mie en enää jaksa...

[vieras]

En jaksa enää yhtään hetkee tuota pentua joka ei syö, ei nuku, ei leiki, huutaa ja vinkuu jalassa kiinni! (väsyneenä ja nälkäisenä)
En jaksa isovanhempia, joilla riittää huomiota vain yhdelle lapsenlapsistaan!
En jaksa miestä, jolle oon "hyvä äiti", ei kuulemma nyt ei jaksa ajatella rakastaako mua, haluaa kuitenkin elää mun kanssa?!

Ihan sama ois hävitä, lakata olemasta, en jaksa ees enää hoitaa tuota lasta, en yrittää laittaa sitä nukkumaan tai yrittää syöttää kun tuloksena on vaan hel..tinmoinen huuto!

oon vankina tuon lapsen kanssa tässä talossa, en pääse minnekään, ei oo rahaa lahtee minnekään. Kukaan ei hoida tuota ees puolta tuntia että voisin olla hetken aikaa rauhassa!! Ukko on töissä yötä päivää, se ei jaksa eikä kerkee, sukulaisia ei kiinnosta...(no empä minäkään kenenään kitisevää penikkaa lähtis vapaaehtoisesti hoitaa!)
Tuo ei nuku yöllä eikä päivällä.

Hajoon kohta...

 

[Hissukka]

Minkä ikäinen lapsi? Voisiko vaikka MLL:n hoitajan tilata, niin pääsisit vähän nollaamaan?

 

[Essi-]

:hug:

 

[nibbler]

tuo mulle huutamaan, mä jaksan kyllä puolitunti jos siitä on jollekki muulle hyötyä. :hug:

 

[Aleksara]

Nyt soitat miehellesi tai jollekin hyvälle ystävällesi ja sanot miltä sinusta tuntuu..Ettet enää jaksa ja vaadit apua!!
Missä päin olet? Jos olet pääkaupunkiseudulta niin minä voisin yrittää auttaa!

Minkä ikäinen lapsesi on? Oisko joku uhmakausi meneillään?

Voima :hug:

 

[LOISTOTUPSU]

Onko siellä minkä ikänen lapsonen?
Jos yhtään lohduttaa niin et ole ainut jolla on kiukkuava pian 2v. Nukkuminen ehkä elämän hirveimpiä asioita sille, osaa tuo muutenkin mieltään osottaa jos ei sen pillin mukaan mennä, sellanen puoltuntia yhtäsoittoo huutoo ja karjumista :/
Yksin tässä minäkin yritän pärjätä näiden lasten kanssa, välillä hyvin ja välillä hyvin heikosti. Olen sen asenteen ottanu että jossain vaiheessa helpottaa. Oma aika erittäin vähissä kun miehen pistin ulkoruokintaan.

 

[ecco]

Peesaan edellistä, ehdottomasti haet apua jostain!

 

[Tytönjapojanmamma]

. No voi. Vähän avuton olo, kun en osaa muuten auttaa. Sanon vain, että soita neuvolaan ja kerro tuntemuksistasi. Tuli mieleen, että ootkohan mun sisko? Sillä samanlaisia fiiliksiä. Et varmaan oo, mutta siis, et ole ainoa joka noin tuntee, jos se lohduttaa. joskus on vaan rankkoja aikoja.

 

[daikakuu]

Mulla oli joskus tuollainen olo kuten varmaan kaikilla äideillä. Jouduin kuitenkin sairaalaan kun minulla epäiltiin tautia mitä ei ollut. Sairaalassa oli hirveää ja halusin vaan kotiin. Tällöin opin arvostamaan mitä minulla on. En haluaisi olla missään muualla kuin kotona vaikka välillä onkin raskasta. Ja ajattele, olet sentään terve!!

 

[neuvoja]

Olin aiemmin vankina kotona. Lähdin kuitenkin lapsen kanssa puistoihin (voi lähteä jo hyvin pienen lapsen kanssa). Tajusin että lapseni oli kitissyt sitä, että sillä oli tylsää ja se tarvitsi virikkeitä, tarkoitan että hän halusi tutkia ympäristöä ja ulkoilmaa. Ulkoilma on myös erittäin hyvä nukuttaja, joten sillä korjaantui uniongelmat. Joka päivä kaksi kertaa pihalle lapsen kanssa, aamupäivällä ja iltapäivällä, sillä saatte rytmin päiväänne ja taatusti nukkuu lapsi.

 

[Aleksara]

Kuten joku vieras jo sanoikin, ulkoilu voi tehdä ihmeitä, niin sinulle itsellesi kuin lapsellesikin.
Pyydä apua, yritä saada miehesi ymmärtämään mitä käyt läpi.
Ja eiköhän miehesi sinusta välitä, koska haluaa elää kanssasi.
Usko pois, tämä vaihe menee pian ohi, sinä ja perheesi selviätte!
Voimia edelleen!
:flower:

 

[ap]

lapsella ikää pikkasen vajaa vuosi.

Ulkona (siis omalla pihalla) melkein asutaan kaikki hereilläoloajat, mut tänään on niinn hirvee ukonilma, ettei viiti ulkoilla Ja pihallahan tuo mukula viihtyy, mut kun jossain välissä on pakko tulla sisälle laittamaan ruokaa (myös kaks isompaa lasta, niistäkin pitää yrittää huolehtia)ja kitinä alkaa saman tien, yksin ei tuon ikästä pihalle kärsi jättää...

Täällä korvessa asutaan, kävellen ei oikein pääse mihinkään ja autoo ei oo...eikä ketään kavereitakaan tässä lähellä.

Neuvolaan soittelinkin jo tässä jokunen aika sitten, mut oma th oli lomalla ja tämä sijainen ei oikein osannu sanoa mitään, pyysi soittamaan toisena päivänä uudelleen...en sit soittanu, kun tuli olo, ettei sieltä kyllä mtn apua saa..

