Miehelle näpäytys, kun muu ei tehoa..

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874009]Kuka niin on sanonut? Että äiti ei nauti lapsen seurasta?

Kaiken voi näköjään ymmärtää väärin, jos haluaa.

P.s. luuleln että nuoret voivat pahoin, kun äidit on tehnyt niska limassa töitä koko lapsuuden , eikä aikaa ole jäänyt lapselle....Mut sähän haluat kääntää kaiken juuri päinvastoin...[/QUOTE]

Suomessa nuoret voivat pahoin huomattavasti enemmän kuin monessa Euroopan maassa, jossa päivähoito aloitetaan hyvinkin aikaisin. Ja täytyy sanoa, että tämän ketjun lukemalla saa ehkä aavistuksen, miksi.

Ei yksikään lapsi eikä aikuinen saisi olla taakka läheisilleen. Jos random-työkaverit tuntuvat niin paljon paremmalta seuralta kuin omat lapset, kannattaa katsoa peiliin. Tai ainakin vähintään mennä sinne töihin. Kamalin kohtalo lapselle on, kun marttyyriäiti pimentää auringonkin asenteellaan.

 

["jep"]

Datalle joka kehui koti-isyytensä olleen niin lunkia aikaa sanoisin että yleensä miehet ottavat asiat lunkisti. Ja yleensä se tarkoittaa myös sitä, että asiat tehdään hutiloiden, vähän sinnepäin. Ei siis stressata mistään. Laatu ei välttämättä ole sama mitä ehkä jonkun huolellisemman äidin. Tai sitten sinullakin oli huippuhelpot lapset ja muijas siivosi jälkenne kuitenkin. Tuskin oli paikat tiptop kun muija töistä kotiutui

Tähän olisi kiva saada tarkennusta, mikä "laatu"? Tietysti laadusta voidaan puhua, jos jollekulle kotivanhemmuus tarkoittaisi sitä, että lapsille tehdään aamulla mikropuurot, räpätään dvd päälle, istahdetaan koneelle, lämmitetään jossain välissä mikrossa eineksiä, räpätään dvd uudestaan päälle ja korkeintaan laitetaan vähän pyykkiä koneeseen. Mutta jos normaalisti viettää lasten kanssa aikaa, ulkoilee ja järjestää pientä arjen vaihtelua, huolehtii, että on puhtaita vaatteita (vaikka sitten väriltään vähän kärsineitä), ruokaa, syliä ja unta, mihin sitä "laatua" kaivataan ja kuka sen perään kyselee? Ei lapsi siitä välitä, onko peppupyyhe silitetty, jos se nyt on jokseenkin puhdas, tai onko joku askartelu mietitty viimeisen päälle kehittäväksi, vai saavatko ilolla räiskiä erivärisiä paperinpaloja kartongille just niin kuin lapsen mieli sattuu lentämään .

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874009]Kuka niin on sanonut? Että äiti ei nauti lapsen seurasta?

Kaiken voi näköjään ymmärtää väärin, jos haluaa.

P.s. luuleln että nuoret voivat pahoin, kun äidit on tehnyt niska limassa töitä koko lapsuuden , eikä aikaa ole jäänyt lapselle....Mut sähän haluat kääntää kaiken juuri päinvastoin...[/QUOTE]

Itse kirjoitit, että elämä "elämä ei aina ole nautinnollista ja kivaa, siinä on oma rankkuutensa, josta vain kotiäidit tietävät", ja iltaisinkin "kotiäidit ovat yleensä niin puhki, etteivät jaksa viettää sitä omaa aikaa".

Kuulostaa minusta pahemman luokan marttyyriydeltä. Jokin on arjessa mitoitettu väärin. Ja sanon tämän työäitinä, joka on myös ollut kotiäiti, ja joka olisi mielellään sitä edelleen, mutta joka kokee reiluksi että mieskin pääsee viettämään aikaa kokopäiväisesti lastensa kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Höh";27874036]Suomessa nuoret voivat pahoin huomattavasti enemmän kuin monessa Euroopan maassa, jossa päivähoito aloitetaan hyvinkin aikaisin. Ja täytyy sanoa, että tämän ketjun lukemalla saa ehkä aavistuksen, miksi.

