Miehellä uusi nuori ystävätär

[Gambanjaga]

Olen 29-vuotias ja mieheni on 31 ja suhteemme on kestänyt melkein kuusi vuotta. Jokin aika sitten sain ohimennen tietää, että mieheni tuntee erään hyvin nuoren naisen (jonka iäksi kertoi 19), jonka kanssa oli jossakin illanistujaisissa jutellut ja heistä oli sitten FB-kavereita tullut. Tietääkseni ovat viettäneet aikaakin yhdessä jossain ja tyttö laittoi nytkin viestiä, että on liikkeellä, lähtisitkö mukaan. Mieheni ehdotti, että minäkin voisin tulla.
Sanoin etten tule ja kielsin häntä tapaamasta tuota tyttöä. Kävimme pienen riidan aiheesta eikä mies suostu millään ymmärtämään, miksi hiillyin.
Vau. Tyhmä mies?

No, mitään pettämistä ei varmaankaan ole tapahtunut enkä sitä ensimmäisenä epäillytkään, mutta eikö ole aika erikoista, että kolmekymppinen mies kaipaa kaveriksi teinityttöä? Itse panin merkille myös sen, että tyttö on aivan toisesta maailmasta kuin mieheni, ns. bimbo, jolla ei ole mitään yhteistä mieheni kanssa millään tasolla. Luotettavuudesta kertoo toki myös se, että mieheni oli heti valmis pyytämään minut mukaan jos tämän tytön tapaa mutta silti.

Minusta tuntuu aivan oudolta enkä voi ymmärtää, mihin aikuinen mies teinityttöä tarvitsee. Miksi heidän pitäisi tavata tai viettää aikaa yhdessä? Vanhat ystävät, koulukaverit yms vastaavat ovat asia erikseen, mutta itse olen sitä mieltä, ettei ole seurustelevan miehen muutenkaan sopivaa vartavasten haeskella jotain ystävättäriä. Miksi hän ei hanki ikäisiään ystäviä ja mieluiten miehiä?
Mieheni on viime aikoina ollut yksinäinen ja osa kavereista on muuttanut kauas pois, mutta ei se ole mielestäni mikään syy olla mielin kielin kaiken maailman pikkutytöille, joilta kyllä epäilemättä saa huomiota.

Ja kun mietin itseäni 19-vuotiaana, osaan kyllä mainita muutamia asioita miksi olisin kiinnostunut noin paljon itseäni vanhemman (ja komean) miehen seurasta.
Sietämätöntä.

Ärsyttää miehen urpoilu ja se, ettei hän näytä piittaavan minun loukkaantumisestani ollenkaan.

Kuinka itse toimisitte tällaisessa tilanteessa?

 

[dfghfghdf]

No enpä tedä onko 19-vuotias enää mikään teini. Itse olin saman ikäisenä kahden lapsen äiti ja hyvin kypsä. Sanot ettei miehelläsi ole mitään yhteistä tuon tytön kanssa. näköjään on, jotain sellaista jota sinuolla ei ole yhteistä miehesi kanssa.
ps. Mieheni on minua 10 vuotta vanhempi ja hyvin menee.

Taidat olla aika määräilevä ja omistava tyyppi. Ehkä tuo nuorempi on lempeämpi ja huomaavaisempi miehellesi?

 

[Gambanjaga]

No enpä tedä onko 19-vuotias enää mikään teini. Itse olin saman ikäisenä kahden lapsen äiti ja hyvin kypsä. Sanot ettei miehelläsi ole mitään yhteistä tuon tytön kanssa. näköjään on, jotain sellaista jota sinuolla ei ole yhteistä miehesi kanssa.
ps. Mieheni on minua 10 vuotta vanhempi ja hyvin menee.

Taidat olla aika määräilevä ja omistava tyyppi. Ehkä tuo nuorempi on lempeämpi ja huomaavaisempi miehellesi?

Hienolla asenteella lähdit kommentoimaan.
13-20-vuotiaat ovat teinejä eikä sitä asiaa muuta mikään määrä ikäistään kypsempiä ihmisiä. Minä myöskin tiedän, millaisesta tytöstä tuossa tekstissä puhun koska olen hänet nähnyt ja sinä taas et, joten minä olen jäävi tekemään tulkintani tästä ihmisestä (ja sinä et).

Ja toki ikäerot tasoittuvat mitä vanhemmaksi eletään. Esim. 50-vuotiaan ja 40-vuotiaan välinen parisuhde ei ole mikään kummallisuus. Kaikki tapaukset ovat tilannekohtaisia ja nimenomaan sitä tilannetta pyysin tässäkin tarkastelemaan.
Ja kysyin, kuinka itse toimisitte vastaavassa tilanteessa.

Jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin ylimielinen hölynpöly, ei varmaan sitten kannatakaan kommentoida.

