Menoista

[heikko]

Jos sinä sovit tänään aamulla että huomenna sinulla on meno jossa menee 2-3 tuntia. Mies lupaa olla kahden lapsen kanssa kotona, kolmannen ( vanhimman ) otan mukaan.
Sitten tuosta sopimuksesta muutaman tunnin päästä soittaa miehesi äiti jota mies on luvannut auttaa sitten kun äiti apua tarvitsee ( aika välinä oli että joko tulevana tai sitä seuraavan viikon aikana, tarkempaa aikaa ei tiedossa ) ja silloinkaan anoppi ei vielä tiedä että tarvitseeko apua huomenna vai joku toinen päivä. Anoppi soittaa iltasella ja ilmoittaa että huomenna aamusta aikaisin on oltava paikalla.
Kumman menot jää menemättä?

Mies lupasi että sopii vaikka tiesi minun menostani. Nyt minun on peruttava menoni ja mies lähtee YKSIN, ilman yhtäkään lasta omaan menoonsa.

Vissiin tää helle pehmittää pään mutta suutuin tuosta melkoisesti.
Tuntuu ettei minulla, minun menemisillä, tekemisillä, sanomisilla, ole mitään väliä ikinä. Aina minä joustan ja muut tekee.

 

[mörtsykkä]

meillä jäis anoppi kakkoseksi. Ainakin luulen niin...

 

[Miikkis]

Tiedän tunteen ja se on perseestä ja syvältä. Mutta mä osaltani syytän itteäni että olen antanu näin tapahtua ja tottuttanu miehen siihen että kiukkuan mutta lopulta "alistun" ja perun omani tai metsästän lapsenvahdin vaikka miehen pitäisi tehdä se jos kerran hän on luvannut olla lasten kanssa ja hänelle tuleekin muuta.

Sama juttu kun mihin tahansa omiin menoihin, mies vaan lähtee ja mulla on hirvee organisointi ja varmistelu ja muistuttelu kahta viikkoa ennen omaa menoani, oli se sitte yön yli reissu tai tunnin kauppareissu. Mur.

Eli sympatiaa täältä sylin täydeltä!

 

[pussihukka]

Olisin mäkin suuttunut. :/

 

[Noh]

Riippuu tietenkin vähän niistä menoista. Jos anopin homma on sellainen, että sitä pystyy helpommin säätämään, niin sitten säädetään sitä, ja jos mun homma taas on helpommin säädettävämpi, niin sitten se saa siirtyä. Miksi se sun anopin homma oli sellainen, että tiesi vain viikon tarkkuudella, koska se tapahtuu? Siis riippuuko anopista vai jostain ulkopuolisesta?

 

[mie]

meillä jäis anoppi kakkoseksi. Ainakin luulen niin...

Meillä myös, eikä tarvitse edes luulla Mies sanoisi äidille, että huominen ei sovi tai lähtisi auttamaan äitiä kera kahden muksun.

 

[ap]

Minä siis ymmärrän että mies tiesi etukäteen että jossain vaiheessa anoppi tarvitsee apua. Mutta mitään päivästä ei oltu puhuttu vaan oli 2 viikon varauksella sitten näköjään.
Ja mies vielä aamulla sanoi äidilleen että hänellä itsellään on keskiviikkona meno että silloin hän pääsee apuun vasta oman menonsa jälkeen jos silloin olisi apua vailla :/ Mutta nyt pääsee toki heti vaikka minulla olikin sovittu meno huomiseksi.
Ja hyvää hyvyyttäni lupasin hoitaa homman todella nopeasti ja ottaa yhden lapsista mukaan jotta mies pääsisi mahdollisimman helpolla. Olisin ottanut mukaan 2 vanhinta jos keskimmäinen ei olisi kipeänä.

Nyt jää siis minun hommani hoitamatta, eli joudun ainakin sitä siirtämään, ja olen yksin kotona lasten kanssa huomisenkin. Voi että kun harmittaa! Tää on onneks hyvä paikka purkaa.

Ja minun menoni oli niinkin tärkeä kuin mansikoiden poimiminen pakasteeseen Eli ei mitään tuhottoman tärkeää mutta kuitenkin. Periaattesta oikeastaan harmittaa.

Ja kun mieheni on itse toitottanut että minun pitäisi oppia paremmin pitämään puoleni ihmisten kanssa, etten saisi alistua muiden tahtoon.

 

[ap]

Riippuu tietenkin vähän niistä menoista. Jos anopin homma on sellainen, että sitä pystyy helpommin säätämään, niin sitten säädetään sitä, ja jos mun homma taas on helpommin säädettävämpi, niin sitten se saa siirtyä. Miksi se sun anopin homma oli sellainen, että tiesi vain viikon tarkkuudella, koska se tapahtuu? Siis riippuuko anopista vai jostain ulkopuolisesta?

Anopin meno oli vähän sellainen että milloin nyt sitte sattuu sopimaan. Ei ole kiinni oikeastaan mistään, sen olisi voinut hoitaa joku toinenkin päivä yhtä hyvin. Ja nyt en tosiaan syytä anoppia mistään!! Tiedän ettei hän olisi miestäni huomiseksi pyytänyt jos olisi tiennyt että minulla on jo suunnitelmia.
Enemmänkin ärsyttää että alistuin taas. Eli en kai syytä miestänikään... ihan vain itseäni.

 

[f]

No puhu miehelles hyvä ihminen! Välttämättä ajatuksissaan edes tajua mitä teki...

 

[ap]

No puhu miehelles hyvä ihminen! Välttämättä ajatuksissaan edes tajua mitä teki...

Tämä on käyty jo läpi miehen kanssa