Ei yksikään lapsi eikä aikuinen saisi olla taakka läheisilleen. Jos random-työkaverit tuntuvat niin paljon paremmalta seuralta kuin omat lapset, kannattaa katsoa peiliin. Tai ainakin vähintään mennä sinne töihin. Kamalin kohtalo lapselle on, kun marttyyriäiti pimentää auringonkin asenteellaan.[/QUOTE]

Just. Höpö höpö.

Katse nyt vaan peiliin, miksi olet katkera kotiäitejä kohtaan?
Jos tässä ketjussa hieman liioitellaan sitä kotiäitien rankkaa elämää, niin so what?
Ei se sitä tarkoita, etteivätkö he olisi hyviä äitejä lapsilleen. Enemmänhän he haluavat parastaan lapsilleen kuin työssäkäyvät, jotka työntävät lapsen melkeinpä minkälaiseen hoitopaikkaan tahansa, ja totuus kun on että suurin osa tämän maan päiväkodeista on täysin persuksista niin.....

Muihin maihin on turha verrata, ennen kuin olet ollut paikan päällä seuraamassa.
Ja suomalaisten naisten julmuus toisiaan kohtaan on kyllä jotain uskomatonta, samoin kilpailu, kateellisuus jne. Onko ihme että nuoret voivat pahoin, kun aikuiset naiset/äidit ovat jääneet kilpailunhalussaan ja itsekkyydessään lapsen tasolle. Ja JOO, kyllä yleistän, ihan tarkoituksella. Olen asunut monessa muussa maassa, ja voin sanoa että suomalaiset naiset on jostain niin syvältä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Höh";27874016]Sinun elämäsi on varmasti rankkaa aina ja kaikissa puitteissa, eikä kukaan ikinä ymmärrä sen rankkuutta.

Mutta jotenkin tuntuisi inhimillisemmältä, että olisit töissä ja valittaisit kohtuuttomasta pomosta ja kaksinaamaisista työkavereista, kuin että olet kotona ja valitat omista lapsistasi.

Meillä muuten muu perhe jäi nukkumaan, kun lähdin ulko-ovesta yhdeksän aikaan ulos.[/QUOTE]

Kuka valittaa ja mistä? Kerroin että meillä herätään joka aamu klo 6, en ole valittanut omista lapsistani! Oletpa sinä harvinaisen veetumainen ihminen! Taidat vaan olla kateellinen että jotkut saavat olla kotona omien lastensa kanssa.

 

["Hilla"]

[QUOTE="Höh";27874081]Itse kirjoitit, että elämä "elämä ei aina ole nautinnollista ja kivaa, siinä on oma rankkuutensa, josta vain kotiäidit tietävät", ja iltaisinkin "kotiäidit ovat yleensä niin puhki, etteivät jaksa viettää sitä omaa aikaa".

Kuulostaa minusta pahemman luokan marttyyriydeltä. Jokin on arjessa mitoitettu väärin. Ja sanon tämän työäitinä, joka on myös ollut kotiäiti, ja joka olisi mielellään sitä edelleen, mutta joka kokee reiluksi että mieskin pääsee viettämään aikaa kokopäiväisesti lastensa kanssa.[/QUOTE]

Minusta tuo ei kuulostanut lainkaan marttyyriydeltä, vaan tosiasialta. Sinulta on aika kullannut muistot tai sitten sinulla on ollut extrahelppoja lapsia.

Minä ainakin muistan hyvin, kuinka väsynyt olin hoitovapaalla ollessani. Tarvitsen paljon unta, mutta sitä en saanut tarpeeksi, kun lapset heräilivät öisin. Päiväunetkaan eivät univajettani pystyneet paikkaamaan. Iltaisin olin aina niin väsynyt, että rojahdin takuuvarmasti sohvalle, jos vain pienen hetken onnistuin omaa aikaa saamaan.

