Miehelle näpäytys, kun muu ei tehoa..

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874392]Nimimerkki "höh" vähättelee kotiäitejä samalla tavalla kuin ap:n mies vähättelee ap:ta. Jokainen normaali ihminen hermostuu siitä, että hänen työtaakkaansa vähätellään. Puolisolta törkeää , ettei arvosta sitä mitä toinen heidän perheensä eteen tekee. Se nyt on jo tullut selväksi mitä naiset tällä palstalla ajattelevat toisistaan.Mutta voitaisi edes yrittää pysyä aiheessa.[/QUOTE]

Sanotaan nyt kuitenkin, että arvostan ihan älyttömästi kaikkea, mitä mieheni kodin ja perheen eteen tekee. Ja arvostan ihan yhtä lailla jokaista naista, joka tekee saman.

Eli ensisijaisesti rakastaa lapsia ja nauttii heidän seurastaan, ja pyörittää siinä ohella sen verran kotitöitä kuin itsestä hyvältä tuntuu. Eikä iltaisin pomota minua vaan antaa minunkin keskittyä olennaiseen eli siihen yhdessäoloon.

 

["Linnea"]

[QUOTE="jep";27874504]Tästä tuli jo surullinen olo . Et sitten ole ajatellut miehelle ilmoittaa, että et jaksa neljän lapsen yksinhuoltajana, kolme on maksimi, ja että ensimmäisenä syntynyt saapi lähteä, koska sinä et ole häntä synnyttänytkään? Tuollainen aamuherättelypalvelu tuntuu siltä, että tuskin tulen sellaista edes omille lapsilleni teini-iässä tarjoamaan. Jos iso sälli myöhästyy, selvittäköön asian töissään/koulussaan kuten mies (tai nainen) eikä hiiri. Oppii nostamaan takamuksensa kun se kello soi. Tupakkaa voi ostaa sitten kun siihen on ihan ihkaomaa rahaa.

Jos tuo ei ole satunnainen poikkeus, kai teillä tosiaan on ero tai ainakin radikaali muutos, parisuhdeneuvonta tms. hakusessa?[/QUOTE]

Tiedätkö mitkä huudot minä saan niskaani jos en häntä herätä. Anoppi on ollut sitä mieltä että minä olen selvästikin oppinut pärjäämään lyhyemmillä yö-unilla enkä sillä ymmärrä mieheni unen tarvetta yms. Eroahan tässä on jankattu jo puolivuotta,siitäkään ei ole saatu sopua. Kaikista helpoimmalla pääsisisn jos ottasin ja lähtisin lasten kanssa,vaikka sitten se pyykikone ja pyykit mukana ja ostasin kaiken uudestaan,eipähän tarttes puida tavaroiden jakoa yms.

 

["vieras"]

[QUOTE="Höh";27874488]No en todellakaan tajunnut, että "lapsen hoitaminen kuukauden ajan yksin" tarkoittaa "normaalia hoitovapaasysteemiä", koska en itse koe koskaan hoitaneeni lasta yksin. Ikävää jos sinulle nämä asiat ovat synonyymeja.

Ja aika monet asiat ovat järjestelykysymyksiä. Oma esikoiseni jäi isänsä kanssa kotiin isäkuukaudeksi 8 kk iässä, ja pisaraakaan korviketta ei lapsi ole koskaan maistanut.

En kuitenkaan katso, että lapsi menisi siitä rikki, vaikka saisi korvikettakin, jos se äidin jaksamisen ja perheen dynamiikan kannalta fiksua on.[/QUOTE]

Hyvin aikaisin olet lapsen jättänyt isälleen, juuri kun eroahdistus äidistä on pahimmillaan. Luulisi että tekisi äidillekin pahaa olla erossa noin pienestä.
Mutta niinkuin usein todettu; jokainen tyylillään. Ja tämä kommenttisi todistaa sen mitä sinusta ajattelinkin jo; olet besserwissermäinen, ihan kuin teidän tapanne olisi ainoa ja oikea. Opettele ottamaan huomioon, että on monia tapoja tehdä asioita, kaikki voivat olla yhtä hyviä- ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Sinä olet jättänyt esikoisen isän hoidettavaksi 8kuukautisena, itse en olisi koskaan tehnyt noin, en edes näe siinä mitään järkeä,..ajattelen asioita paljon enemmälti tunnetasolta(myös lapsen), kuin niin että mikä on fiksua ja toimivaa. Näen myös asiat niin, että joskus elämässä on haasteita-kaikkea ei silti pidä suorittaa tai löytää ratkaisua jokaiseen pikkuongelmaan. Ja väsymyksestä SAA PUHUA. Se ei ole valittamista, tai tyytymättömyyttä omaan elämään.

