Rajaan vastaukseni siihen, miksi pornon kattominen saattaa vaivata naisia. Toki tämä on vain yhden naisen näkökulma. Tarkoitus ei ole syyttää miehiä, vaan yrittää ymmärtää ilmiötä vähän.
Itse käyn tiettyä prosessia asian hyväksymisen kanssa. Tiedän, että mies katsoo joskus pornoa ja tämähän oli aluksi hirveä ahdistuksen paikka. Mielestäni ei ole kuitenkaan ollut syytä kieltää häntä katsomasta, vaan mennä itseeni: miksi se ahdistaa. Pakko oli todeta, että se ahdistaa siksi, että pelkään jääväni kakkoseksi. Pelkään mieheni vertailevan minua "täydellisen näköisiin naisiin", ja minähän en voi kilpailla heidän kanssaan. Tunnen oloni epävarmaksi ja pelkään, etten riitä miehelleni. Olemme puhuneet asiasta ja olen kertonut, että hän voi tehdä mitä haluaa pornon suhteen, mutta minulla on vaikeuksia asian kanssa näistä syistä. Hän oli hyvin ymmärtäväinen, hellä ja empaattinen. Sanoi, ettei yritäkään luvata, ettei katsoisi, koska siitä vaan tulee ikuinen takaa-ajo, kun en kuitenkaan voi olla varma katsooko vai ei. Ja minä taas en näe mitään järkeä kieltää tuollaista asiaa: tiedän itsekin, etten pysty pitämään sellaista lupausta, jonka annan vain toisen mieliksi, mutta jossa ei minun mielestäni ole mitään väärää. Asiasta voidaan vaan puhua ja molemmat yrittävät ymmärtää asiaan. Pornon katsomisen sinänsä ei tarvitse muuttua.
Jotenkin minua lohduttaa se, että mies oli pitkään aidosti ymmällään siitä, miksi koen epävarmuutta hänen pornon katsomisestaan. Hänestä se ei ole mikään juttu. Tiedän miehelläni olevan korkea moraali ja hän on muutenkin kypsä mies tärkeissä asioissa, joten jos hän tekee jotain väärin, omatunto kyllä kolkuttaa. Joten jos mies kokee asian noin, niin luultavasti pornon katseluun ei todella liity mitään niistä asioista, mitä pelkään. Jos hänellä olisi jotenkin "vääriä" ajatuksia, niin kyllä aistisin, että hänellä on syyllinen olo ja sitten olisi oikea ongelma. Toistaiseksi ongelma on minun pääni sisällä, koska koen filmin naiset itselleni uhkana. Mieheni näkökulmasta näin ei ole. Ja joo, tässä asiassa minulla on heikko itsetunto - monissa muissa asioissa ei. Täällä tuntuu vallitsevan käsitys kuin vain hyvällä itsetunnolla varustetut ansaitsevat olla parisuhteessa. Itse ajattelen niin, että suhteessa tuetaan toinen toista. Huono itsetunto on suhteelle vahingollinen vasta silloin, kun lähdetään rajaamaan toisen tilaa ja syyttelemään turhista.
Meillä sujuu seksielämä hyvin, itse en mitenkään pihtaile enkä usko aiheuttavani mieheni pornon katsomista jotenkin seksin puutteella. Hän vaan nyt katsoo sitä. Miehen seksuaalisuus on erilaista kuin naisten, siksi tämä onkin niin hankalaa. Vaikka toki naisetkin katsovat pornoa ja jotkut miehet eivät. En edelleenkään pidä siitä, että mies sitä katsoo, mutta asia ei kuitenkaan ahdista yhtä paljon kuin ennen, koska olemme rehellisesti asiasta puhuneet ja olen tullut kuulluksi. Käsitän, että ongelma on minun ja juontaa juurensa ties minne.
Mies käyttää myös nuuskaa silloin kun en ole näkemässä. Ihan sama juttu: en kiellä sitä, mutta en pidä siitä. Tiedän myös, että se on hänen valintansa ja asiansa, ei minun.
Tsemppiä ap. Jutelkaa asiasta ja mieti pohjia myöten, miksi asia on sinulle vaikea sulattaa. Kun oppii itsestään jotakin uutta, se heijastuu myönteisesti myös parisuhteeseen ja pääsee askeleen eteenpäin. Miehesi on luvannut olla katsomatta sitä siksi, ettei loukkaisi sinua tai pääsisi keskustelussa vähemmällä. Ethän edes tiedä, onko hän pitänyt lupauksensa vai ei. Mutta jos ei ole, niin tuo sopimus siitä, ettei mies katso, ei toimi. Silloin täytyy etsiä uusia ratkaisuja. Jos miehesi edelleen katsoo sitä, se johtuu luultavasti siitä, ettei hän näe asiassa mitään väärää eikä käsitä, miksi se ahdistaa sinua.