Miehellä kriisi tai masennusta?

[aiti85]

Mä en tiedä mitä mä teen tai mistä oikein kysyisin neuvoa..

Mieheni ei jaksa tehdä mitään koskaan. Meidän suhdekin alkaa rakoilla. Mieheni ei huomioi mitenkään, osoita rakkautta tai mitään. Kyllä hän sanoo rakastavansa minua ja että haluaa olla mun kanssani. Mut siihen se sitten loppuukin.

Mieheni on työtön ja hakee koko aika töitä. Pelottaa että miehestäni tulee isänsä kaltainen, (hän on alkoholisti). En halua sellaista elämää lapselleni. Mutta en halua myöskään menettää miestäni.. Välillä yrittäny sanoa että hae apua, mutta ei se oikein edes sinnekkään jaksa lähteä :/

Meillä meni hyvin ennen ja jälkeen synnytyksen vuosi sitten, mutta sen jälkeen asiat alkoi mennä huonompaan suuntaan. Me riidellään melkein päivittäin. Puhutaan erosta melkein joka päivä. Onko tässä enään mitään vaihtoehtoa kun ero?

 

[iltatähtien äippä]

Miehet ei oikeen jaksa olla kotona.Mun mies oli tollanen kun se oli työtön, ei edes koiraa jaksanu lenkille viedä. Jos hän löytäis jotain "mielekkääksi" kokemaansa toimintaa. Onko teilläpäin vaikka työttömien yhdistystä tai muuta vastaavaa.Miehinen itsetunto tuntuu olevan niin työ ja suorite sidonnainen että kun ei ole mitään missä sais päteä ja onnistua ei ole läheisille mitään annettavaa. Jos sulla olis jotain mihin oot ollu menossa joku harrastus, opiskelu tai työ juttu tai olisit "sopivasti väsyny" niin että miehes kokis että häntä tosiaan tarvitaan ja sai "päteä" vaikka nyt sitte otona hetken niin hän vois piristyä. :hug:

 

[NeitiNasu]

Perheneuvolaanhan voi mennä vain toinen puolisoista myös, jos vaikka haluaisit käydä yksinäsi: voisit saada sieltä tukea tilanteeseen ja uusia näkökulmia miten olisit miehellesi parhaiten tukena ja apuna ja kuinka omalla toiminnalla voisit edistää tilannetta. Aina kannattaa yrittää, se ei mitään maksa. Joten käy itseksesi siellä jutulla, varmasti ovat ammattilaisina parempia neuvomaan kuin me täällä ruudun takana. Ja mistäs sitä tietää, vaikka se mieskin suostuisi ajan kanssa mukaan. =)

 

[Lila]

Sama tilanne täällä. Mies työtön ja koko ajan hakee työtä, mutta muuten elää omaa elämäänsä, lähinnä siis istuu kotona ja valvoo öitä ja nukkuu päiviä. Me ei tosin riidellä, mutta eipä ole juuri muutakaan. Ei ainakaan rakkautta. En tiedä, mitä tilanteelle voi tehdä. me vaan mennään päivä kerrallaan eteenpäin, ja täytyy seurata tilannetta, jos musta tulee pahemminkin yksinhuoltaja vielä parisuhteessamme.

 

[taustalla]

\

Sama tilanne täällä. Mies työtön ja koko ajan hakee työtä, mutta muuten elää omaa elämäänsä, lähinnä siis istuu kotona ja valvoo öitä ja nukkuu päiviä. Me ei tosin riidellä, mutta eipä ole juuri muutakaan. Ei ainakaan rakkautta. En tiedä, mitä tilanteelle voi tehdä. me vaan mennään päivä kerrallaan eteenpäin, ja täytyy seurata tilannetta, jos musta tulee pahemminkin yksinhuoltaja vielä parisuhteessamme.

:flower: Samassa jamassa ollaan. Hurjasti voimia sulle.

 

[hömpsis]

Meillä aivan sama tarina-mies oli useamman vuoden työttömänä,vaikka kokoajan töitä hakikin.Kieliongelmien ym takia niitä ei kuitenkaan löytynyt.Istui kaikki yöt koneella ja nukkui päivät,mikä tuppasi pännimään kun itse hoisin samalla kolmea lasta.Ei innostunut mistään,käynyt missään tai tehnyt mitään kotona tai muualla.Nyt vihdoin töitä löytyi pari kk sitten ja muutos on ollut valtava-pitkistä päivistään huolimatta mies jaksaa touhuta lasten kanssa,auttaa kotona ja huomioi minutkin paljon enemmän.Oon alkanut muistamaan miksi häneen alunperin rakastuin!Lähinnä sitä ajan takaa että koittakaa jaksaa ja uskoa parempaan,tunnelin päässä on valoa!Voimia arjen kanssa painiville :flower: .

 

[taustalla]

Mutta kun en jaksa!!! Taistelen aina pari-kolme viikkoa, ja sitten vaadin miehen osallistumista, josta hän vetää herneen nenään ja uhkaa erolla ja kiljuu, että meillä menisi paljon paremmin, jos en koko ajan olisi vaatimassa häneltä jotakin tai yrittäisi muuttaa häntä. Kertokaa joku, voiko tällainen enää oikeasti muuttua normaliksi? :'( En jaksa enää toivoa..