 

["vieras"]

Onko puilla lämmittäminen sitten muka miesten homma? Meillä ei. Tai ei tietenkään, kun mies on viikot pois, mutta yleensäkin. Kirveen kanssa heilun mieluusti, mies kun on isänsä kanssa noi puut sopiviksi jo katkonut, sen mä annan niiden mielihyvin tehdä! Tosin joskus itsekin mukana noissakin hommissa. Meillä pelkästään miehen hommia on autojen korjaamiset. Ja niitä ei kovin paljon ole, vuosittainkaan!

Meillä se on täysin miehen hommaa. Lisäksi tekee lumityöt (meillä tosin pikkutraktori sitä varten) ja huoltaa ja korjaa autot. Autoja on kaksi kappaletta ja vielä moottoripyörä päälle, aina niissä jotain kremppaa on ja vuosittain, ennen ja jälkeen katsastuksen vähintäänkin. Minä taas haravoin, kun siitä hommasta tykkää.

Itsekin kyllä osaisin lumityöt ja puuhommat tehdä, mutta kun en niistä nauti ja mies tykkää touhuta pihalla niin tällainen työjako meillä. Minä teen enemmän sitten sisähommia, tosin niitäkin mies tekee kiitettävästi. Ja tässä listatessani huomaan, että olen kyllä aika laiska emäntä... Nooh, pitänee antaa miehelle iso pusu kun tulee kotiin

 

[maatilalta päivää]

[QUOTE="Hilla";27874481]Missä täällä on joku äiti kertonut löhöilevänsä kotona ja pihtaavansa kotitöitä iltaan?[/QUOTE]

No jos niitä kotitöitä "tehdään" aamusta iltaan eikä niin kertoohan se siitä että aika paljon turhaan menee päivällä aikaa.

Toki lasten kanssa puuhailessa aika karkaa nopeasti.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27874610]Hyvin aikaisin olet lapsen jättänyt isälleen, juuri kun eroahdistus äidistä on pahimmillaan. Luulisi että tekisi äidillekin pahaa olla erossa noin pienestä.
Mutta niinkuin usein todettu; jokainen tyylillään. Ja tämä kommenttisi todistaa sen mitä sinusta ajattelinkin jo; olet besserwissermäinen, ihan kuin teidän tapanne olisi ainoa ja oikea. Opettele ottamaan huomioon, että on monia tapoja tehdä asioita, kaikki voivat olla yhtä hyviä- ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Sinä olet jättänyt esikoisen isän hoidettavaksi 8kuukautisena, itse en olisi koskaan tehnyt noin, en edes näe siinä mitään järkeä,..ajattelen asioita paljon enemmälti tunnetasolta(myös lapsen), kuin niin että mikä on fiksua ja toimivaa. Näen myös asiat niin, että joskus elämässä on haasteita-kaikkea ei silti pidä suorittaa tai löytää ratkaisua jokaiseen pikkuongelmaan. Ja väsymyksestä SAA PUHUA. Se ei ole valittamista, tai tyytymättömyyttä omaan elämään.[/QUOTE]

SIIS HÄH?!

Sun mielestä 8-kuinen on liian pieni jätettäväksi oman isänsä kanssa kotiin?! Voi tsiisus. Ja jälleen kerran nostan hattua mun miehelle ja lapsen ja hänen suhteelleen. Isä on meillä toinen vanhemmista, ei mikään hoitaja tarvittaessa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27874610]Hyvin aikaisin olet lapsen jättänyt isälleen, juuri kun eroahdistus äidistä on pahimmillaan. Luulisi että tekisi äidillekin pahaa olla erossa noin pienestä.
Mutta niinkuin usein todettu; jokainen tyylillään. Ja tämä kommenttisi todistaa sen mitä sinusta ajattelinkin jo; olet besserwissermäinen, ihan kuin teidän tapanne olisi ainoa ja oikea. Opettele ottamaan huomioon, että on monia tapoja tehdä asioita, kaikki voivat olla yhtä hyviä- ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Sinä olet jättänyt esikoisen isän hoidettavaksi 8kuukautisena, itse en olisi koskaan tehnyt noin, en edes näe siinä mitään järkeä,..ajattelen asioita paljon enemmälti tunnetasolta(myös lapsen), kuin niin että mikä on fiksua ja toimivaa. Näen myös asiat niin, että joskus elämässä on haasteita-kaikkea ei silti pidä suorittaa tai löytää ratkaisua jokaiseen pikkuongelmaan. Ja väsymyksestä SAA PUHUA. Se ei ole valittamista, tai tyytymättömyyttä omaan elämään.[/QUOTE]

SIIS HÄH?!