 

[Minä olisin]

OTietääkseni ovat viettäneet aikaakin yhdessä jossain ja tyttö laittoi nytkin viestiä, että on liikkeellä, lähtisitkö mukaan. Mieheni ehdotti, että minäkin voisin tulla.
Sanoin etten tule ja kielsin häntä tapaamasta tuota tyttöä. Kävimme pienen riidan aiheesta eikä mies suostu millään ymmärtämään, miksi hiillyin.
Vau. Tyhmä mies?

Kuinka itse toimisitte tällaisessa tilanteessa?

Minä olisin lähtenyt ilman muuta mukaan ja näyttänyt tytölle, kuka sen miehen kanssa oikein seurustelee...

 

[Gambanjaga]

Minä olisin lähtenyt ilman muuta mukaan ja näyttänyt tytölle, kuka sen miehen kanssa oikein seurustelee...

Luultavasti olisin näin tehnytkin, jos kyseessä olisi ollut saman ikäluokan edustaja ja jos olisin todella epäillyt, että hän vikittelee miestäni. Toisaalta silloinhan miehessä on vikaa kun tällaisen seuraan hakeutuu eikä naisessa, joka vain testaa rajojaan etenkin jo mies on antanut ymmärtää jotain.

Olin jotenkin ihan hämmentynyt koko tilanteesta. Me kaksi aikuista ja 19-vuotias tyttö yhdessä ulkona? Ei kiitos. Se tyttökin saa luvan hankkia ikäistään seuraa.

 

[19 v ei ole teini]

Sinulla on kyllä aika omituinen asenne asiaan; olet sitä mieltä, että te kaksi olette aikuisia, siksi vanhempia ja viisaampia ja tämä kolmas on teini ja bimbo. Olet kovin ennakkoluuloinen ja tuomitset ihmiset suoraan jonkun ominaisuuden perusteella edes välittämättä tutustua - se jos mikä ei ole kovin aikuismaista.

Ikä ei tuo mukanaan aikuisuutta eikä valitettavasti todellisuudessa kerro yhtään mitään ihmisen viisaudesta, älykkyydestä, suvaitsevaisuudesta, avarakatseisuudesta jne. Tämä "teini" voi olla kaikkea näitä enemmän kuin te ja takana elämänkokemusta rutkasti sinua enemmän, jonka myötä hän voi miehesi mielestä olla hyvinkin mielenkiintoinen ja raikas tyyppi ja tuttavuus.

Minä aloin seurustella 19-vuotiaana 30-vuotiaan miehen kanssa ja viiden vuoden kuluttua olimme naimisissa. Nyt on muksut jo aikuisia. Ei meillä todellakaan ollut koskaan mitään iän tuomaan kuilua, paitsi musiikkimaussa.

 

[Gambanjaga]

Sinulla on kyllä aika omituinen asenne asiaan; olet sitä mieltä, että te kaksi olette aikuisia, siksi vanhempia ja viisaampia ja tämä kolmas on teini ja bimbo. Olet kovin ennakkoluuloinen ja tuomitset ihmiset suoraan jonkun ominaisuuden perusteella edes välittämättä tutustua - se jos mikä ei ole kovin aikuismaista.

Ikä ei tuo mukanaan aikuisuutta eikä valitettavasti todellisuudessa kerro yhtään mitään ihmisen viisaudesta, älykkyydestä, suvaitsevaisuudesta, avarakatseisuudesta jne. Tämä "teini" voi olla kaikkea näitä enemmän kuin te ja takana elämänkokemusta rutkasti sinua enemmän, jonka myötä hän voi miehesi mielestä olla hyvinkin mielenkiintoinen ja raikas tyyppi ja tuttavuus.

Minä aloin seurustella 19-vuotiaana 30-vuotiaan miehen kanssa ja viiden vuoden kuluttua olimme naimisissa. Nyt on muksut jo aikuisia. Ei meillä todellakaan ollut koskaan mitään iän tuomaan kuilua, paitsi musiikkimaussa.

19-vuotias ON TEINI.
Ja takerrut nyt kuvailemani tilanteen/ongelman kannalta TÄYSIN epäolennaiseen seikkaan. Jos haluat keskustella lisää iästä, tee se jossain muualla. Täällä voisit mieluiten kommentoida itse aihetta.

 

[Teiniäipälle]

No ei duunipaikallakaan jaksa kuunnella kesätyttöjen juttuja kuin muutaman minuutin. Teini-ikäinen on vielä henkisesti ihan kakara jutuiltaan ja eleiltään. Mitä taas ihmisten elämänkokemukseen tulee, niin joku Lindsey Lohan on varmaan kokenut paljon, mutta en siltikään viettäisi hänen kanssaan aikaa tai pidä häntä viisaana, älykkäänä jne. EN tiedä mitä kolmekymppinen hakee senikäisestä, voithan ihan vittuillaksesi kysäistä onko poikaystäväsi tytön isä.

