menisikö teidän perheessä liian pitkälle jos

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
Menis joo. Mä en usko, että meistä kumpikaan pystyis pidemmän päälle kovin onnellisena elämään sellasen asian kanssa. Alamäkihetkinä tälläsestä tulis aina jotain vääntöä. Mielummin valitsisin adoption.
 
EpätoivoisenRento
Alkuperäinen kirjoittaja Aiduli:
Menis joo. Mä en usko, että meistä kumpikaan pystyis pidemmän päälle kovin onnellisena elämään sellasen asian kanssa. Alamäkihetkinä tälläsestä tulis aina jotain vääntöä. Mielummin valitsisin adoption.
peesi

 
Enpä usko että tollanen tilanne tulis kovin helposti eteen, kuitenkin sen lahjasperman voi ruiskuttaa apuvälineilläkin sisään jne, mutta jos mitään muita keinoja ei olisi niin uskon kyllä että siitä selvittäis tunnepuolella. Vaatisi varmaan jonkinlaisessa terapiassa tai tälläsen ammattilaisen luona puhumassa käymistä, siis ettei miehelle jäisi mitään alemmuudentuntoa kyvyttömyydestään tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:
No meillä oli asia niin sovittu, että ellei lapsia siunaannu perinteisin keinoin, niin elämme sitten lapsettomina.
Näin myös meillä, paitsi sekundääriseen lapsettomuuteen haimme lääketieteestä vähän apua, koska tahdoimme esikoiselle sisaruksen. Sitten ihan luomusti saimme vielä kolmannenkin lapsen :)
 
Rukoilijasirkka
No kyllä se menisi. Siinä olis selityksen makua, kun on kerran ihan hyviä ruiskujakin keksitty. Sen tietty ymmärtäisin, et käytettäs vaikka miehen veljen spermaa. vaikka siitäkin vois tulla myöhemmin onkelmia, jos se veli sit alkais kuvitella olevansa jotain muutakin kuin biologinen isä. :(
 
Borkku
Ellei EXn siittiöt olis riittäny aikoinaan IVF hedelmöityksessä niin oltais käytetty luovuttajaa, ei toi neiti muutenkaan panemalla oo alkuaan saanu, eli en olis pannu toisen ukon kans kuitenkaan.
 

Yhteistyössä