Sun mielestä 8-kuinen on liian pieni jätettäväksi oman isänsä kanssa kotiin?! Voi tsiisus. Ja jälleen kerran nostan hattua mun miehelle ja lapsen ja hänen suhteelleen. Mun mies on meillä toinen vanhemmista, ei mikään hoitaja tarvittaessa.

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874610]Hyvin aikaisin olet lapsen jättänyt isälleen, juuri kun eroahdistus äidistä on pahimmillaan. Luulisi että tekisi äidillekin pahaa olla erossa noin pienestä.
Mutta niinkuin usein todettu; jokainen tyylillään. Ja tämä kommenttisi todistaa sen mitä sinusta ajattelinkin jo; olet besserwissermäinen, ihan kuin teidän tapanne olisi ainoa ja oikea. Opettele ottamaan huomioon, että on monia tapoja tehdä asioita, kaikki voivat olla yhtä hyviä- ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Sinä olet jättänyt esikoisen isän hoidettavaksi 8kuukautisena, itse en olisi koskaan tehnyt noin, en edes näe siinä mitään järkeä,..ajattelen asioita paljon enemmälti tunnetasolta(myös lapsen), kuin niin että mikä on fiksua ja toimivaa. Näen myös asiat niin, että joskus elämässä on haasteita-kaikkea ei silti pidä suorittaa tai löytää ratkaisua jokaiseen pikkuongelmaan. Ja väsymyksestä SAA PUHUA. Se ei ole valittamista, tai tyytymättömyyttä omaan elämään.[/QUOTE]

Jos pikkuisen pilkkua viilataan, niin isä oli kyllä erehtynyt hoitamaan omaa lastaan jopa tätä aiemminkin

Tiedän, ihan tavatontahan tuo

 

[Kurjenkello harmaana]

Nämä tilanteet ovat marginaali tilanteita, Normaalilapset nukkuvat yönsä heräämättä 10 kertaa.

Ihmeen paljon on näitä marginaalilapsia! Jotka herättävät öisin! Itse tunnen jokusen perheen, äiti herää sitten öisin, herää myös aamulla, laittaa lapset kuntoon, vie hoitoon, ja menee iste töihin. Tosin noissa perheissä se mieskin on ajan tasalla, huomioi tilanteen ja tekee oman osuutensa mm kotitöistä, arvostaa lastensa äitiä.
Ja riittää, kun heräilee muutamankin kerran, varsinkin, jos heräilijöitä on enemmän kuin 1.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27874652]SIIS HÄH?!

Sun mielestä 8-kuinen on liian pieni jätettäväksi oman isänsä kanssa kotiin?! Voi tsiisus. Ja jälleen kerran nostan hattua mun miehelle ja lapsen ja hänen suhteelleen. Mun mies on meillä toinen vanhemmista, ei mikään hoitaja tarvittaessa.[/QUOTE]

Jos tiedät lapsen kehityspsykologiasta yhtään mitään, lapsen eroahdistus ÄIDISTÄ on pahimmillaan juuri 8-9kk vanhalla vauvalla. Ei isästä, vaan äidistä. Koska lapsi on ensisijaisesti kiintynyt äitiin, tai siihen henkilöön joka vauvaa on hoitanut syntymästä lähtien( kuinka moni isä hoitaa vastasyntynyttä vauvaa kotona, ja äiti käy töissä???). Tämä kiintymyssuhteen onnistuminen luo koko elämän pohjan tunnetasolla ja muutenkin. Eli en nyt menisi vähättelemään asiantuntijoita, jotka ovat näiden asioiden parissa tutkimuksiaan tehneet. Isä ei tuossa iässä mitenkään merkitse samalla tavalla kuin äiti, eikä voi korvata äitiä. Tuon ikäinen lapsi usein itkee, kun äiti menee VESSAAN, koska ero äidistä ahdistaa niin kovasti. Ja sanomattakin selvää heille, jotka näistä asioista ovat tietoisia, että tämä on erittäin huono ikä laittaa lasta hoitoon. Kuinka moni äiti ei oikeasti kykene hoitamaan lasta 8kk enempää? Mutta jokaisen oma valinta, selvähän se.

Siinä sulle, joka ihmettelet että 8kk on liian pieni jättää isänsä kanssa kotiin.
Kyllä vaan. Jos yhtään vaivaudutaan ottamaan selvää mitä sen pienen lapsen pään sisällä on meneillään. Hän on siihen asti luullut olevansa YHTÄ äitinsä kanssa, siksi nimitys EROAHDISTUS. Mutta sulle selvästikin täyttä hepreaa. Googleta.