 

[Gambanjaga]

No ei duunipaikallakaan jaksa kuunnella kesätyttöjen juttuja kuin muutaman minuutin. Teini-ikäinen on vielä henkisesti ihan kakara jutuiltaan ja eleiltään. Mitä taas ihmisten elämänkokemukseen tulee, niin joku Lindsey Lohan on varmaan kokenut paljon, mutta en siltikään viettäisi hänen kanssaan aikaa tai pidä häntä viisaana, älykkäänä jne. EN tiedä mitä kolmekymppinen hakee senikäisestä, voithan ihan vittuillaksesi kysäistä onko poikaystäväsi tytön isä.

Jep. Näille "minä ainakin olin kypsä enkä teini sen ikäisenä" -kommentoijille sanon vielä, että ei minua kiinnosta se, mitä te sen ikäisinä olitte. Minä tiedän, kenestä tuon ikäisestä tytöstä tässä jutussa puhun, te ette. En ainakaan puhu teistä! Ja se tyttö kenestä minä puhun, ON BIMBO eikä tämän havainnon tekeminen riipu ennakkoluuloistani tai epäkypsyydestäni, vaan empiirisestä kokemuksesta. En ole häntä kasvotusten tavannut enkä ole edes kiinnostunut tapaamaan, mutta hänen FB-profiiliaan tarkasteltuani olen voinut hyvillä perusteilla päätyä aika monenlaisiin havaintoihin, muun muassa myös siihen, ettei hänellä ole mieheni kanssa mitään yhteistä. Jopa mieheni myönsi asian kun siitä kysyin ja myönsi myös tytön olevan vähän pissis.

Tyttö kirjoittaa teinix-tyyliin, lisäilee duckface-kuvia itsestään ja heruttaa. Onko ihmekään, etten halua mieheni häntä tapaavan tai edes hänenFB-kaverinsa olevan? Miehelläni on jokin ihmeellinen fb-syndrooma, jonka mukaan kaikki kavereiksi pyytävät -etenkin jos ovat naisia - pitää hyväksyä kavereiksi. Ja niin hän hyväksyykin. Itse olen paljon tarkempi siitä, että hyväksyn kaverilistalleni vain heitä jotka oikeasti tunnen.

Tähän tilanteeseen liittyy toki muitakin ulottuvuuksia, mutta en jaksa niistä nyt selostaa. Kuvailin vain lyhyesti tuon tilanteen ja olin kiinnostunut tietämään, kuinka muut toimisivat vastaavassa tilanteessa. Epäilenpä, että äärimmäisen harva nainen minun sijassani vain kohauttaisi olkiaan eikä olisi tippaakaan mustasukkainen.

Tyttö on toki kaunis eikä sekään varsinaisesti helpota asiaa. Silti, vaikka hän olisi ruma ja VAIKKA hän olisi joku samasta musiikista kiinnostunut tyyppi jonka mieheni olisi vaikka keikalla tavannut, olisi hyvin vaikeaa sulattaa tätä.

 

[aiheesta]

19-vuotias ON TEINI.
Ja takerrut nyt kuvailemani tilanteen/ongelman kannalta TÄYSIN epäolennaiseen seikkaan. Jos haluat keskustella lisää iästä, tee se jossain muualla. Täällä voisit mieluiten kommentoida itse aihetta.

Ai, minä luulin että nimenomaan se ikä on tässä se pointti, korostat sitä ainakin aloituksessa kovin paljon.

Miksi ihmeessä sitten olet mustasukkainen, jos tyttö on bimbo ja miehesikin mielestä pissis. Mies on jostain syystä kuitenkin tapaillut tyttöä ja oli taas valmis lähtemään treffeille.

Tikittääkö biologinen kellosi ja nyt pelkäät että joudut etisimään vanhoilla päivilläsi vielä kiireesti uuden suhteen?

Jos mieheni edes liittyisi johonkin feisbookiin, pitäisin häntä ihan tärähtäneenä, joten en voi kuvitella edes moista tilannetta.

 

[Gambanjaga]

Ai, minä luulin että nimenomaan se ikä on tässä se pointti, korostat sitä ainakin aloituksessa kovin paljon.

Miksi ihmeessä sitten olet mustasukkainen, jos tyttö on bimbo ja miehesikin mielestä pissis. Mies on jostain syystä kuitenkin tapaillut tyttöä ja oli taas valmis lähtemään treffeille.

Tikittääkö biologinen kellosi ja nyt pelkäät että joudut etisimään vanhoilla päivilläsi vielä kiireesti uuden suhteen?

Jos mieheni edes liittyisi johonkin feisbookiin, pitäisin häntä ihan tärähtäneenä, joten en voi kuvitella edes moista tilannetta.

Ikäkin oli tärkeä pointti, mutta lisäksi sukupuoli ja ylipäätään se, että miehelläni on joku nuori naisystävätär (miksi? miksi ei muita ystäviä ja mihin hän tuota naista tarvitsee? -> 31-vuotiaan miehen ja 19-vuotiaan tytön ystävyys vaikuttaa oudolta...haloo)

Biologinen kelloni ei tikitä enkä tietääkseni ole vanha - kumpikaan näistä ei liity tähän aiheeseen mitenkään.

