L
lintu
Vieras
Yritän kertoa lyhyeesti meidän tilanne. Seurusteltiin entisen avomieheni Samin kanssa pari vuotta ja kaikki oli hyvin kunnes hän yhtäkkiä muuttui. Fyysistä väkivaltaa ei koskaan ollut mutta henkistä sitäkin enemmän. Luonnollisesti kerroin läheisilleni tilanteesta ja pyysin neuvoja. Yritin ja yritin mutta Sami ei muuttunut joten en nähnyt muuta ratkaisua kun erota. Läheiseni olivat tyytyväisiä päätökseeni koska vuoden verran yritin jatkaa ja annoin Samille mahdollisuuden mutta muutosta ei tapahtunut.
Asuimme vuoden verran eri osoitteissa vaikka kuitenkin hieman tapailimme. Sami kävi yksin terapiassa jonka lisäksi kävimme myös yhdessä. Sami muuttui taas samaksi ihanaksi mieheksi johon aikoinaan rakastuin. En tiedä mitä hän puhui yksin siellä terapiassa mutta ilmeisesti se auttoi. Myös meidän yhteinen terapeutti oli sitä mieltä, että aikaisempia ongelmia ei enää ollut. Tuon vuoden aikana meille myös syntyi ihana vauva jolle Sami on ollut paras mahdollinen isä vaikka erossa ollaan oltu.
Nyt pikku hiljaa tuntuu, että uskaltaisin yrittää Samin kanssa uudestaan. Entisiä ongelmia ei enää ole ollut ja muutenkin suhde on toiminut paljon paremmin. Haluaisimme mennä naimisiin. Läheiseni eivät hyväksy tätä. Heistä teen suuren virheen jos edes palaan yhteen Samin kanssa puhumattakaan avioliitosta. Olen yrittänyt kertoa ja selittää kuinka tilanne on nyt eri, mutta he eivät ymmärrä. Ihmiset eivät voi muuttua, he sanovat.
Haluaisin, että naimisiinmeno olisi ihana asia mutta se ei tunnu siltä kun tiedän ettei muut hyväksy tilannetta. Näkevätkö he tilanteen jotenkin paremmin kuin minä? Pitäisikö luottaa heihin ja jatkaa erillään? En usko että voisin mennä naimisiin ja kutsua ihmisiä häihin tietäen että he pitävät sitä virheenä.
Asuimme vuoden verran eri osoitteissa vaikka kuitenkin hieman tapailimme. Sami kävi yksin terapiassa jonka lisäksi kävimme myös yhdessä. Sami muuttui taas samaksi ihanaksi mieheksi johon aikoinaan rakastuin. En tiedä mitä hän puhui yksin siellä terapiassa mutta ilmeisesti se auttoi. Myös meidän yhteinen terapeutti oli sitä mieltä, että aikaisempia ongelmia ei enää ollut. Tuon vuoden aikana meille myös syntyi ihana vauva jolle Sami on ollut paras mahdollinen isä vaikka erossa ollaan oltu.
Nyt pikku hiljaa tuntuu, että uskaltaisin yrittää Samin kanssa uudestaan. Entisiä ongelmia ei enää ole ollut ja muutenkin suhde on toiminut paljon paremmin. Haluaisimme mennä naimisiin. Läheiseni eivät hyväksy tätä. Heistä teen suuren virheen jos edes palaan yhteen Samin kanssa puhumattakaan avioliitosta. Olen yrittänyt kertoa ja selittää kuinka tilanne on nyt eri, mutta he eivät ymmärrä. Ihmiset eivät voi muuttua, he sanovat.
Haluaisin, että naimisiinmeno olisi ihana asia mutta se ei tunnu siltä kun tiedän ettei muut hyväksy tilannetta. Näkevätkö he tilanteen jotenkin paremmin kuin minä? Pitäisikö luottaa heihin ja jatkaa erillään? En usko että voisin mennä naimisiin ja kutsua ihmisiä häihin tietäen että he pitävät sitä virheenä.