Mieskään ei pysty töistään noin vaan lähtemään, on kyllä ahkerasti soiteltu tänään, mut ei se silti ihan oikeesti taida ymmärtää, miltä musta tuntuu!

 

[äiti myös]

missä päin korpea asut?

 

[ärripurrin äiti]

Kuulostaa tutulta, meillä vuoden ikäinen äkäpussi, jolle auttaa tuossa tilanteessa lämmin kylpy. Suosittelen!

 

[ap]

Nyt jos veisin kylpyyn, niin tekis mieli upottaa koko penikka....

keski-suomessa asutaan

 

[ärripurrin äiti]

Hulluhan sinä oot, se on sentään sinun oma lapsi!!! Mieti vähän mitä suustasi päästelet!!!!!!

 

[katinka]

Hulluhan sinä oot, se on sentään sinun oma lapsi!!! Mieti vähän mitä suustasi päästelet!!!!!!

Ja sinäkö oot niin täydellinen äiti, ettei ole koskaan tullu mitään ikäviä ajatuksia kun olet aivan poikki lapsen itkuun ja vitinään??

 

[LOISTOTUPSU]

Nyt jos veisin kylpyyn, niin tekis mieli upottaa koko penikka....

keski-suomessa asutaan

olen myös keski suomesta, jos haluat niin voit ottaa yhteyksiä. =)

 

[ärripurrin äiti]

Kai se sitten hipoo täydellisyyttä, kolmen koliikkilapsen äitinä ei ole kyllä koskaan tuollainen käynyt mielen vieressäkään vaikka poikki kyllä olen välillä ollutkin! Kyllä lapsella on aina joku syy itkuun ja vikinään, jos yrittäisit itse ensin rauhoittua vois vaikuttaa jonkin verran lapseenkin!

 

[hermoromahdus]

Minä olen kans todella väsynyt.. Äsken just huusin reilu 3 vuotiaalle joka juoksee koko ajan kusella, että minä en enää sun persettä pyyhi, että saat ite sen pyyhkiä!! Ja sitte sen "tilanteen" jälkeen tyttö tuli tuohon viereen taas kitiseen jotain, niin sanoin, että painu vittuun siitä... Ja mulla ei enää ees tuu huono omatunto.. Tiedän, että on aika säälittävää, mutta uskoisin, että minulla tämä käytös johtuu masennuksesta mihin pitäisi saada apua, mutta en saa aikaiseksi.. Ja sitten vielä siitä, että lapsen kanssa pitäis lähtee vaikka puistoon, niin mua ei yksin kertaisesti jaksa kiinnostaa puistot tai mikään muukaan. En siis enää jaksa tehdä mitään tuon likan eteen.. Ja mitä äsken tytölle sanoin, on vielä aika vähäistä..

AP:lle voimia! Yritetään ajatelle, että JOSKUS se HELPOTTAA!!!

 

[äiskä]

Kai se sitten hipoo täydellisyyttä, kolmen koliikkilapsen äitinä ei ole kyllä koskaan tuollainen käynyt mielen vieressäkään vaikka poikki kyllä olen välillä ollutkin! Kyllä lapsella on aina joku syy itkuun ja vikinään, jos yrittäisit itse ensin rauhoittua vois vaikuttaa jonkin verran lapseenkin!

Tommosesta ei oo kyllä mitään apua!
AP, olet varmasti hyvä äiti, täydellisyyttä hipova! On taito, että osaa kertoa omia tuntemuksia ja ajatuksia. Ajatukset ovat eri asia kuin teot. Monesti ajatusten tunnistaminen ja ääneen sanominen (tai kirjoittaminen) auttaa siihen etteivät ne muutu teoiksi. Olet rohkeasti lähtenyt hakemaan täältä vertaistukea ja olet sitä onneksi monelta saanut.
Haethan apua myös muualta ja kerro myös miehellesi, neuvolaan ja sukulaisille tai ystäville joista voisi olla apua yhtä raadollisen rehllissti miltä sinusta tuntuu.

 

[ap]

Hulluhan sinä oot, se on sentään sinun oma lapsi!!! Mieti vähän mitä suustasi päästelet!!!!!!

Joo, tuota just kaipasin hienoa, että teitä täydellisiä ihmisiä, jotka ei ees ajattele mustia ajatuksia , on olemassa. Onnelliset on sun lapset, varmaan nekään ei saa negatiivisia tunteitaan näyttää..

On tosiaan ihan eri asia ajatella tai sanoa, kun tehdä!!

Tosta olikin paljon apua! Mutta suurkiitos teille, jotka olette ihan oikeasti kannustaneet!! Lapsi nukku pari tuntia ja on nyt hiukka paremmalla tuulella...

 

[Vieras]

Ihan pakko oli sulle vastata, kun meillä on 5-v. kitisijä, jolla ei mikään ole koskaan hyvin. Mistä lie perusnegatiivisen luonteensa on perinyt... Mutta ymmärrän sua oikein hyvin ja on niitä kaikenlaisia ajatuksia ollut mullakin..
Kenties tuo on nyt vain joku vaihe, joka menee aikaa myöten ohi. Koita jaksaa! Ja varmaan sun mieskin on väsynyt vähän kaikkeen ja päästelee sammakoita suustaan.
Voisitko olla masentunut? Kenties olisi hyvä keskustella neuvolassa ajatuksistaan, josko sieltä saisi apua? Ja miehelle sanot että nyt tarvitset vapaata lapsesta ja sillä hyvä! Kai hänkin ymmärtää ettei kukaan jaksa jatkuvasti 24/7 kiukuttelevaa lasta.