vahvasti eri mieltä "mies" kanssa. Tietysti erilaisuus ystävyydestä tulee siinä, etten vietä miesystävieni kanssa saunailtoja tmv. Eli joskus miehelleni irvailinkin asiasta, että jos ystäväni ovat viettämässä meillä iltaa, niin mieheni meneekin ystävieni kanssa saunaan . Oikeastaan muussa ei eroa, eikä todellaakaan nämä ystäväni ole minulle "miehiä".


Eli on myös ihmisiä, joille toista sukupuolta olevat ystävät ovat vain ystäviä, näitä on minulla aina ollut ja tulee olemaankin. Alkuun miehelleni oli hieman asiaan totuteteltavaa, enää hän ei asiaa edes ajattele eli ymmärtää, että kyse on tosiaan VAIN ystävyydestä - osa on kestänyt pitempään kuin tämä pitkäaikainen (17v) parisuhteemme.

[/quote]


Puit sanoiksi sen mitä minun piti.
Ei todellakaan voi yleistää.

 

Mun ukolla oli ns. vilpitön ystävyys työkaveriinsa, joka sitten muuttui rakastumiseksi ja pettämiseksi.
Kun sain kuulla tuosta, masennuin syvästi ja ero oli todella lähellä.

Päätimme kuitenkin vielä jatkaa yhdessä ja haimme apua ongelmiimme parisuhdeterapiasta. Nyt meillä menee todella loistavasti muuten, mutta mieheni ei halua luopua ystävyydestä tähän entiseen työkaveriinsa (mieheni otti loparit).

Heidän tämän hetkinen ystävyytensä on mesetystä, soittelua ja tekstareita.
Musta tuntuu silti, ihan ku mua petettäis edelleen...
Mä EN usko, että ystävyys voi vastakkaista sukupuolta olevien välillä palata normaaliksi, jos on hypätty sänkyyn ja vielä rakastumistakin ollut ilmassa.

Vaikka ukko kuinka vakuttelee että ovat VAAN ystäviä, niin mun on TOSI VAIKEAA uskoa.

 

Aika vaikea tosiaan uskoa, että ystävyys muuttuis takaisin platoniseksi ystävyydeksi jos on samaan sänkyyn joskus hypätty. Ja vaikka muuttuiskin niin musta sun miehes pitäis tehdä valinta joko sun tai sen 'ystävän' välillä. Luulis sen tajuavan miten vaikea tilanne on sulle.. ja kun vielä olet pettämisenkin antanut anteeksi niin sais sekin jotenkin tulla vastaan. Mun mielipide tohon ylläolevaan tapaukseen.

 

Mulla ei juuri muita ookkaan kun miespuolisia ystäviä, jostain syystä naisten kanssa menee väkisin sukset ristiin enkä jaksa kuunnella ns "naisten juttuja". Useimpina päivinä viikossa vietän useita tunteja kahden kesken jonkun heistä kanssa ja eipä olla sänkyyn loikittu. Useimmat näistä ystävistä on kulkeneet mukana kymmenenkin vuotta, joten pidemmän kaavan "koe" on takana...ja voinpahan todeta senkin että soitellaan, tekstaillaan, sovitaan kahden keskisiä tapaamisia jne. joten eipä nekään asiaa miksikään muuta...Ainoa/t jota ystävyys häiritsee on ystävien tyttöystävät joille kyllä useimmiten olen sen enemy nr.1 ja suuren mustasukkaisuuden kohde...ilmeisesti eivät tajua sitä, että jos mun tarkotukseni ois heidän miehensä viedä niin oisin tehny sen jo vuosia sitten. Niin ja en siis ole mikään suohirviö kauhistus, että en heille kelpaisi jos sitä epäilette

 

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö kun on naisia joilla on melkein kaikki ystävät miespuolisia. Voisiko joku valottaa mistä tälläinen juontaa.

Onko tässä takana että että oma ajatusmaailma/käyttäytyminen on niin miesmäistä että on kotoisampaa kaveerata miesten kanssa?

Vai onko oma itsetunto niin heikko että ei kestetä toisten naisten (lue kilpailijoitten) seuraa?

Vai onko kyse yksistään huomionkipeydestä vastakkaiselta sukupuolelta?

Olen miettinyt sitä sen takia että olen puolisoni yritti tuolla tavalla perustella kaveeraamistaan toisen miehen kanssa. No se kaveeraaminen
olikin sitten vähän enemmän kuin ystävyyttä.

Älkää nyt ihmeessa miehet uskoko kaikkea mitä ne naiset yrittää meille syöttää.

 

Kuuluu suomalaiseen sosiaaliseen kulttuuriin, että mies ja nainen eivät oikein pysty olemaan vain kavereita tai sitä ainakin pitää todistella tuttavapiirissä. Keski-Euroopassa "todistelua" ei tarvita, vaan voidaan luontevasti olla ystäviä sekä miesten että naisten kesken. Kuten joku kirjoitaja jo sanoikin, niin Suomessa on tässä asiassa tapahtumassa muutos ja hyvä niin.

 

Mulla ainakin mun ex-tyttöystävä on mun hyvä ystävä. Sen kanssa voi jutella kaikista asioista. Jos kotona on mykkäkoulu niin voi sen kanssa jutella. Sitä ihmettelen että muija ei tule sen kanssa yhtään toimeen.
Hirveä murjotus alkaa joka kerta kun lähden kahville ex:lle.
Pitäähän sitä ihmisellä olla oikeus omiin ystäviin. Ihan fiksusti kirjoitti muutama nainen tuossa aikaisemmin.

 

\

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö kun on naisia joilla on melkein kaikki ystävät miespuolisia. Voisiko joku valottaa mistä tälläinen juontaa.