Ja mitä tulee Facebookiin, lähes kaikkihan siellä ovat enkä näe, että siinä olisi mitään väärää. Aika ikävää kuitenkin todeta, miten paljon ongelmia yksi helvetin nettisaitti voi esim. parisuhteille aiheuttaa. Seurustelevatkin ihmiset kuvittelevat voivansa käyttäytyä siellä miten sattuu.
Tosin tässä tapauksessa ongelmana ei ole Facebook sinänsä, kuten jotuli ilmi.

 

[Theofano]

En nyt kommentoi ikää, kun siitä on näemmä tullut jo ihan kylliksi kommenttia. Iällä ei ole edes niin väliä - sinä siis KIELLÄT ja komennat miestäsi? Päätät, kenen kanssa miehesi saa kaveerata ja mikä on kyllin hyvä syy miehellesi ystävystyä jonkun kanssa? Onko miehesi sinun lapsesi, jota sinun tulee vahtia ja kasvattaa?

Voin sinänsä ymmärtää jonkinasteiden mustasukkaisuuden, mutta se ei vielä ole peruste kieltää tuttavuutta. Itse asiassa, ei aikuiselta ihmiseltä voi eikä tule kieltää yhtään mitään. Sinä et valitse miehesi ystäviä kuten ei miehesikään sinun ystäviäsi eikä sinun loukkaantumisesi määrittele miehesi elämää ja sama toisin päin. Mitä, jos yrittäisit vähän ymmärtää miestäsi tässä asiassa etkä heti asettuisi vastahankaan? Asiasta tulee vain entistä suurempi, jos teet siitä härkäsen. Mikset menisi mukaan ja katsoisi, miltä homma paikan päällä näyttää.

Itse tutustuin joskus 16-vuotiaana kolmikymppiseen mieheen ja juttelimme netissä vaikka mitä. En väitä, että olisin ollut kypsä, en todellakaan, mutta kiinnostuksen aiheita oli samoja, joten homma silti luisti. Aikanaan ystävyys sitten laantui ja haihtui lopulta kokonaan, joten ehkä ei sinunkaan miehesi kysymyksessä ole mikään maailmaa mullistava juttu. Mitä sitten, jos se toinen on teini ja epäkypsä. Mikseivät aikuinen ja vaikka lapsi voisi olla ystäviä keskenään? Tietysti ystävyys on erilaista silloin kuin kahden aikuisen välillä, mutta ystäviä voivat silti olla.

 

[Hannis]

Tämän keskustelun idea taitaa olla se, että aloittaja teilaa aina vastaukset yhden toisen jälkeen? Noh, otetaan riski...

Tulee mieleeni pari ajatusta aloituksesta.

- miehellesi uusi, kovin nuori ystävä saattaa merkitä kokemusta, jossa hän saa osakseen imartelua ja ihailua ja se miellyttää ja hivelee. Hän on ystävyyssuhteessa kokemusta ja elämänkoulua edustava henkilö, jota nuori nainen katsoo ylöspäin.

- sinulle nuori nainen on puolestaan selittämätön uhka, selittämätön siksi ettei hän pelaa samoilla kriteeriellä (koulutus, kokemus, status) kuin sinä. Samalla sinä joudut naisena ehkä ensi kerran kokemaa sen, mitä on nuoremman naisen uhka. Olet itsekin vielä nuori, mutta vähitellen 3kympin ylitettyäsi tämä tulee tutummaksi ja tutummaksi - nuorilla naisilla on puolellaan ihana nuoruuden hehku, jota ei vii kuin kadehtia ja itse opetella hyväksymän oma ikä.

 

[Gambanjaga]

Tämän keskustelun idea taitaa olla se, että aloittaja teilaa aina vastaukset yhden toisen jälkeen? Noh, otetaan riski...

Tulee mieleeni pari ajatusta aloituksesta.

- miehellesi uusi, kovin nuori ystävä saattaa merkitä kokemusta, jossa hän saa osakseen imartelua ja ihailua ja se miellyttää ja hivelee. Hän on ystävyyssuhteessa kokemusta ja elämänkoulua edustava henkilö, jota nuori nainen katsoo ylöspäin.

- sinulle nuori nainen on puolestaan selittämätön uhka, selittämätön siksi ettei hän pelaa samoilla kriteeriellä (koulutus, kokemus, status) kuin sinä. Samalla sinä joudut naisena ehkä ensi kerran kokemaa sen, mitä on nuoremman naisen uhka. Olet itsekin vielä nuori, mutta vähitellen 3kympin ylitettyäsi tämä tulee tutummaksi ja tutummaksi - nuorilla naisilla on puolellaan ihana nuoruuden hehku, jota ei vii kuin kadehtia ja itse opetella hyväksymän oma ikä.

Ei se ole keskustelun ideana vaan se, että keskustellaan itse asiasta eikä epäolennaisista sivuseikoista. Kuinka vaikeaa sen ymmärtäminen joillekin on? Kaipailin muiden kokemuksia vastaavista tilanteista ja kenties neuvoja, en mitään "yhyy en mä ainakaan ollu lapsellinen 19v"-juttuja - mitä minä niistä hyötyisin?

