Mä liikuin teini-iässä ns epämääräisten ihmisten (käyttäny huumeita, istunu linnassa tai eivät muuten vaan olleet vielä jääneet kiinni) seurassa.. Silloin nuorempana vanhemmat kyllä yritti saada mua näisstä piireistä pois, mut itsepäinen ku olin :headwall:
Nyt vanhempana oon huomannu et mulla on sellanen pahanpojan-syndrooma, pakko saada aina se "pahimman" näkönen mies..
Tulevan lapsen (LA 5.4.) isällä on rikosrekisteri, mut linnaan se ei oo joutunu. Eikä sekään enää mitään pahuuksia tee, nuorempana vaan "tuli kokeiltua kaikennäköstä", minkä mä ymmärrän tavallaan täysin. Vanhemmilleni oon sanonu suurpiirteittäin Isukin taustasta, eikä ne nyt tietenkään järkyttävän iloisia asiasta ollu, mut ei ne oo alkanu kyllä tuomitsemaankaan ketään.
Itse mä en oo henk.kohtasesti koskaan edes pilveä polttanu, saati sit käyttäny jotain muuta. Rikosrekisteriä ei oo eikä tuu (ellen joku kerta jää kii ku ajan aivan liian lujaa motarilla, heh, ainoo pahe)
Ketään en oo mielestäni koskaan tuominnu sen takia mitä ovat aikoinaan tehneet. Tosin enää en välttämättä ottais miestä joka rötöstelee ym. Mutta jos on joskus aikoinaan jotain tyhmyyksiä tehny ja on niistä oppinu, niin ei mun mielestä kellään pitäis olla sanottavaa.
En tiiä, ehkä mulla on vaan käyny tuuri ettei kukaan mun tuttava/perhepiiristä oo mua hylänny mun "kavereitten" takia.. Pari kertaa on kyllä joku ohimennen maininnu et kyllähän mäki nyt varmaan käytän aineita ku toi kaveriki käyttää, mut aika hyvin oon saanu taottua niillekki päähän ettei se aina sitä tarkota.
Ikävää tollanen et edes omat vanhemmat ei luota sen vertaa suhun, vaan täytyy välit pistää poikki :'(
Tsemppii sulle, mä en ainakaan sua pidä yhtään alempiarvosena ku ketään muutakaan :flower: