Meninpä vipuun. Lapsen pk-kaverin äiti olikin turhanjauhaja. Sanoi monesti, että olispa kiva tavata ja kahvitella, että

["pettynyt"]

lapsetkin saisivat leikkiä jne. No sitten kun tämä äiti taas tekstiviestissä kirjoitti samoin niin ehdotin, että tavataan vain, mitäs jos tultaisiin xxx (annoin päivävaihtoehtoja). Lapsen kaveri oli siis vähän aikaa sitten meillä synttäreillä ja silloin mietittiin tän äidin kanssa, että voitaisiin tulla heille leikkimään. No eihän siihen viestiin sitten tullut vastausta melkein viikkoon kun nämä päivät olivat jo menneet... Ja kun tuli viesti tässä alkuviikosta niin selitteli vaan jotain kiireitä tms ja sanoi, että jos vaikka viikonloppuna nähtäisiin. Vastasin, että meille sopii milloin vain viikonloppuna, milloin nähdään. No yllätys, yllätys, vastausviestiä ei edelleenkään ole tullut.

Joten antaapa olla. Harmi vaan, että poika kyselee, että milloin voisi kaverin kanssa leikkiä. Ei voi oikein mennä sanomaankaan totuutta, jottei lapsi sitten selitä pk:ssa tätä kaverilleen. En oikein tiedä mitä sille sanoisi syyksi...

Yksi vanha kaverini teki tätä samaa. Kun asui samalla paikkakunnalla niin siedin jotenkuten ja nähtiin aina joskus. Kun muutti 30 km:n päähän niin tapaamiset jäivät. Aina välillä läheteltiin s-postia tai tekstareita. Kävin heillä pari kertaa ja hän meillä yhdesti kun oli jahkannut kauan aikaa. Aina välillä laittoi s-postia, jossa sanoi, että olisipa kiva nähdä. Ja kun vastasin milloin meille sopisi niin saattoi olla hiljaista kolmekin kuukautta. Sitten taas lähetti viestiä tai s-postia ja kävi samoin. Ehkä viidennen kerran jälkeen en ole enää vastannut mihinkään viesteihin. Rasittava ihmistyyppi. Jos mua ei kiinnosta nähdä jotain ihmistä niin en ehdota tapaamista. Miksi sellaista pitää tehdä?

 

[narikka83]

[QUOTE="pettynyt";24699718]lapsetkin saisivat leikkiä jne. No sitten kun tämä äiti taas tekstiviestissä kirjoitti samoin niin ehdotin, että tavataan vain, mitäs jos tultaisiin xxx (annoin päivävaihtoehtoja). Lapsen kaveri oli siis vähän aikaa sitten meillä synttäreillä ja silloin mietittiin tän äidin kanssa, että voitaisiin tulla heille leikkimään. No eihän siihen viestiin sitten tullut vastausta melkein viikkoon kun nämä päivät olivat jo menneet... Ja kun tuli viesti tässä alkuviikosta niin selitteli vaan jotain kiireitä tms ja sanoi, että jos vaikka viikonloppuna nähtäisiin. Vastasin, että meille sopii milloin vain viikonloppuna, milloin nähdään. No yllätys, yllätys, vastausviestiä ei edelleenkään ole tullut.

Joten antaapa olla. Harmi vaan, että poika kyselee, että milloin voisi kaverin kanssa leikkiä. Ei voi oikein mennä sanomaankaan totuutta, jottei lapsi sitten selitä pk:ssa tätä kaverilleen. En oikein tiedä mitä sille sanoisi syyksi...

Yksi vanha kaverini teki tätä samaa. Kun asui samalla paikkakunnalla niin siedin jotenkuten ja nähtiin aina joskus. Kun muutti 30 km:n päähän niin tapaamiset jäivät. Aina välillä läheteltiin s-postia tai tekstareita. Kävin heillä pari kertaa ja hän meillä yhdesti kun oli jahkannut kauan aikaa. Aina välillä laittoi s-postia, jossa sanoi, että olisipa kiva nähdä. Ja kun vastasin milloin meille sopisi niin saattoi olla hiljaista kolmekin kuukautta. Sitten taas lähetti viestiä tai s-postia ja kävi samoin. Ehkä viidennen kerran jälkeen en ole enää vastannut mihinkään viesteihin. Rasittava ihmistyyppi. Jos mua ei kiinnosta nähdä jotain ihmistä niin en ehdota tapaamista. Miksi sellaista pitää tehdä?[/QUOTE]

tuo on yks mikä ei mene ja uppoa minun kaahliin että kylästelyt sovitaan kalenterin kans.. kops. eikös sole helpompaa mennä ja kävästä ja silläselvä. ja 30km on lyhyt matka kävästä kahvila

 

["vieras"]

Ota riski. Eli joskus kun joku ehdottaa sulle tapaamista, älä suostu heti. Eli vaikka sulla ei olisi mitään tekemistä, keksi joku tekosyy. Ehdota itse jotain toista päivää.

