voi itku!
mies on masentunut, ainoa "ilo" on työ, jossa käy päivittäin. sairaslomalle ei suostunut, että pysyy vähän edes järki päässä. työssä ei tarvitse kohdata muita ihmisiä..
kotona tai muualla arki ei suju.. ei kykene kotitöihin, ei sosiaalisiin tilanteisiin, eikä enää harrasta mitään. ennen musiikki oli miehelle intohimo, nykyään ei jaksa innostua siitäkään...
oon varman tosi itsekäs, kun ajattelen itseäni miehen sairauden varjolla. pelkään, etten jaksa olla tukena. pelkään murenevani joku päivä tähän tilanteeseen. en voi keskustella miehen kanssa enää mistään, kun hän ei kykene. kaikki arjen normaalit asiat jää minun huollettavaksi. päivätöiden lisäksi KAIKKI on minun huolehdittavana. lapsia meillä ei ole, mutta iso talo ja eläimet verottaa myös omaa jaksamista..
itkettää olla näin heikko, etten kykene huolehtimaan miehestäni, joka kaipaa apua ja tukea.
kotona tai muualla arki ei suju.. ei kykene kotitöihin, ei sosiaalisiin tilanteisiin, eikä enää harrasta mitään. ennen musiikki oli miehelle intohimo, nykyään ei jaksa innostua siitäkään...
oon varman tosi itsekäs, kun ajattelen itseäni miehen sairauden varjolla. pelkään, etten jaksa olla tukena. pelkään murenevani joku päivä tähän tilanteeseen. en voi keskustella miehen kanssa enää mistään, kun hän ei kykene. kaikki arjen normaalit asiat jää minun huollettavaksi. päivätöiden lisäksi KAIKKI on minun huolehdittavana. lapsia meillä ei ole, mutta iso talo ja eläimet verottaa myös omaa jaksamista..
itkettää olla näin heikko, etten kykene huolehtimaan miehestäni, joka kaipaa apua ja tukea.