Ei nyt työäitinäkään huvita joka ilta lähteä lasten tai omiin harrastuksiin, vaikka univelka ei enää olekaan niin paha. Sen verran väsyttävää tämä arkirumba kuitenkin on.

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874098]Just. Höpö höpö.

Katse nyt vaan peiliin, miksi olet katkera kotiäitejä kohtaan?
Jos tässä ketjussa hieman liioitellaan sitä kotiäitien rankkaa elämää, niin so what?
Ei se sitä tarkoita, etteivätkö he olisi hyviä äitejä lapsilleen. Enemmänhän he haluavat parastaan lapsilleen kuin työssäkäyvät, jotka työntävät lapsen melkeinpä minkälaiseen hoitopaikkaan tahansa, ja totuus kun on että suurin osa tämän maan päiväkodeista on täysin persuksista niin.....

Muihin maihin on turha verrata, ennen kuin olet ollut paikan päällä seuraamassa.
Ja suomalaisten naisten julmuus toisiaan kohtaan on kyllä jotain uskomatonta, samoin kilpailu, kateellisuus jne. Onko ihme että nuoret voivat pahoin, kun aikuiset naiset/äidit ovat jääneet kilpailunhalussaan ja itsekkyydessään lapsen tasolle. Ja JOO, kyllä yleistän, ihan tarkoituksella. Olen asunut monessa muussa maassa, ja voin sanoa että suomalaiset naiset on jostain niin syvältä.[/QUOTE]

En ole katkera kotiäitejä kohtaan. Olen ollut kotiäiti, ja tulevaisuudessa tulen jälleen olemaan kotiäiti. Lapseni eivät ole päivääkään perheen ulkopuolella hoidossa olleet.

Olen vain oikeasti huolissani lasten puolesta, jos kotiäitien elämä laajemminkin on sellaista kuin tässä ketjussa.

Ja olen muuten minäkin asunut useassa maassa, eiköhän nykyään melkein jokainen ainakin vähän koulutetumpi nuorehko aikuinen ole? Väitteeni nuorten pahoinvoinnista ei perustu mihinkään ystäväpiirissä nähtyyn, vaan ihan kansainvälisiin tutkimuksiin.

Tosin aika moni ulkomaalainen ystäväni on Suomen-vierailuillaan järkyttynyt nähdessään omin silmin, kuinka 13-15-vuotiaat pyörivät ympäripäissään kaupungilla. Yleensä he kysyvät minulta, miksi nämä lapset eivät vietä aikaa perheidensä kanssa. Hyvä kysymys.

 

[Kurjenkello harmaana]

Eikös tässäkin olisi sitten hyvä että tää kotona oleva herää samaan aikaan kun töissäolija?
Mun mielestä ainakin on aika kohtuutonta vetää 50/50 jos kotona olija saa nukkua aamulla 3h pidempään ja päivällä vielä 2h päikyt?

Luulenpa, että aika moni, prosenttilukua en nyt osaa tähän vetäistä, herää samaan aikaan, tai jopa aikaisemmin, kuin töihin lähtevä puolisonsa.
Itse en, mies reissuhommissa, herää viideltä....seitsemäksi menee vasta, työmatkakaan ei siellä kovin pitkä ole, vaan itsepähän haluaa heräämisaikaa kunnolla. Mä herään puoli seiskalta vasta.
Onneksi tuo oma rakas osaa arvostaa sitä, että minä tätä taloutta pidän pystyssä, pakkohan tuo on yksin, kun mies on pois viikot. Viikonloppuisin otan ja saan ottaa omaa aikaa, tosin saan viikollakin, harrastuksen ajaksi vien lapset pappan ja mamman luokse! Ihanat isovanhemmat! <3
Ap:lle tsemppiä, toivon todella, että sinunkin miehesi oppisi arvostamaan kotiäitiyttäsi ja soisi sinulle sovulla sen oikean oman ajan!