 

[vakkari harmailee]

Miten olisi selkeä työnjako kotitöissä eli sä teet ruoat, tiskaat ja puunaat keittiön siistiksi, järjestelet kotia tarpeen vaatiessa ja muut pienet hommelit sekä pyyhit pölyt lastenhoidon ohella. Miehelle nakitat pyykit, lattioiden pesut ja kodin pienet fiksaukset, roskien viennit yms. yms.

Meillä kans mies meinasi alkaa lipsuilemaan mutta pistin hyvin nopeasti järjestykseen. Teroitin myös että oma osuus hommista on tehtävä oma-aloitteisesti, ilman että mä joudun niistä yhtäkään kertaa sanomaan.
Hyvin on sujunut sen jälkeen kun otin tämän kodin työvuorolistan käyttöön kirjallisesti jääkaapin oveen teipattuna.

 

[+0+0]

Ihmeen paljon on näitä marginaalilapsia! Jotka herättävät öisin! Itse tunnen jokusen perheen, äiti herää sitten öisin, herää myös aamulla, laittaa lapset kuntoon, vie hoitoon, ja menee iste töihin. Tosin noissa perheissä se mieskin on ajan tasalla, huomioi tilanteen ja tekee oman osuutensa mm kotitöistä, arvostaa lastensa äitiä.
Ja riittää, kun heräilee muutamankin kerran, varsinkin, jos heräilijöitä on enemmän kuin 1.

Täällä tuntuu olevan kaikilla kotiäideillä tuo tilanne + ei ole astianpesukoneita+ tiskikoneita tai edes hemmetti sähköjä, ja jokaisen mies tekee kevyitä toimistötöitä samalla kun kotiäidin urakkaan kuuluu kaikki miesten työtkin.. ja auta armias jos mies onkin ollut siellä koton lasten kanssa ja sanoo että se oli rentoa ja kiva aika niin vähintäänkin tämä mies on jättänyt kotityöt tekemättä. ja vaimo polo joutuu RASKAAN työpäivän jälkeen tekemään nämäkin..

 

["vieras"]

[QUOTE="Höh";27874667]Jos pikkuisen pilkkua viilataan, niin isä oli kyllä erehtynyt hoitamaan omaa lastaan jopa tätä aiemminkin

Tiedän, ihan tavatontahan tuo [/QUOTE]

Oletko koskaan kuullut eroahdistuksesta? Lue edellinen viestini.
Ja please älä ala väittämään että teidän täydellisellä lapsellanne ei ollut eroahdistusta. Varmaan lapsipsykologit ovat vaan keksineet tällaisen termin ihan omasta päästään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27874709]Jos tiedät lapsen kehityspsykologiasta yhtään mitään, lapsen eroahdistus ÄIDISTÄ on pahimmillaan juuri 8-9kk vanhalla vauvalla. Ei isästä, vaan äidistä. Koska lapsi on ensisijaisesti kiintynyt äitiin, tai siihen henkilöön joka vauvaa on hoitanut syntymästä lähtien( kuinka moni isä hoitaa vastasyntynyttä vauvaa kotona, ja äiti käy töissä???). Tämä kiintymyssuhteen onnistuminen luo koko elämän pohjan tunnetasolla ja muutenkin. Eli en nyt menisi vähättelemään asiantuntijoita, jotka ovat näiden asioiden parissa tutkimuksiaan tehneet. Isä ei tuossa iässä mitenkään merkitse samalla tavalla kuin äiti, eikä voi korvata äitiä. Tuon ikäinen lapsi usein itkee, kun äiti menee VESSAAN, koska ero äidistä ahdistaa niin kovasti. Ja sanomattakin selvää heille, jotka näistä asioista ovat tietoisia, että tämä on erittäin huono ikä laittaa lasta hoitoon. Kuinka moni äiti ei oikeasti kykene hoitamaan lasta 8kk enempää? Mutta jokaisen oma valinta, selvähän se.

Siinä sulle, joka ihmettelet että 8kk on liian pieni jättää isänsä kanssa kotiin.
Kyllä vaan. Jos yhtään vaivaudutaan ottamaan selvää mitä sen pienen lapsen pään sisällä on meneillään. Hän on siihen asti luullut olevansa YHTÄ äitinsä kanssa, siksi nimitys EROAHDISTUS. Mutta sulle selvästikin täyttä hepreaa. Googleta.[/QUOTE]

En minä ole ymmärtänyt, että eroahdistus koskee vain ÄITIÄ, eikö se koske ensisijaisia hoitajia? Ja meillä niitä on kyllä kaksi. Isä oli kotona mun kanssani lapsen eka 3vkoa ja tämän jälkeen illat ja viikonloput on hoitanut niin paljon, että lapseni kokee eroahdistusta yhtälailla mun miehestä, kuin mustakin. Ikää nyt 2 vuotta, mutta alle vuoden ikäisenä välillä huusi mun sylistä iskän syliin ja välillä toisinpäin. Luulin sen olevan normaalia, mutta ilmeisesti olenkin väärässä ja lapsellani on vääristynyt suhde isäänsä...