Ja älä pommita viesteillä, se on rasittavaa.

 

["vieras"]

Arjen kiireessä saattanut unohtaa ehkä. Monta asiaa hoidettavana jne..joku asia saattaa joskus tuntua kivalta ja sitä ehdottaa , mutta sitten käytännössä....No en sano, että noin kannattaa toimia, mutta siinä ehkä syy.

 

[säpäle]

Voisiko olla, että on oikeasti kiireinen tai väsynyt? Itse olen tällainen laiska ja saamaton, eli vaikka oikeasti haluaisin nähdä tuttuja ja kutsua kylään, niin aina on kaikenlaista menoa tai rästihommia tai sitten ei vain kertakaikkiaan jaksa.

 

["Sirkkeli"]

Olen kanssa ihmetellyt tuota yleistä tapaa, että kutsutaan kylään vaikka ei oikeasti sitä halua. Olen oppinut, että se on vain semmoinen sanonta

 

["aloittaja"]

tuo on yks mikä ei mene ja uppoa minun kaahliin että kylästelyt sovitaan kalenterin kans.. kops. eikös sole helpompaa mennä ja kävästä ja silläselvä. ja 30km on lyhyt matka kävästä kahvila

Olen valitettavasti sellainen ihminen, että mun pitää suunnitella menot ainakin päivää ennen. En vaan oikeen osaa lähtä jonnekin yks kaks. Mutta jos tämä äiti laittaisi viestiä/soittaisi, että tuletteko nyt tai tullaanko sinne niin sopisi kyllä jos aikaa vain olisi.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24699734]Ota riski. Eli joskus kun joku ehdottaa sulle tapaamista, älä suostu heti. Eli vaikka sulla ei olisi mitään tekemistä, keksi joku tekosyy. Ehdota itse jotain toista päivää.

Ja älä pommita viesteillä, se on rasittavaa.[/QUOTE]

No siis eihän se ole ikinä ehdottanut mitään, kunhan vaan ilmeisesti lämpimikseen juttelee, että olisi kiva nähdä. Enkä tosiaan ole pommittanut Hän laittoi viestin, että voitaisiin kahvitella ja minä ehdotin päiviä. Sitten meni melkein viikko, että tuli vastausviesti. En laittanut mitään viestiä välissä vaan odotin hänen viestiään. Sitten vastasin siihen viestiin ja edelleenkään ei vastausta ole tullut. En ole edelleenkään laittanut muuta viestiä sen jälkeen. Joten tämäkö on "pommittamista"

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24699737]Arjen kiireessä saattanut unohtaa ehkä. Monta asiaa hoidettavana jne..joku asia saattaa joskus tuntua kivalta ja sitä ehdottaa , mutta sitten käytännössä....No en sano, että noin kannattaa toimia, mutta siinä ehkä syy.[/QUOTE]

Arjen kiireet ok. Se vaan pitää osata sanoa eikä olla vastaamatta kokonaan. Voi sanoa, että haluaisin kyllä nähdä, mutta valitettavasti on kaikenlaista kiirettä koko ajan. Niin sitten tiiän, että onko kiirettä ja jos ehtii ja kiinnostaa niin ollaan yhteyksissä.

 

["vieras"]

Soita, sen on "pakko" vastata heti.

 

["aloittaja"]

Voisiko olla, että on oikeasti kiireinen tai väsynyt? Itse olen tällainen laiska ja saamaton, eli vaikka oikeasti haluaisin nähdä tuttuja ja kutsua kylään, niin aina on kaikenlaista menoa tai rästihommia tai sitten ei vain kertakaikkiaan jaksa.

No itekki olen aika laiska ja saamaton. Sen takiakin osaksi mun pitää sopia tapaamiset etukäteen eli en voi vaan ottaa ja lähteä jonnekin kyläilemään yhtäkkiä. Saa vähän "virittäytyä" siihen tapaamismoodiin Jos on menoa tai rästihommia tai ei jaksa niin ottaa sen puhelimen käteen ja kertoo näistä. Niin sitten mie tiiän ja ymmärrän.