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874145]Kuka valittaa ja mistä? Kerroin että meillä herätään joka aamu klo 6, en ole valittanut omista lapsistani! Oletpa sinä harvinaisen veetumainen ihminen! Taidat vaan olla kateellinen että jotkut saavat olla kotona omien lastensa kanssa.[/QUOTE]

No täytyy myöntää, että pikkuinen kateus kävi mielessä, kun toiset jäivät kotiin nukkumaan töihin lähtiessäni

Mutta tämän ketjun kotiäideille en todellakaan ole kateellinen.

 

["Hilla"]

[QUOTE="vieras";27874098]
Ja suomalaisten naisten julmuus toisiaan kohtaan on kyllä jotain uskomatonta, samoin kilpailu, kateellisuus jne. Onko ihme että nuoret voivat pahoin, kun aikuiset naiset/äidit ovat jääneet kilpailunhalussaan ja itsekkyydessään lapsen tasolle. Ja JOO, kyllä yleistän, ihan tarkoituksella. Olen asunut monessa muussa maassa, ja voin sanoa että suomalaiset naiset on jostain niin syvältä.[/QUOTE]

Tämän ikävän tosiasian huomaa valitettavasti tässäkin ketjussa. Mikä siinä on niin vaikeaa olla solidaarinen toisia naisia kohtaan. Miksi vain näitä luomakunnan kruunuja pitäisi passata, paapoa ja kehua (ilman syytä)? Miksei miehiltä voi vaatia samaa työpanosta ajankäytöllisesti perheensä hyväksi kuin naiseltakin?

Ne naiset teilataan heti, jotka tätä uskaltavat vaatia.

 

["Hilla"]

[QUOTE="Höh";27874167]

Olen vain oikeasti huolissani lasten puolesta, jos kotiäitien elämä laajemminkin on sellaista kuin tässä ketjussa.

[/QUOTE]

Kerrohan, millaista tässä ketjussa olevien kotiäitien lasten elämä on. Ainakaan äitien puolelta en ole siinä mitään negatiivista havainnut. Sen sijaan isät tuntuvat välinpitämättömiltä.

 

["Höh"]

[QUOTE="Hilla";27874159]Minusta tuo ei kuulostanut lainkaan marttyyriydeltä, vaan tosiasialta. Sinulta on aika kullannut muistot tai sitten sinulla on ollut extrahelppoja lapsia.

Minä ainakin muistan hyvin, kuinka väsynyt olin hoitovapaalla ollessani. Tarvitsen paljon unta, mutta sitä en saanut tarpeeksi, kun lapset heräilivät öisin. Päiväunetkaan eivät univajettani pystyneet paikkaamaan. Iltaisin olin aina niin väsynyt, että rojahdin takuuvarmasti sohvalle, jos vain pienen hetken onnistuin omaa aikaa saamaan.

Ei nyt työäitinäkään huvita joka ilta lähteä lasten tai omiin harrastuksiin, vaikka univelka ei enää olekaan niin paha. Sen verran väsyttävää tämä arkirumba kuitenkin on.[/QUOTE]

Totta, ihmiset tarvitsevat eri määriä unta. Siksi ei pitäisi yleistää omia eikä toisten kokemuksia. Tässäkin ketjussa joku äiti ilmoitti, ettei mies voi ikinä tietää miten paljon imetys väsyttää. Ei niin, muttei sitä voi tietää toinen nainenkaan. Itse nukuin kuin tukki yöimetysten välillä, ja tunsin oloni kohtalaisen levänneeksi.