 

[Phoebsi]

Minulla on kaksi lasta, toinen täyttää seuraavaksi neljä ja toinen kaksi. Heissä on tekemistä, mutta ei niin paljon kuin voisi olla. Heidän kanssaan oleminen on sellaista varpaillaan oloa, ohjaamista, käskemistäkin. Tehdään näin, noin, mennään tuonne, tänne. Puetaan, riisutaan, käydään vessassa. Syödään, leikitään, askarrelaan, piirretään, nukutaan, leikitään, ollaan ulkona. Täytyy muistaa peittohoito. Käydään kylässä, joku tulee meille kylään, käydään kaupassa/missä vain. Mutta se on sellaista, että koko ajan joku asia keskeytyy jonkun takia: kysymyksen, jonkun tekemisen, riidan, haaverin takia.

Kotityöt on oikeastaan helppoja. Kone pesee pyykit, tiskikone tiskit. Lapset "antavat" minun imuroida, kumpikaan ei pelkää eikä kumpikaan roiku enää pahasti imurissa kiinni. Loput menee siinä sivussa: pölyjen pyyhkiminen, pyykkien viikkaus... koskaan en tee lasten nukkuessa kotitöitä, koska en halua heidän oppivan siihen että joku keiju käy täällä siivoamassa aina unien aikana, ja koska haluan heidän osallistuvan. Ja koska kun he nukkuvat, haluan tehdä niitä omia juttuja.

Toisto on se, mikä tässä on typerintä. Aina samaa, mutta sitä se e-l-ä-m-ä on. Jos tosiaan tietäisin, että tätä vain jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti, jos tietäisin että minä teen ihan kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän 24/7 ja että kukaan ei koskaan auta, niin kyllä väsyttäisi. Väsyttäisi ja suututtaisi ihan älyttömästi.

Joku veti tähän keskusteluun lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja kehtasi vihjata sen johtuvan marttyyriäideistä. Minä kehtaan väittää sen johtuvan paitsi huonosta hoidosta, välinpitämättömyydestä niin myös ihmisten asenteista toisiaan kohtaan: kaikki pitää jaksaa. Mistään ei saa valittaa. Yksin pitää pärjätä.

 

[Kurjenkello harmaana]

meillä on miesten homma vaimoni varmasti oppisi tämänkin muttei ole tarvetta ja en kyllä välttämättä haluaisi häntä nähdäkkään moottorisahan kanssa

Niin no, en mäkään nyt ihan yleisesti suosittele kaikille naisille moottorisahan kanssa pelehtimistä! Mä nyt en olekaan ihan samanlainen, kuin muut...niin naiset kuin miehetkään! Mulla pysyy käsissä niin moottorisaha, raivausaha, iskuporakone yms, ruuvarit kuin virkkuukoukku, pullasuti ja imurikin! Ja moni muukin!
Ylpeänä voin sanoa, että olen isäni tyttö (isäni hautajaisia vietimme menneenä lauantaina) eli hyvät geenit oon isältä saanut. Viittaan vaan tuohon monilahjakkuuteeni!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27874747]En minä ole ymmärtänyt, että eroahdistus koskee vain ÄITIÄ, eikö se koske ensisijaisia hoitajia? Ja meillä niitä on kyllä kaksi. Isä oli kotona mun kanssani lapsen eka 3vkoa ja tämän jälkeen illat ja viikonloput on hoitanut niin paljon, että lapseni kokee eroahdistusta yhtälailla mun miehestä, kuin mustakin. Ikää nyt 2 vuotta, mutta alle vuoden ikäisenä välillä huusi mun sylistä iskän syliin ja välillä toisinpäin. Luulin sen olevan normaalia, mutta ilmeisesti olenkin väärässä ja lapsellani on vääristynyt suhde isäänsä... [/QUOTE]

Ensisijaista hoitajaa kohtaan. Yhtä. Illat ja viikonloput lasta hoitava ei ole ensisijainen hoitaja. Toki lapsi on kiintynyt isäänsä, mutta vastasyntynyt tuntee ensisijaisen hoitajan, ja niitä on vain yksi. Eroahdistus ei ole päällä enää yli 1-vuotiaalla, se on jo uhmaa,lapsi ei tiedä mitä haluaa! Eroahdistus kuukausina 8-9 ja menee nopeasti ohi!