Sinun kommentissasi on muuten asiaa ja jotain samanlaista arvelin. Mieheltä ei tietenkään suoraa vastausta saa vaikka olen udellut kaikkea aina siitä onko hänellä kolmenkympin kriisi ja voisinko minä tehdä jotain toisin. "Ei et, oot ihana, kaikki on hyvin" blabla.

Ärsyttää se tunne, etten riitä miehelleni ja se, etteivät hänelle riitä samanikäiset miespuoliset ystävät tai edes ne vanhat tutut naispuoliset kaverit, jotka minäkin tunnen ja olen mukisematta hyväksynyt. Jos miehelläni ylipäätään olisi hyvin nuoria ystäviä, tilanne ei ehkä olisi niin kummallinen. Toisaalta silloin ajattelisin ehkä, että mikä on vikana kun ei oman ikäinen seura ollenkaan kelpaa...

 

[Gambanjaga]

En nyt kommentoi ikää, kun siitä on näemmä tullut jo ihan kylliksi kommenttia. Iällä ei ole edes niin väliä - sinä siis KIELLÄT ja komennat miestäsi? Päätät, kenen kanssa miehesi saa kaveerata ja mikä on kyllin hyvä syy miehellesi ystävystyä jonkun kanssa? Onko miehesi sinun lapsesi, jota sinun tulee vahtia ja kasvattaa?

Voin sinänsä ymmärtää jonkinasteiden mustasukkaisuuden, mutta se ei vielä ole peruste kieltää tuttavuutta. Itse asiassa, ei aikuiselta ihmiseltä voi eikä tule kieltää yhtään mitään. Sinä et valitse miehesi ystäviä kuten ei miehesikään sinun ystäviäsi eikä sinun loukkaantumisesi määrittele miehesi elämää ja sama toisin päin. Mitä, jos yrittäisit vähän ymmärtää miestäsi tässä asiassa etkä heti asettuisi vastahankaan? Asiasta tulee vain entistä suurempi, jos teet siitä härkäsen. Mikset menisi mukaan ja katsoisi, miltä homma paikan päällä näyttää.

Itse tutustuin joskus 16-vuotiaana kolmikymppiseen mieheen ja juttelimme netissä vaikka mitä. En väitä, että olisin ollut kypsä, en todellakaan, mutta kiinnostuksen aiheita oli samoja, joten homma silti luisti. Aikanaan ystävyys sitten laantui ja haihtui lopulta kokonaan, joten ehkä ei sinunkaan miehesi kysymyksessä ole mikään maailmaa mullistava juttu. Mitä sitten, jos se toinen on teini ja epäkypsä. Mikseivät aikuinen ja vaikka lapsi voisi olla ystäviä keskenään? Tietysti ystävyys on erilaista silloin kuin kahden aikuisen välillä, mutta ystäviä voivat silti olla.

Odottelinkin jotain tämän tyyppistä kommenttia, enkä voi sanoa muuta kuin että:
Jos kukaan ei koskaan kehottaisi tai kieltäisi parisuhteessa, avaisi toisen silmiä sille että itseä loukkaa jokin (puolin ja toisin) ja antaisi toisen tehdä mitä huvittaa, mitä hittoa suuresta osasta parisuhteista tulisi? Eivät ne suhteet toimi hoitamatta, niin että luottaa vain toiseen ja antaa olla! Hyvin naivia uskoa, että näin olisi. Vuorovaikutusta tarvitaan puolin ja toisin. Jos on aihetta mustasukkaisuuteen, sanoo siitä toiselle ja antaa palautetta, se on mielestäni hyvä asia ja pitää ajan tasalla. Muutenkin kunkin parin pitää keskustella, missä menevät suhteen rajat ja palata niihin aika ajoin. Miehenikin saa pyytää, kehottaa tai kieltää minua jos hän todella kokee minun loukanneen häntä ja ottaisin aina hänen toiveensa tosissani. Ottaa päähän se, että minun toiveitani ei oteta. Ikään kuin olisi yksi lysti miltä minusta tuntuu ja miehen pitäisi saada mennä ja tulla kuten tahtoo.
Toki saakin, silloin kun on sinkku.

 

[Samanikäinen]

No jo on tullut vastauksia.

Mitenkö toimisin vastaavassa tilanteessa? Minä olisin varmaan aivan yhtä ällikällä lyöty kuin sinä, sen verran outohan tuo tilanne on. Yrittäisin varmaan puhua mieheni kanssa ja selvittää, mikä tytön seurassa on hänen mielestään hyvää. Ehkä se tyttö on hillitön ilopilleri ja porukan hauskuuttaja? Me kolmikymppiset alamme joskus olla vähän tylsää seuraa bileissä, joten ehkä tuo nuori ja energinen pissis on kuin piristysruiske miehesi - kuten kenen tahansa - sosiaaliseen elämään. Uskon, että hänellä on bimbo-olemus kun kerran fb-profiilinsa on kuvailemasi kaltainen, ja miehesikin myöntää sen, mutta hänessä voi sen lisäksi olla jotain kiinnostavampia puolia, jotka eivät välity fb-profiilin kautta.