Jos arki on oikeasti kärsimystä, siihen pitää alkaa etsiä ratkaisuja. Ja kyllä, tällöin oma puoliso on minunkin mielestäni se ensisijainen henkilö. Mutta ei siten, että kotivanhempi sanelee työssäkäyvälle hirveän listan kotitöitä, vaan yhdessä mietitään miten arjesta saataisiin helpompaa ja kivempaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Höh";27874184]No täytyy myöntää, että pikkuinen kateus kävi mielessä, kun toiset jäivät kotiin nukkumaan töihin lähtiessäni

Mutta tämän ketjun kotiäideille en todellakaan ole kateellinen.[/QUOTE]

Sinulla on ylimielinen asenne kotiäitejä kohtaan. Miksi he eivät saisi kokea, että kotiäiteys on rankkaa? Jos sinulle se ei ole ollut rankkaa, ei se tarkoita että kaikilla muilla on samoin. Oletko koskaan kuullut empatiasta?

On äitejä, joiden lapset valvottavat vielä 2-vuotiainakin, tai pahempaa. On refluksiaa, koliikkivauvoja, erityislapsia, vaativia lapsia, yksinhuoltajia jne. Et voi tietää muiden tilanteista, miksi siis aliarvioida muiden tunteita tässä ketjussa?

 

["Höh"]

[QUOTE="Hilla";27874190] Miksei miehiltä voi vaatia samaa työpanosta ajankäytöllisesti perheensä hyväksi kuin naiseltakin?

Ne naiset teilataan heti, jotka tätä uskaltavat vaatia.[/QUOTE]

Mikseivät miehet voisi olla kotona hoitovapaalla, kuten meillä tällä hetkellä? Tällöin he voisivat ihan itse laatia omat rutiininsa ja hoitaa kotia niiden mukaisesti.

Molemmat puolisot ymmärtäisivät toisiaan paremmin, kun olisivat kokeneet kolikon molemmat puolet. Kumpikin tietäisi, millaista on kantaa oikeasti vastuuta ruokahuollosta ym. sen sijaan että tekee mitä käsketään. Kumpikin tietäisi, miten helposti se likainen lautanen unohtuu pöydälle, kun on ollut päivän töissä muissa hommissa ja saanut istua valmiiseen pöytään. Ja kumpikin tietäisi, miten ärsyttävää on tulla töistä kotiin ja joutua toisen käskystä imuroimaan, kun haluaisi ottaa puoli tuntia ihan hengähtäen ja lapsia huomioiden.

 

[suskijaperhe]

eipä ne kotityöt niin rankkoja ole mutta se jatkuva hälytysvalmiudessa oleminen.. ite olen neljän lapsen kotiäiti ja kyl mul riittää aikaa käydä keilaamassa ja tapailla kavereita, just ilmotin miehelle että ens lauantaina mää meen naapurin kans keilaamaan ja sen jälkee viihteelle, hoida lapset sen aikaa, ja yhtää mutinaa ei kuulunut=P

 

["Hilla"]

[QUOTE="Höh";27874213]Totta, ihmiset tarvitsevat eri määriä unta. Siksi ei pitäisi yleistää omia eikä toisten kokemuksia. Tässäkin ketjussa joku äiti ilmoitti, ettei mies voi ikinä tietää miten paljon imetys väsyttää. Ei niin, muttei sitä voi tietää toinen nainenkaan. Itse nukuin kuin tukki yöimetysten välillä, ja tunsin oloni kohtalaisen levänneeksi.

Jos arki on oikeasti kärsimystä, siihen pitää alkaa etsiä ratkaisuja. Ja kyllä, tällöin oma puoliso on minunkin mielestäni se ensisijainen henkilö. Mutta ei siten, että kotivanhempi sanelee työssäkäyvälle hirveän listan kotitöitä, vaan yhdessä mietitään miten arjesta saataisiin helpompaa ja kivempaa.[/QUOTE]

Ei täällä kukaan ole ollut sanelemassakaan miehelle mitää hirveää työlistaa. Mistä sellaista olet saanut päähäsi?