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874709]Jos tiedät lapsen kehityspsykologiasta yhtään mitään, lapsen eroahdistus ÄIDISTÄ on pahimmillaan juuri 8-9kk vanhalla vauvalla. Ei isästä, vaan äidistä. Koska lapsi on ensisijaisesti kiintynyt äitiin, tai siihen henkilöön joka vauvaa on hoitanut syntymästä lähtien( kuinka moni isä hoitaa vastasyntynyttä vauvaa kotona, ja äiti käy töissä???). Tämä kiintymyssuhteen onnistuminen luo koko elämän pohjan tunnetasolla ja muutenkin. Eli en nyt menisi vähättelemään asiantuntijoita, jotka ovat näiden asioiden parissa tutkimuksiaan tehneet. Isä ei tuossa iässä mitenkään merkitse samalla tavalla kuin äiti, eikä voi korvata äitiä. Tuon ikäinen lapsi usein itkee, kun äiti menee VESSAAN, koska ero äidistä ahdistaa niin kovasti. Ja sanomattakin selvää heille, jotka näistä asioista ovat tietoisia, että tämä on erittäin huono ikä laittaa lasta hoitoon. Kuinka moni äiti ei oikeasti kykene hoitamaan lasta 8kk enempää? Mutta jokaisen oma valinta, selvähän se.

Siinä sulle, joka ihmettelet että 8kk on liian pieni jättää isänsä kanssa kotiin.
Kyllä vaan. Jos yhtään vaivaudutaan ottamaan selvää mitä sen pienen lapsen pään sisällä on meneillään. Hän on siihen asti luullut olevansa YHTÄ äitinsä kanssa, siksi nimitys EROAHDISTUS. Mutta sulle selvästikin täyttä hepreaa. Googleta.[/QUOTE]

Kerrohan vielä, millaisin tieteellisin menetelmin on selvitetty, mitä 8 kk vanha lapsi ajattelee minuudestaan ja maailmasta?

Aivan, noiden asioiden selvittely ei ole aivan helppoa. Siksi kehityspsykologiassakin on hyvin monenlaisia näkemyksiä nimenomaan minuuden kehittymisestä. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että jo aivan pieni vauva tajuaa erillisyytensä äidistä - toinen juttu on sitten, miten vauva erossaolon kokee. Se on varmaankin hyvin yksilöllistä.

Meidän tapauksessamme isä onneksi oli pienestä pitäen läsnä tasavertaisena hoitajana imetystä lukuun ottamatta, ja kyllä 8 kk ikäiselle isä on kelvannut lohduttajaksi ihan siinä missä äitikin. Yksin lasta ei ole vessareissun ajaksi tietenkään tuossa iässä jätetty, miksi lasta pitäisi suotta itkettää?

Lopuksi siteeraan erästä suurta ajattelijaa

"Ja tämä kommenttisi todistaa sen mitä sinusta ajattelinkin jo; olet besserwissermäinen, ihan kuin teidän tapanne olisi ainoa ja oikea. Opettele ottamaan huomioon, että on monia tapoja tehdä asioita, kaikki voivat olla yhtä hyviä- ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa."

 

["vieras"]

Minulla on kaksi lasta, toinen täyttää seuraavaksi neljä ja toinen kaksi. Heissä on tekemistä, mutta ei niin paljon kuin voisi olla. Heidän kanssaan oleminen on sellaista varpaillaan oloa, ohjaamista, käskemistäkin. Tehdään näin, noin, mennään tuonne, tänne. Puetaan, riisutaan, käydään vessassa. Syödään, leikitään, askarrelaan, piirretään, nukutaan, leikitään, ollaan ulkona. Täytyy muistaa peittohoito. Käydään kylässä, joku tulee meille kylään, käydään kaupassa/missä vain. Mutta se on sellaista, että koko ajan joku asia keskeytyy jonkun takia: kysymyksen, jonkun tekemisen, riidan, haaverin takia.

Kotityöt on oikeastaan helppoja. Kone pesee pyykit, tiskikone tiskit. Lapset "antavat" minun imuroida, kumpikaan ei pelkää eikä kumpikaan roiku enää pahasti imurissa kiinni. Loput menee siinä sivussa: pölyjen pyyhkiminen, pyykkien viikkaus... koskaan en tee lasten nukkuessa kotitöitä, koska en halua heidän oppivan siihen että joku keiju käy täällä siivoamassa aina unien aikana, ja koska haluan heidän osallistuvan. Ja koska kun he nukkuvat, haluan tehdä niitä omia juttuja.

Toisto on se, mikä tässä on typerintä. Aina samaa, mutta sitä se e-l-ä-m-ä on. Jos tosiaan tietäisin, että tätä vain jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti, jos tietäisin että minä teen ihan kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän 24/7 ja että kukaan ei koskaan auta, niin kyllä väsyttäisi. Väsyttäisi ja suututtaisi ihan älyttömästi.