Yksi mitä voisit harkita, on meneminen johonkin isompaan tilaisuuteen, jossa te kaikki olette paikalla. Minustakin olisi outo idea että lähtisitte kolmistaan ulos, mutta jos vaikka lähiakoina olisi jotkut isommat bileet (vappu lähesty...), niin voisit itse tavata tämän tytön livenä ja saada omin silmin nähdä, millaista hänen seuransa on. Ei kuitenkaan tarvitsisi viettää koko iltaa yhdessä.

Jos käy ilmi, että hän on harmitonta ja hauskaa seuraa, ei tarvitse vältellä sitä että hän sattuu samaan paikkaan teidän kanssanne. (Miehen ei ole soveliasta tavata tyttöä kahdenkesken, kuten mies itsekin ymmärsi).

Jos taas tyttö on aivan sietämätön etkä kerta kaikkiaan näe, miksi hän olisi hyvää seuraa, pistä mies kovempaan kuulusteluun.

 

[Mirjaana]

Terve ap. Täytyy sanoa, että oletpa vastauksia saanut!

Kun tarpeeksi kauan näitä keskustelupalstoja selailee, tietää kyllä, että kun ottaa esille tuollaisenkin aiheen, saa takuuvarmasti vastailijaksi vähintään yhden jänkkääjän, joka tarkoituksellisesti kyseenalaistaa jokaisen kertomasi asian ja väsää sinusta itsestäsi syypäätä, kirjoitat siten mitä tahansa, ja hänen lisäkseen joukon peesaajia samoilla linjoilla, koska näillä palstoilla ei kenellekään haluta suoda ymmärrystä.

Ei aikuiselta ihmiseltä voikaan kieltää yhtään mitään (no, jos nyt ihan perinpohjin asiaa ajatellaan, niin toki voi!) mutta eihän tässä ole mistään kieltämisestä kysekään. Saahan sitä ihmetellä ja pitää outona monia muitakin asioita, saati sitten tämmöistä. Paitsi ettei tämä mitään outoa ole eikä ihmeellistä ; kautta aikojenhan miehet ovat viehättyneet itseään huomattavastikin nuoremmista naisista. Joten miksi ei sitten sinunkin miehesi?

Minä taas en ihmettele lainkaan sitä, ettei sinua kiinnosta tutustua johonkin noinkin nuoreen likkaan. Tuossa iässä kymmenen vuoden ikäero on iso. Toinen on jo aikuinen, toinen ei ole. Ja juu, minullakin oli 19-vuotiaana jo lapsi. Ja myönnän, että en ollut aikuinen. Tykkäsin eniten toisten nuorten, siis samanikäisten, seurasta. Kolmekymppinen mies oli minusta vanha äijä. Enpä usko, että olisin ollut kovinkaan tasaveroista seuraa kolmekymppiselle, vaikka olinkin jo naimisissa ja yhden lapsen äiti. Kyllä me mieheni kanssa elimme nuoren parin elämää, kymmenen vuotta vanhempi mieheni veli oli meistä ihan eri ikäluokkaa.

Itse tunnet miehesi parhaiten, joten etköhän itsekin osaa päätellä, miksi hän tahtoo tämän nuoren neitosen seuraa.

Neuvoni on, että anna asian olla ja mennä niin kuin on mennäkseen. Miehesi tekee itse niin kuin tekee. Ei sinun ole todellakaan mikään velvollisuus yrittää pakkoystävystyä ihmisen kanssa, jota et koe itsellesi kiinnostavaksi. Ei sinultakaan mitään kieltää voi, joten jos ei huvita tavata, niin ei huvita ja sillä siisti. Saat ihan vapaasti pitää pääsi.

Älä välitä näistä ojentelijoista täällä. Sinussa ei ole mitään vikaa eikä mitään ihmeteltävää, olet ihan oikeassa siinä, että juttu ei ole ihan ok.

 

[vieras]

Olen 29-vuotias ja mieheni on 31 ja suhteemme on kestänyt melkein kuusi vuotta. Jokin aika sitten sain ohimennen tietää, että mieheni tuntee erään hyvin nuoren naisen (jonka iäksi kertoi 19), jonka kanssa oli jossakin illanistujaisissa jutellut ja heistä oli sitten FB-kavereita tullut. Tietääkseni ovat viettäneet aikaakin yhdessä jossain ja tyttö laittoi nytkin viestiä, että on liikkeellä, lähtisitkö mukaan.

niin, sitten käy noin. Esim mun vaimo oli 23 ja mä 25 saadessamme ekan muksun. Vuoden olimme tunteneet. Edellisen heilan kanssa olin 5 vuotta ja se löysi omantasoista seuraa lääkiksestä, insinööriopiskelija oli sille liian fiksu.

 

[n52]

Ei kai "suhteen hoitaminen" tarkoita sitä, että asetetaan toiselle rajoja ja vahditaan ja "keskustellaan" parisuhteesta aika ajoin.