En ole nytkään viikonloppuani suunnitellut sen varaan, että ehkä kyläiltäisiin heillä Mutta mua vaan ottaa aivoon tuo käytös niin piti alkaa purnaamaan

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24699837]Soita, sen on "pakko" vastata heti.[/QUOTE]

Mitäs jos vaikka soittais heti... No ei vais. En aio alkaa soitella tai laittaa viestiä. Vastaa kun vastaa JOS vastaa. Saa olla mun puolesta.

 

[Aamuäree]

tuo on yks mikä ei mene ja uppoa minun kaahliin että kylästelyt sovitaan kalenterin kans.. kops. eikös sole helpompaa mennä ja kävästä ja silläselvä. ja 30km on lyhyt matka kävästä kahvila

No pohojosessa onkhin, etelämmässä EI :O Meinaan tuo matkan pituus....

 

[Saraldo]

No pohojosessa onkhin, etelämmässä EI :O

Juu ei niin Me joudutaan usein sopimaan kyläilyjä viikkojakin aikaisemmin, että molemmille osapuolille sopisi. Ei meillä päin ole enää tapana ihan vaan tupsahtaa kylään. Joskus mun lapsuudessani se oli aika tavallistakin, mut ei enää. Mikä on toisaalta hyvä, toisaalta huono juttu.

 

[--------------------]

Mua kanssa ihmetyttää nykyään muutaman kaverin kanssa tuo kyläilyhomma.. Puhelimessa sanotaan että olispa kiva nähdä,nähdäänkö seuraavan kerran kun tuutte jne.jne... (asutaan eri paikkakunnalla) Mutta sitten kun laitan viestiä että kävisikö että tullaan,niin joko vastausta ei tule tai sitten se on tyyliin ei nyt sovi,ollaan just menossa kauppaan jne., ehdotan toista ajankohtaa,ei käy sekään.. Jotenkin tulee se olo että ok,ei tupata kun ei tykätä.. Itse kun on sellanen että jos on vieraita tulossa niin meille kyllä aina käy,ei ole sellaista hommaa ( kaupassakäynnit ym. )mitä ei vois tehdä toisenakin ajankohtana. Poikkeuksena tietty se että milloinka töissä ollaan niin silloin ei tietenkään käy. Ja sen ymmärrän että jos nähtäis viikoittain niin toki silloin voi sanoa että ei nyt sovi,mutta meillä kyseessä kuitenkin parikertaa vuodessa tapahtuvat kyläilyt. Ja sama juttu kahdenkin eri kaverin kanssa.. Mielestäni ollaan väleissä eikä riidoissa vaikka joku vois sitäkin ehdottaa.. Jotenki tuntuu että onko ihmiset jollaintapaa niin mukavuudenhaluisia että niistä arkirutiineista ei haluta poiketa minkään syyn takia..

 

[catlady]

Tosi ikävää...

Niinpä, mitä sanoa lapselle, joka odottaa kyläilyä!
Jos laitat VIELÄ YHDEN viestin, että lapsi niin kaipaa kaveriaan, mikä päivä nähtäis? Tms...

 

[hmph]

Ihan hullua alkaa sovittelemaan kummankin kalenteria yhteen, eihän yhteistä hetkeä kerta kaikkiaan löydy sillä mallilla.
Senkun soitat 5-minuuttia ennen kuin olet oven takana, jos se ei käy, niin sitten kannattaa jättää yhteydenpito kokonaan pois.

 

[Tallu -]

Mulla on sellainen ongelma muidenkin ongelmien ja outouksien lisänä, että aina juuri sillä hetkellä tarkoitan sitä mitä sanon. Myöhemmin asiaan palatessa tuntuukin, ettei sille olekaan aikaa. Kun olen tämän tiedostanut, niin olen vähentänyt tuollaista epämääräistä lupailua. Ja ystävänä olen huono, kun en useinkaan saa otettua yhteyttä, vaan yhteydenpidosta tulee yksipuolista, eikä ystävyys silloin yleensä kauan jatku... :|

 

[hiina]

mulla on taas mielenkoiintoinen kaveri.Välillä käydään aina pohjanmaalla ja matkan varrella on yksi paikkakunta jossa kaverini asuu...koskaan ei ole meitä pyytänyt kylään vaan aina tavataan jossain kahvilassa tms.Kukin maksaa omat kahvinsa