Joku veti tähän keskusteluun lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja kehtasi vihjata sen johtuvan marttyyriäideistä. Minä kehtaan väittää sen johtuvan paitsi huonosta hoidosta, välinpitämättömyydestä niin myös ihmisten asenteista toisiaan kohtaan: kaikki pitää jaksaa. Mistään ei saa valittaa. Yksin pitää pärjätä.

Samaa mieltä! Nuorten pahaolo johtuu välinpitämättömyydestä, ei äideistä jotka antavat paljon huomiota lapselleen (=marttyyriäiti???täh?).
Ja valittaa saa ja pitääkin, se tekee hyvää!!

 

[Phoebsi]

Minun toimistotöitä tekevä mieheni kyllä loukkaantuis, jos en arvostaisi sitä mitä hän tekee ja sitä, että hän tuo sen suurimman siivun leipää pöytään. Kyllä hänelle kerron insinöörivitsejä ja aamuisin saatan hieroa hänen etusormeaan (että jaksaa tehdä tietokoneella töitä koko päivän), mutta hän ymmärtää sen huumoriksi.

Toimistotyön, eli sisällä istumisen vastapainoksi hän mielellään vie lapsia iltaisin ulos. Hän haluaa olla lasten ja minun kanssa, ja sanookin että päivisin miettii että mitä me teemme, miten lapset nauraa keskenään ja mitä minä teen. Hänestä on mukava tulla kotiin ja olla meidän kanssa. Yhdessä käydään myös ympäri kyliä ja uimassa, mutta tietoisesti olemme tätä ramppaamista vähentäneet, kun kumpaakin alkoi ketuttaa jatkuva liikkeellä olo. Miehelle on ihan normaalia, että hän ottaa välillä lapset mukaansa ja menee vanhemmillaan käymään ja että minä jään silloin yksin kotiin nauttimaan olostani. Hänelle on normaalia, että minä käyn harrastamassa viikottain. Kuten minulle on normaalia, että hän harrastaa, hän tarvitsee rauhaa välillä.

Sen antaminen toiselle on helppoa, kun tietää että itsekin tulee arvostetuksi ja otetuksi huomioon kaikessa. Perhe on yhteinen juttu. Hoitovapaalle mies ei halua jäädä työnsä vuoksi ja sen ymmärrän, enkä ole siitä näreissäni.

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874732]Oletko koskaan kuullut eroahdistuksesta? Lue edellinen viestini.
Ja please älä ala väittämään että teidän täydellisellä lapsellanne ei ollut eroahdistusta. Varmaan lapsipsykologit ovat vaan keksineet tällaisen termin ihan omasta päästään.[/QUOTE]

Oli eroahdistusta. Rankimmassa vaiheessa lapsi ei sietänyt vieraita ihmisiä samassa huoneessa. Vieraita olivat kaikki paitsi äiti, isä ja mummo. Meihin kolmeen suhtautui luottavaisesti.

 

[Kurjenkello harmaana]

[QUOTE="vieras";27874623]Meillä se on täysin miehen hommaa. Lisäksi tekee lumityöt (meillä tosin pikkutraktori sitä varten) ja huoltaa ja korjaa autot. Autoja on kaksi kappaletta ja vielä moottoripyörä päälle, aina niissä jotain kremppaa on ja vuosittain, ennen ja jälkeen katsastuksen vähintäänkin. Minä taas haravoin, kun siitä hommasta tykkää.

Itsekin kyllä osaisin lumityöt ja puuhommat tehdä, mutta kun en niistä nauti ja mies tykkää touhuta pihalla niin tällainen työjako meillä. Minä teen enemmän sitten sisähommia, tosin niitäkin mies tekee kiitettävästi. Ja tässä listatessani huomaan, että olen kyllä aika laiska emäntä... Nooh, pitänee antaa miehelle iso pusu kun tulee kotiin [/QUOTE]

Niinpä, me kun ollaan kaikki erilaisia! Mä taas teen lumityötkin, no, taas pakko mainita, "pakko" kun mies on reissuhommissa. Mutta tykkään siitäkin, ja joskus kun en tykkää, varsinkin kun on raskasta lunta, niin siinä lumitöitä tehdessä on helppo purkaa kaikki mahdolliset aggressiot ja vihantunteet, kuten muuten myös halonhakkuussa...
Meillä on neljä autoa, niistä en tajua mitään, ei edes kiinnosta, plus kaksi moottoripyörää. Ihan suosiolla saa ukko ne oitaa. Mutta ei niihin niin paljon aikaa menis, vaan kun ukko tykkää autotallissa väsäillä.
Mä teen muuten myös mahdolliset sähköhommat, korjailen liitosjohtojakin, mieskin kyllä joskus. Eihän noita nyt paljon ole, mutta joskus kuitenkin. pari pistorasiaa pitäis taas tuonne ulos laittaa, mutta taidanpa odotella suojasäätä! Ja korjailen kaikkia pieniä juttuja, isommissa hommissa otan mieluusti apua mieheltä vastaan.
Annahan sille miehelle tosiaan iso pusu ja halaus myös! Niin minäkin, sitten perjantaina!