 

[+0+0]

[QUOTE="Hilla";27874190]Tämän ikävän tosiasian huomaa valitettavasti tässäkin ketjussa. Mikä siinä on niin vaikeaa olla solidaarinen toisia naisia kohtaan. Miksi vain näitä luomakunnan kruunuja pitäisi passata, paapoa ja kehua (ilman syytä)? Miksei miehiltä voi vaatia samaa työpanosta ajankäytöllisesti perheensä hyväksi kuin naiseltakin?

Ne naiset teilataan heti, jotka tätä uskaltavat vaatia.[/QUOTE]


kun se ei ole edes mahdollista jos mies on töissä 9h työmatkoineen.

 

["Höh"]

[QUOTE="Hilla";27874209]Kerrohan, millaista tässä ketjussa olevien kotiäitien lasten elämä on. Ainakaan äitien puolelta en ole siinä mitään negatiivista havainnut. Sen sijaan isät tuntuvat välinpitämättömiltä.[/QUOTE]

En jaksa käydä koko ketjua läpi, mutta jo aloitusviestissä muun muassa todetaan, että "ahdistaa" ja "lupaan palata kodinhoitokoneeksi". Myöhemmissä viesteissä kuvaillaan aivan järkyttäviä miehennahjuksia ja heidän herättämiään negatiivisia tunteita.

Meinaatko, etteivät lapset mitenkään huomaa kotonaan näitä kaikkia tunteita ja ajatuksia? Vai ovatko vain tyytyväisiä, kun lattia on imuroitu?

 

[Kurjenkello harmaana]

[QUOTE="vieras";27869467]Jokainen äiti on kokenut ekan vuoden heräämiset. Nyt puhutaankin mun mielestä KOTIÄIDEISTÄ, eli niistä, jotka jää hoitamaan isompia lapsia kuin vuoden ikäisiä kotiin. Ja jos lapsi vielä pari-kolme -vuotiaana herää useasti yössä, niin miksei asialle tehdä mitään?[/QUOTE]

On monia syitä, miksi isompikin lapsi heräilee öisin.
Itsellä nyt reilu 5,5-vuotiaat kaksospojat, joista toinen on valvottanut vauva-ajan jälkeen melkoisesti, tosin ei juuri nyt. Syynä pediatrinen uniapnea. Ekalla kerralla poistettiin kitarisat, nielurisat olivat tuolloin normaali. Toisella kerralla sitten ne nielurisat... Pahimmillaan herätti mut yli kymmenen kertaa yössä, ja sitten kun kammoksuin niitä hengityskatkoksia, se unikin oli aika heikkoa.
Miten helppoa onkaan tuomita tuntemattomia, ylentää itsensä, unohtaen sen, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin itse, eivät toimi tai ajattele samalla lailla, joiden lapset ovat erilaisia, erityisiä? Surullista!
Minä siis yhä osa-aikakotiäiti, vaikka pojat täysipäiväisesti hoidossa ovatkin. Ja erittäin tyytyväinen osaani, kuten miehenikin tilanteeseemme.

 

[+0+0]

On monia syitä, miksi isompikin lapsi heräilee öisin.
Itsellä nyt reilu 5,5-vuotiaat kaksospojat, joista toinen on valvottanut vauva-ajan jälkeen melkoisesti, tosin ei juuri nyt. Syynä pediatrinen uniapnea. Ekalla kerralla poistettiin kitarisat, nielurisat olivat tuolloin normaali. Toisella kerralla sitten ne nielurisat... Pahimmillaan herätti mut yli kymmenen kertaa yössä, ja sitten kun kammoksuin niitä hengityskatkoksia, se unikin oli aika heikkoa.
Miten helppoa onkaan tuomita tuntemattomia, ylentää itsensä, unohtaen sen, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin itse, eivät toimi tai ajattele samalla lailla, joiden lapset ovat erilaisia, erityisiä? Surullista!
Minä siis yhä osa-aikakotiäiti, vaikka pojat täysipäiväisesti hoidossa ovatkin. Ja erittäin tyytyväinen osaani, kuten miehenikin tilanteeseemme.