 

[hmph]

mulla on taas mielenkoiintoinen kaveri.Välillä käydään aina pohjanmaalla ja matkan varrella on yksi paikkakunta jossa kaverini asuu...koskaan ei ole meitä pyytänyt kylään vaan aina tavataan jossain kahvilassa tms.Kukin maksaa omat kahvinsa

Niillä on varmaan ihan sairaan sotkuinen koti, jonne ei kehtaa ottaa vieraita vastaan?!
Tai mies on joku ihan hullu hakkaaja, joka ei vaan halua, että naisella on kavereita?
Vaihtoehtoja on monia.

 

[Huspati Huta]

Minä olen ollut aikaisemmin sellainen, että ehdotin tapaamista tai tutustumista ja sitten vetäydyin siitä nolosti. Se oli jotenkin muka hyvä ajatus sillä hetkellä, kun sanoin että nähtäisiinkö tai tulkaa käymään. Yleensä ei ollut kyse siitä toisesta osapuolesta, kun tein oharit tai jätin vain ottamatta yhteyttä. Olin vaan niin huono lähtemään oikeasti jonnekin. Aina mieluummin jäin kotiin ja vieraiden kutsuminen, se oikeasti kutsuminen ja sen vierailun toteutuminen, liian vaikeaa.... Nyt en tee sitä enää, ehdota siis tai vastaa myöntävästi satunnaisiin lähentymisyrityksiin, muuten en ole muuksi muuttunut.

 

[hiina]

Niillä on varmaan ihan sairaan sotkuinen koti, jonne ei kehtaa ottaa vieraita vastaan?!
Tai mies on joku ihan hullu hakkaaja, joka ei vaan halua, että naisella on kavereita?
Vaihtoehtoja on monia.

No kyllä saan fb:sta kuinka heillä on taas ollut vieraita ja kutsuu sitä kautta kavereitaan kylään...

 

["vieras"]

Mulla on tällaisia ihan lapsuudenkavereita. Etenkin kun olin raskaana ja entisellä kotipaikkakunnalla sana levisi, niin puhelin soi ja kaverit ilmoitteli että tulevat kahville. Yhden kanssa sovittiin päiväkin. Ei näkynyt eikä kuulunut. Edelleenkään ei ole mitään kuulunut ja tästä on kohta vuosi aikaa. Mä olen sellainen että väkisin en seuraani tyrkytä. Jos soitan tai tekstaan jollekin eikä vastausta kuulu, en ota enää uudelleen yhteyttä.

 

["hmmm"]

mulla on taas mielenkoiintoinen kaveri.Välillä käydään aina pohjanmaalla ja matkan varrella on yksi paikkakunta jossa kaverini asuu...koskaan ei ole meitä pyytänyt kylään vaan aina tavataan jossain kahvilassa tms.Kukin maksaa omat kahvinsa

Sotkuinen koti tai pelkää sinun arvostelevan? Minulla on muutama työkaveri joita näen vapaa-ajalla harvoin, mutta ikinä en heitä kutsuisi kotiimme, koska tiedän heidän arvostelevan hyvin rankasti sisustusta, astioita tai ihan mitä vaan.. Vaikka itse olen tyytyväinen kotiimme, en halua tänne kuitenkaan ketään tekemään mitään arvioita ja antavan jotain arvosanaa omassa mielessään.

 

["aloittaja"]

Tosi ikävää...

Niinpä, mitä sanoa lapselle, joka odottaa kyläilyä!
Jos laitat VIELÄ YHDEN viestin, että lapsi niin kaipaa kaveriaan, mikä päivä nähtäis? Tms...

Lapselle tämä onkin ikävintä. Eilen viimeksi kysyi, että milloin voin leikkiä x:n kanssa. Yritin jotain sanoa, että katsotaan, en tiedä vielä... Vaikka tämä kaverin äiti vaikuttaa ihan kivalta niin tuskinpa hänelle ilman lapsia edes kyläilyä ehdottaisin. Mulla ottaa kieltämättä ylpeys jo vastaan laitella hänelle mitään viestejä. Aikaa olen jo kahdesti ehdottanut ja mitään ei kuulu. Ehkä jos lapsella ei olisi muita kavereita. Mutta kun sillä muutenkin kavereita riittää.