Olen sitten ymmärtänyt ihan väärin.

 

[Tuuba]

Ei kai "suhteen hoitaminen" tarkoita sitä, että asetetaan toiselle rajoja ja vahditaan ja "keskustellaan" parisuhteesta aika ajoin.

Olen sitten ymmärtänyt ihan väärin.

Ei varmaankaan. Mutta kyllä minä ap:tä ymmärrän. Mitä jos tämä olisi toisinpäin, tuo fb-kaveri olisi nuori poika ja ap hänen kaverinsa? Mies ihmettelisi mitä 31 -vuotias nainen hakee 19-vuotiaasta kundista. Minkähänlaisia vastauksia hän saisi.

 

[nainen *]

No ei duunipaikallakaan jaksa kuunnella kesätyttöjen juttuja kuin muutaman minuutin. Teini-ikäinen on vielä henkisesti ihan kakara jutuiltaan ja eleiltään. Mitä taas ihmisten elämänkokemukseen tulee, niin joku Lindsey Lohan on varmaan kokenut paljon, mutta en siltikään viettäisi hänen kanssaan aikaa tai pidä häntä viisaana, älykkäänä jne. EN tiedä mitä kolmekymppinen hakee senikäisestä, voithan ihan vittuillaksesi kysäistä onko poikaystäväsi tytön isä.

Totta. Parikymppiset kesätytsyt ovat liikuttavia juttuineen mutta sen pidemmälle ei keskusteltavaa tule. Vaatteet, meikit, kodin sisustus, opiskelujutut ym. teinijutut. Kuuluvat siihen ikään mutta ei niitä enää vanhemmat jaksa kuunnella.

Ap, tuo että hän olisi ottanut sut mukaan, on vain taitavaa hämäystä. Toki he olisivat silloin käyttäytyneet ok, kun olet paikalla mutta olen satavarma siitä että näillä kahdella on suhde. Lähipiirissä oli samanlainen juttu missä vaimoa vietiin 6-0 ja mies oli tosi härski kuinka hän toimi uuden naisystävänsä kanssa vaimon selän takana ja joskus järkkäsi julkisia tapaamisia jotta "vaimo ei epäilisi mitään". Tässä jutussa kävi lopulta niin että tämä kakkosnainen kyllästyi mieheen, koska sana ei pitänyt ja lopulta vaimo ja kakkosnainen ystävystyivät vaikka mies jäi kiinni pettämisistä joka ilmansuunnalla. Pari erosi mutta näiden naisten ystävyys jäi. Tosin olivat samaa ikäluokkaa.

 

[Mielensä pahoittaja]

Ei kai "suhteen hoitaminen" tarkoita sitä, että asetetaan toiselle rajoja ja vahditaan ja "keskustellaan" parisuhteesta aika ajoin.

Olen sitten ymmärtänyt ihan väärin.

En jaksa uskoa, että sinäkään ilman kommentteja tai epäilyksiä hyväksyisit miehesi vastaavan suhteen, etenkään, kun miehellä ei ole ollut tapana käyttäytyä noin. Mieheni on paljon työyhteisössään tekemisissä nuorten, kauniiden ja ihan fiksujen naisten kanssa. Olisi kieltämättä omituista, jos hän vapaa-ajallaankin heidän kanssa kahdestaan kävisi jossain. Jos olemme yhdessä ulkona, on ihan ok, että hän kiertelee ja juttelee muidenkin kanssa, kuin minun. Niinhän minäkin teen

Minä tunnen erään todella fiksun, sivistyneen miehen. Hänen avokkinsa on noin 15 vuotta nuorempi, ja varmaankin kaikkien bimbo blondien prototyyppi. Tuo nainen on todellakin melko yksinkertainen, ei mitään logiikkaa -ei edes sitä kuuluisaa naisen, mille voisi hyväntahtoisesti nauraa. Sellainen peruskoulun käynyt "viidakon tähtönen", iki-pissis. Olemme silloin tällöin miettineet, että mikä on, ettei mies halua älykkyydessä samantasoista seuraa. Vastaus lie rakkaus. Mies ei mitenkään väheksy naisia, eli hänellä ei ole mitään aasiasyndroomaa, jossa nainen on sängyn ja hellan välissä (tuo hänen avokkinsa ei tosin edes osaa kokata, sänkypuuhista en tiedä). Mies pitää todella paljon illanvietoista, joissa voi keskustella ns. omalla tasollaan, haastaen toisen keskuteluissa. Hän saattaa hyvinkin lähteä vkl:ksi maalle sisarustensa kanssa, viettämään aikaa. Avokki on joskus mukana, usein ei. Olen ollut sinkkuaikoinani pari kertaa näillä reissuilla mukana, siskonsa ystävättären rooliissa. Pidämme tuon miehen kanssa toisistamme, olemme samalla aaltopituudella, mutta siinä se.

