Tuo asia jäi lisäämättä edelliseen viestiini.
Viihdyin nuoruudessani ravintola Josafatissa. Baarissa työskenteli ihana ulkomaalainen nuorimies, jolla oli hauskat jutut. Hän nautti asiakkaidensa hauskuttamisesta. Asuin ravintolan lähellä, ja oli hauska käydä siellä tanssimassa. Sitten aloin käydä jazztanssitunneilla. Yhden kotiin saattajani nenä oli jäädä ulko-oven väliin, kun painoin sen hänen edessään kiinni.
Toisen tanssittajan kanssa oli niin mielenkiintoiset jutut, että olimme viimeiset asiakkaat, ja tarjoilija kävi monta kertaa sanomassa, että ravintola suljetaan. Tapasimme myöhemmin hänen kotona. Myöhemmin miehestä ei kuulunut mitään. Kun hän otti yhteyttä pitkän ulkomaan työmatkan jälkeen, olin jo tavannut elämäni miehen. Sen jälkeen en ole vilkaissut miesoletettuihin.
Miksi pilata hyvä maku suussaan ikävillä uusilla nöyryytyksillä?
Tällä palstalla elämästään raportoiva Super-Setis on hyvä esimerkki tyypistä, jota en taatusti huolisi edes yhden sokerittoman Coca-Cola-hörpyn seuraksi.