 

["vieras"]

[QUOTE="Höh";27874785]Kerrohan vielä, millaisin tieteellisin menetelmin on selvitetty, mitä 8 kk vanha lapsi ajattelee minuudestaan ja maailmasta?

Aivan, noiden asioiden selvittely ei ole aivan helppoa. Siksi kehityspsykologiassakin on hyvin monenlaisia näkemyksiä nimenomaan minuuden kehittymisestä. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että jo aivan pieni vauva tajuaa erillisyytensä äidistä - toinen juttu on sitten, miten vauva erossaolon kokee. Se on varmaankin hyvin yksilöllistä.

Meidän tapauksessamme isä onneksi oli pienestä pitäen läsnä tasavertaisena hoitajana imetystä lukuun ottamatta, ja kyllä 8 kk ikäiselle isä on kelvannut lohduttajaksi ihan siinä missä äitikin. Yksin lasta ei ole vessareissun ajaksi tietenkään tuossa iässä jätetty, miksi lasta pitäisi suotta itkettää?

Lopuksi siteeraan erästä suurta ajattelijaa

"Ja tämä kommenttisi todistaa sen mitä sinusta ajattelinkin jo; olet besserwissermäinen, ihan kuin teidän tapanne olisi ainoa ja oikea. Opettele ottamaan huomioon, että on monia tapoja tehdä asioita, kaikki voivat olla yhtä hyviä- ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa."[/QUOTE]

Sinulla on jännä tapa yrittää loukata ihmistä rivien välistä, suorastaan piilovttuilua.
Juu, minä olen tuo suuri ajattelija. Mitä sitten? Osuinko liian lähelle totuutta, vai mistä tää jatkuva kiusaaminen minua kohtaan?

 

["Hilla"]

[QUOTE="Höh";27874598]Sanotaan nyt kuitenkin, että arvostan ihan älyttömästi kaikkea, mitä mieheni kodin ja perheen eteen tekee. Ja arvostan ihan yhtä lailla jokaista naista, joka tekee saman.

Eli ensisijaisesti rakastaa lapsia ja nauttii heidän seurastaan, ja pyörittää siinä ohella sen verran kotitöitä kuin itsestä hyvältä tuntuu. Eikä iltaisin pomota minua vaan antaa minunkin keskittyä olennaiseen eli siihen yhdessäoloon.[/QUOTE]

Miten siitäkin on nyt yhtäkkiä tullut pomotusta, kun joku väsynyt äiti sanoo kaipaavansa hetken omaa aikaa tai edes yhtä harrastusta viikossa itselleen.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";27874797]Samaa mieltä! Nuorten pahaolo johtuu välinpitämättömyydestä, ei äideistä jotka antavat paljon huomiota lapselleen (=marttyyriäiti???täh?).
Ja valittaa saa ja pitääkin, se tekee hyvää!![/QUOTE]

Jos nainen antaa muutaman vuoden elämästään lapsilleen ja se tekee hänestä marttyyrin, niin millainen on sitten se nainen joka tekee nekin vuodet töitä ja hoidattaa lapsensa toisilla? Niin. Sitä ei saakaan enää sanoa, koska se on jo loukkaavaa toisia kohtaan. (Enkä edes ajattele paljoa mitään työssä käyvistä vanhemmista, huom. Vanhemmista! Kunhan vain tein huomion tässä ketjussa).

Ja toinen huomio: ihminen väsyy, kun yrittää oikein kovasti. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että kun on itse päättänyt hoitaa omat lapsensa ja kotinsa, niin sen haluaa tehdä kunnolla. Siihen sitten väsyy, jos elämä ei ole mitään muuta, jos tiedossa ei ole mitään muuta ja jos kukaan ei koskaan auta. Ja väsyy, jos suorittaa liikaa. Mutta siinä yrittämisessä ei minusta pitäisi kellään olla mitään nokan koputtamista. Äiti yrittää tehdä asiat hyvin ja oikein, ja se on teistä kamalaa?

Tästä tuli mieleen toinen epäreilu huomio, että jos sitten vastakohtien kotona olo on ollut helppoa ja lunkisti ottamista, niin miten luokattoman huonoa se lastenhoito ja kasvatus heillä on ollut?