Tässä ap:n jutussahan on nyt käänteisesti hiukan sama tilanne. Erona se, että mies ei koskaan olisi pyytänyt minua, enkä minä häntä, edes ystävinä kahdenkeskeiseen illanviettoon. Ihan vaan siksi, että miksi pitäisi tahallaan loukata toisen tunteita tietäen, että toinen asiasta pahoittaisi mielensä?

Sinä, ap, puhu miehesi kanssa. Käännä asia ympäri niin, että mitä hän olisi mieltä sinun vastaavasta ystävyydestä? Tapailisit livenä ja fb:ssa miestä, joka on täysin erityyppinen kuin miehesi, niin ettei miehesi kokisi halua lähteä kolmistaan ulos.
Sellainenkin tuli mieleen, että voisiko naisen vaikuttimena olla raha, kun hän pyytää miestäsi mukaansa? Tuon tytön puolesta voin sanoa, että minullakin oli alle kakskymppisenä kolmekymppisiä ihastuksia. Ei se mitään niin tavatonta ole.

 

[n52]

Minusta meidän kenenkään ei kannata miettiä toisten parisuhteista, että mitä tuokin tuossa (bimbossa) puolisossaan näkee. Rakkauden tiet ovat arvaamattomat. Meillä on töissä varmaan 30 kpl ikäistäni n. 50 vee miestä, enkä yhtäkään huolisi kumppaniksi ja monta kertaa mietin, että miten ihmeessä tuonkin vaimo tuota kestää? Mutta sehän on heidän asiansa.

En tiedä mitä tekisin vastaavassa tilanteessa mutta tuskin alkaisin tiukkaamaan tai kuulustelemaan mitään. Jos mies on mennäkseen, se menee. Paras keino on kai olla sellainen vaimo, ettei mies haikaile mihinkään muualle eli hoitaa sitä parisuhdetta ihan oikeasti. Minä ymmärrän sen niin, että otetaan toinen huomioon, järkätään kivaa yhteistä tekemistä, hemmotellaan toista kaikin tavoin.

Samanlainen huumori ja nauru ovat tärkeät asiat suhteessa, ne lähentää (eri ikäisikin varmaan) ja vie pitkälle. Muistan erään miehen; aina kun olimme yhdessä, kaikki aamutkin alkoivat niin että naurettiin ihan vedet silmissä vaikka luettiin sanomalehteä, kommentoitiin kahvipöydässä lehden uutisia ja juttuja. Tilannekomiikka on paikallaan.

 

[keskustelun tarkoitus]

Kun tarpeeksi kauan näitä keskustelupalstoja selailee, tietää kyllä, että kun ottaa esille tuollaisenkin aiheen, saa takuuvarmasti vastailijaksi vähintään yhden jänkkääjän, joka tarkoituksellisesti kyseenalaistaa jokaisen kertomasi asian ja väsää sinusta itsestäsi syypäätä, kirjoitat siten mitä tahansa, ja hänen lisäkseen joukon peesaajia samoilla linjoilla, koska näillä palstoilla ei kenellekään haluta suoda ymmärrystä.

No eikö se ole keskustelun tarkoitus, että esitetään omia mielipiteitä ja näkökantoja asiaan ja kyseenalaistetaan toisen sanomiset ja mielipiteet, jotta keskustelu voisi jatkua? Ihmisillä yleensäkin on taipumus nähdä vain oma puolensa asioista - koskivat ne sitten mitä hyvänsä - eikä se muutu ellei joku muu tuo esiin jotain toista näkökantaa. Mitä järkeä siinä olisi, että tänne tulisi parikymmentä vastausta tyyliin "joo, olet kyllä ihan oikeassa, olen täysin samaa mieltä kanssasi, kyllä, ihan oikein, juuri niin, varsinainen NARTTU se pikkulikka" yms. Epäilemättä se olisi ap:lle mieleen, mutta juuri muuta mieltä siinä ei sitten olisikaan.

 

[SSS]

niin, sitten käy noin. Esim mun vaimo oli 23 ja mä 25 saadessamme ekan muksun. Vuoden olimme tunteneet. Edellisen heilan kanssa olin 5 vuotta ja se löysi omantasoista seuraa lääkiksestä, insinööriopiskelija oli sille liian fiksu.

Tiedän useita tällaisia tapauksia, jolloin parisuhde jämähtää. Roikkuu kuin hantuuki naulassa, kuten setäni sanoo. Seurustellaan vuosia, ajaudutaan jotenkin avoliittoonkin miettimättä sen sitä sen suuremmin. Sitten kun elämä muuttuu tylsäksi aletaan joko suunnitella häitä ja sitten kohta niiden jälkeen erotaan tai sitten erotaan kun jommalla kummalla se oikea tulee kohdalle.

Yhdet tutut seurusteli varmaan 10 vuotta, oli upeat häät ja siihen se loppui. Rouva lähti toisen miehen matkaan melkein samantien.

Vaikka on miten seurusteltu 5 vuotta tai 10 vuotta, pitäisi osata miettiä että onko tämä sitä mitä haluan todella. Ehkä ap:n miehelle on tullut se vaihe vaikkei sitä itsekään tajua.