A
aveccina
Vieras
Mitä tekisitte tai olette mieltä?
Mieheni ex ei suostu tapaamaan minua, mutta haukkuu miehelleni minua, kun keskustelevat / riitelevät tytärpuoltani koskevista asioista. Mieheni on sanonut, että jos sinulla on jotakin sanottavaa nykyiselle vaimolleni, soita hänelle suoraan, mutta hänen mielestä heidän kahden pitää ainoastaan selvittää asiat, vaikka ne koskisivat minuakin. Kerran yritin hänen kanssaan puhua, mutta hän huusi suoraa kurkkua, ettei halua jutella kanssani ja poistui paikalta. Seuraavana päivänä uhkasi miestäni yksinhuoltajuuden hakemisella.
Haluaisin keskustella hänen kanssaan kasvotusten, jotta saisin ihan itse oikoa väärinymmärrykset, jotka koskevat minuakin, kysehän on tietenkin tytärpuoleni (11-v.) asioiden hoidosta. En ole heidän avioeroansa aiheuttanut, mieheni ja exänsä olivat jo eronneet, ennenkuin astuin miehen elämään, joten en sinänsä ymmärrä hänen toimintaansa. Valaiskaapa minua, mitä tuollaisen toimintatavan pohjalla voi olla? Miten saisin hänet puheyhteyteen? Olen ajatellut lähettää tekstiviestin, jossa ehdotan ystävälliseen ja erittäin nöyrään sävyyn tapaamista, mutta pelkään, että sekin on hänelle ´punainen vaate´ ja alkaa uhkailemaan yksinhuoltajuudella, sillä vaikka he ovat joskus riidelleet pelkästään heidän kahden välisistä mielipide-eroista, hän on uhannut miestäni yksinhuoltajuuden hakemisella.
Toisaalta olen äärikeinona ajatellut, että otan sosiaalitoimeen yhteyttä ja kerron, että tytärpuoleni etu ei toteudu, koska osallistun hänen kasvatukseensa isänsä hoitoviikoilla yhtä lailla kuin hänkin ja hän haukkuu minua tytärpuolelleen ja exälleen ja sillä tavoin vain ahdistaa tytärtä turhanpäiten, kun asiat voisi hoitaa suoraan, kasvotusten, aikuisten kesken. Toivon siis, että sosiaalitoimi pakottaa meidät kaikki tytön tämänhetkiset aikuiset saman pöydän ääreen, jotta tyttö saisi vaikeasta elämäntilanteestaan huolimatta ( oireilee kahden kodin erilaisten kasvatustyylien vuoksi mm. valehtelemalla) mahdollisimman hyvän lapsuuden.
Mitäpä olette mieltä?
Mieheni ex ei suostu tapaamaan minua, mutta haukkuu miehelleni minua, kun keskustelevat / riitelevät tytärpuoltani koskevista asioista. Mieheni on sanonut, että jos sinulla on jotakin sanottavaa nykyiselle vaimolleni, soita hänelle suoraan, mutta hänen mielestä heidän kahden pitää ainoastaan selvittää asiat, vaikka ne koskisivat minuakin. Kerran yritin hänen kanssaan puhua, mutta hän huusi suoraa kurkkua, ettei halua jutella kanssani ja poistui paikalta. Seuraavana päivänä uhkasi miestäni yksinhuoltajuuden hakemisella.
Haluaisin keskustella hänen kanssaan kasvotusten, jotta saisin ihan itse oikoa väärinymmärrykset, jotka koskevat minuakin, kysehän on tietenkin tytärpuoleni (11-v.) asioiden hoidosta. En ole heidän avioeroansa aiheuttanut, mieheni ja exänsä olivat jo eronneet, ennenkuin astuin miehen elämään, joten en sinänsä ymmärrä hänen toimintaansa. Valaiskaapa minua, mitä tuollaisen toimintatavan pohjalla voi olla? Miten saisin hänet puheyhteyteen? Olen ajatellut lähettää tekstiviestin, jossa ehdotan ystävälliseen ja erittäin nöyrään sävyyn tapaamista, mutta pelkään, että sekin on hänelle ´punainen vaate´ ja alkaa uhkailemaan yksinhuoltajuudella, sillä vaikka he ovat joskus riidelleet pelkästään heidän kahden välisistä mielipide-eroista, hän on uhannut miestäni yksinhuoltajuuden hakemisella.
Toisaalta olen äärikeinona ajatellut, että otan sosiaalitoimeen yhteyttä ja kerron, että tytärpuoleni etu ei toteudu, koska osallistun hänen kasvatukseensa isänsä hoitoviikoilla yhtä lailla kuin hänkin ja hän haukkuu minua tytärpuolelleen ja exälleen ja sillä tavoin vain ahdistaa tytärtä turhanpäiten, kun asiat voisi hoitaa suoraan, kasvotusten, aikuisten kesken. Toivon siis, että sosiaalitoimi pakottaa meidät kaikki tytön tämänhetkiset aikuiset saman pöydän ääreen, jotta tyttö saisi vaikeasta elämäntilanteestaan huolimatta ( oireilee kahden kodin erilaisten kasvatustyylien vuoksi mm. valehtelemalla) mahdollisimman hyvän lapsuuden.
Mitäpä olette mieltä?