Nämä tilanteet ovat marginaali tilanteita, Normaalilapset nukkuvat yönsä heräämättä 10 kertaa.

 

["Hilla"]

[QUOTE="Höh";27874248]Mikseivät miehet voisi olla kotona hoitovapaalla, kuten meillä tällä hetkellä? Tällöin he voisivat ihan itse laatia omat rutiininsa ja hoitaa kotia niiden mukaisesti.

Molemmat puolisot ymmärtäisivät toisiaan paremmin, kun olisivat kokeneet kolikon molemmat puolet. Kumpikin tietäisi, millaista on kantaa oikeasti vastuuta ruokahuollosta ym. sen sijaan että tekee mitä käsketään. Kumpikin tietäisi, miten helposti se likainen lautanen unohtuu pöydälle, kun on ollut päivän töissä muissa hommissa ja saanut istua valmiiseen pöytään. Ja kumpikin tietäisi, miten ärsyttävää on tulla töistä kotiin ja joutua toisen käskystä imuroimaan, kun haluaisi ottaa puoli tuntia ihan hengähtäen ja lapsia huomioiden.[/QUOTE]

Siksi kun ne eivät halua. Tekosyynä käytetään taloudellista tilannetta. Ei olla valmiita tinkimään omasta elintasosta, eikä passattavana olosta.

Kannatan ehdottomasti sitä, että isien olisi pakko hoitaa YKSIN lapsiaan ainakin kuukauden ajan. Sen toteuttaminen käytännössä ei kuitenkaan taida olla ihan yksinkertaista.

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874227]Sinulla on ylimielinen asenne kotiäitejä kohtaan. Miksi he eivät saisi kokea, että kotiäiteys on rankkaa? Jos sinulle se ei ole ollut rankkaa, ei se tarkoita että kaikilla muilla on samoin. Oletko koskaan kuullut empatiasta?

On äitejä, joiden lapset valvottavat vielä 2-vuotiainakin, tai pahempaa. On refluksiaa, koliikkivauvoja, erityislapsia, vaativia lapsia, yksinhuoltajia jne. Et voi tietää muiden tilanteista, miksi siis aliarvioida muiden tunteita tässä ketjussa?[/QUOTE]

Olen täällä aikaisemminkin kirjoittanut, että erityislapset ovat erikseen ja eri elämäntilanteet voivat olla hyvinkin haastavia. En millään jaksaisi näpytellä ajatusta uudelleen joka viestiin

Asiat saa kokea rankoiksi, mutta eikö ole melkoista elämän haaskaamista, jos käyttää niin paljon energiaa negatiivisuuteen? Eikö tekisi hyvää, että isä ja äiti välillä vaihtaisivat paikkoja perheessä? Tai sitten (hui kauhistus) pistettäisiin lapset hoitoon, jos äiti oikeasti on sitä mieltä, että on niin paljon hienompaa ja mahtavampaa juoda kahvia töissä random-tyyppien kanssa kuin kotipöydän ääressä omien lasten kanssa.

 

["Linnea"]

Kukaan meistä ei voi tietää tänkään aloittajan todellista tilannetta, sekin on mahdollista ettei hän tosiaan tee mitään.. tai on samanlainen sekopää kuin eräs joka pesee 3h pyykkiä joka pv.