Onko tässä takana että että oma ajatusmaailma/käyttäytyminen on niin miesmäistä että on kotoisampaa kaveerata miesten kanssa?

Vai onko oma itsetunto niin heikko että ei kestetä toisten naisten (lue kilpailijoitten) seuraa?

Vai onko kyse yksistään huomionkipeydestä vastakkaiselta sukupuolelta?

Olen miettinyt sitä sen takia että olen puolisoni yritti tuolla tavalla perustella kaveeraamistaan toisen miehen kanssa. No se kaveeraaminen
olikin sitten vähän enemmän kuin ystävyyttä.

Älkää nyt ihmeessa miehet uskoko kaikkea mitä ne naiset yrittää meille syöttää.

Itsetuntoni on hyvä,huomiota en miespuolisilta ystäviltäni kaipaa.
Minusta enemmän huvittaa että yrität yhden kokemuksen perusteella teilata kaikki naiset samaan kastiin.
Vaikka ystävinä on miehiäkin,niin pääosa kavereista on kuitenkin naisia.
Heidän kanssaan on hauskaa,mutta joskus on mukavaa jutella asioista miesten kanssa.


Ja älkääkä nyt ihmeessä myöskään naiset uskoko kaikkea mitä miehet meille syöttää.
Molemmissa sukupuolissa löytyy pettäviä,mutta myös uskollisia.
<br><br>

 

Syyt on yksinkertaiset miksi viihdyn paremmin miesten kuin naisten seurassa.

Ensinnäkin miehet on yksinkertaisesti vaan suorempia ja luotettavampia kuin naiset, naispuoliselle henkilölle en koskaan menis sanomaan mitään minkä en haluais tulevan julkiseksi. Miehet ei jatkuvasti vatvo kaikenmaailman kiemuroita, kieroile selän takana yms.

Toisekseen ne kiinnostuksen kohteet...ei vois vähempää kiinnostaa onko jollain (ehkä) kolme kiloa liikaa, mikä ripsiväri on parasta, kuka on nyt ihastunut/rakastunut kehenkin jne...siis nk "naisten jutut" kyllästyttää kuoliaaksi. Johtuu kai siitä, että olen äärimmäisen analyyttinen...fysiikka, matematiikka, koneet yms aina olleet lähellä sydäntä.

Kolmanneksi...seksuaalisuus. Miesten kanssa voi avoimesti, asioiden oikeilla nimillä puhua seksistä ja olla näissäkin asioissa oma itsensä, avoimesti seksuaalinen ihminen. Naisilla seksi tuppaa olemaan tabu siitä voidaan puhua, mutta seksuaalisuutta varotaan näyttämästä...naisten kanssa pitää tässäkin asiassa taasen kunnioittaa jotain kumman kirjottamattomia sääntöjä.

Joo, ei tähän aikaan oikeen järkevästi saa asioita listattua, mutta kuitenkin...miesmäinen en ole, kaikkea muuta, mutta aivojen koneistoksi on ilmeisesti vahingossa tullut miesten malli.

 

\

Syyt on yksinkertaiset miksi viihdyn paremmin miesten kuin naisten seurassa.

Ensinnäkin miehet on yksinkertaisesti vaan suorempia ja luotettavampia kuin naiset, naispuoliselle henkilölle en koskaan menis sanomaan mitään minkä en haluais tulevan julkiseksi. Miehet ei jatkuvasti vatvo kaikenmaailman kiemuroita, kieroile selän takana yms.

Toisekseen ne kiinnostuksen kohteet...ei vois vähempää kiinnostaa onko jollain (ehkä) kolme kiloa liikaa, mikä ripsiväri on parasta, kuka on nyt ihastunut/rakastunut kehenkin jne...siis nk "naisten jutut" kyllästyttää kuoliaaksi. Johtuu kai siitä, että olen äärimmäisen analyyttinen...fysiikka, matematiikka, koneet yms aina olleet lähellä sydäntä.


Joo, ei tähän aikaan oikeen järkevästi saa asioita listattua, mutta kuitenkin...miesmäinen en ole, kaikkea muuta, mutta aivojen koneistoksi on ilmeisesti vahingossa tullut miesten malli.

Minä kans mietin, että jotaki vikaa minussa, kun en vaatteista, hiuksista ym jaksa puhua. Toki minulla on myös naispuolisia ystäviä, mut hekin ovat aika lailla samanlaisia kuin minä, eli ei kovin ulkoisista asioista kiinnostuneita.

Setan testin mukaan minä olen sukupuolineutraali, kenties suorastaan sukupuolipakoilija , jonka takia tulen senkin mukaan molempien sukupuolten kanssa toimeen. Mutta ne "IIIHANA" laukku tmv. jutut saa mut kyl tuntemaan olevani väärältä planeetalta....

Mut seksuaalisesti olen kyllä hetero, ystävissä bi , eli ystävissä ratkaisee ensisijasesti tyyppi ei sukupuoli. En kestä kyl juppimiehiä ja täytyy myöntää että ainaki osa homoista on aivan liian naisellisia jotta keksisin mitään keskusteltavaa...

 

Minun naispuoliset ystäväni osaavat kyllä kaikki puhua muustakin kuin vaatteista ja hiuksista... Kieroilijoista olen hankkiutunut eroon. Mutta siis varsinaiseen aiheeseen. Ainakin minä pystyn oikein hyvin olemaan pelkästään ystävä miehen kanssa. Tunnen seksuaalista vetovoimaa niin kovin harvoja kohtaan, ja vaikka tuntisinkin, ei se tarkoita sitä, etten osaa itseäni pitää kurissa. Mieheni luottaa minuun täysin.