Sekopää en mielestäni ole jos pesen pyykiä useamman tunnin päivässä,sekopäiseltä kuulostat itse kuin noinkin lapsellisesti otat osaa keskusteluun joka poikkeaa täysin alkuperäisestä aiheesta. Tästä eilisestä ketjusta innostuin ja kuvaan viikon ajan mieheni tekemiä sotkuja tässä asunnossa,siihen alkuperäiseen aiheeseen liittyen ja useammankin muun äidin toteamaan :ilomielin hoidan lapset,lasten ruuat ja pesen sitä pyykiä mutta joku raja on sikojenkin elättämiseen tullut. Esim.kerrottakoon :mies palasi eilen 3vrkl jätkien reissulta (juopottelua ja mökkeilyä),eteisen lattialla on matkatavarat levällään.Tietokonepöydällä on edellisen yön puoliksi syöty leipä,olut tölkki,energiajuomatölkki ja maitolasi.Viikonlopun vaatteet ovat riisuttuna olohuoneen lattialle(yleensä eteisen lattialle),peti on petaamatta(nukuin kipeän vauvan kanssa istualleen sohvalla). Olen herännyt puoli kuudelta.Vienyt työn kouluun,herätellyt miestäni puoli seitsemästä varttia vaille kahdeksaan.Myöhästyi koulusta joten vein hänetkin. Vienyt poikani neuvolaan.Tullut kotia ja pedannut lasten pedit ja pessyt sitä pyykiä (sunnuntaina en pessyt). Olen tehnyt ruuan,hakenut lapsen,käynyt ruoka-kaupassa ja seuraavaksi pesen jälleen kerran pyykiä(vauva oksensi toppahaalarilleen ja minun toppavaatteilla autosta noustuamme.Mies soitti juuri ja kysyi voinko siirtää rahaa tupakkiin koska hän on tuhlannut tilinsä tyhjäksi reissussa ja rahaa tulee 2viikon kuluttua. Nyt vauva nukkuu,isoin tekee läksyjä ja poika rakentaa leegoilla(eli mulla on OMAA aikaa) Tämä on sitä tasa arvoa todellakin - ja päänsärky ja jyskytys on aika mainio kun mies lupauksistaan huolimatta nukkui eri huoneessa eikä valvonut vauvaa kanneskellen,vaikak niin lupasi edellisten kantelu-öiden verottaessa minua.

 

["kotimamma"]

[QUOTE="Höh";27874213]Totta, ihmiset tarvitsevat eri määriä unta. Siksi ei pitäisi yleistää omia eikä toisten kokemuksia. Tässäkin ketjussa joku äiti ilmoitti, ettei mies voi ikinä tietää miten paljon imetys väsyttää. Ei niin, muttei sitä voi tietää toinen nainenkaan. Itse nukuin kuin tukki yöimetysten välillä, ja tunsin oloni kohtalaisen levänneeksi.

Jos arki on oikeasti kärsimystä, siihen pitää alkaa etsiä ratkaisuja. Ja kyllä, tällöin oma puoliso on minunkin mielestäni se ensisijainen henkilö. Mutta ei siten, että kotivanhempi sanelee työssäkäyvälle hirveän listan kotitöitä, vaan yhdessä mietitään miten arjesta saataisiin helpompaa ja kivempaa.[/QUOTE]

Juuri näin, eli et itse ole ollut väsynyt, etkä selvästi osaa ymmärtää muiden väsymystä. Sinun kanssasi on turha väitellä. Olet täydellinen, minä-tiedän-kaiken-tyyppi.


Vinkkinä sinulle, monen ihmisen arki voi joskus olla hetkellisesti kärsimystä, se on ihan normaalia, kuuluu E-LÄ-MÄÄN. Sinun ideasi ja kommenttisi ovat hyvin naiiveja. Et tunnu ymmärtävän oikeastaan yhtään mitään.

 

["..."]

[QUOTE="Hilla";27874190]Tämän ikävän tosiasian huomaa valitettavasti tässäkin ketjussa. Mikä siinä on niin vaikeaa olla solidaarinen toisia naisia kohtaan. Miksi vain näitä luomakunnan kruunuja pitäisi passata, paapoa ja kehua (ilman syytä)? Miksei miehiltä voi vaatia samaa työpanosta ajankäytöllisesti perheensä hyväksi kuin naiseltakin?

Ne naiset teilataan heti, jotka tätä uskaltavat vaatia.[/QUOTE]

Täysin totta. Samaa olen ihmetellyt usein.